*

Daniel Sazonov

Milloin auttamisesta tuli pelättävä asia?

Satu ja Pasi ovat huikeita tyyppejä. Ainakin päivän Helsingin Sanomien perusteella, joissa kerrotaan heidän toimivan kummeina 16-vuotiaalle turvapaikanhakijapojalle. Yhdessä vietetään aikaa ja opetellaan samalla kieltä. Pojasta on seuraa myös Satun ja Pasin 2- ja 5-vuotiaille pojille.

Kielen oppiminen on sujunut nopeasti. Turvapaikanhakijapoika ymmärtää jutun mukaan jo kaiken, mitä perhe keskenään puhuu. Ruokakulttuurikin on avartunut. Yhdessä on kokattu niin irakilaisia kuin suomalaisiakin ruokia. Kana ja riisi maistuvat kaikille.

”Tätä lisää!”, on ensimmäinen ajatus. Juuri tällaista yhdessä tekemistä ja arkisten askareiden ohella oppimista tarvitaan. Kohtaamisia ja vuorovaikutusta, jotka vähentävät ennakkoluuloja, lisäävät ymmärrystä ja  vahvistavat kuuluvuuden tunnetta. Kummiperhetoiminta on juuri sellainen asia, joka edistää parhaalla mahdollisella tavalla integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan.

Kaiken positiivisuuden keskellä hälytyskellot kuitenkin soivat. Jutussa todetaan:

Helsinkiläiset Satu ja Pasi toimivat kummivanhempina yksin Suomeen saapuneelle turvapaikanhakijapojalle. He esiintyvät jutussa pelkillä etunimillään, koska pitävät aihetta leimahdusherkkänä. Samasta syystä kummipojan nimeä ei mainita jutussa.”

Onko todella niin, että pyyteetöntä osallistumista kummilapsitoimintaan täytyy peitellä niin, että varmuuden vuoksi jättää sukunimensä mainitsematta? Onko todella niin, että myös tällaiseen osallistuvan turvapaikanhakijanuoren täytyy peittää henkilöllisyytensä?

Eikä syy ole Satun tai Pasin, koska näin varmasti on. Aihe on leimahdusherkkä. Julkisen vihan, ryönäämisen ja lynkkauksen kohteeksi voi joutua kuka tahansa, joka tämän aiheen kanssa on tekemisissä. Kyllähän esimerkiksi Partiolaistenkin järjestämistä retkistä turvapaikanhakijanuorillekin kirjoitettiin perusteelliset jutut MV-lehteen. ”Partiolaiset naittavat turvapaikanhakijoita lapsille” jutussa taidettiin julistaa. MV-klikkien välttämiseksi jätän tarkan otsikon tarkistamatta.

Milloin vapaaehtoistyöstä ja auttamisesta on tullut varomisen ja pelon aihe? Millaisen viestin tämän antaa potentiaalisille vapaaehtoisille? Mitä tämä kaikki tekee rohkeudelle osallistua ja kertoa siitä? Ja ennen kaikkea millaisen viestin tämä antaa sille tyypille, joka todella haluaa laittaa kaiken voimansa siihen, että integroituu ja tulee osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Miten sairaalle tasolle on yhteiskunnallinen keskustelu mennyt, että Helsingin Sanomissa on parempi jättää varmuuden vuoksi tarkemmat tiedot kertomatta puhuttaessa mistä tahansa turvapaikanhakijoihin liittyvästä?

Niinpä. Hullua on ja hullummaksi tuntuu menevän.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sehän meni niin,että "joko olet puolellamme tai vastaan". Ei siinä ole välitilaa tai ainakin se on hyvin suppea.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Oikeustieteen ja tuotantotalouden osaaja ymmärtää, että näinhän sen kuuluisi mennäkin.

Jos joku haluaa vastaanottaa laittoman maahantulijan tai siirtolaisen niin vastaanottaja maksaa itse viulut eikä laskuta auttamisen ilostaan veronmaksajia.

HS voi olla varovainen myös siitä syystä, että "nuoren" nimen ja kuvan mainitseminen saattaisi paljastaa hänen oikean alkuperänsä.

Pahamaineisen MV-lehden lukijakunta on ansioitunut löytämään mm. epäiltyjä sotarikollisia Suomeen tulleen ihmismassan joukosta.

Satu ja Pasi eivät varmastikaan tykkäisi jos kultamussukka kummipoika paljastuisi vaikkapa 25-vuotiaaksi Irakin valtion etsintäkuuluttamaksi henkilöksi.

Hän saattaa myös kuulua siihen joukkoon, joka on virallisesti "kadonnut" viranomaisilta.

Auttaminen on pelättävää esim. silloin kun toiminta ei kestä päivänvaloa.

Käyttäjän HeikkiTunkkari kuva
Heikki Tunkkari

Pari väärinkäsitystä sinulla
-vapaaehtoistyöstä ei makseta mitään, kulujakaan ei makseta vaan jokainen vastaa niistä itse
-poika ei ole kateissa, koska jutussa ilmoitettiin että ystävätoiminta järjestyy Diakonissalaitoksen kautta
-se että pojasta ei kerrota mitään, johtuu siitä että hän on alaikäinen. Oma poikani on alaikäisen suomalaisen kummi, minä ulkomaalaisen, samat säännöt, samat käytännöt. Mitään heistä ei voi kertoa, ei tiedotusvälineille, ei ystäville eikä täällä
-ja ne, joiden ikää on epäilty, on lähetetty testeihin, eli poika lienee selvästi alaikäinen

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Onko sitten niin, että ihmisen auttamiset tai auttamatta jättämiset ovat lähtökohtaisesti julkinen asia? Mielestäni ei.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Lyhyenä vastauksena otsikon kysymykseen: auttamisesta tuli pelättävä asia silloin, kun sitä alettiin tehdä toisten varoilla maksajilta lupaa kysymättä.

