Eduskunta http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132413/all Thu, 09 May 2019 07:03:00 +0300 fi Tulevan eduskunnan salkunkantajat http://miikakautto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275704-tulevan-eduskunnan-salkunkantajat <p>Antti Rinne ilmoitti eilen rakentavan hallituksen SDP, Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton sekä RKP kanssa. Hallitus on keskustavasemmistolainen, mikä tulee näkymään politiikassa, kun Kokoomus on pitkästä aikaa oppositiossa. Hallituksen kokoonpanoa on jo kauhistelut oikeiston keskuudessa, vaikka yhtään päätöstä tai linjausta ei ole tehty, todennäköisesti kuitenkin vältymme Kreikan tieltä tai heinäsirkoilta. Alustava ministeripaikat jakaantuisivat seuraavasti. SDP 7, Keskustalle 5, Vihreille 3, Vasemmistoliitolle 2, RKPlle 1. RKP mahdollinen &nbsp;toinen ministeri olisi SDPltä pois. Eduskunnan Puhemiehen paikka menee Hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle Keskustalle, EUn Komissaarin paikka SDPlle.</p><p>Ennustan että naisia on ministereinä enemmän kuin miehiä 8-10, miesten viedessä raskaammat salkut. Hallituksen kansanedustajista enemmistö on naisia, mikä näkyy valinnoissa, mutta samalla puoluejohto on miehinen. Saarikko ei ole ministerinä, kun hän jää vanhempainvapaalle syksyllä, mutta nousee todennäköisesti Heikkisen paikalle kauden puolessa välissä. Keskustalla on tärkeää hakea tuoreita kasvoja ministereiksi, sen vuoksi Lintilä on ainoa jatkava ministeri.</p><p>Yleisesti ottaen hallituksessa ei ole paljon ministeri kokemusta. Mahdollisesti sitä voisi tuoda SDP Haatainen, Keskustalla Leppä tai Kalmari, Vihreillä Hassi tai Vasemmistoliitolla Arhinmäki. Satakunnasta tai Keksi-Suomesta ei ole ministeriä, potentiaalisia alueilta voisivat olla ministereitä on SDP Kristiina Salonen (Satakunta) sekä Anne Kalmari (Keski-Suomi). RKP toinen mahdollinen ministeri olisi Anders Adlercreutz (Uusimaa)</p><p>SDP:</p><p>Pääministeri&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Antti Rinne (Uusimaa)</p><p>Elinkeinoministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Ville Skinnari (Häme)</p><p>Eurooppaministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Tytti Tuppurainen (Oulu)</p><p>Puolustusministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Mika Kari (Häme)</p><p>Perhe- ja Peruspalveluministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp; Sanna Marin (Pirkanmaa)</p><p>Työministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Lindtman Antti (Uusimaa</p><p>Oikeusministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp; Eeva-Johanna Eloranta (Varsinais-Suomi)</p><p>&nbsp;</p><p>EU komissaari &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Jutta Urpilainen</p><p>&nbsp;</p><p>Keskusta:</p><p>Valtiovarainministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Antti Kaikkonen (Uusimaa)</p><p>Maa- ja metsätalousministeri&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; Hanna Kosonen (Kaakkois-Suomi)</p><p>Kunta- ja uudistusministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Katri Kulmuni (Lappi)</p><p>Sosiaali- ja terveysministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp; Hannakaisa Heikkinen (Savo-Karjala)</p><p>Ulkomaan kauppa-</p><p>ja kehitysministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Mika Lintilä &nbsp;(Vaasa)</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnan Puhemies &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Juha Sipilä &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vihreät:</p><p>Ulkoasiainministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Pekka Haavisto (Helsinki)</p><p>Opetusministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Maria Ohisalo (Helsinki)</p><p>Ympäristöministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Krista Mikkonen (Savo-Karjala)</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistoliitto:</p><p>Asunto- ja liikenneministeri&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Li Andersson (Varsinais-Suomi)</p><p>Kulttuuri ja urheiluministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Jussi Saramo (Uusimaa)</p><p>&nbsp;</p><p>RKP:</p><p><br />Sisäministeri &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Anna-Maja Henriksson (Vaasa)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne ilmoitti eilen rakentavan hallituksen SDP, Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton sekä RKP kanssa. Hallitus on keskustavasemmistolainen, mikä tulee näkymään politiikassa, kun Kokoomus on pitkästä aikaa oppositiossa. Hallituksen kokoonpanoa on jo kauhistelut oikeiston keskuudessa, vaikka yhtään päätöstä tai linjausta ei ole tehty, todennäköisesti kuitenkin vältymme Kreikan tieltä tai heinäsirkoilta. Alustava ministeripaikat jakaantuisivat seuraavasti. SDP 7, Keskustalle 5, Vihreille 3, Vasemmistoliitolle 2, RKPlle 1. RKP mahdollinen  toinen ministeri olisi SDPltä pois. Eduskunnan Puhemiehen paikka menee Hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle Keskustalle, EUn Komissaarin paikka SDPlle.

Ennustan että naisia on ministereinä enemmän kuin miehiä 8-10, miesten viedessä raskaammat salkut. Hallituksen kansanedustajista enemmistö on naisia, mikä näkyy valinnoissa, mutta samalla puoluejohto on miehinen. Saarikko ei ole ministerinä, kun hän jää vanhempainvapaalle syksyllä, mutta nousee todennäköisesti Heikkisen paikalle kauden puolessa välissä. Keskustalla on tärkeää hakea tuoreita kasvoja ministereiksi, sen vuoksi Lintilä on ainoa jatkava ministeri.

Yleisesti ottaen hallituksessa ei ole paljon ministeri kokemusta. Mahdollisesti sitä voisi tuoda SDP Haatainen, Keskustalla Leppä tai Kalmari, Vihreillä Hassi tai Vasemmistoliitolla Arhinmäki. Satakunnasta tai Keksi-Suomesta ei ole ministeriä, potentiaalisia alueilta voisivat olla ministereitä on SDP Kristiina Salonen (Satakunta) sekä Anne Kalmari (Keski-Suomi). RKP toinen mahdollinen ministeri olisi Anders Adlercreutz (Uusimaa)

SDP:

Pääministeri                                       Antti Rinne (Uusimaa)

Elinkeinoministeri                             Ville Skinnari (Häme)

Eurooppaministeri                            Tytti Tuppurainen (Oulu)

Puolustusministeri                            Mika Kari (Häme)

Perhe- ja Peruspalveluministeri     Sanna Marin (Pirkanmaa)

Työministeri                                       Lindtman Antti (Uusimaa

Oikeusministeri                                 Eeva-Johanna Eloranta (Varsinais-Suomi)

 

EU komissaari                                   Jutta Urpilainen

 

Keskusta:

Valtiovarainministeri                        Antti Kaikkonen (Uusimaa)

Maa- ja metsätalousministeri        Hanna Kosonen (Kaakkois-Suomi)

Kunta- ja uudistusministeri            Katri Kulmuni (Lappi)

Sosiaali- ja terveysministeri           Hannakaisa Heikkinen (Savo-Karjala)

Ulkomaan kauppa-

ja kehitysministeri                           Mika Lintilä  (Vaasa)

 

Eduskunnan Puhemies                  Juha Sipilä          

 

Vihreät:

Ulkoasiainministeri                        Pekka Haavisto (Helsinki)

Opetusministeri                             Maria Ohisalo (Helsinki)

Ympäristöministeri                        Krista Mikkonen (Savo-Karjala)

 

Vasemmistoliitto:

Asunto- ja liikenneministeri          Li Andersson (Varsinais-Suomi)

Kulttuuri ja urheiluministeri          Jussi Saramo (Uusimaa)

 

RKP:


Sisäministeri                                     Anna-Maja Henriksson (Vaasa)

]]>
5 http://miikakautto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275704-tulevan-eduskunnan-salkunkantajat#comments Eduskunta hallitus Thu, 09 May 2019 04:03:00 +0000 Miika Kautto http://miikakautto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275704-tulevan-eduskunnan-salkunkantajat
Suojele minua kaikelta http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275464-suojele-minua-kaikelta <p>Ultra Bran biisissä 1997 laulettiin &quot;minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä&quot;. Elettiin 1990 -luvun laman ja ahdistuneen grungen jälkeisiä vahvan kasvun vuosia. Nostalgia yhdistettynä naiiveihin sanoituksiin oli kovaa valuuttaa opiskelupiireissä ja vähän laajemminkin.</p><p>Ihmiset huokaisivat lamasta selviämisen helpotuksesta. Ei tämä maa kaatunut, vaikka synnyttikin liian monta epäinhimillistä kohtaloa. Nyt maailman tuska on taas saavuttanut saman pisteen tai ylikin, vaikka taloudellisesti meillä ei ole lainkaan niin huonosti kuin tuolloin. Aurinko kärventää meidät kuoliaaksi, mutta jo sitä ennen muuttoliike talloo ihmiset jalkoihinsa. Pessimismi on vahvaa, vaikka keskimäärin meillä menee hyvin. Jos julkista keskustelua yrittää tulkita, niin kaikkein pessimistisimmiltä vaikuttavat nuoret. Heiltä puuttuu uskoa siihen, että elämän voi rakentaa johonkin paikkaan.</p><p>Epäsäännölliset työt, matkustamisen helppous ja vapaus valita, ovat luoneet kulttuurin, jossa sitoutuminen mihinkään tiettyyn asiaan on epäoleellista. Jotta ihminen ja ihmiskunta pääsisi peloistaan, tarvittaisiin kuitenkin asioiden ratkaisemiseen intohimoisesti ja sitoutuneesti suhtautuvia ihmisiä. Niitä, jotka jaksavat vääntää ja uskoa tulevaisuuteen silloinkin kun on vaikeaa. Ultra Bran biisi kuvasi tuota (tai ainakin itse tulkitsen niin). Suomi oli pelännyt koko 1990 -luvun laman ja ihan syystäkin. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan Suomi nousi ennätyksellisen vahvana uuteen kukoistukseen.</p><p>Jotakin politiikassamme on pahasti vinossa, kun tänään se lietsoo synkkyyttä kasvun keskellä. Maailma on kriisissä monin tavoin, mutta ongelman ratkaisut eivät synny kauhistelemalla, vaan uskomalla tulevaisuuteen ja toimimalla muita kannustavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ultra Bran biisissä 1997 laulettiin "minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä". Elettiin 1990 -luvun laman ja ahdistuneen grungen jälkeisiä vahvan kasvun vuosia. Nostalgia yhdistettynä naiiveihin sanoituksiin oli kovaa valuuttaa opiskelupiireissä ja vähän laajemminkin.

Ihmiset huokaisivat lamasta selviämisen helpotuksesta. Ei tämä maa kaatunut, vaikka synnyttikin liian monta epäinhimillistä kohtaloa. Nyt maailman tuska on taas saavuttanut saman pisteen tai ylikin, vaikka taloudellisesti meillä ei ole lainkaan niin huonosti kuin tuolloin. Aurinko kärventää meidät kuoliaaksi, mutta jo sitä ennen muuttoliike talloo ihmiset jalkoihinsa. Pessimismi on vahvaa, vaikka keskimäärin meillä menee hyvin. Jos julkista keskustelua yrittää tulkita, niin kaikkein pessimistisimmiltä vaikuttavat nuoret. Heiltä puuttuu uskoa siihen, että elämän voi rakentaa johonkin paikkaan.

Epäsäännölliset työt, matkustamisen helppous ja vapaus valita, ovat luoneet kulttuurin, jossa sitoutuminen mihinkään tiettyyn asiaan on epäoleellista. Jotta ihminen ja ihmiskunta pääsisi peloistaan, tarvittaisiin kuitenkin asioiden ratkaisemiseen intohimoisesti ja sitoutuneesti suhtautuvia ihmisiä. Niitä, jotka jaksavat vääntää ja uskoa tulevaisuuteen silloinkin kun on vaikeaa. Ultra Bran biisi kuvasi tuota (tai ainakin itse tulkitsen niin). Suomi oli pelännyt koko 1990 -luvun laman ja ihan syystäkin. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan Suomi nousi ennätyksellisen vahvana uuteen kukoistukseen.

Jotakin politiikassamme on pahasti vinossa, kun tänään se lietsoo synkkyyttä kasvun keskellä. Maailma on kriisissä monin tavoin, mutta ongelman ratkaisut eivät synny kauhistelemalla, vaan uskomalla tulevaisuuteen ja toimimalla muita kannustavasti.

]]>
6 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275464-suojele-minua-kaikelta#comments Eduskunta Ilmastonmuutos Maahanmuutto Politiikka Tasa-arvo Sat, 04 May 2019 06:13:38 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275464-suojele-minua-kaikelta
Näkökulma: On niillä eduskunnassakin murheet http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275462-nakokulma-on-niilla-eduskunnassakin-murheet <p>On niillä eduskunnassakin murheet.</p> <p>Istumapaikoista kinastelevat. RKP on kuulemma kyllästynyt istumaan täysistuntosalin oikeassa laidassa, jossa tulkkauspalveluiden järjestäminen on ollut helpompaa.</p> <p>Tai äärioikealla, kuten jotkut lehdet kirjoittivat.</p> <p>Keskeltä saa sitä paitsi otettua parempia kuvia. Oikean laidan tuolit jäävät yleisölehterin ja lipan varjoon, jonka vuoksi kaikki tv-kamerat ja valokuvaajat eivät yletä sinne.</p> <p>Neuvotteluissa eduskuntaryhmät olivat muuten yksimielisiä, mutta perussuomalaiset ovat uudesta järjestyksestä näreissään. He olisivat halunneet istua vanhassa paikassa.</p> <p>Puolueen puheenjohtaja <strong>Jussi Halla-ahon</strong> mukaan paikkojen siirtely on pikkusieluista ja kiusantekoa. Hän varmasti tietää, mistä hän puhuu.</p> <p>Eräs taannoin politiikan jättänyt <em>suuri ajattelija</em> saattaisikin tuumata tähän, että eduskunta on puhunut, pulinat pois. Sen minä olisin kyllä halunnut nähdä.&nbsp;</p> <p>Historiallisesti eduskunta on istunut salissa niin kutsutussa ranskalaisessa istumajärjestyksessä: vasemmistoryhmät puhemiehen vasemmalla ja oikeistoryhmät oikealla puolella - ja rillikallet joutuvat eturiviin. Ei nyt sentään oikeasti.</p> <p>Mutta piti se sitten tämäkin päivä nähdä. Kymppiuutisissa valittelevan&nbsp;eduskunnan toisen varapuhemiehen<strong> Paula Risikon</strong> (kok.) sijaan olisin voinut katsella Neloselta&nbsp;<strong>Tuukka Temosen</strong>&nbsp;mestariteokseksi luonnehdittua Valmentaja-elokuvaa.&nbsp;</p><p>Finnkinon mukaan se avaa katsojalle maailman missä raha tuo valtaa, naiset ovat kauniita ja ystävyys ostettavissa. Elokuva kertoo myös tarinan pienestä isän jättämästä pojasta, joka juoksee elämäänsä läpi etsien menestystä, huomiota ja omaa miehuuttaan.</p><p>No joopa joo, huono vitsi.</p> <p>Edes minä en ole niin kyllästynyt politiikkaan.</p> <p>Risikko joka tapauksessa kertoi eilen uutisissa, että toinen keskustelu istumajärjestyksestä käydään eduskuntaryhmien puheenjohtajien kesken ensi tiistaina, koska päätöstä ei saatu eilen perjantaina aikaiseksi.&nbsp;</p> <p>Hän myös huomautti eduskunnalla olevan paljon suurempiakin asioita pohdittavana. Istumajärjestys on kuulemma naurettava asia riidalle. Hyvin sanottu.</p> <p>Luitteko muuten pari päivää sitten, miten Kelan talous olisi vaarantunut, koska toimeentulohakemusten määrä oli räjähtänyt alkuvuodesta silmille? Se juttu oli heti siinä presidentti <strong>Sauli Niinistön</strong> viisikymppisen ja <strong>Paavo Väyrysen</strong> tiedotteen välissä. Vähän ennen istumapaikkoja.</p> <p>Sellaista se joskus on, kun isot ihmiset lähtevät eduskuntaan.</p> <p>Tuttavani tuossa muistuttikin, että edellinen porukka sai norminpurkutalkoissaan parkkikiekon värit vapaaksi. Katsotaan nyt, että saadaanko ennen kauden loppua sovittua istumapaikoista.</p> <p>Dynaamiselta vaikuttaa.&nbsp;Saattaa tulla pitkät neljä vuotta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On niillä eduskunnassakin murheet.

Istumapaikoista kinastelevat. RKP on kuulemma kyllästynyt istumaan täysistuntosalin oikeassa laidassa, jossa tulkkauspalveluiden järjestäminen on ollut helpompaa.

Tai äärioikealla, kuten jotkut lehdet kirjoittivat.

Keskeltä saa sitä paitsi otettua parempia kuvia. Oikean laidan tuolit jäävät yleisölehterin ja lipan varjoon, jonka vuoksi kaikki tv-kamerat ja valokuvaajat eivät yletä sinne.

Neuvotteluissa eduskuntaryhmät olivat muuten yksimielisiä, mutta perussuomalaiset ovat uudesta järjestyksestä näreissään. He olisivat halunneet istua vanhassa paikassa.

Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan paikkojen siirtely on pikkusieluista ja kiusantekoa. Hän varmasti tietää, mistä hän puhuu.

Eräs taannoin politiikan jättänyt suuri ajattelija saattaisikin tuumata tähän, että eduskunta on puhunut, pulinat pois. Sen minä olisin kyllä halunnut nähdä. 

Historiallisesti eduskunta on istunut salissa niin kutsutussa ranskalaisessa istumajärjestyksessä: vasemmistoryhmät puhemiehen vasemmalla ja oikeistoryhmät oikealla puolella - ja rillikallet joutuvat eturiviin. Ei nyt sentään oikeasti.

Mutta piti se sitten tämäkin päivä nähdä. Kymppiuutisissa valittelevan eduskunnan toisen varapuhemiehen Paula Risikon (kok.) sijaan olisin voinut katsella Neloselta Tuukka Temosen mestariteokseksi luonnehdittua Valmentaja-elokuvaa. 

Finnkinon mukaan se avaa katsojalle maailman missä raha tuo valtaa, naiset ovat kauniita ja ystävyys ostettavissa. Elokuva kertoo myös tarinan pienestä isän jättämästä pojasta, joka juoksee elämäänsä läpi etsien menestystä, huomiota ja omaa miehuuttaan.

No joopa joo, huono vitsi.

Edes minä en ole niin kyllästynyt politiikkaan.

Risikko joka tapauksessa kertoi eilen uutisissa, että toinen keskustelu istumajärjestyksestä käydään eduskuntaryhmien puheenjohtajien kesken ensi tiistaina, koska päätöstä ei saatu eilen perjantaina aikaiseksi. 

Hän myös huomautti eduskunnalla olevan paljon suurempiakin asioita pohdittavana. Istumajärjestys on kuulemma naurettava asia riidalle. Hyvin sanottu.

Luitteko muuten pari päivää sitten, miten Kelan talous olisi vaarantunut, koska toimeentulohakemusten määrä oli räjähtänyt alkuvuodesta silmille? Se juttu oli heti siinä presidentti Sauli Niinistön viisikymppisen ja Paavo Väyrysen tiedotteen välissä. Vähän ennen istumapaikkoja.

Sellaista se joskus on, kun isot ihmiset lähtevät eduskuntaan.

Tuttavani tuossa muistuttikin, että edellinen porukka sai norminpurkutalkoissaan parkkikiekon värit vapaaksi. Katsotaan nyt, että saadaanko ennen kauden loppua sovittua istumapaikoista.

Dynaamiselta vaikuttaa. Saattaa tulla pitkät neljä vuotta.

]]>
27 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275462-nakokulma-on-niilla-eduskunnassakin-murheet#comments Eduskunta Istumajärjestys Istumapaikat Pakina Perussuomalaiset Sat, 04 May 2019 05:34:25 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275462-nakokulma-on-niilla-eduskunnassakin-murheet
Toimittaja Tommi Parkkosen journalistinen taso http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275449-toimittaja-tommi-parkkonen-journalistinen-taso <p>Sanotaan, että julkisuuden henkilöt, etenkin poliitikot ovat vapaata riistaa.&nbsp; Sen kyllä huomaa katsellessaan kaupan kassajonoissa iltapäivälehtien lööppejä. Siis kaupan kassajonossa ainakin henkilökohtaisesti, koska lopetin ao lehtien ostamisen noin 20 vuotta sitten. Kyllä niissä toimittajat ottavat &quot;ilon irti&quot; mitä&nbsp;raflaavimmista otsikoista, joiden uhreina ovat useasti poliitikot.</p><p>Puolustan tässä nyt julkisuuden henkilöistä lahinnä poliitikkoja. Kansanedustajien työ on täyttä aherrusta siinä kuin mikä muu työ tahansa. Toimittajilta viosi odottaa hiukan asiallisempaa kirjoittelua.</p><p>Tässä vain lopuksi esimerkkinä Iltalehden toimittaja Tommi Parkkosen näyte täysin asiattomasta esittelystä eräästä suurella äänimäärällä eduskuntaan menneestä kansanedustajasta. Parkkonen esittelee kansanedustajan tulleen tunnetuksi sote-riitelijänä ja kaalin rouskuttajana. Tästä voi jokainen tehdä arvion toimittaja Tommi Parkkosen journalistitasosta.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sanotaan, että julkisuuden henkilöt, etenkin poliitikot ovat vapaata riistaa.  Sen kyllä huomaa katsellessaan kaupan kassajonoissa iltapäivälehtien lööppejä. Siis kaupan kassajonossa ainakin henkilökohtaisesti, koska lopetin ao lehtien ostamisen noin 20 vuotta sitten. Kyllä niissä toimittajat ottavat "ilon irti" mitä raflaavimmista otsikoista, joiden uhreina ovat useasti poliitikot.

Puolustan tässä nyt julkisuuden henkilöistä lahinnä poliitikkoja. Kansanedustajien työ on täyttä aherrusta siinä kuin mikä muu työ tahansa. Toimittajilta viosi odottaa hiukan asiallisempaa kirjoittelua.

Tässä vain lopuksi esimerkkinä Iltalehden toimittaja Tommi Parkkosen näyte täysin asiattomasta esittelystä eräästä suurella äänimäärällä eduskuntaan menneestä kansanedustajasta. Parkkonen esittelee kansanedustajan tulleen tunnetuksi sote-riitelijänä ja kaalin rouskuttajana. Tästä voi jokainen tehdä arvion toimittaja Tommi Parkkosen journalistitasosta.                                                                                                                   

]]>
8 http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275449-toimittaja-tommi-parkkonen-journalistinen-taso#comments Eduskunta Lehdistö Fri, 03 May 2019 15:12:26 +0000 Raimo Tossavainen http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275449-toimittaja-tommi-parkkonen-journalistinen-taso
Tavio: ”Etsimme kultaista keskitietä” http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275380-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta <p>Aika kauan saa etsiä kultaista keskitietä. Varsinkin kuin kielenkättö on lähes aina agressiivista ja muita leimaavaan. Oikea reuna on noille täysin oikea paikka. Mut hei aina voi uhriutua ja syytellä muita.</p><p><a href="https://demokraatti.fi/perussuomalaiset-pettyi-uuteen-istumajarjestykseen-ja-vertaa-asiaa-koululuokan-tapahtumiin-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta" title="https://demokraatti.fi/perussuomalaiset-pettyi-uuteen-istumajarjestykseen-ja-vertaa-asiaa-koululuokan-tapahtumiin-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta">https://demokraatti.fi/perussuomalaiset-pettyi-uuteen-istumajarjestyksee...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aika kauan saa etsiä kultaista keskitietä. Varsinkin kuin kielenkättö on lähes aina agressiivista ja muita leimaavaan. Oikea reuna on noille täysin oikea paikka. Mut hei aina voi uhriutua ja syytellä muita.

https://demokraatti.fi/perussuomalaiset-pettyi-uuteen-istumajarjestykseen-ja-vertaa-asiaa-koululuokan-tapahtumiin-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta

]]>
11 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275380-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta#comments Äärioikeisto Eduskunta Persut Uhriutuminen Ville Tavio Thu, 02 May 2019 14:49:08 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275380-tavio-etsimme-kultaista-keskitieta
Al-Taeen tapaus, yksi näkökulma http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275330-al-taeen-tapaus-yksi-nakokulma <p>Al-Taeen asiaa käsitellessä on unohtunut seikka, joka saattaa olla yksi tärkeimpiä. Muodostaako hänen taustansa nyt riskin Suomen turvallisuudelle ja onko al-Taee ulkoiselle painostukselle altis?</p><p>En ole huomannut, että kyseistä asiaa olisi mediassa juuri käsitelty ja siksi se kannattaa tuoda julki nyt kun asiaa käsitellään. Blogia on turha lukea sillä mielellä, että taas hyviä ihmisiä kohdellaan väärin. Nyt kyse on isommasta asiasta.&nbsp; &nbsp;</p><p>Al-Taee kertoi Ylen haastattelussa, että hänellä edelleen on luurankoja ja salaisuuksia kaapissa. Kun Al-Taeen mukaan ainoa kärsijä niiden paljastumisessa olisi hän itse, asiaa voi kysyä myös toisesta näkökulmasta. Onko hän tällä hetkellä altis ulkoiselle painostukselle?</p><p>Enkä nyt puhu siitä, että joku saattaa kiristää häneltä tietoja SDP:n osalta. Al-Taee on kiistattomasti vuosikausia törkyillyt netissä äärikaveriensa kanssa ja lietsonut ties mitä vihaa eri ryhmien sisällä. On selvää, että häneltä on voinut jäädä entisten ryhmäläistensä tileille erittäin raakoja ja arkaluonteisia kirjoituksia tai jopa videoita. On jäänyt epäselväksi sekin, milloin toiminta on tosiasiallisesti loppunut. On myös erittäin todennäköistä, että eri maiden tiedustelupalveluilla on kykyä ja halua löytää arkaluonteista aineistoa kansanedustaja al-Taeeta vastaan kiristystarkoituksessa.</p><p>Mikäli al-Taee on todella irrottautunut entisistä ryhmistään ja alkaa puhua heidän toimintaansa vastaan, näissä ryhmissä voi olla kiinnostusta kiristää al-Taeeta omien päämäärien ajamiseksi. Kiinnostusta voi löytyä ilmankin, al-Taeen aseman perusteella. Sama koskee vieraiden maiden tiedustelupalveluita. Jos al-Taeesta löytyy raskauttavaa aineistoa ja häntä yritetään sillä kiristää, al-Taeen suhtautuminen siihen on vain hänen itsensä hallinnassa oleva asia. Kukaan muu siitä ei saa tietää, ellei hän itse siitä kerro. Suurin kärsijä on, kuten hän itse sanoi, al-Taee itse. Silti Suomen valtion ja al-Taeen itsensä tulee varautua tähän uhkaan.&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä vain al-Taee itse tietää, mitä aineistoa hänestä löytyy maailmalta. Itse toivon, että hän osaa varautua jatkossa oikein.</p><p>Vaikka al-Taee todennäköisesti pääsi eduskuntaan taustansa salaamisen vuoksi, en ole vaatimassa hänen eroaan tai erottamistaan. Hän itse osaa älykkäänä miehenä vetää oikeat johtopäätökset tilanteesta. Vain todellinen hölmö törttöilisi enää tässä vaiheessa kun hänen taustansa on ratkaisevasti paljastunut. Jos aineistoa löytyy lisää, sitä takuuvarmasti metsästetään kissojen ja koirien kanssa, ja sitä tullaan käyttämään.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Al-Taeen asiaa käsitellessä on unohtunut seikka, joka saattaa olla yksi tärkeimpiä. Muodostaako hänen taustansa nyt riskin Suomen turvallisuudelle ja onko al-Taee ulkoiselle painostukselle altis?

En ole huomannut, että kyseistä asiaa olisi mediassa juuri käsitelty ja siksi se kannattaa tuoda julki nyt kun asiaa käsitellään. Blogia on turha lukea sillä mielellä, että taas hyviä ihmisiä kohdellaan väärin. Nyt kyse on isommasta asiasta.   

Al-Taee kertoi Ylen haastattelussa, että hänellä edelleen on luurankoja ja salaisuuksia kaapissa. Kun Al-Taeen mukaan ainoa kärsijä niiden paljastumisessa olisi hän itse, asiaa voi kysyä myös toisesta näkökulmasta. Onko hän tällä hetkellä altis ulkoiselle painostukselle?

Enkä nyt puhu siitä, että joku saattaa kiristää häneltä tietoja SDP:n osalta. Al-Taee on kiistattomasti vuosikausia törkyillyt netissä äärikaveriensa kanssa ja lietsonut ties mitä vihaa eri ryhmien sisällä. On selvää, että häneltä on voinut jäädä entisten ryhmäläistensä tileille erittäin raakoja ja arkaluonteisia kirjoituksia tai jopa videoita. On jäänyt epäselväksi sekin, milloin toiminta on tosiasiallisesti loppunut. On myös erittäin todennäköistä, että eri maiden tiedustelupalveluilla on kykyä ja halua löytää arkaluonteista aineistoa kansanedustaja al-Taeeta vastaan kiristystarkoituksessa.

Mikäli al-Taee on todella irrottautunut entisistä ryhmistään ja alkaa puhua heidän toimintaansa vastaan, näissä ryhmissä voi olla kiinnostusta kiristää al-Taeeta omien päämäärien ajamiseksi. Kiinnostusta voi löytyä ilmankin, al-Taeen aseman perusteella. Sama koskee vieraiden maiden tiedustelupalveluita. Jos al-Taeesta löytyy raskauttavaa aineistoa ja häntä yritetään sillä kiristää, al-Taeen suhtautuminen siihen on vain hänen itsensä hallinnassa oleva asia. Kukaan muu siitä ei saa tietää, ellei hän itse siitä kerro. Suurin kärsijä on, kuten hän itse sanoi, al-Taee itse. Silti Suomen valtion ja al-Taeen itsensä tulee varautua tähän uhkaan. 

Tällä hetkellä vain al-Taee itse tietää, mitä aineistoa hänestä löytyy maailmalta. Itse toivon, että hän osaa varautua jatkossa oikein.

Vaikka al-Taee todennäköisesti pääsi eduskuntaan taustansa salaamisen vuoksi, en ole vaatimassa hänen eroaan tai erottamistaan. Hän itse osaa älykkäänä miehenä vetää oikeat johtopäätökset tilanteesta. Vain todellinen hölmö törttöilisi enää tässä vaiheessa kun hänen taustansa on ratkaisevasti paljastunut. Jos aineistoa löytyy lisää, sitä takuuvarmasti metsästetään kissojen ja koirien kanssa, ja sitä tullaan käyttämään.                   

]]>
34 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275330-al-taeen-tapaus-yksi-nakokulma#comments Eduskunta Hussein al-Taee Tiedustelu Wed, 01 May 2019 14:08:55 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275330-al-taeen-tapaus-yksi-nakokulma
Pari kysymystä presidentille http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275117-pari-kysymysta-presidentille <p>Kun tasavallan presidentti kiinnittää epäkohtiin huomioita, väistämättä tulee mieleen, miten hän itse toimii vastaavissa tilanteissa. Olisihan huvittavaa, jos maan päämies toimisi vastoin omia neuvojaan.</p><p>Presidentti Niinistö kertoi toissapäivän puheessaan eduskunnalle, että hänen korvaansa oli särähtänyt hallituksen eripura sen itsensä tekemistä päätöksistä. Niinistön mielestä hallitus tekee päätöksensä kollegiaalisesti yhdessä ja vastaa päätöksistä yhdessä. Hyvä havainto ja siitä pisteet presidentille.</p><p>Valitettavasti tuoreessa muistissa aika monella vielä kuitenkin on, miten eduskunnan lisärakennuksen rahoituksesta päätettiin vuonna 2000 Niinistön ollessa Lipposen hallituksessa valtiovarainministerinä. Niinistö oli hallituksessa ainoa, joka äänesti itse allekirjoittamaansa hallituksen budjettiesitystä ja lisärakennuksen määrärahoja vastaan. Niinistön irtiotto oli tuolloin todellinen yllätys kaikille ja kun myös vihreät oli pakotettu äänestämään lisärahoituksen puolesta, Niinistön sooloilu sai aikaan tunnetun keskisormireaktion Anni Sinnemäessä. Niin, hallituksessa kaikki tekevät päätökset yhdessä ja vastaavat niistä yhdessä, vai miten se meni, herra presidentti? Vai eikö sinänsä hyvä neuvo koske omia toimia?</p><p>Puheensa jälkeen presidentti muisteli valtiovarainministeriaikojaan kaiholla. Mikäpä oli muistellessa kun kaikilla, tai ainakin itsellä, oli niin mukavaa. Niinistö muisteli muun muassa mahdollisia kovia puheitaan työpaikallaan ja selitteli niitä neljän seinän sisällä tehdyiksi ja että hän ei koskaan lähtenyt ulos arvostelemaan henkilöitä ja yhdessä tehtyjä päätöksiä. Mitä vikaa kuvassa?</p><p>Presidentti Niinistö tosiasiallisesti puolusteli työpaikkakiusaamistaan neljän seinän sisällä tehdyksi. Hän muisti lisäksi vähätellä kiusaamisväitteitä kertomalla, että &quot;kuulemma&quot; hänen on kerrottu käyttäneen kovaa kieltä. Itkettämisistä, henkilöön menevistä kommenteista, epäasiallisesta painostamisesta, uhkailuista, satuttamisesta, tahallisesta mielipahan aiheuttamisesta ja nöyryyttämisestä muiden edessä ovat muun muassa kertoneet Arja Alho, Sinikka Mönkäre, Liisa Jaakonsaari, Jukka Gustafsson, Tarja Filatov, Riitta Uosukainen, Satu Hassi, Marjatta Stenius-Kaukonen ja viimeisimpänä Jussi Niinistö. Kuka tahansa&nbsp;näki viime vuonna miten presidentti yritti julkisesti Turun kirjamessuilla nöyryyttää ammattitoimittaja Lauri Nurmea muun muassa henkilöön menevillä loukkauksilla.&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>Melkein väittäisin, että neljän seinän sisällä tehty työpaikkakiusaaminen on tekona yhtä paljon työpaikkakiusaamista kuin ulkona tehty. Kiusaamisen kohteeksi joutuneelle on melko sama, kiusataanko häntä sisätiloissa vai auringonpaisteessa. En sitä paitsi usko presidentin väitteeseen, ettei hän ole koskaan arvostellut ketään ulkona.&nbsp; &nbsp;</p><p>Presidentti on vaatinut kansanedustajia käyttäytymään. Edellä mainittuun nähden voi olla erikoista lähteä vaatimaan juttuja, joista itse ei pääse henkseleitä paukuttelemaan. Kun presidentti on vaatinut joskus tehokasta katumista ainakin yhdeltä henkilöltä, herää kysymys, miten hyvä katuja tai anteeksipyytäjä meillä on maan johdossa.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun tasavallan presidentti kiinnittää epäkohtiin huomioita, väistämättä tulee mieleen, miten hän itse toimii vastaavissa tilanteissa. Olisihan huvittavaa, jos maan päämies toimisi vastoin omia neuvojaan.

