*

Daniel Sazonov

Pakolaisvirta ja ihmisyyden NIMBYt

Mittakaava, suhteellisuudentaju ja kyky erottaa eri tasojen kysymykset toisistaan unohtuvat helposti nykyisessä keskustelussa pakolaistilanteesta. Kriisi on tavattoman iso ja pakolaisten määrä poikkeuksellisen suuri. Kyseessä on laaja kokonaisuus, jota on käsiteltävä  analyyttisesti.  Toisistaan on kyettävä erottamaan pakolaisuuden perimmäiset syyt (Syyrian sota ja alueen epävakaus) ja akuutin tilanteen hoitaminen (pakolaiset, jotka de facto ovat jo Euroopassa ja Suomessa). Ratkaisujen hakeminen isossa mittakaavassa on välttämätöntä, mutta se ei poista inhimillisyyden tärkeyttä jo Eurooppaan ja Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista keskusteltaessa.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Syyriasta paenneita on jo neljä miljoonaa, ja luku kasvaa jatkuvasti. Tilanteen jatkuva paheneminen kertoo siitä, että kansainvälisen yhteisön täytyy määrätietoisemmin ratkoa Syyrian kriisiä vallitsevan kaaoksen lopettamiseksi. Pelkkä ISIS:n kukistaminen ei riitä, vaan koko valtio on saatava vakautettua. Se on ainoa tapa saada pitkäjänteinen ratkaisu kriisiin. Niin kauan kuin vakautta ei ole, pakolaisvirta jatkuu.

Mittakaavan hahmottamista ja suhteellisuudentajua tarvitaan, kun puhutaan taakan jakautumisesta. Seuraavat Forbesin ja New York Timesin graafit kertovat kaiken tarvittavan siitä, miten Suomi tässä taakanjaossa asemoituu.

Näyttökuva 2015-9-4 kello 13.37.19.png

 

Näyttökuva 2015-9-4 kello 13.34.35.png

Suurimmat pakolaisvirrat suuntautuvat Syyrian naapurimaihin. Ehdottomasti suurimman taakan tilanteesta kantaa kymmenen miljoonan asukkaan Libanon, johon on saapunut jo yli miljoonaa pakolaista. Kaikki eivät kuitenkaan kanna vastuuta. Monet lähialueiden valtiot ovat täysin sulkeneet rajansa Syyrian pakolaisilta. Tällaisia maita ovat mm. Saudi Arabia, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Qatar ja Bahrain. Kansainvälisen yhteisön tulee luoda painetta siihen, että myös nämä valtiot avaavat rajansa pakolaisille.

Isoja pakolaismääriä vastaanottavia naapurimaita tulee tukea UNHCR:n kautta. Pakolaisille on kyettävä tarjoamaan kunnolliset olosuhteet paikan päällä. Olosuhteet eivät saa olla sellaiset, että ne itsessään työntävät lähtemään hengenvaaralliselle matkalle Välimeren yli ihmissalakuljettajien matkassa. Leireillä tulee olla myös selkeät menettelyt turvapaikan hakemiseen toisen valtion alueelta ja käsitys siitä, millä perusteella voi turvapaikan saada. Inhimilliset olosuhteet naapurimaiden pakolaisleireillä ja lailliset väylät Eurooppaan hillitsevät myös ihmissalakuljetusta.

Syyrian vakauttaminen ja pakolaisten auttaminen lähialueen maissa on oltava prioriteetti. Tämä  on kuitenkin vain puolikas osa ongelmaa. Pakolaiskysymys jo Suomeen ja Eurooppaan saapuneiden osalta tulisi hoitaa mahdollisimman kunniakkaasti. Tällöin kysymys siitä, “otetaanko vastaan vaiko ei” on absurdi. Ihmiset ovat jo täällä. Heidän kohdallaan olemme sitoutuneet yhteisillä kansainvälisillä sopimuksilla siihen, että turvapaikkahakemuksille annetaan asianmukainen käsittely ja hakijoille inhimilliset olosuhteet käsittelyn ajaksi.

Inhmillisten olosuhteiden turvaaminen vaatii vastaanottokeskusten perustamista. Monet kunnat ovat kuitenkin alkaneet vastustaa keskusten sijoittamista kuntaansa. Ennakkoluuloista ja suoranaisesta rasismista on tullut polttoainetta kunnallispoliitikkojen kriittisille näkemyksille. Ihmisyys on unohtunut ja sävy pakolaiskeskustelussa on äärimmäisen esineellistävä.

Vastustus puetaan usein talouspuheeseen. Esimerkkinä tästä toimii kilpakumppanini Janne Heikkinen, joka YLEn aihetta käsittelevässä jutussa perustelee vastaanottokeskuksen vastustamista seuraavasti: "Kunnan taloudellisia vastuita ei tule lisätä hankkeilla, joiden taloudellinen odotusarvo on lyhyellä aikavälillä voimakkaasti negatiivinen". Tällaiset lausunnot ovat joko talouspuheeseen verhottua ennakkoluuloa tai tietämättömyyttä, Talousperustelu on nimittäin kestämätön. Valtio korvaa kunnille täysimääräisesti keskuksista aiheutuvat kustannukset.

Jo maahan tulleet pakolaiset on myös johonkin sijoitettava. Jokainen poikkiteloin asettuva kunta lisää painetta toisaalla. Erikseen voi toki myös kysyä, onko hädänalaisten majoittamiseen tarkoitettu kohde todella sellainen hanke, jolle taloudellista odotusarvoa on syytä laskea? Sellaisia kun lasketaan tyypillisesti ennemminkin tuotanto- tai tieinvestointien kohdalla.

Ystäväni käytti Facebookstatuksessaan osuvaa termiä ‘ihmisyyden NIMBYt’. NIMBYily eli “not in my backyard”-asenne viittaa kaiken omasta mielestä ikävän ja pelottavan vastustamista lähiympäristössä. Tämä vastustaminen on vastaanottokeskuskeskustelun myötä saanut aivan uuden muodon. Enää ei vastusteta liian korkeaa kerrostaloa tai puistoalueen hakkaamista. Nyt vastustetaan aitoa hätää ja inhimillistä kärsimystä omissa silmissä.

Näille ihmisyyden NIMBYille erinomainen vastaus löytyi tämän päivän Lapin Kansan pääkirjoitussivulta: “Jos nihkeys johtuu ennakkoluuloista, siihen löytyy lääke. Ennakkoluulon syy on yleensä pelko. Paras tapa voittaa pelko on kohdata se silmästä silmään.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Pakolaisia pitäisi auttaa lähialueilla, kuten karjalaisia autettiin ja Syyrian naapurimaat auttavat nyt.

Toki EU voisi ja sen pitäisi ottaa rahallisesti vastuu pakolaisleireistä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Jo maahan tulleet pakolaiset on myös johonkin sijoitettava."

Emme tiedä onko kyse oikeista pakolaisista ja tämä kysymys olisi ilman valitusoikeutta ratkaistava mahdollisimman nopeasti että oikeat pakolaiset saavat avun. Miksi pakolaisasemaan oikeutetut kieltäytyvät ilmoittautumasta ensimmäisessä turvallisessa maassa?

Esa Niemi

Oikeustieteen opiskelijan tulisi erottaa turvapaikanhakija pakolaisesta tai blogisi uskottavuus on varsin alhainen.

Maansa ulkopuolelle pakeneva on pakolainen (prima facie) mikäli tämä hakeutuu esim. YK:n pakolaisleirille, mutta leirin ohitettuaan tai jätettyään kyse on vain laittomasti maassa olevasta henkilöstä.

Taakanjako ei ole mikään itseisarvo, vaan suojelun peruste sekä kustannustaso. Jos

EU loi valtavan ongelman "pelastusoperaatiollaan" ja se on myös korjattavissa EU:n politiikalla.

YK:n paikanpäällä tarjoamasta suojelusta kieltäytyminen kertoo ettei matkan motiivi ole suojelu. Kansainvälisen hätämekanismin hyväksikäyttö muuhun tarkoitukseen on väärin oikeita pakolaisia kohtaan.

ISIS rahoittaa väkivallan kierteen kiihdyttämistä ja laajentamista tarjoamalla ihmissalakuljetusta. Saaduilla tuloilla se käy sotaa Lähi-Idässä ja Afrikassakin. ISIS:n rahoittaminen on täysin järjetöntä.

Tarjotusta suojelusta kieltäytyneet turvapaikanhakijat tulee palauttaa YK:n pakolaisleireille, joissa kaikki saavat tasapuoliset resurssit ja suojelun varallisuudesta välittämättä. Kun pakolaisia on valtavasti, niin meidän tulee ensisijaisesti taattava resurssit kaikille.

On eri asia maksaa ruoka-annos pakolaisleiri n. 10 euroa kuussa kun Suomessa vastaava maksaa 300-400 euroa kuussa. Kun avuntarvitsijoita on paljon, niin on täysin selvää, että pakolaisleirit ovat ainoa mahdolisuus. Pakolaisleirille palauttaminen hiljentää myös Välimeren muutamassa päivässä ja ihmiset ovat suojassa hyväksikäyttäjiltä.

Käyttäjän DanielSazonov kuva
Daniel Sazonov

Olet oikeassa siinä, että yhdessä kohtaa blogia ilmaisu on epätarkka ja siinä käytetään turvapaikanhakijan sijaan sanaa pakolainen. Tiedostan erinomaisesti, että maahantuloa on kolmenlaista (kiintiöpaokaliset, turvapaikanhakijat ja siirtolaiset (työ, opiskelu ym.). Itse asiaa ja tekstin viestiä se ei muuta.

Esa Niemi

Daniel, minä näen useammankin kohdan ja sinulta voisi odottaa tarkempaa analyysiä, riippuen mikä on blogisi päämääärä.

Epätarkkuus on eri asia kuin määritelmien sekoittaminen. Jos väittäisit asianajajaksi henkilöä, joka ei ole asianajaja, niin ymmärtäisit problematiikan.

Toimituksen poiminnat