Käyttäjän KirmoWartiovaara kuva
Kirmo Wartiovaara

Hei Hannu,
Nyt en ymmärrä: kenen "toisten" rahoja nämä Satu ja Pasi käyttävät kummitoimintaansa?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Satu ja Pasi pitää ahtaa putinmielisen äärioikeiston selitysmallin ja ideologisen rakennelman sisään vaikka väkisin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mietipä hiukan.

Huikeat tyypit kaveeraavat alaikäisen "ankkurilapsen", 16-vuotiaan turvapaikanhakijapojan kanssa, joka on paljon käytetty taktiikka perheiden / sukujen saamiseksi vastikkeettoman Suomen sosiaaliturvan piiriin ilman, että kukaan irakilaisesta suvusta olisi koskaan pannut tikkuakaan ristiin tuon sosiaaliturvan kertymän kasvattamiseksi.

Kirjoittaja hehkuttaa sitä, kuinka tässä huikea kaksikko "edistää parhaalla mahdollisella tavalla integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee mukaan."

Eikös tässä olla menemässä asioiden edelle, kun henkilöä jo integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan hänen vasta hakiessaan turvapaikkaa, eli tapauksen käsittelyn ollessa vielä kesken? Ovatko Satu ja Pasi siten oikeudellisessa mielessä anastamassa virkavaltaa itselleen, päätösvallan kuuluessa oikeasti Maahanmuuttoviraston viranomaisille?

Oleskeluluvan hakuprosessilla on loogisesti kaksi mahdollista lopputulosta: hakemus joko hyväksytään tai sitten se hylätään.

Ensimmäisessä tapauksessa alkaa 16-vuotiaan kotouttaminen, samalla kun pannaan vireille perheenyhdistämisprosessi. Tuntematta tarkemmin tätä yksittäistapausta, yleisten tilastojen valossa kansallisuuksien kesken vertailtuna irakilaiset eivät ole mitenkään kunnostautuneet työllistymällä Suomen työelämässä, vaan täsmälleen päinvastoin. Mahtavatko 16-vuotiaan vanhemmat sekä perässä tulevat iäkkäämmät sukulaiset tehdä Suomessa päivääkään töitä tai maksaa euroakaan tuloveroa, siinä voisi palata kysymykseen "kenen toisten rahoilla" koko lysti kustannetaan, vaikka siitä päätöksestä eivät vastaakaan Satu ja Pasi. Yhteissummassa liikkuvat jo miljoonat veroeurot laskettaessa keskikokoisen irakilaisperheen elinikäiset kustannukset julkiselle taloudelle.

Jälkimmäisessä tapauksessa hakemus hylätään, jolloin 16-vuotiaan tulisi palata monilta alueiltaan turvallisena pidettyyn Irakiin joko vapaaehtoisesti tai tahtonsa (ja hänet ankkurilapseksi lähettäneen perheen tahdon) vastaisesti, eikä viranomaisten tarkoitus ole käyttää toisten eli suomalaisten veronmaksajien rahoja hänen kuluihinsa enää pitempään kuin on välttämätöntä. Kummivanhemmat ovat jo ehtineet integroida häntä suomalaiseen yhteiskuntaan -- ottavatko Satu ja Pasi tällöin adoptoidakseen tämän teini-ikäisen perheeseensä, ja käyttävätkö he siitä lähtien tosiaankin vain omia varojaan hänen kaikkiin elinkustannuksiinsa? Onko moraalisesti oikein, jos nuorukaiselle on uskoteltu jotakin kuuluvuuden tunnetta, mikä ei välttämättä pidäkään paikkaansa? Onko häntä silloin "autettu"?

Satu, Pasi ja kaikki muutkin omaa aikaansa ja omia rahojaan vapaaehtoisesti uhraavat suunnatkoot niitä aivan kenen ja minkä hyväksi haluavat, niin kauan kuin kyseessä ovat tosiaankin omat eivätkä Suomen veronmaksajilta kerätyt rahat. Olisihan toki suorastaan toivottavaa, että kaikki Suomeen enemmän työelämän ulkopuolelle jääviä siirtolaisia toivovat ottaisivat itse kantaakseen ei-työperäisestä siirtolaisuudesta aiheutuvat elatuskustannukset esimerkiksi omiin nimiinsä ottamillaan pankkilainoilla, jolloin ei tarvitsisi lisätä enempää kuormaa veronmaksajien kivirekeen.

Jos kummitoiminta kohdistuisi jo oleskeluluvan saaneisiin, asiahan olisi toinen -- eikö kummitoiminnan aloittamista mitenkään voisi lykätä siihen vaiheeseen, jossa turvapaikkahakemukseen on saatu lainvoimainen päätös? Ei ainakaan olisi minkään osapuolen edun mukaista, että kummitoiminta mitenkään myötävaikuttaisi maassamme laittomasti oleskelevien "paperittomien" määrän lisääntymiseen Suomessa.

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Varmaankin silloin, kun yksityisestä auttamisesta kehittyi vaatelias ja moralisoiva globaali tulonjakoideologia.

T Piepponen

Jotkut ihmiset kuvittelevat tekevänsä jotakin erityisen tärkeää ja hyvää harrastelemalla kehitysmaakulttuurien edustajien hyysäämistä.

Jotkut elävät siis hyysätäkseen muita. Se on todella hullua.

Sen muuten näkee naamasta ja käsivarsista kuka on hyysäri.

Toimituksen poiminnat