Presidentti Niinistö kertoi toissapäivän puheessaan eduskunnalle, että hänen korvaansa oli särähtänyt hallituksen eripura sen itsensä tekemistä päätöksistä. Niinistön mielestä hallitus tekee päätöksensä kollegiaalisesti yhdessä ja vastaa päätöksistä yhdessä. Hyvä havainto ja siitä pisteet presidentille.

Valitettavasti tuoreessa muistissa aika monella vielä kuitenkin on, miten eduskunnan lisärakennuksen rahoituksesta päätettiin vuonna 2000 Niinistön ollessa Lipposen hallituksessa valtiovarainministerinä. Niinistö oli hallituksessa ainoa, joka äänesti itse allekirjoittamaansa hallituksen budjettiesitystä ja lisärakennuksen määrärahoja vastaan. Niinistön irtiotto oli tuolloin todellinen yllätys kaikille ja kun myös vihreät oli pakotettu äänestämään lisärahoituksen puolesta, Niinistön sooloilu sai aikaan tunnetun keskisormireaktion Anni Sinnemäessä. Niin, hallituksessa kaikki tekevät päätökset yhdessä ja vastaavat niistä yhdessä, vai miten se meni, herra presidentti? Vai eikö sinänsä hyvä neuvo koske omia toimia?

Puheensa jälkeen presidentti muisteli valtiovarainministeriaikojaan kaiholla. Mikäpä oli muistellessa kun kaikilla, tai ainakin itsellä, oli niin mukavaa. Niinistö muisteli muun muassa mahdollisia kovia puheitaan työpaikallaan ja selitteli niitä neljän seinän sisällä tehdyiksi ja että hän ei koskaan lähtenyt ulos arvostelemaan henkilöitä ja yhdessä tehtyjä päätöksiä. Mitä vikaa kuvassa?

Presidentti Niinistö tosiasiallisesti puolusteli työpaikkakiusaamistaan neljän seinän sisällä tehdyksi. Hän muisti lisäksi vähätellä kiusaamisväitteitä kertomalla, että "kuulemma" hänen on kerrottu käyttäneen kovaa kieltä. Itkettämisistä, henkilöön menevistä kommenteista, epäasiallisesta painostamisesta, uhkailuista, satuttamisesta, tahallisesta mielipahan aiheuttamisesta ja nöyryyttämisestä muiden edessä ovat muun muassa kertoneet Arja Alho, Sinikka Mönkäre, Liisa Jaakonsaari, Jukka Gustafsson, Tarja Filatov, Riitta Uosukainen, Satu Hassi, Marjatta Stenius-Kaukonen ja viimeisimpänä Jussi Niinistö. Kuka tahansa näki viime vuonna miten presidentti yritti julkisesti Turun kirjamessuilla nöyryyttää ammattitoimittaja Lauri Nurmea muun muassa henkilöön menevillä loukkauksilla.     

Melkein väittäisin, että neljän seinän sisällä tehty työpaikkakiusaaminen on tekona yhtä paljon työpaikkakiusaamista kuin ulkona tehty. Kiusaamisen kohteeksi joutuneelle on melko sama, kiusataanko häntä sisätiloissa vai auringonpaisteessa. En sitä paitsi usko presidentin väitteeseen, ettei hän ole koskaan arvostellut ketään ulkona.   

Presidentti on vaatinut kansanedustajia käyttäytymään. Edellä mainittuun nähden voi olla erikoista lähteä vaatimaan juttuja, joista itse ei pääse henkseleitä paukuttelemaan. Kun presidentti on vaatinut joskus tehokasta katumista ainakin yhdeltä henkilöltä, herää kysymys, miten hyvä katuja tai anteeksipyytäjä meillä on maan johdossa.          

 

   

]]>
12 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275117-pari-kysymysta-presidentille#comments Eduskunta Työpaikkakiusaaminen Sat, 27 Apr 2019 07:31:38 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275117-pari-kysymysta-presidentille
Mikä on yksilön valinta? http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275112-mika-on-yksilon-valinta <p>Suurempaa ihmisyyden vastustajaa saa hakea, kuin he, jotka puhuvat kansanvaltaisuuden puolesta, sillä juuri he <strong>pitäytyvät keskitetyn vallan kahvoissa</strong> ja juuri he <strong>pitävät yllä pelkoa </strong>yhteisöistä, jotka aiheuttavat vahinkoa.</p><p>1. Onni on suuri vihollinen sellaiselle, joka pelkää menettämistä ja vapaus suurin uhka hänelle, joka kasvoi ohjatun mielivallan alla.</p><p>2. Edustettu kansa on ulkoistettu omatunto ja laki aidattu mielivalta, jota hallinnoi &rdquo;lainoppineet ja kirjanoppineet.&rdquo;</p><p>3. <strong>Omatunto </strong>on <strong>toissijaista</strong> ja <strong>sääntöpohja ensisijaista </strong>heille, <strong>jotka puhuvat tolkun kansalaisista. </strong></p><p>4. Tämä sisäoppilaitos on kasvattanut ihmiset pelkäämään toisiaan ja luottamaan ulkoiseen hallintoon kuulematta &rdquo;<em>Jumalaa&rdquo;</em>, joka puhui ensisyntyisessä (<em>voideltu</em>) alkujaan. &rdquo;<em>Jumala</em>&rdquo;on tuntosi syvimmät.</p><p>5. Nautinto ei ole kivun vastakohta, vaan sen täydentäjä.</p><p>6.Edustuksellinen omatunto on vihollisuutta ihmisten ja yhteisöjen välillä, ja <strong>laki ihmisyyden kieltäjä</strong>, sillä laki erottaa lihan ja hengen toisistaan niin kuin kaksiteräinen miekka, joka karkottaa hengen lihasta ja uskon teoista.</p><p>7.Katso jakomielitautista yhteiskuntarakennetta, sillä se on <strong>ihmisen tekojen kieltäjä ja suuremman kansakunnan ylistäjä &ndash; kaiken tunnottomuuden rakentaja ja suuri porttola!</strong></p><p>Suuri katkera valitus kuuluu ympäri maailmaa - Mikä voisikaan olla suuremman sodan aiheuttaja, jos ei keskitetty edustusvalta?</p><p><strong>Olen pahoillani</strong> <strong>1939-1945</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suurempaa ihmisyyden vastustajaa saa hakea, kuin he, jotka puhuvat kansanvaltaisuuden puolesta, sillä juuri he pitäytyvät keskitetyn vallan kahvoissa ja juuri he pitävät yllä pelkoa yhteisöistä, jotka aiheuttavat vahinkoa.

1. Onni on suuri vihollinen sellaiselle, joka pelkää menettämistä ja vapaus suurin uhka hänelle, joka kasvoi ohjatun mielivallan alla.

2. Edustettu kansa on ulkoistettu omatunto ja laki aidattu mielivalta, jota hallinnoi ”lainoppineet ja kirjanoppineet.”

3. Omatunto on toissijaista ja sääntöpohja ensisijaista heille, jotka puhuvat tolkun kansalaisista.

4. Tämä sisäoppilaitos on kasvattanut ihmiset pelkäämään toisiaan ja luottamaan ulkoiseen hallintoon kuulematta ”Jumalaa”, joka puhui ensisyntyisessä (voideltu) alkujaan. ”Jumala”on tuntosi syvimmät.

5. Nautinto ei ole kivun vastakohta, vaan sen täydentäjä.

6.Edustuksellinen omatunto on vihollisuutta ihmisten ja yhteisöjen välillä, ja laki ihmisyyden kieltäjä, sillä laki erottaa lihan ja hengen toisistaan niin kuin kaksiteräinen miekka, joka karkottaa hengen lihasta ja uskon teoista.

7.Katso jakomielitautista yhteiskuntarakennetta, sillä se on ihmisen tekojen kieltäjä ja suuremman kansakunnan ylistäjä – kaiken tunnottomuuden rakentaja ja suuri porttola!

Suuri katkera valitus kuuluu ympäri maailmaa - Mikä voisikaan olla suuremman sodan aiheuttaja, jos ei keskitetty edustusvalta?

Olen pahoillani 1939-1945

]]>
0 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275112-mika-on-yksilon-valinta#comments Anarkismi Eduskunta Valtio Yhteiskunta Yksilö Sat, 27 Apr 2019 06:52:46 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275112-mika-on-yksilon-valinta
Presidentin puhe uusille kansanedustajille http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275074-presidentin-puhe-uusille-kansanedustajille <p>Presidentti Niinistön eilinen puhe eduskunnassa sisälsi muutaman pikku jutun, jotka ansaitsevat tulla huomioiduksi ainakin näin objektiivisen tarkkailijan toimesta.&nbsp;</p><p>Niinistö on selvästikin lukenut Weberinsä, kun osasi tulkita 1800-luvun suurta poikaa. Ei liene sattumaa että Weber kuuluu Niinistön iltalukemistoon,&nbsp; Weber kun on karismaattinen auktoritteetti -käsitteen isä. Kun karismaattisen johtajaan ja johtajuuteen liitetään yleensä kritiikitöntä henkilöpalvontaa malliin Pohjois-Korea ja Neuvostoliitto, Niinistö lienee oikean Weberinsä lähteillä. Valitettavasti itselleni Weber edustaa bensaa tuhlavaa kakskurkkukaasarimerkkiä.&nbsp; &nbsp;</p><p>Presidentti näki maailmassa paljon uhkia mutta rakas itänaapurimme ei tällä kertaa päässyt maininnaksi asti edes kärkikymmenikköön, se ohitettiin kokonaan. Mitäpä siitä, että maailmalla Venäjä nähdään yhä suurempana uhkana ja maa sotii tai sillä on aseellinen miehitys vähintään neljässä itsenäisessä valtiossa.&nbsp;</p><p>Mitä edellä mainittuun uhkaan tulee, presidentti ilmoitti eduskunnalle olevansa käytettävissä turvallisuusasioissa vain, jos se hyväksyy presidentin pysähtyneisyyden ajan politiikkaan perustuvan vanhan tavan jatkumisen. Ihailtavaa suoraselkäisyyttä tunnustaa Neuvostoliiton aikanaan luoma painostus ja sen mukanaan tuoma suomettuminen.</p><p>Presidenttimme on ollut tähän asti rintataskuliinojen yksi suurimmista vihaajista, ainakin jos on uskominen politiikkaa lähellä olevia lähteitä. Rahamiehillähän on ollut tapana laittaa rintataskuun liinan tilalle mahdollisimman suuri seteli kansalaisten ihmeteltäväksi. Onko 50 euron seteli iso, jää köyhien arvioitavaksi. On toisaalta hieno juttu, että ihmettelyn aihe tai pikku lipsahdus osui rintataskun kohdalle eikä esimerkiksi housujen vetoketjuun.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Niinistön eilinen puhe eduskunnassa sisälsi muutaman pikku jutun, jotka ansaitsevat tulla huomioiduksi ainakin näin objektiivisen tarkkailijan toimesta. 

Niinistö on selvästikin lukenut Weberinsä, kun osasi tulkita 1800-luvun suurta poikaa. Ei liene sattumaa että Weber kuuluu Niinistön iltalukemistoon,  Weber kun on karismaattinen auktoritteetti -käsitteen isä. Kun karismaattisen johtajaan ja johtajuuteen liitetään yleensä kritiikitöntä henkilöpalvontaa malliin Pohjois-Korea ja Neuvostoliitto, Niinistö lienee oikean Weberinsä lähteillä. Valitettavasti itselleni Weber edustaa bensaa tuhlavaa kakskurkkukaasarimerkkiä.   

