Daniel Sazonov

Won’t somebody please think of the children!

  • Won’t somebody please think of the children!

Lapset ovat jatkuvasti välineenä poliittisessa argumentaatiossa. On näppärää perustella asioita tulevilla sukupolvilla, joilla ei kuitenkaan vielä ole omaa ääntä. Viimeiseksi tässä kunnostautui perussuomalaiset  uunituoreessa vaalimainoksessaan, jossa nurkkakuntaisuuden vaatimusta tehostetaan tytöllä, jolla on kädessään lappu tekstillä ”äänestä meille tulevaisuus”.

Lapsia suoraan koskettavien teemojen rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa jää kuitenkin usein huomattavan vähäiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii varhaiskasvatus. Heräsin tähän huolella eilen, kun olin Helsingin Yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden järjestämässä paneelissa. Keskustelu varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kanssa sai minut pohtimaan tarkemmin varhaiskasvatuksen asettumista politiikan kentälle.

Varhaiskasvatus ja päivähoito ovat eräänlaisessa väliinputoajan asemassa koulutuspolitiikan, sosiaali- ja terveyspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan reunamilla. Sotessa ”riittää kasapäin muitakin ongelmia ratkottavaksi” ja työmarkkinapolitiikassa taistelu kohdistuu perhe-etuuksiin. Samaan aikaan varhaiskasvatusta ei ole kuitenkaan vielä totuttu ottamaan kiinteästi osaksi koulutuspoliittista keskustelua, vaikka hallinnollinen ja henkinen muutos päivähoidon käsitteestä varhaiskasvatuksen käsitteeseen on käynnissä.

Varhaiskasvatus on alettava käsittämään vahvemmin osaksi koulutuspolkua. Tämä vaatii myös lainsäädännön muuttamista vahvemmin opetuspuolen lainsäädäntöä vastaavaksi sekä satsauksia sen toteuttamiseen. Kuluneella hallituskaudella ei varhaiskasvatuslainsäädännön luomista valitettavasti saatu vietyä loppuun asti. Opetus- ja kulttuuriministeriö panttasi lakiesitystä niin, että uudistus saatiin toteutettua vain osittain. Tulevalla eduskuntakaudella varhaiskasvatuslainsäädäntö tulee saada maaliin.

Varhaiskasvatuksen roolia osana koulutuspolkua vahvistettaessa keskeisintä on varmistaa varhaiskasvatukseen riittävä määrä oikeanlaista pedagogista koulutusta saanutta henkilökuntaa. Uudet hallinnolliset rasitteet kuten säädetty vaatimus henkilökohtaisista varhaiskasvatussuunnitelmista ovat vähintäänkin toissijaisia, jos lasten parissa ei työskentele riittävästi pätevää henkilökuntaa. 

Eilisessä paneelissa nousi vahvasti esiin peruskoulu suomalaisen koulutuksen kruununjalokivenä ja erityisesti hyvän opettajakunnan merkitys siinä. Sama pätee varhaiskasvatukseen. OECD-suositusten mukaan puolella varhaiskasvatuksessa työskentelevästä henkilökunnasta olisi syytä olla korkeakoulututkinto. Suomessa tästä tavoitteesta jäädään selkeästi. Pelkkä korkeakoulututkinto ei kuitenkaan ole vastaus, vaan tutkinnon tulisi olla nimenomaan alaan kunnon valmiudet antava varhaiskasvatuksen tutkinto.  

Varhaiskasvatuksen kohdalla voidaan kerrankin perusteellisesti julistaa: Won’t somebody please think of the children! Hoidetaan asia kuntoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Varhaiskasvatus on osa varhaista puuttumista,joka tähtää tätä nykyä lähinnä lasten varhaiseen puuttumiseen kotoaan.
Epäpätevät henkilöt ja 50 % ammattitaidonta sosiaaliporukkaa.

Käyttäjän tarjalund kuva
Tarja Lund

Ongelmana tässä varhaiskasvatuskeskustelussa saattaa hyvin olla haluttomuus selkeyttää varhaiskasvatuskäsitettä tarkoittamaan 3-6 vuotiaille tarjottavaa pedagogisesti ohjattua toimintaa. Tämä on käytäntö muissa OECD maissa. Myös tutkimukset jotka kertovat varhaiskasvatuksen positiivisista vaikutuksista koskevat tätä ikäryhmää. Suomessa halutaan kuitenkin nähdä varhaiskasvatuksen käsittävän koko ikäryhmää 0-6 vuotiaat. Koska 0-3vuotiaiden tarpeet poikkeavat olennaisesti tämän ikäryhmän isompien tarpeista, on tämä omiaan tekemään tilanteen epäselväksi ja vaikeuttamaan asian käsittelyä. Ei tunnu oikein uskottavalta, kaiken tutkimuksen ja Suomessa pitkään käyneen alle kolmevuotiaiden ryhmähoidon vaikeuksia painottavan keskustelun valossa, esittää varhaiskasvatuksen merkitystä kaikkein pienimmille päiväkodeissa.

Toimituksen poiminnat