Nobelistipolitiikkaa, kiitos!
”Torilla tavataan!!!”, julistimme minä ja monet muut alkuviikosta, kun uutinen Bengt Holmströmin Nobel-palkinnosta tuli. Vaikka Mantan patsaalla juhlijoita ei kahta enempää nähty, on viikko ollut kansallisen riemun ja ylpeyden aikaa. Suomea ei usein siunata Nobel-palkinnoilla. Bengt Holmströmin taloustieteen Nobel on kautta aikain laskutavasta riippuen neljäs tai viides Suomeen tullut Nobelin palkinto. Vertailun vuoksi kesäolympialaisten kultamitaleja on Suomeen satanut historian aikana 143.
Nobelistit ovat viisaista miehiä ja naisia. He ovat alansa ehdottomia kärkiä, joilla on vuosikymmenien kokemukseen pohjaava näkemys sektorinsa ajankohtaisiin kysymyksiin. Alun palkintohuuman laannuttua olisikin syytä pysähtyä miettimään, mitä nobelisteillamme on sanottavaa. Se, että palkitun sanomaa kuullaan herkällä korvalla kotimaassa ja sanotun pohjalta ryhdytään tekemään aitoa yhteiskunnallista muutosta, tekee palkituille enemmän kunniaa kuin mitali itsessään. Tämä koskee sekä tällä viikolla palkittua Holmströmiä että edellistä suomalaista Nobel-sankaria Martti Ahtisaarta.
Mikä sitten on Nobelistien viesti? Sitä herrat eivät olet jättäneet arvailujen varaan.
Ahtisaari julkaisi juuri yhdessä Jaakko Iloniemen ja Pentti Ruokasen kanssa kirjan Miten tästä eteenpäin. Kirjassa he ruotivat kovasanaisesti Suomen ulkopoliittista linjaa ja asemoitumista. Ahtisaaren viesti on selkeä: Venäjä rikkoo häikäilemättömällä tavalla kansainvälisetä oikeutta ja luo uutta kylmää sotaa. Tämä pistää myös Suomen ahtaalle. Ahtisaari penää voimakkaampia reaktioita Venäjän toimintaan, ei myötäkarvaan silittelyä.
Selkeä on myös Ahtisaaren Nato-kanta. Rauhannobelistin mukaan Suomen pitäisi liittyä Natoon mahdollisimman nopeasti, jopa ennen Ruotsia. Tämä on vahva viesti mieheltä, joka tuntee valtavan määrän konflikteja ja ymmärtää maailmanlaajuisen turvallisuusjärjestelmän paremmin kuin suurin osa suomalaisista päättäjistä. Poikkeavan viestistä tekee myös se, että Ahtisaari ei sido Suomen Nato-jäsenyyttä Ruotsiin, vaan näkee tilanteemme sillä tavalla vakavampana, että Nato-ovi olisi syytä avata pikaisemmin.
Ravistelevia puheenvuoroja on pitänyt myös talousnobelisti Holmström. Hän on yrittänyt viime vuosina herättää suomalaiset ymmärtämään Suomen talouden huonon tilan. Holmströmin mukaan Suomessa on tuudittauduttu valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Emme ole sisäistäneet valtavaa megatrendien eteenpäin puskemaa talouden murrosta, emmekä ole muokanneet taloutemme rakenteita vastaamaan siihen.
Lääkkeet parempaankin ovat selvillä. Holmström on vaatinut työmarkkinoiden reipasta uudistamista ja yleissitovuuden poistamista. Hän on suhtautunut skeptisesti elvytyspolitiikkaan, penännyt lisää yksityisiä pääomasijoittajia ja vaatinut lisäpanostuksia nuoriin ja koulutukseen. Kaikki varsin kannatettavia teesejä.
Esitänkin, että kansallisen Nobel-riemun kunniaksi otamme politiikassa välittömästi ja täysimääräisesti käyttöön nobelistien opit. Nobelistipolitiikalla Suomi kuntoon!
Ihan hyvä, jopa tälläinen pöljä landepaukku tajuaa että avustus/tuki/politrukki järjestelmällä ei saada edes olevia työpaikkoja säilymään keinotekoisestikaan.
Muutaman prosentin verokikkailut on suurelta osin äänien kalastelua.
Ilmoita asiaton viesti
”Bengt Holmströmin taloustieteen Nobel on kautta aikain neljäs Suomeen tullut Nobelin palkinto.”
– Ei ole neljäs, vaan viides.
Suomalaissyntyinen Ragnar Granit nimittäin sai lääketieteenpalkinnon vuonna 1967 yhdessä yhdysvaltalaisten Haldan Keffer Hartlinin ja George Waldin kanssa.
Ruotsin kansalaisuuden myöhemmin saanut Granit palkittiin hermojen fysiologiaa koskevista tutkimuksistaan, jotka hän oli tehnyt Helsingin yliopistossa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, ja on hienoa että Holmströmin näkemyksistä on uutisoitu nyt laajalti. Suomalaisista puolueista näitä kuvailemiasi nobelistien oppeja haluaa edistää tuore Liberaalipuolue. Orpon Kokoomusta saati sitten muita demaripuolueita äänestämällä en itse usko muutosta syntyvän.
Ilmoita asiaton viesti
En keksi Holmströmistä muita hyviä puolia, kuin että fiksuna miehenä hän silloin tällöin vaihtaa mielipiteitään, tilanteet nimittäin muuttuvat. Ahtisaaren mielipiteille en antaisi painoa, nykyisessä maailmantilanteessa natoon liittyminen on asia, joka pitäisi lykätä seuraavalle vuosikymmenelle. Antaa ensin historian tapahtua (mieluusti jossain muualla kuin täällä).
Ilmoita asiaton viesti