Presidentti näki maailmassa paljon uhkia mutta rakas itänaapurimme ei tällä kertaa päässyt maininnaksi asti edes kärkikymmenikköön, se ohitettiin kokonaan. Mitäpä siitä, että maailmalla Venäjä nähdään yhä suurempana uhkana ja maa sotii tai sillä on aseellinen miehitys vähintään neljässä itsenäisessä valtiossa. 

Mitä edellä mainittuun uhkaan tulee, presidentti ilmoitti eduskunnalle olevansa käytettävissä turvallisuusasioissa vain, jos se hyväksyy presidentin pysähtyneisyyden ajan politiikkaan perustuvan vanhan tavan jatkumisen. Ihailtavaa suoraselkäisyyttä tunnustaa Neuvostoliiton aikanaan luoma painostus ja sen mukanaan tuoma suomettuminen.

Presidenttimme on ollut tähän asti rintataskuliinojen yksi suurimmista vihaajista, ainakin jos on uskominen politiikkaa lähellä olevia lähteitä. Rahamiehillähän on ollut tapana laittaa rintataskuun liinan tilalle mahdollisimman suuri seteli kansalaisten ihmeteltäväksi. Onko 50 euron seteli iso, jää köyhien arvioitavaksi. On toisaalta hieno juttu, että ihmettelyn aihe tai pikku lipsahdus osui rintataskun kohdalle eikä esimerkiksi housujen vetoketjuun. 

]]>
13 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275074-presidentin-puhe-uusille-kansanedustajille#comments Eduskunta Presidentti Niinistön puhe Fri, 26 Apr 2019 10:40:08 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275074-presidentin-puhe-uusille-kansanedustajille
Tasa-arvosta http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275072-tasa-arvosta <p>Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti. &nbsp;</p><p>Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.</p><p>Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.</p><p>Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.</p><p>Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali.&nbsp;</p><p>Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään &rdquo;perheet saavat itse päättää&rdquo;. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.</p><p>Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla.&nbsp;</p><p>SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen.&nbsp;</p><p>Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä &rdquo;tulos tai ulos&rdquo; -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.</p><p>Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.</p><p>Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

]]>
5 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275072-tasa-arvosta#comments Eduskunta Hallitusohjelma Perhevapaaudistus Tasa-arvo Fri, 26 Apr 2019 10:10:46 +0000 Sanna Vauranoja http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275072-tasa-arvosta
Sortava instagram-eduskunta http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275036-sortava-instagram-eduskunta <p>Sanotaan, että eduskunta on Suomen kansa pienoiskoossa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Todellisuudessa siellä on tietysti vain tiettyjen kansanryhmien ja ajatustapojen omaavien ihmisten edustajia valvomassa näiden etuuksia.&nbsp;</p><p>Mutta vaikuttaa tuoreessa eduskunnassamme olevan, kauniisti sanottuna, hieman epäilyttävääkin ainesta.</p><p>Nimittäin jo ensimmäisenä istuntopäivänä vasemmiston kansanedustaja Veronika Honkasalo oli tukehtumassa eduskunnan kahvilassa toksiseen maskuliinisuuteen. Siellä ne miehen pannahiset istuivat keskenään kahvipöydässä keskustelemassa. Olivat vielä mokomat keski-ikäisiä.<br />Joku ehti siellä sosiaalisessa mediassa kirjoittamaan, että mene hyvä nainen niiden miesten joukkoon juttelemaan. Mutta kuulemma sukupuolittuneiden rakenteiden purkaminen ei ole naisten vastuulla.</p><p>Seuraavana päivänä Iiris Suomela, tuo ardentti feministi, tuli valkoisen, keski-ikäisen heteromieskansanedustajan noteeraamaksi ulkonäkönsä ansiosta. Onneksi konservatiivisesti pukeutuva kansanedustaja-Suomela kiirehti vakuuttelemaan äänestäjäkunnalle, että hänellä on myös muita kykyjä. Se jää nähtäväksi.</p><p>Sääli, että feministipuolueen Katju Aro ei päässyt eduskuntaan. Hänestä, Iiriksestä ja Veronikasta olisi muodostunut oikeamielisyyden valovoimainen troikka patriarkaatin ummehtamaan eduskuntalaitokseen.<br />Nämä kolme tytärtä olisivat viskoneet alta aikayksikön Wäinö Aaltosen sortavan maskuliiniset patsaat pois eduskunnan suuresta salista. Ja kääntäneet sen ainoan, lasta pitelevän naisen, etuosan kaikkien nähtäväksi.&nbsp;</p><p>Onhan sitä epäilyttävää ainesta toki kansassakin. Eiväthän perussuomalaiset olisi muuten näin jytkyttävästi menestyneet. On hauska nähdä kuinka Herra Hakkaraiselta luonnistuu ranskan kielen liaisonit EU-parlamentin käytävillä ja kabineteissa. Jos hänet sinne valitaan. Muutama konjakkiryyppy ja arvon metsurimme alkaa varmasti puhua kielillä. Johan Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junker on ymmärtänyt, ettei ilman hiilivetyjä työpäivästä selvitä. Siellä sitten herrat veisaavat yhdessä marseljeesia, kun täällä koti-Suomessa instagram-neitoset taistelevat juuri tällaisia toksisia patriarkaatteja vastaan.</p><p>Onneksi nämä neitoset osaavat toivon mukaan ottaa ilon irti elämästä ainakin vapaa-aikanaan. Edessä on pitkä istuntotauko, ja se on hyvä käyttää kivaan matkailuun kansanedustajan palkalla. Voi lennellä sinne, tänne ja ajella siellä sun täällä. Ja muistaa ottaa matkalla mahdollisimman monta selfietä. Jaksaa sitten syksyllä taas taistella sorrettujen puolesta eduskunnan miesvoittoisessa maailmassa kanssasisarien kanssa, mikäli ne äänestysnapit toimivat.&nbsp;</p><p>Mutta hei! Nyt otetaan eduskuntaan pääsyn johdosta skumpat ja selfiet!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sanotaan, että eduskunta on Suomen kansa pienoiskoossa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Todellisuudessa siellä on tietysti vain tiettyjen kansanryhmien ja ajatustapojen omaavien ihmisten edustajia valvomassa näiden etuuksia. 

Mutta vaikuttaa tuoreessa eduskunnassamme olevan, kauniisti sanottuna, hieman epäilyttävääkin ainesta.

Nimittäin jo ensimmäisenä istuntopäivänä vasemmiston kansanedustaja Veronika Honkasalo oli tukehtumassa eduskunnan kahvilassa toksiseen maskuliinisuuteen. Siellä ne miehen pannahiset istuivat keskenään kahvipöydässä keskustelemassa. Olivat vielä mokomat keski-ikäisiä.
Joku ehti siellä sosiaalisessa mediassa kirjoittamaan, että mene hyvä nainen niiden miesten joukkoon juttelemaan. Mutta kuulemma sukupuolittuneiden rakenteiden purkaminen ei ole naisten vastuulla.

Seuraavana päivänä Iiris Suomela, tuo ardentti feministi, tuli valkoisen, keski-ikäisen heteromieskansanedustajan noteeraamaksi ulkonäkönsä ansiosta. Onneksi konservatiivisesti pukeutuva kansanedustaja-Suomela kiirehti vakuuttelemaan äänestäjäkunnalle, että hänellä on myös muita kykyjä. Se jää nähtäväksi.

Sääli, että feministipuolueen Katju Aro ei päässyt eduskuntaan. Hänestä, Iiriksestä ja Veronikasta olisi muodostunut oikeamielisyyden valovoimainen troikka patriarkaatin ummehtamaan eduskuntalaitokseen.
Nämä kolme tytärtä olisivat viskoneet alta aikayksikön Wäinö Aaltosen sortavan maskuliiniset patsaat pois eduskunnan suuresta salista. Ja kääntäneet sen ainoan, lasta pitelevän naisen, etuosan kaikkien nähtäväksi. 

Onhan sitä epäilyttävää ainesta toki kansassakin. Eiväthän perussuomalaiset olisi muuten näin jytkyttävästi menestyneet. On hauska nähdä kuinka Herra Hakkaraiselta luonnistuu ranskan kielen liaisonit EU-parlamentin käytävillä ja kabineteissa. Jos hänet sinne valitaan. Muutama konjakkiryyppy ja arvon metsurimme alkaa varmasti puhua kielillä. Johan Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junker on ymmärtänyt, ettei ilman hiilivetyjä työpäivästä selvitä. Siellä sitten herrat veisaavat yhdessä marseljeesia, kun täällä koti-Suomessa instagram-neitoset taistelevat juuri tällaisia toksisia patriarkaatteja vastaan.

Onneksi nämä neitoset osaavat toivon mukaan ottaa ilon irti elämästä ainakin vapaa-aikanaan. Edessä on pitkä istuntotauko, ja se on hyvä käyttää kivaan matkailuun kansanedustajan palkalla. Voi lennellä sinne, tänne ja ajella siellä sun täällä. Ja muistaa ottaa matkalla mahdollisimman monta selfietä. Jaksaa sitten syksyllä taas taistella sorrettujen puolesta eduskunnan miesvoittoisessa maailmassa kanssasisarien kanssa, mikäli ne äänestysnapit toimivat. 

Mutta hei! Nyt otetaan eduskuntaan pääsyn johdosta skumpat ja selfiet! 

 

]]>
5 http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275036-sortava-instagram-eduskunta#comments Eduskunta Feminismi Punavihreä Thu, 25 Apr 2019 15:22:47 +0000 Marcus Petäjä http://marcuspetj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275036-sortava-instagram-eduskunta
Demokratian palveluksessa http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274984-demokratian-palveluksessa <p>Tämä on puolustuspuhe kansanedustajien puolesta.</p><p>Totean tähän alkuun sen, että minulla(kin) oli aikanaan oma näkemykseni siitä mitä kansanedustajan työ on. Siis aikaan ennen kuin minusta tuli kansanedustaja, aikaan ennen kuin olin itse tehnyt päivääkään kyseistä työtä.</p><p>Istutaan salissa, painellaan äänestysnappuloita tai ollaan kahvilla. Mietitään kansalaisten päänmenoksi kaikenlaista ikävää. Ja nostetaan kovaa palkkaa. Helppoa hommaa.</p><p>No nyt kun olen hankkinut jonkinlaisen kokemuksen kansanedustajan toimesta, niin olen joutunut tarkistamaan näkemyksiäni. Miksi? Koska kokemus on opettanut. Ja myös sen kuuluisan kantapään kautta.&nbsp;</p><p>On totta, että kansanedustajilla on monenlaisia etuja. On totta, että niitä etuja käytetään joskus varsin hövelisti. Mutta jos niitä käytetään väärin, ne ovat satavarmasti julkisuudessa. Ja niihin puututaan.&nbsp;</p><p>Itse asiassa media valvoo taksin käyttöä, se valvoo matkakorvauksia, se kertoo pidettyjen puheenvuorojen määrästä jne. Edustajat haluavat julkisuutta. Julkisuus tarvitsee edustajia tehdäkseen uutisia. Mutta edustaja ei halua julkisuuteen taksin käytöllään tai matkakorvauksillaan. Puheenvuorojen pitämisessä sen sijaan kyllä.&nbsp;</p><p>Eräänlainen kauhun tasapaino pitää yllä tätä &rdquo;valvontaa&rdquo;. Ei kukaan ehdoin tahdoin halua negatiivista julkisuutta. Tietääkseni...</p><p>Itse käytin vaalikaudella 2011-15 &nbsp;pääasiassa kahta kulkuvälinettä. Junaa ja ratikkaa. Nokkelimmat lukijat voivat päätellä mistä mihin käytin junaa ja missä taas sitten ratikkaa. Näihin sain eduskunnasta junaliput kymmenen sarjana ja ratikkaa varten oli käytettävissä ladattava kortti. Käytin myös taksia. Jos ja vain jos kyse oli sellaisesta ajosta, joka oli selkeästi työhön liittyvä, maksoin sen taksikortilla. Kaikki vähänkään rajatapaukset maksoin omistani. Minun ei ole koskaan tarvinnut selitellä ajamisiani julkisuudessa.&nbsp;</p><p>Minulla on vuokra-asunto Helsingissä. Se on ollut valintani. En ole ostanut omaa asuntoa. Monestakin syystä, mutta päällimmäisenä se, että en halunnut ottaa velkaa. Moni hankkii omistusasunnon. Se on jokaisen oma valinta. Mutta Helsingin(pääkaupunkiseudun) ulkopuolelta tuleva kansanedustaja ei mielestäni voi tehdä edustajan työtä täysipainoisesti ilman asumista Helsingissä. Tämä on oma näkemykseni.&nbsp;</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/palkkiot-ja-kulukorvaukset/Sivut/default.aspx">Kansanedustajille</a> maksetaan edustajan palkkio ja veroton kulukorvaus. Kulukorvaus on tarkoitettu mm.asumisen kustannuksiin ja ylipäätään edustajan toimesta johtuviin kuluihin. Myös mm. vierailujen tarjoilut hoituvat sieltä. Kansanedustaja ei saa mitään erillisiä kokouspalkkioita. Istunnot kestävät sen minkä kestävät. Niiden kesto ei vaikuta palkkioon eikä kulukorvaukseen.</p><p>Joka vaalikausi tunnutaan käytävän sama keskustelu. &rdquo;Kansanedustajille maksetaan liikaa&rdquo;, &rdquo;niillä on aivan liian pitkät lomat&rdquo;, &rdquo;eivät ole edes työpaikallaan&rdquo;. Jälkimmäisen kohdalla tarkoitetaan yleensä istuntosalia.&nbsp;</p><p>Se, istuuko edustaja salissa vai ei, ei kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan tai paneutumisestaan työhönsä. Hän voi istua omassa huoneessaan, kuunnella keskustelua ja tehdä sillä aikaa muutakin kuin kuunnella puhetta salissa. Valmistella puhettaan, hoitaa muita työasioitaan tai odottaa omaa puheenvuoroaan. On siis paljon hyödyllisempää ja perustellumpaa käyttää odotusaika tehokkaasti kuin odotella joskus tuntikausia sitä omaa puheenvuoroaan.&nbsp;</p><p>Pitkät lomat. Eduskuntahan ei lomaile. Se on istuntotauolla. Eduskunta voidaan kutsua koolle myös tauolla. Näin on tehty minunkin aikanani. Kansanedustaja on kansanedustaja koko sen ajan kun hänet on siihen tehtävään valittu. Kun kansanedustaja menee &nbsp;&rdquo;lomaillessaan&rdquo; mihin tahansa, on hän kansanedustaja- siis töissä. Hän menee kauppaan, on hän kansanedustaja. Kansalaisilla on aina asiaa kansanedustajalle. Jos hän on &rdquo;lomalla&rdquo;, niin sanooko hän, että &rdquo;olen nyt lomalla, palataan asiaan syksyllä&rdquo;. Ei. Hän kuuntelee. Hän lupaa etsiä apua, hän saattaa pyytää lähettämään asiasta sähköpostia. Hän on siis töissä, hän tekee sitä mihin hänet on valittu. Hän ei siis ole lomalla.</p><p>Tuntemani kansanedustajat, ja heitä on monia, ovat ahkeria ja tunnollisia ihmisiä. He tekevät työtään paneutuen siihen. Tunnollisuudesta kertonee se, että monet tekevät työtään yömyöhään. He haluavat oikeasti auttaa ja tehdä parhaansa Suomen ja suomalaisten hyväksi, toki omista arvoistaan ja lähtökohdistaan. Minä arvostan sitä työtä. Ja soisin, että kansanedustajiksi valitut henkilöt arvostavat sitä myös itse. Tämä ei tarkoita etujen ulosmittaamista täysimääräisesti. Ei.</p><p>Se tarkoittaa sitä, että edustajat ovat itse ylpeitä siitä työstä johon kansalaiset ovat heidät valinneet.</p><p>Se tarkoittaa sitä, että edustajat käyttäytyvät tämän arvokkaan tehtävän mukaisesti.&nbsp;</p><p>Se tarkoittaa sitä, että edustajat kunnioittavat toinen toisiaan ja erilaisia näkemyksiä.&nbsp;</p><p>Ja se tarkoittaa sitä, että edustajat puolustavat ja uskaltavat puolustaa demokratiaa ja omaa tehtäväänsä.&nbsp;</p><p><em>Joku voi kuvitella, että hän tekee palveluksen yhteiskunnalle nostamalla tikunnokkaan edustajat ja heidän etunsa. Kuluneella &nbsp;hallituskaudella leikattiin ministerien palkkioita ja kahteen kertaan puoluetukea. Arvaatkaa kuinka monta kiittävää viestiä tai palautetta sain niistä? Aivan. Nolla.</em></p><p>Voi siis miettiä, että tehdään vaikka ilmaiseksi, niin mahtaako se auttaa demokratiaa jotenkin? Ei takuulla.&nbsp;</p><p>Puolustan siis kansanedustuslaitosta, kansanedustajia ja maltillisia etuja. Teen sen, koska en puolusta omia etujani. En vain halua, että näissäkään asioissa lähdetään huutokauppaan siitä, kuka tekee eniten pienimmillä kustannuksilla. Hyvälle kannattaa maksaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä on puolustuspuhe kansanedustajien puolesta.

Totean tähän alkuun sen, että minulla(kin) oli aikanaan oma näkemykseni siitä mitä kansanedustajan työ on. Siis aikaan ennen kuin minusta tuli kansanedustaja, aikaan ennen kuin olin itse tehnyt päivääkään kyseistä työtä.

Istutaan salissa, painellaan äänestysnappuloita tai ollaan kahvilla. Mietitään kansalaisten päänmenoksi kaikenlaista ikävää. Ja nostetaan kovaa palkkaa. Helppoa hommaa.

No nyt kun olen hankkinut jonkinlaisen kokemuksen kansanedustajan toimesta, niin olen joutunut tarkistamaan näkemyksiäni. Miksi? Koska kokemus on opettanut. Ja myös sen kuuluisan kantapään kautta. 

On totta, että kansanedustajilla on monenlaisia etuja. On totta, että niitä etuja käytetään joskus varsin hövelisti. Mutta jos niitä käytetään väärin, ne ovat satavarmasti julkisuudessa. Ja niihin puututaan. 

Itse asiassa media valvoo taksin käyttöä, se valvoo matkakorvauksia, se kertoo pidettyjen puheenvuorojen määrästä jne. Edustajat haluavat julkisuutta. Julkisuus tarvitsee edustajia tehdäkseen uutisia. Mutta edustaja ei halua julkisuuteen taksin käytöllään tai matkakorvauksillaan. Puheenvuorojen pitämisessä sen sijaan kyllä. 

Eräänlainen kauhun tasapaino pitää yllä tätä ”valvontaa”. Ei kukaan ehdoin tahdoin halua negatiivista julkisuutta. Tietääkseni...

Itse käytin vaalikaudella 2011-15  pääasiassa kahta kulkuvälinettä. Junaa ja ratikkaa. Nokkelimmat lukijat voivat päätellä mistä mihin käytin junaa ja missä taas sitten ratikkaa. Näihin sain eduskunnasta junaliput kymmenen sarjana ja ratikkaa varten oli käytettävissä ladattava kortti. Käytin myös taksia. Jos ja vain jos kyse oli sellaisesta ajosta, joka oli selkeästi työhön liittyvä, maksoin sen taksikortilla. Kaikki vähänkään rajatapaukset maksoin omistani. Minun ei ole koskaan tarvinnut selitellä ajamisiani julkisuudessa. 

Minulla on vuokra-asunto Helsingissä. Se on ollut valintani. En ole ostanut omaa asuntoa. Monestakin syystä, mutta päällimmäisenä se, että en halunnut ottaa velkaa. Moni hankkii omistusasunnon. Se on jokaisen oma valinta. Mutta Helsingin(pääkaupunkiseudun) ulkopuolelta tuleva kansanedustaja ei mielestäni voi tehdä edustajan työtä täysipainoisesti ilman asumista Helsingissä. Tämä on oma näkemykseni. 

Kansanedustajille maksetaan edustajan palkkio ja veroton kulukorvaus. Kulukorvaus on tarkoitettu mm.asumisen kustannuksiin ja ylipäätään edustajan toimesta johtuviin kuluihin. Myös mm. vierailujen tarjoilut hoituvat sieltä. Kansanedustaja ei saa mitään erillisiä kokouspalkkioita. Istunnot kestävät sen minkä kestävät. Niiden kesto ei vaikuta palkkioon eikä kulukorvaukseen.

Joka vaalikausi tunnutaan käytävän sama keskustelu. ”Kansanedustajille maksetaan liikaa”, ”niillä on aivan liian pitkät lomat”, ”eivät ole edes työpaikallaan”. Jälkimmäisen kohdalla tarkoitetaan yleensä istuntosalia. 

Se, istuuko edustaja salissa vai ei, ei kerro yhtään mitään hänen ahkeruudestaan tai paneutumisestaan työhönsä. Hän voi istua omassa huoneessaan, kuunnella keskustelua ja tehdä sillä aikaa muutakin kuin kuunnella puhetta salissa. Valmistella puhettaan, hoitaa muita työasioitaan tai odottaa omaa puheenvuoroaan. On siis paljon hyödyllisempää ja perustellumpaa käyttää odotusaika tehokkaasti kuin odotella joskus tuntikausia sitä omaa puheenvuoroaan. 

Pitkät lomat. Eduskuntahan ei lomaile. Se on istuntotauolla. Eduskunta voidaan kutsua koolle myös tauolla. Näin on tehty minunkin aikanani. Kansanedustaja on kansanedustaja koko sen ajan kun hänet on siihen tehtävään valittu. Kun kansanedustaja menee  ”lomaillessaan” mihin tahansa, on hän kansanedustaja- siis töissä. Hän menee kauppaan, on hän kansanedustaja. Kansalaisilla on aina asiaa kansanedustajalle. Jos hän on ”lomalla”, niin sanooko hän, että ”olen nyt lomalla, palataan asiaan syksyllä”. Ei. Hän kuuntelee. Hän lupaa etsiä apua, hän saattaa pyytää lähettämään asiasta sähköpostia. Hän on siis töissä, hän tekee sitä mihin hänet on valittu. Hän ei siis ole lomalla.

Tuntemani kansanedustajat, ja heitä on monia, ovat ahkeria ja tunnollisia ihmisiä. He tekevät työtään paneutuen siihen. Tunnollisuudesta kertonee se, että monet tekevät työtään yömyöhään. He haluavat oikeasti auttaa ja tehdä parhaansa Suomen ja suomalaisten hyväksi, toki omista arvoistaan ja lähtökohdistaan. Minä arvostan sitä työtä. Ja soisin, että kansanedustajiksi valitut henkilöt arvostavat sitä myös itse. Tämä ei tarkoita etujen ulosmittaamista täysimääräisesti. Ei.

Se tarkoittaa sitä, että edustajat ovat itse ylpeitä siitä työstä johon kansalaiset ovat heidät valinneet.

Se tarkoittaa sitä, että edustajat käyttäytyvät tämän arvokkaan tehtävän mukaisesti. 

Se tarkoittaa sitä, että edustajat kunnioittavat toinen toisiaan ja erilaisia näkemyksiä. 

Ja se tarkoittaa sitä, että edustajat puolustavat ja uskaltavat puolustaa demokratiaa ja omaa tehtäväänsä. 

Joku voi kuvitella, että hän tekee palveluksen yhteiskunnalle nostamalla tikunnokkaan edustajat ja heidän etunsa. Kuluneella  hallituskaudella leikattiin ministerien palkkioita ja kahteen kertaan puoluetukea. Arvaatkaa kuinka monta kiittävää viestiä tai palautetta sain niistä? Aivan. Nolla.

Voi siis miettiä, että tehdään vaikka ilmaiseksi, niin mahtaako se auttaa demokratiaa jotenkin? Ei takuulla. 

Puolustan siis kansanedustuslaitosta, kansanedustajia ja maltillisia etuja. Teen sen, koska en puolusta omia etujani. En vain halua, että näissäkään asioissa lähdetään huutokauppaan siitä, kuka tekee eniten pienimmillä kustannuksilla. Hyvälle kannattaa maksaa. 

]]>
68 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274984-demokratian-palveluksessa#comments Eduskunta Kansanedustaja Kansanvalta ja media Wed, 24 Apr 2019 09:34:19 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274984-demokratian-palveluksessa
Harvainvalta rehottaa ”demokraattisessa” eduskunnassa http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274839-harvainvalta-rehottaa-demokraattisessa-eduskunnassa <p><strong>Jotkut luulevat,</strong> että eduskunta on jonkinlainen ihannetyöpaikka. Kaikkea kanssa. Luullaan. että siellähän edustajat hoitelevat vain omia etujaan ja saavat vilpitöntä tukea puoluekavereiltaan. Mutta tilanne on jokseenkin päinvastainen.&nbsp; Oman puolueen ja varsinkin oman vaalipiirin edustajat ovat pahimpia vihamiehiä. Heidän kanssaan sitä joutuu joka päivä tappelemaan, jotta saisi työsopimuksensa uusituksi seuraavissa vaaleissa.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Mainiossa teoksessaan <em>Eduskunta &ndash; Ystäviä ja vihamiehiä</em> (Into 2018) kansanedustaja <strong>Anna Kontula</strong> (Vas) kertoo eduskunnan käyttäytymiskoodeista. Eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on diktaattorin valtuudet, kun kansanedustajille jaetaan näkyvyyttä ja kuuluvuutta vaikkapa Ylen eduskunnan kyselytunnilla. Jostain syystä en ole kuullut noissa lähetyksissä juuri koskaan esimerkiksi Anna Kontulaa,&nbsp;<strong>Elina Lepomäkeä</strong> (Kok) tai vaikka <strong>Jyrki Kasvia</strong> (Vihr). Kontula ja Lepomäki selvisivät kuitenkin jatkokaudelle v. 2019, Kasvi ei.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Muistamme hyvin vuoden 2016 myrskyn, kun demarien ryhmänjohtaja <strong>Antti Lindtman</strong> oli toimittanut puhemiehelle listoja siitä, kenen hän toivoi saavan kyselytunnilla puheenvuoron. Julkinen näkyvyys on edustajalle elinehto. Muutenhan kukaan ei tiedä äänestää häntä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Eduskunnassa on vallalla</strong> myös ns. senioriteettiperiaate. Se tarkoittaa sitä, että pidempään eduskunnassa istuneilla kansanedustajilla on etuajo-oikeus. He pääsevät istumaan lähempänä puhemiehen koroketta. Ja ennen kaikkea heille annetaan puheenvuoroja. Ensimmäisen kauden edustajat joutuvat olemaan &rdquo;kuunteluoppilaita&rdquo;, joiden tehtävänä on vain painaa äänestysnappeja puoluejohdon ohjeiden perusteella. Ministerin paikasta ei kannata uneksia.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Tästä säännöstä on myös poikkeuksia. Sellainen oli v. 2015 ennen kaikkea <strong>Anne Berner</strong> (Kesk), jolle <strong>Juha Sipilä</strong> (Kesk) oli tiettävästi luvannut ministerin postin jo ennen vaaleja. Tuo valinta oli yhtenä syynä Keskustan rökäletappiolle vaaleissa.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Poikkeuksia ovat jostain syystä myös Kokoomuksen <strong>Kai Mykkänen</strong> ja <strong>Antti Häkkänen</strong>, jotka päästettiin ensimmäisellä kaudella hallitukseen. &nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp; Jos rikkoo senioriteettiperiaatetta, joutuu helposti eristyksiin ja puoluejohdon boikottiin. Esimerkkinä olkoon <strong>Harry Harkimo</strong>, joka tuskastui, perusti oman yhdistyksen, jonka listoilta pääsi uudelleen eduskuntaan &ndash; Kokoomuksen harmiksi. Harkimo väittää, että hänelle oli luvattu ministerin salkku jo ennen 2015 vaaleja.</p> <p>&nbsp;&nbsp; <strong>Paavo Väyrynen</strong> ei ole vieläkään unohtanut, että hänen keskustalaiset puoluetoverinsa <strong>Keijo Korhonen</strong> ja <strong>Eeva Kuuskoski</strong> pudottivat hänet v. 1994 presidentinvaalien toiselta kierrokselta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Useimmat kansanedustajat</strong> suostuvat istumaan ensimmäisellä kaudellaan kiltteinä seinäkoristeina. Jotkut valittavat, että tällainen rooli ei anna mahdollisuutta oppia parempaan rooliin uudelleenvalinnan jälkeenkään.&nbsp; &nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp; On erinomaista, että Yle on järjestämässä palvelun, jolla kansalaiset voivat tasapuolisesti seurata edustajien tekemisiä ja sanomisia. Torstainen Kyselytunti on kaikkea muuta kuin tasapuolinen.</p> <p>&nbsp; &nbsp;Tästä löytyy linkki tuohon uuteen ja hyvin tervetulleeseen palveluun:&nbsp;&nbsp;<a href="https://kirjeet.yle.fi/">https://kirjeet.yle.fi/</a>&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>Sieltä voi seurata joka ikisen kansanedustajien toimia ilman ministerien ja ryhmänjohtajien päsmäröintiä.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Kuva: Vaalimainoksia Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila.&nbsp;</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jotkut luulevat, että eduskunta on jonkinlainen ihannetyöpaikka. Kaikkea kanssa. Luullaan. että siellähän edustajat hoitelevat vain omia etujaan ja saavat vilpitöntä tukea puoluekavereiltaan. Mutta tilanne on jokseenkin päinvastainen.  Oman puolueen ja varsinkin oman vaalipiirin edustajat ovat pahimpia vihamiehiä. Heidän kanssaan sitä joutuu joka päivä tappelemaan, jotta saisi työsopimuksensa uusituksi seuraavissa vaaleissa.

   Mainiossa teoksessaan Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä (Into 2018) kansanedustaja Anna Kontula (Vas) kertoo eduskunnan käyttäytymiskoodeista. Eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on diktaattorin valtuudet, kun kansanedustajille jaetaan näkyvyyttä ja kuuluvuutta vaikkapa Ylen eduskunnan kyselytunnilla. Jostain syystä en ole kuullut noissa lähetyksissä juuri koskaan esimerkiksi Anna Kontulaa, Elina Lepomäkeä (Kok) tai vaikka Jyrki Kasvia (Vihr). Kontula ja Lepomäki selvisivät kuitenkin jatkokaudelle v. 2019, Kasvi ei.

   Muistamme hyvin vuoden 2016 myrskyn, kun demarien ryhmänjohtaja Antti Lindtman oli toimittanut puhemiehelle listoja siitä, kenen hän toivoi saavan kyselytunnilla puheenvuoron. Julkinen näkyvyys on edustajalle elinehto. Muutenhan kukaan ei tiedä äänestää häntä.

 

Eduskunnassa on vallalla myös ns. senioriteettiperiaate. Se tarkoittaa sitä, että pidempään eduskunnassa istuneilla kansanedustajilla on etuajo-oikeus. He pääsevät istumaan lähempänä puhemiehen koroketta. Ja ennen kaikkea heille annetaan puheenvuoroja. Ensimmäisen kauden edustajat joutuvat olemaan ”kuunteluoppilaita”, joiden tehtävänä on vain painaa äänestysnappeja puoluejohdon ohjeiden perusteella. Ministerin paikasta ei kannata uneksia.

   Tästä säännöstä on myös poikkeuksia. Sellainen oli v. 2015 ennen kaikkea Anne Berner (Kesk), jolle Juha Sipilä (Kesk) oli tiettävästi luvannut ministerin postin jo ennen vaaleja. Tuo valinta oli yhtenä syynä Keskustan rökäletappiolle vaaleissa.

   Poikkeuksia ovat jostain syystä myös Kokoomuksen Kai Mykkänen ja Antti Häkkänen, jotka päästettiin ensimmäisellä kaudella hallitukseen.  

   Jos rikkoo senioriteettiperiaatetta, joutuu helposti eristyksiin ja puoluejohdon boikottiin. Esimerkkinä olkoon Harry Harkimo, joka tuskastui, perusti oman yhdistyksen, jonka listoilta pääsi uudelleen eduskuntaan – Kokoomuksen harmiksi. Harkimo väittää, että hänelle oli luvattu ministerin salkku jo ennen 2015 vaaleja.

   Paavo Väyrynen ei ole vieläkään unohtanut, että hänen keskustalaiset puoluetoverinsa Keijo Korhonen ja Eeva Kuuskoski pudottivat hänet v. 1994 presidentinvaalien toiselta kierrokselta.

 

Useimmat kansanedustajat suostuvat istumaan ensimmäisellä kaudellaan kiltteinä seinäkoristeina. Jotkut valittavat, että tällainen rooli ei anna mahdollisuutta oppia parempaan rooliin uudelleenvalinnan jälkeenkään.   

   On erinomaista, että Yle on järjestämässä palvelun, jolla kansalaiset voivat tasapuolisesti seurata edustajien tekemisiä ja sanomisia. Torstainen Kyselytunti on kaikkea muuta kuin tasapuolinen.

   Tästä löytyy linkki tuohon uuteen ja hyvin tervetulleeseen palveluun:  https://kirjeet.yle.fi/   

Sieltä voi seurata joka ikisen kansanedustajien toimia ilman ministerien ja ryhmänjohtajien päsmäröintiä. 

 

Kuva: Vaalimainoksia Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila. 

 

 

]]>
17 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274839-harvainvalta-rehottaa-demokraattisessa-eduskunnassa#comments Eduskunta Ryhmänjohtajat Senioriteettiperiaate Sat, 20 Apr 2019 20:44:01 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274839-harvainvalta-rehottaa-demokraattisessa-eduskunnassa
Ikärasismi ja tiedekammo rehottavat eduskunnassa http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274747-ikarasismi-ja-tiedekammo-rehottavat-eduskunnassa <p><strong>Suomen uudessa eduskunnassa</strong> on 93 naista ja 107 miestä. Naisten prosenttiosuus on 46,5. Se lienee maailmanennätys, koska Ruotsin prosentti on &rdquo;vain&rdquo; 46,1. Hyvä niin. Hienoa on myös, että uudessa eduskunnassa on kuusi 1990-luvulla syntynyttä kansanedustajaa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Mutta 1940-luvulla syntyneitä on vain kolme (3), nimittäin &rdquo;ikäpuhemies&rdquo; <strong>Erkki Tuomioja</strong> (Sdp), <strong>Jukka Gustafsson</strong> (Sdp) ja <strong>Ilkka Kanerva</strong> (Kok). Tämä on aivan käsittämättömän heikko edustus sodanjälkeisiltä suurilta ikäluokilta. Tuntuu myös siltä, että taistelu karmean epäoikeudenmukaista taitettua eläkeindeksiä vastaan on entistä vaikeampaa. Tällainen eduskunnan rakenne on selvää ikärasismia.</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Politiikan ikärasismin</strong> aloitti tavallaan jo <strong>Juha Sipilä</strong> (Kesk) heittämällä Keskustan kokeneet kansanedustajat, pekkariset ja muut &rdquo;kuunteluoppilaiden&rdquo; kastiin. Hän ei ottanut hallitukseensa ministeriksi ketään 1950-luvulla syntynyttä 40-lukulaisista nyt puhumattakaan. Tämä oli monelle kansanedustajalle viimeinen pisara. Ei ollut enää halua jatkaa eduskunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp; On todella vakava virhe kuvitella, että 70 vuotta täyttäneillä poliitikoilla ei olisi käyttöä. Heillä olisi todellakin kokemusta ja näkemystä. Muistakaamme, että <strong>Paasikivi</strong> oli 76-vuotias ottaessaan vastaan presidentin tehtävät. En voi kuvitella pätevämpää päätöksentekijää kuin yhteiskunnan ja talouden ongelmiin syvällisesti perehtynyt emeritusprofessori tai tutkija. Siksi minusta on surullista, että sellaiset asiantuntijat kuin vaikkapa <strong>Pentti Arajärvi</strong> (Sdp), <strong>Jukka Kekkonen</strong> (Sdp), <strong>Pilvi Torsti</strong> (Sdp) tai <strong>Oula Silvennoinen</strong> (Vihr) eivät saaneet tarpeeksi ääniä päästäkseen käyttämään asiantuntemustaan Suomen hyväksi.</p><p>&nbsp; &nbsp;Virallisesti Suomen suurimman ikäluokan titteliä ovat pitäneet vuonna 1948 syntyneet, joita on ollut eniten yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 lähtien. He täyttivät hiljattain 70 vuotta.&nbsp;Tunnettuja vuonna 1948 syntyneitä suomalaisia ovat muun muassa&nbsp;<strong>Remu Aaltonen, Sixten Korkman</strong>&nbsp;ja Pentti Arajärvi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mutta Suomi on sananvapauden mallimaa</strong></p><p><strong>Suomi on myös maa</strong>, jossa sananvapaus on toiseksi parasta maailmassa. Vain Norja on edellä. Se tarkoittaa myös, että poliitikkojen on turha ryhtyä rettelöimään näitä Uuden Suomen kriittisiä blogitekstejä vastaan. Pääministeri Juha Sipilä yritti mestaroida Yleä vastaan pari vuotta sitten. Seurauksena oli se, että Suomi putosi sananvapausvertailuissa monta pykälää.</p><p>&nbsp;&nbsp; Torstaina 18.4. lehdistö yritti kysellä <strong>Jussi Halla-aholta</strong> (PS) hänen vanhoista blogiteksteistään, &nbsp;joita on julkaistu Helsingin Sanomissa. Halla-aho ryhtyi selittelemään näkemyksiään, mutta persujohtajan &rdquo;työmiesavustaja&rdquo; työntyi väliin ja esti keskustelun. Toivottavasti sananvapauden tarkkailijat eivät huomanneet tuota tapausta&hellip;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10746898">https://yle.fi/uutiset/3-10746898</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva: Pentti Arajärvi kiittää äänestäjiään.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen uudessa eduskunnassa on 93 naista ja 107 miestä. Naisten prosenttiosuus on 46,5. Se lienee maailmanennätys, koska Ruotsin prosentti on ”vain” 46,1. Hyvä niin. Hienoa on myös, että uudessa eduskunnassa on kuusi 1990-luvulla syntynyttä kansanedustajaa.

   Mutta 1940-luvulla syntyneitä on vain kolme (3), nimittäin ”ikäpuhemies” Erkki Tuomioja (Sdp), Jukka Gustafsson (Sdp) ja Ilkka Kanerva (Kok). Tämä on aivan käsittämättömän heikko edustus sodanjälkeisiltä suurilta ikäluokilta. Tuntuu myös siltä, että taistelu karmean epäoikeudenmukaista taitettua eläkeindeksiä vastaan on entistä vaikeampaa. Tällainen eduskunnan rakenne on selvää ikärasismia.

  

Politiikan ikärasismin aloitti tavallaan jo Juha Sipilä (Kesk) heittämällä Keskustan kokeneet kansanedustajat, pekkariset ja muut ”kuunteluoppilaiden” kastiin. Hän ei ottanut hallitukseensa ministeriksi ketään 1950-luvulla syntynyttä 40-lukulaisista nyt puhumattakaan. Tämä oli monelle kansanedustajalle viimeinen pisara. Ei ollut enää halua jatkaa eduskunnassa.

   On todella vakava virhe kuvitella, että 70 vuotta täyttäneillä poliitikoilla ei olisi käyttöä. Heillä olisi todellakin kokemusta ja näkemystä. Muistakaamme, että Paasikivi oli 76-vuotias ottaessaan vastaan presidentin tehtävät. En voi kuvitella pätevämpää päätöksentekijää kuin yhteiskunnan ja talouden ongelmiin syvällisesti perehtynyt emeritusprofessori tai tutkija. Siksi minusta on surullista, että sellaiset asiantuntijat kuin vaikkapa Pentti Arajärvi (Sdp), Jukka Kekkonen (Sdp), Pilvi Torsti (Sdp) tai Oula Silvennoinen (Vihr) eivät saaneet tarpeeksi ääniä päästäkseen käyttämään asiantuntemustaan Suomen hyväksi.

   Virallisesti Suomen suurimman ikäluokan titteliä ovat pitäneet vuonna 1948 syntyneet, joita on ollut eniten yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 lähtien. He täyttivät hiljattain 70 vuotta. Tunnettuja vuonna 1948 syntyneitä suomalaisia ovat muun muassa Remu Aaltonen, Sixten Korkman ja Pentti Arajärvi.

 

Mutta Suomi on sananvapauden mallimaa

Suomi on myös maa, jossa sananvapaus on toiseksi parasta maailmassa. Vain Norja on edellä. Se tarkoittaa myös, että poliitikkojen on turha ryhtyä rettelöimään näitä Uuden Suomen kriittisiä blogitekstejä vastaan. Pääministeri Juha Sipilä yritti mestaroida Yleä vastaan pari vuotta sitten. Seurauksena oli se, että Suomi putosi sananvapausvertailuissa monta pykälää.

   Torstaina 18.4. lehdistö yritti kysellä Jussi Halla-aholta (PS) hänen vanhoista blogiteksteistään,  joita on julkaistu Helsingin Sanomissa. Halla-aho ryhtyi selittelemään näkemyksiään, mutta persujohtajan ”työmiesavustaja” työntyi väliin ja esti keskustelun. Toivottavasti sananvapauden tarkkailijat eivät huomanneet tuota tapausta…

https://yle.fi/uutiset/3-10746898 

 

Kuva: Pentti Arajärvi kiittää äänestäjiään. 

 

]]>
16 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274747-ikarasismi-ja-tiedekammo-rehottavat-eduskunnassa#comments Asiantuntemus Eduskunta Juha Sipilä Pentti Arajärvi Thu, 18 Apr 2019 20:34:07 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274747-ikarasismi-ja-tiedekammo-rehottavat-eduskunnassa
Tuplasti suurempi eduskunta: 1. Perussuomalaiset, 2. SDP - Liike Nyt 5 paikkaa http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274679-tuplasti-suurempi-eduskunta-1-perussuomalaiset-2-sdp-liike-nyt-5-paikkaa <p>Jatkona aiempaan kirjoitukseeni missä laskin auki puolet pienemmän eduskunnan paikkajaon eduskuntavaalien tuloksen perusteella, nyt lasketaan auki miten olisi käynyt kaksi kertaa suuremman eduskunnan kanssa.&nbsp;</p> <p>400 paikkaa jakautuisi seuraavasti:</p> <p>Suurin puolue: Perussuomalaiset 76 paikkaa</p> <p>2. SDP 75 paikkaa</p> <p>3. Kokoomus 74 paikkaa</p> <p>4. Keskusta 60 paikkaa</p> <p>5. Vihreät 45 paikkaa</p> <p>6. Vasemmistoliitto 31 paikkaa</p> <p>7. RKP 20 paikkaa</p> <p>8. Kristillisdemokraatit 12 paikkaa</p> <p>9. Liike Nyt 5 paikkaa</p> <p>10. Siniset 1 paikka</p> <p>11. Piraattipuolue 1 paikka</p> <p>200 (ja 103) paikan eduskuntaan verrattuna paikat jakautuisivat huomattavasti tasaisemmin suhteessa äänimääriin. Suuret puolueet saisivat hieman enemmän paikkoja kuin prosentuaalinen kannatus antaisi myöden, mutta pienemmät puolueet läpäisivät Manner-Suomen vaalipiirien äänikynnykset paljon suuremmissa määrin.</p> <p>Pienpuolueista Siniset eivät silti saisi äänimäärällään 400 kansanedustajan eduskuntaan läpi kuin Jussi Niinistön, kun taas Harkimo saisi seuraukseen neljä Liike Nytin edustajaa lisää. Helsingin epäpyhästä vaaliliitosta läpi olisi päässyt Petrus Pennan vaaliliiton turvin. Tämä varmasti antaisi pontta (toivottavasti aatteellisesti järkevämpiin) ja toimiviin vaaliliittoihin pienpuolueiden välillä.</p> <p>Eilen tuli vahingossa tuplana edellinen blogikirjoitus, kun oli jäänyt kummittelemaan luonnoksiin julkaisuajankohta vahingossa vuorokauden myöhässä. Pahoittelut siitä.</p> <p>*Huomattavaa on että olen jyvittänyt Ahvenmaan paikat tässä suoraan RKP:lle, mutta ääniosuutta en.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jatkona aiempaan kirjoitukseeni missä laskin auki puolet pienemmän eduskunnan paikkajaon eduskuntavaalien tuloksen perusteella, nyt lasketaan auki miten olisi käynyt kaksi kertaa suuremman eduskunnan kanssa. 

400 paikkaa jakautuisi seuraavasti:

Suurin puolue: Perussuomalaiset 76 paikkaa

2. SDP 75 paikkaa

3. Kokoomus 74 paikkaa

4. Keskusta 60 paikkaa

5. Vihreät 45 paikkaa

6. Vasemmistoliitto 31 paikkaa

7. RKP 20 paikkaa

8. Kristillisdemokraatit 12 paikkaa

9. Liike Nyt 5 paikkaa

10. Siniset 1 paikka

11. Piraattipuolue 1 paikka

200 (ja 103) paikan eduskuntaan verrattuna paikat jakautuisivat huomattavasti tasaisemmin suhteessa äänimääriin. Suuret puolueet saisivat hieman enemmän paikkoja kuin prosentuaalinen kannatus antaisi myöden, mutta pienemmät puolueet läpäisivät Manner-Suomen vaalipiirien äänikynnykset paljon suuremmissa määrin.

Pienpuolueista Siniset eivät silti saisi äänimäärällään 400 kansanedustajan eduskuntaan läpi kuin Jussi Niinistön, kun taas Harkimo saisi seuraukseen neljä Liike Nytin edustajaa lisää. Helsingin epäpyhästä vaaliliitosta läpi olisi päässyt Petrus Pennan vaaliliiton turvin. Tämä varmasti antaisi pontta (toivottavasti aatteellisesti järkevämpiin) ja toimiviin vaaliliittoihin pienpuolueiden välillä.

Eilen tuli vahingossa tuplana edellinen blogikirjoitus, kun oli jäänyt kummittelemaan luonnoksiin julkaisuajankohta vahingossa vuorokauden myöhässä. Pahoittelut siitä.

*Huomattavaa on että olen jyvittänyt Ahvenmaan paikat tässä suoraan RKP:lle, mutta ääniosuutta en. 

]]>
0 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274679-tuplasti-suurempi-eduskunta-1-perussuomalaiset-2-sdp-liike-nyt-5-paikkaa#comments 400 paikan eduskunta D'Hondtin menetelmä Eduskunta Eduskuntavaalit 2019 Vaalimatematiikka Thu, 18 Apr 2019 09:05:00 +0000 Esko Virri http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274679-tuplasti-suurempi-eduskunta-1-perussuomalaiset-2-sdp-liike-nyt-5-paikkaa