Daniel Sazonov

Varhaiskasvatus on seuraava peruskoulu

Syrjäytyminen on yksi maamme viheliäisimmistä ongelmista. Se on montaa ihmiselämää koskettava inhimillinen tragedia, jonka lisäksi se on valtava kuluerä yhteiskunnalle. Kuluerä, joka oikeilla politiikkatoimenpiteillä voitaisiin useissa tapauksissa välttää.

Yksi keino ei estä syrjäytymistä, ja helppoja ratkaisuja ei ole. Jos olisi, meillä ei olisi tällä hetkellä yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Se on yli yhden tällä hetkellä syntyvän ikäluokan verran. Se on 60 000 syrjäytynyttä liikaa.

Uskon, että mitä aiemmin syrjäytymistä aiheuttaviin tekijöihin puututaan, sen tehokkaampaa se on. Jotta tulevaisuudessa syrjäytyneisyys ei olisi yhtä puhuttava ongelma, pitää katse kääntää varhaisiin vuosiin. Hyvällä päätöksenteolla pelastetaan tulevia ikäluokkia.

1970-luvulla tehty peruskoulu-uudistus on edelleen yksi merkittävimmistä koulutuskentän uudistuksista. Uudistus kantaa hedelmää tänäkin päivänä - ovathan peruskoulumme maailman parhaimmistoa.

Seuraava ”peruskoulu-uudistuksemme” tulee olla isot panostukset varhaiskasvatukseen. Laadukkaan ja pedagogisen varhaiskasvatuksen merkitys lapsen kasvulle ja tulevaisuudelle on kiistaton: se vähentää sosioekonomisia eroja, tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä ja turvaa ensiaskeleet koulutielle. Onnistunut varhaiskasvatus ei ole pois kotona tapahtuvasta kasvatuksesta, vaan täydentää sitä pedagogisin keinoin. Varhaiskasvatuksesta ovat vastuussa korkeasti koulutetut opettajat, aivan kuin peruskoulussa. On aika nostaa varhaiskasvatus samalle jalustalle muun koulupolun kanssa.

Mitä tämä tarkoittaa päätöksenteon näkökulmasta? Kolmea asiaa:

1) Esiopetus tulee laajentaa kaksivuotiseksi. Kaksivuotinen esiopetus on seuraavan vaalikauden tärkein teko koulutuksen tasa-arvon vahvistamiseksi. On tärkeää, että lapset saavat mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat koulupolulle. Perusta sille rakennetaan päiväkodissa ja eskarissa. Tällä hetkellä niihin osallistuvat vähiten ne, jotka hyötyisivät siitä eniten, kuten esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset lapset.

2) On otettava askeleita kohti kokonaan maksutonta varhaiskasvatusta. Miksi ehkä vaikuttavin koulutuspolkumme osa on se, josta perheet joutuvat maksamaan? Seuraavalla vaalikaudella varhaiskasvatusmaksuja on alennettaja ja pidemmällä tähtäimellä on pyrittävä kokonaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on samalla myös käytännössä työn verotuksen kevennys, koska maksuja maksavat eniten työssäkäyvät.

3) Mahdollisimman moni lapsi tulee saada varhaiskasvatuksen piiriin. Järjestelmämme suurin epätasa-arvo piilee siinä, että aivan liian moni lapsi jää kokonaan varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Tässä erityisen suuri ongelma on kotihoidontuki ja sen sisarkorotukset, jotka edellyttävät vanhempien lasten hoitamista kotona. Tämä osuu merkittävästi mm. maahanmuuttajalapsiin, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta valtavasti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset