10 huomiota hallitusohjelmasta

Hallitusohjelma on suomalaisen politiikan tärkein asiakirja, joka määrittää Suomen suuntaa neljäksi vuodeksi eteenpäin. Sitä on mahdotonta käsitellä yhdellä kommentoinnilla, sillä se pitää sisällään valtavan määrän yksityiskohtia. Tässä ensimmäiset kymmenen tiivistä huomiota osaltani:

I Myönteisintä ohjelmassa on, että se tunnistaa oikein ilmiöt, joihin juuri nyt politiikan tulee tarjota vastauksia. Niiden suhteen yksimielisyys onkin varsin laajaa koko poliittisella kentällä – myös hallitus-oppositio-asetelman ylittäen. Kuten niin usein haaste piilee kuitenkin konkreettisissa ratkaisuissa.

II Verotuksen kiristymisen maltillisuus on ohjelman myönteinen yllätys. Odotin tällaiselta hallituskokoonpanolta merkittävämpiä kiristyksiä työn ja yrittämisen verotukseen. Pääosa kiristyksistä painottuu kulutus ja haittaveroihin, joka on oikein.

III Samaan aikaan veronkorotuspaineet tulevat todennäköisesti muualle. Maahan luodaan kokonaan uusi maakuntavero, johon tulee kohdistumaan pysyvä korotuspaine sote-palveluiden rahoituksen takia. Lisäksi hallitus näyttää lisäävän erilaisia kuntien tehtäviä. Niiden kulut tulee tosiasiallisesti ja kokonaisuudessaan kompensoida kunnille, muuten tämä johtaa kuntaverojen nousuun.

IV Talouspolitiikan linjansa takia hallitusta voi perustellusti kutsua pikavippihallitukseksi. Oletus talouden tasapainosta perustuu ylimitoitettuihin odotuksiin talouskasvun ja työllisyyden osalta. Niihin nojaamisen lisäksi valtavasti menoja rahoitetaan kertaluonteisilla valtion omaisuuden myynneillä, joista tulovirta loppuu jo kolmen vuoden päästä. Samalla ohjelmaan on viritetty mekanismi, jolla valtion taloudenpitoa voidaan löysätä vielä ylimääräisellä miljardilla.

V Monessa kohdin ylätason kirjaukset ovat kunnianhimoisia, mutta konkretia puuttuu. Esimerkiksi ilmastopolitiikan kohdalla hallitus voi sanoa sitoutuvansa kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, vaikka toimia sen saavuttamiseksi on ohuesti. Erityisen huolestuttavaa konkretiaa puuttuminen on siksi, että hallituksessa mukana olevilla puolueilla on hyvin ristiriitainen ilmastolinja. Jossain vaiheessa tämän on pakko kävellä vastaan?

VI Konkretian puuttumisen lisäksi ohjelma on täynnä korulauseita, joille ei ole katetta "rahapuolella". Esimerkiksi koulutusosiossa luvataan vahvistaa / lisätä rahoitusta / turvata jokin palveluiden taso, mutta resurssia tähän ei ole varattu. Valitettava todellisuus on, että pelkällä toivomisella ja poikkihallinnollisilla strategiaohjelmilla asiat eivät muutu – vaikka siltä itsestänikin välillä ministeriössä työskennellessä tuntui. Toki tässäkin vaihtoehtona on, että toimet maksatetaan kunnilla.

VII Ohjelma on vesitettyjen vaalilupaustensa ohjelma. Esimerkiksi Vihreät lupasivat koulutuspanostuksia vaalien alla yli miljardilla. Pysyviä panostuksia tehdään nyt n. 335 miljoonaa, jonka lisäksi tehdään muutama sata miljoonaa vuodessa määräaikaisia toimia – siis niitä opposition viime kaudella "laastaritoimiksi" kutsumia. Sama koskee vaikkapa opintotukea (mihin jäi satasen korotus?) tai vappusatasta ("Kirjoita sinne lehteen, että satanen tulee puhtaana käteen", sanoi Antti Rinne vielä neljä viikkoa sitten Hesarille).

VIII Menohuutokauppaa tuskallisempaa on kuitenkin, että rakenteellisista uudistuksista uupuu kunnianhimo. Työllisyystoimet jumiutetaan kolmikantaan ja vaikeat asiat siirretään komiteoille. Vaalien alla korostetun sosiaaliturvauudistuksen toteutumiseen hallitus ei tunnu uskovan itsekään.

IX Ikävin esimerkki kykenemättömyydestä kunnianhimoisiin uudistuksiin on täysin lässähtänyt perhevapaauudistus. Kirjatuilla reunahdoilla sitä voi tuskin sanoa uudistukseksi lainkaan. Ainoa rakenteellinen muutos on, että isien vapaat pitenevät. Tämä tulee tarkoittamaan, että vapaiden epätasaiseen jakautumiseen ei juuri tule muutosta, työelämän tasa-arvo ei vahvistu, työllisyys ei kasva – jopa heikkenee, varhaiskasvatuksen osallistuminen ei lisäänny ja kustannukset kasvavat.

X Keskusta on käyttänyt neuvotteluasemansa täysimääräisesti samaan aikaan, kun perinteiset kaupunkipuolueet vihreät ja demarit pettivät kaupungit. Suomeen luodaan uusi raskas maakuntahallinto samaan aikaan, kun kunnat ovat lähteneet vauhdilla kehittämään itse palveluitaan ja rakentamaan yhteistyötä keskenään. Alueellistamisesta ohjelma on kirjauksia täynnä, kaupungeista vähemmän. Helsingille tärkeät hankkeet eivät näytä etenevän, mutta rahan pumppaaminen maatalouteen jatkuu. Yllättävintä tästä tekee se, että homma tapahtuu helsinkiläisten vihreiden kansanedustajien Pekka Haaviston ja Maria Ohisalon vahtivuorolla. Hallituksessa, jossa vihreillä on vaa'ankieliasema.

DanielSazonov
Kokoomus Helsinki

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Oikeustieteilijä ja teekkari.
Twitter @dansazo.
www.danielsazonov.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu