matematiikka http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132500/all Wed, 11 Jul 2018 14:20:05 +0300 fi Mielipidemittaukset - tilastotieteen perusteita http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258094-mielipidemittaukset-tilastotieteen-perusteita <p>Eräs silmiinpistävä piirre poliittisessa keskustelussa on joidenkin ryhmien epäluuloinen suhtautuminen mielipidemittauksiin. Moinen tiedevastaisuus on männävuosina levinnyt myös suomalaiseen kontekstiin erityisesti perussuomalaisten ajamana. Koska ihmiskuvani on positiivinen, lähden siitä olettamuksesta, että yllä kuvattu johtuu yksinkertaisesti tietämättömyydestä. Ei täysin oikeutetusti olla tutustuttu matematiikkaan mielipidemittausten takana muun työnteon ja elämisen ohessa, eikä sosiaalisesta kuplautumisesta johtuen tulokset aina vastaa omia käsityksiä aiheena olevasta asiasta.</p><p>Seuraavassa käydään läpi mielipidemittausten perustava toimintaperiaate, sekä havainnollistetaan esimerkin avulla miten mielipidemittausta ei kannata toteuttaa todellisuutta vastaamattomien tuloksien välttämiseksi.</p><p>Mielipidemittausten yksinkertaisena tarkoituksena on siis kartoittaa halutun ryhmän, esimerkiksi suomalaisten, mielipidettä tiettyyn aiheeseen. Tutuimmat mielipidemittaukset lienevät kuukausittaiset puoluegallupit, jotka julkaistaan maamme tiedotusvälineistössä.</p><p>Jokaiselta suomalaiselta erikseen kysyminen olisi kuitenkin äärimmäisen vaivalloista, kallista ja aikaa vievää. Onneksemme mielipiteen tarkahko kartoitus onnistuu myös kysymällä mielipidettä pienemmältä, <em>satunnaisesti valitulta </em>joukolta. Se, miksi esimerkiksi tuhannelta ihmiseltä kysymällä saadaan suhteellisen tarkasti selvitettyä miljoonien ihmisten mielipidejakauma, havainnollistuu helposti seuraavalla intuitiivisella esimerkillä.</p><p>Ajattele, että sinun tulisi selvittää kruunien ja klaavojen jakauma, kun kolikkoa heitetään miljoona kertaa. Oletettavasti pystytään jo ennen heittoa arvioimaan, että jakauma on noin puolet ja puolet, kolikonheiton matematiikka kun on kohtuullisen hyvin tunnettua. Tahdot kuitenkin selvittää asian itse.</p><p>Ensimmäisellä heitolla saat joko kruunan tai klaavan. Tällöin jakauma on 1-0, mikä on suhteellisen kaukana arvioidusta 50-50 jakaumasta. Kolmen heiton jälkeen tilanne on joko 2-1 tai 3-0, mitkä nekin ovat suhteellisen kaukana siitä. Kymmenen heiton jälkeen tilanne on todennäköisesti jo tasaisempi. Sadan heiton jälkeen todennäköisesti jo huomattavasti lähempänä 50 kruunaa ja 50 klaavaa. Tuhannen heiton jälkeen ollaan suhteellisen suurella varmuudella erittäin lähellä miljoonan kolikonheiton jakaumaa.</p><p>Voit itse testata.</p><p>Yllä kuvattua periaatetta kutsutaan tilastotieteen tutkimuksessa suurten lukujen laiksi. Sen mukaan kun toistetaan satunnaista suoritetta uudestaan, suuremmalla määrällä vastausten keskiarvo hakeutuu kohti &quot;oikeata&quot; arvoa. Siis satunnaisen kolikon heitossa noin puolet kruunaa, puolet klaavaa. Mielipidemittauksissa tarpeeksi monelta satunnaisesti valitulta kysymällä puolueiden tai ehdokkaiden kannatus asettuu lähelle niiden tosiasiallista kannatusta.</p><p>Samaa periaatetta siis käytetään mielipidemittausten yhteydessä. Koska ei voida kysyä miljoonilta suomalaisäänestäjiltä, kysytään pienemmältä satunnaiselta ryhmältä, joka yllä kuvatun periaatteen mukaisesti antaa suhteellisen tarkan kuvan oikeasta tilanteesta.</p><p>Useammalta ihmiseltä kysyminen on tietenkin aina parempi. Viimeistään kahden tuhannen vastaajan kohdalla kuitenkin hyöty alkaa olla niin marginaalinen, ettei saavutettu muutaman prosentin kymmenyksen tarkennus ole keräyskustannusten arvoinen. Vastaavasti, jos olet heittänyt kolikkoa jo tuhat kertaa, seuraavat viisisataa heittoa tuskin muuttavat jakaumaa merkittävästi mihinkään suuntaan, mutta aiheuttavat kosolti vaivaa ja vievät rutosti aikaa.</p><p>Se, mikä on tarpeeksi suuri otanta, on matemaattisen yhtälön tulosta. Nyrkkisääntönä Suomen neljän ja puolen miljoonan äänioikeutetun mielipiteen kartoitus onnistuu kolmen prosenttiyksikön tarkkuudella, kun mittauksen otanta on tuhat henkilöä.</p><p>Ymmärrettävästi osin keräyskustannuksista johtuen jää mittauksiin muutaman prosenttiyksikön virhemarginaali, jonka sisällä todellinen arvo on 95% luottamuksella.</p><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p>Läpi tekstin olen painottanut termiä <em>satunnainen</em>. Mielipidemittausten(kin) yhteydessä otannan on tärkeänä osana oltava täysin sattumanvarainen. Kolikonheitossa kolikon on niin ikään oltava satunnainen kolikko, ei esimerkiksi ennalta valittu ja muokattu päätymään vain noin joka neljännellä heitolla klaavaksi. Tästä syystä esimerkiksi internetissä toteutetut klikkauskyselyt eivät yleensä ole kovinkaan tarkkoja, vaan vääristävät otannan kysymällä yleisöltä, joka ei vastaa Suomen neljän ja puolen miljoonan äänestäjäkuntaa.</p><p>Erinomainen esimerkki yllä mainitusta on viime päivinä jälleen aktiivisuutta ja huomiota kerännyt Facebook-sivusto <a href="https://www.facebook.com/GallupSuomi/">Gallup - Suomi</a>. Samainen sivusto muun muassa <a href="https://pbs.twimg.com/media/DhzpbMZX0AAuFk4.jpg">ennusti</a> kyselyineen alkuvuoden presidentinvaaleissa Sauli Niinistölle 12% ääniosuutta. Lisäksi <a href="https://pbs.twimg.com/media/DhzpaqRXkAAImsi.jpg">uskottiin</a> Laura Huhtasaaren saavan 88% äänistä Sauli Niinistöä vastaan.</p><p>Huolimatta suhteellisen suuresta otannasta (yli viisi tuhatta), on otanta ymmärrettävästi vinoutunut, sillä se kysyy mielipidettä käytännössä Facebookia käyttäviltä, kyseistä sivua seuraavilta ihmisiltä. Jo yksistään internetin sekä Facebookin käyttäjät eivät vastaa Suomen äänestäjäkuntaa, vaan ovat keskimääräistä nuorempaa sekä miesvoittoisempaa. Lisäksi kyseisen sivun lukijakunnan jakauma tuskin vastaa edes Facebookin käyttäjäjakaumaa.</p><p>Ymmärrettävästi yllä olevasta johtuen sivuston mielipidemittaus Niinistön 12% ääniosuuksineen oli virheellinen kymmenillä prosenteilla. Kyseessä on havainnollistava osoitus siitä, miksi vastaavat internet-kyselyt harvoin tarjoavat totuudenmukaista kuvaa käsiteltävästä aiheesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs silmiinpistävä piirre poliittisessa keskustelussa on joidenkin ryhmien epäluuloinen suhtautuminen mielipidemittauksiin. Moinen tiedevastaisuus on männävuosina levinnyt myös suomalaiseen kontekstiin erityisesti perussuomalaisten ajamana. Koska ihmiskuvani on positiivinen, lähden siitä olettamuksesta, että yllä kuvattu johtuu yksinkertaisesti tietämättömyydestä. Ei täysin oikeutetusti olla tutustuttu matematiikkaan mielipidemittausten takana muun työnteon ja elämisen ohessa, eikä sosiaalisesta kuplautumisesta johtuen tulokset aina vastaa omia käsityksiä aiheena olevasta asiasta.

Seuraavassa käydään läpi mielipidemittausten perustava toimintaperiaate, sekä havainnollistetaan esimerkin avulla miten mielipidemittausta ei kannata toteuttaa todellisuutta vastaamattomien tuloksien välttämiseksi.

Mielipidemittausten yksinkertaisena tarkoituksena on siis kartoittaa halutun ryhmän, esimerkiksi suomalaisten, mielipidettä tiettyyn aiheeseen. Tutuimmat mielipidemittaukset lienevät kuukausittaiset puoluegallupit, jotka julkaistaan maamme tiedotusvälineistössä.

Jokaiselta suomalaiselta erikseen kysyminen olisi kuitenkin äärimmäisen vaivalloista, kallista ja aikaa vievää. Onneksemme mielipiteen tarkahko kartoitus onnistuu myös kysymällä mielipidettä pienemmältä, satunnaisesti valitulta joukolta. Se, miksi esimerkiksi tuhannelta ihmiseltä kysymällä saadaan suhteellisen tarkasti selvitettyä miljoonien ihmisten mielipidejakauma, havainnollistuu helposti seuraavalla intuitiivisella esimerkillä.

Ajattele, että sinun tulisi selvittää kruunien ja klaavojen jakauma, kun kolikkoa heitetään miljoona kertaa. Oletettavasti pystytään jo ennen heittoa arvioimaan, että jakauma on noin puolet ja puolet, kolikonheiton matematiikka kun on kohtuullisen hyvin tunnettua. Tahdot kuitenkin selvittää asian itse.

Ensimmäisellä heitolla saat joko kruunan tai klaavan. Tällöin jakauma on 1-0, mikä on suhteellisen kaukana arvioidusta 50-50 jakaumasta. Kolmen heiton jälkeen tilanne on joko 2-1 tai 3-0, mitkä nekin ovat suhteellisen kaukana siitä. Kymmenen heiton jälkeen tilanne on todennäköisesti jo tasaisempi. Sadan heiton jälkeen todennäköisesti jo huomattavasti lähempänä 50 kruunaa ja 50 klaavaa. Tuhannen heiton jälkeen ollaan suhteellisen suurella varmuudella erittäin lähellä miljoonan kolikonheiton jakaumaa.

Voit itse testata.

Yllä kuvattua periaatetta kutsutaan tilastotieteen tutkimuksessa suurten lukujen laiksi. Sen mukaan kun toistetaan satunnaista suoritetta uudestaan, suuremmalla määrällä vastausten keskiarvo hakeutuu kohti "oikeata" arvoa. Siis satunnaisen kolikon heitossa noin puolet kruunaa, puolet klaavaa. Mielipidemittauksissa tarpeeksi monelta satunnaisesti valitulta kysymällä puolueiden tai ehdokkaiden kannatus asettuu lähelle niiden tosiasiallista kannatusta.

Samaa periaatetta siis käytetään mielipidemittausten yhteydessä. Koska ei voida kysyä miljoonilta suomalaisäänestäjiltä, kysytään pienemmältä satunnaiselta ryhmältä, joka yllä kuvatun periaatteen mukaisesti antaa suhteellisen tarkan kuvan oikeasta tilanteesta.

Useammalta ihmiseltä kysyminen on tietenkin aina parempi. Viimeistään kahden tuhannen vastaajan kohdalla kuitenkin hyöty alkaa olla niin marginaalinen, ettei saavutettu muutaman prosentin kymmenyksen tarkennus ole keräyskustannusten arvoinen. Vastaavasti, jos olet heittänyt kolikkoa jo tuhat kertaa, seuraavat viisisataa heittoa tuskin muuttavat jakaumaa merkittävästi mihinkään suuntaan, mutta aiheuttavat kosolti vaivaa ja vievät rutosti aikaa.

Se, mikä on tarpeeksi suuri otanta, on matemaattisen yhtälön tulosta. Nyrkkisääntönä Suomen neljän ja puolen miljoonan äänioikeutetun mielipiteen kartoitus onnistuu kolmen prosenttiyksikön tarkkuudella, kun mittauksen otanta on tuhat henkilöä.

Ymmärrettävästi osin keräyskustannuksista johtuen jää mittauksiin muutaman prosenttiyksikön virhemarginaali, jonka sisällä todellinen arvo on 95% luottamuksella.

 


 

Läpi tekstin olen painottanut termiä satunnainen. Mielipidemittausten(kin) yhteydessä otannan on tärkeänä osana oltava täysin sattumanvarainen. Kolikonheitossa kolikon on niin ikään oltava satunnainen kolikko, ei esimerkiksi ennalta valittu ja muokattu päätymään vain noin joka neljännellä heitolla klaavaksi. Tästä syystä esimerkiksi internetissä toteutetut klikkauskyselyt eivät yleensä ole kovinkaan tarkkoja, vaan vääristävät otannan kysymällä yleisöltä, joka ei vastaa Suomen neljän ja puolen miljoonan äänestäjäkuntaa.

Erinomainen esimerkki yllä mainitusta on viime päivinä jälleen aktiivisuutta ja huomiota kerännyt Facebook-sivusto Gallup - Suomi. Samainen sivusto muun muassa ennusti kyselyineen alkuvuoden presidentinvaaleissa Sauli Niinistölle 12% ääniosuutta. Lisäksi uskottiin Laura Huhtasaaren saavan 88% äänistä Sauli Niinistöä vastaan.

Huolimatta suhteellisen suuresta otannasta (yli viisi tuhatta), on otanta ymmärrettävästi vinoutunut, sillä se kysyy mielipidettä käytännössä Facebookia käyttäviltä, kyseistä sivua seuraavilta ihmisiltä. Jo yksistään internetin sekä Facebookin käyttäjät eivät vastaa Suomen äänestäjäkuntaa, vaan ovat keskimääräistä nuorempaa sekä miesvoittoisempaa. Lisäksi kyseisen sivun lukijakunnan jakauma tuskin vastaa edes Facebookin käyttäjäjakaumaa.

Ymmärrettävästi yllä olevasta johtuen sivuston mielipidemittaus Niinistön 12% ääniosuuksineen oli virheellinen kymmenillä prosenteilla. Kyseessä on havainnollistava osoitus siitä, miksi vastaavat internet-kyselyt harvoin tarjoavat totuudenmukaista kuvaa käsiteltävästä aiheesta.

]]>
40 http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258094-mielipidemittaukset-tilastotieteen-perusteita#comments gallup matematiikka Mielipidekysely Perussuomalaiset Tilastotiede Wed, 11 Jul 2018 11:20:05 +0000 Julius Lehtinen http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258094-mielipidemittaukset-tilastotieteen-perusteita
Kuinka suurta oli vilppi Venäjän vaaleissa? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253243-kuinka-suurta-oli-vilppi-venajan-vaaleissa <p><strong>Sergei Špilkinin tilastomatemaattisen arvion mukaan Putinille kirjattiin 10,36 miljoonaa ylimääräistä ääntä.</strong></p><p>Venäjän vaalipäivinä netissä leviää valvontakameroiden tallenteita vaalivilpistä. Tällä kertaa äänestyspäivänä, sunnuntaina 18. päivä sai katsoa, kuinka Artjomin kaupungissa Tyynenmeren rannalla, Siperian Tjumenissa ja Rostov-na-Donussa heitettiin vaaliuurniin kokonaisia nippuja äänestyslippuja. Vaalit mitätöitiin ainakin yhdellä Moskovan Ljubertsyn esikaupungin äänestysalueella äänestyslippujen tehtailun takia.</p><p>Vilppivideot herättävät kiukkua, mutta ne eivät kerro vaalivilpin mittakaavasta. Vaikka kymmenellä, sadalla tai yli tuhannella äänestyspaikalla tehtailtaisiin äänestyslippuja, ei se vielä vaikuttaisi vaalien kokonaistulokseen.</p><p>Tehtailu ei välttämättä ole yleisin vaalivilpin tapa, vaan toisinaan paikalliset vaalilautakunnat vain ilmoittavat ennalta päätetyn tuloksen keskusvaalilautakunnalle.</p><p>Putin olisi voittanut ilman ylimääräisiä ääniäkin.</p><p>Fyysikko&nbsp;<strong>Sergei Špilkin</strong>&nbsp;on kehittänyt matemaattisen menetelmän, jolla voi arvioida vaalivilpin kokonaismittakaavaa. Špilkinin menetelmä perustuu oheiseen kuvioon, jossa näkyy eri ehdokkaille annetut äänimäärät eri vaalipaikkojen äänestysaktiivisuuden mukaan.</p><p>Kuviossa näkyy piikit äänimäärissä niillä äänestyspaikoilla, joilla äänestysaktiivisuus on ollut tasan 75 prosenttia, 80 prosenttia, 85 prosenttia tai 90 prosenttia. Vuoden 2012 vaalien aikana tämä kampakuvio nimettiin &rdquo;Tšurovin sahaksi&rdquo;, silloisen keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan&nbsp;<strong>Vladimir Tšurovin</strong>&nbsp;mukaan.</p><p>Mikäli vaalit olisivat puhtaat, olisi erittäin epätodennäköistä, että nämä neljä tasalukuista äänestysaktiivisuutta olisivat muita yleisempiä. Monille vaalipiireille on annettu ohjeet siitä, mikä äänestysaktiivisuus pitäisi saavuttaa, ja tämä äänestysprosentti sitten ilmoitetaan todelliseksi äänestysprosentiksi.</p><p>Arvio vilpin kokonaismäärästä perustuu oletukseen, että ehdokkaiden saama äänimäärä äänestyspaikoittain ei riipu äänestysprosentista. Tämä oletus ei ole ongelmaton. Mutta Špilkinin oletus pitää suurin piirtein paikkansa lähes puolessa Venäjän alueista (kuten Moskovassa ja Pietarissa), joissa vaalit ovat melko rehellisiä ja näin mitatun vilpin osuus on alle 5 prosenttia äänistä.</p><p>Špilkin on laskenut yhteen muiden ehdokkaiden äänimäärän, ja kertonut tämän luvulla, jolla kerrottuna yhteisen äänimäärän käyrä noudattaa mahdollisimman tarkkaan&nbsp;<strong>Vladimir Putinin</strong>&nbsp;äänimäärän käyrää. Tämä on käyrä, jota Putinin äänimäärän pitäisi noudattaa, mikäli suosio ei riippuisi äänestysaktiivisuudesta.</p><p>Špilkinin teorian mukaan näiden kahden käyrän välinen varjostettu alue, yhteensä 10,36 miljoonaa ääntä, kuvaa vaalivilpin kokonaismäärää. Virallisen tilaston mukaan äänestysaktiivisuus oli 67,50 prosenttia, ja Putin sai 76,69 prosenttia äänistä. Mikäli muilta ehdokkailta vietiin Špilkinin teorian mukaiset 10,36 miljoonaa ääniä, olisi Putin yhä voittanut, mutta &rdquo;vain&rdquo; 62,6 prosentin ääniosuudella.</p><p>Mikäli &rdquo;ylimääräiset äänet&rdquo; olisivat olleet nukkuvien ääniä, olisi Putin saanut &rdquo;vain&rdquo; 72,9 prosenttia ja todellinen äänestysprosentti olisi ollut 58,0 prosenttia.</p><p>Špilkin huomioi, että &rdquo;ylimääräisiä&rdquo; ääniä oli vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 2004, jolloin niitä oli 8,8 miljoonaa. Vuonna 2008 niitä oli 14,6 miljoonaa, ja vuonna 2012 luku oli 11,4 miljoonaa.</p><p>Televisiokanavat olivat täysin Putinin puolella, uutislähetyksissä kehuttiin Putinia ja loattiin muita ehdokkaita. Putin ei osallistunut vaalitentteihin, joita näytettiin omituisiin aikoihin.</p><p>Monilla paikkakunnilla ihmisiä painostettiin äänestämään eri tavoin. Esimerkiksi Moskovan esikaupungissa Žukovskissa äänestyspaikoilla jaettiin kalentereita, joita äänestäjien lapsia pyydettiin viemään opettajilleen kouluun. Vaikka äänestyspaikalle paimennettu voisi periaatteessa äänestää ketä tahansa, on tällaisessa ilmapiirissä luontevaa äänestää ennakkosuosikkia oman ja lastensa turvallisuuden tähden. Vaikka vilpin eliminointi ei olisi vaikuttanut lopputulokseen, Putinin tulos oli seurausta muuten epäreilusta asetelmasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Antti Rautiainen<br /><br /><a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3876397-kuinka-suurta-oli-vilppi-venajan-presidentinvaaleissa">Juttu on julkaistu</a> alunperin Kansan uutisten sivuilla, mutta jutun verkkoversiosta jäi puuttumaan oheinen kaavio.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sergei Špilkinin tilastomatemaattisen arvion mukaan Putinille kirjattiin 10,36 miljoonaa ylimääräistä ääntä.

Venäjän vaalipäivinä netissä leviää valvontakameroiden tallenteita vaalivilpistä. Tällä kertaa äänestyspäivänä, sunnuntaina 18. päivä sai katsoa, kuinka Artjomin kaupungissa Tyynenmeren rannalla, Siperian Tjumenissa ja Rostov-na-Donussa heitettiin vaaliuurniin kokonaisia nippuja äänestyslippuja. Vaalit mitätöitiin ainakin yhdellä Moskovan Ljubertsyn esikaupungin äänestysalueella äänestyslippujen tehtailun takia.

Vilppivideot herättävät kiukkua, mutta ne eivät kerro vaalivilpin mittakaavasta. Vaikka kymmenellä, sadalla tai yli tuhannella äänestyspaikalla tehtailtaisiin äänestyslippuja, ei se vielä vaikuttaisi vaalien kokonaistulokseen.

Tehtailu ei välttämättä ole yleisin vaalivilpin tapa, vaan toisinaan paikalliset vaalilautakunnat vain ilmoittavat ennalta päätetyn tuloksen keskusvaalilautakunnalle.

Putin olisi voittanut ilman ylimääräisiä ääniäkin.

Fyysikko Sergei Špilkin on kehittänyt matemaattisen menetelmän, jolla voi arvioida vaalivilpin kokonaismittakaavaa. Špilkinin menetelmä perustuu oheiseen kuvioon, jossa näkyy eri ehdokkaille annetut äänimäärät eri vaalipaikkojen äänestysaktiivisuuden mukaan.

Kuviossa näkyy piikit äänimäärissä niillä äänestyspaikoilla, joilla äänestysaktiivisuus on ollut tasan 75 prosenttia, 80 prosenttia, 85 prosenttia tai 90 prosenttia. Vuoden 2012 vaalien aikana tämä kampakuvio nimettiin ”Tšurovin sahaksi”, silloisen keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Tšurovin mukaan.

Mikäli vaalit olisivat puhtaat, olisi erittäin epätodennäköistä, että nämä neljä tasalukuista äänestysaktiivisuutta olisivat muita yleisempiä. Monille vaalipiireille on annettu ohjeet siitä, mikä äänestysaktiivisuus pitäisi saavuttaa, ja tämä äänestysprosentti sitten ilmoitetaan todelliseksi äänestysprosentiksi.

Arvio vilpin kokonaismäärästä perustuu oletukseen, että ehdokkaiden saama äänimäärä äänestyspaikoittain ei riipu äänestysprosentista. Tämä oletus ei ole ongelmaton. Mutta Špilkinin oletus pitää suurin piirtein paikkansa lähes puolessa Venäjän alueista (kuten Moskovassa ja Pietarissa), joissa vaalit ovat melko rehellisiä ja näin mitatun vilpin osuus on alle 5 prosenttia äänistä.

Špilkin on laskenut yhteen muiden ehdokkaiden äänimäärän, ja kertonut tämän luvulla, jolla kerrottuna yhteisen äänimäärän käyrä noudattaa mahdollisimman tarkkaan Vladimir Putinin äänimäärän käyrää. Tämä on käyrä, jota Putinin äänimäärän pitäisi noudattaa, mikäli suosio ei riippuisi äänestysaktiivisuudesta.

Špilkinin teorian mukaan näiden kahden käyrän välinen varjostettu alue, yhteensä 10,36 miljoonaa ääntä, kuvaa vaalivilpin kokonaismäärää. Virallisen tilaston mukaan äänestysaktiivisuus oli 67,50 prosenttia, ja Putin sai 76,69 prosenttia äänistä. Mikäli muilta ehdokkailta vietiin Špilkinin teorian mukaiset 10,36 miljoonaa ääniä, olisi Putin yhä voittanut, mutta ”vain” 62,6 prosentin ääniosuudella.

Mikäli ”ylimääräiset äänet” olisivat olleet nukkuvien ääniä, olisi Putin saanut ”vain” 72,9 prosenttia ja todellinen äänestysprosentti olisi ollut 58,0 prosenttia.

Špilkin huomioi, että ”ylimääräisiä” ääniä oli vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 2004, jolloin niitä oli 8,8 miljoonaa. Vuonna 2008 niitä oli 14,6 miljoonaa, ja vuonna 2012 luku oli 11,4 miljoonaa.

Televisiokanavat olivat täysin Putinin puolella, uutislähetyksissä kehuttiin Putinia ja loattiin muita ehdokkaita. Putin ei osallistunut vaalitentteihin, joita näytettiin omituisiin aikoihin.

Monilla paikkakunnilla ihmisiä painostettiin äänestämään eri tavoin. Esimerkiksi Moskovan esikaupungissa Žukovskissa äänestyspaikoilla jaettiin kalentereita, joita äänestäjien lapsia pyydettiin viemään opettajilleen kouluun. Vaikka äänestyspaikalle paimennettu voisi periaatteessa äänestää ketä tahansa, on tällaisessa ilmapiirissä luontevaa äänestää ennakkosuosikkia oman ja lastensa turvallisuuden tähden. Vaikka vilpin eliminointi ei olisi vaikuttanut lopputulokseen, Putinin tulos oli seurausta muuten epäreilusta asetelmasta.

 

Antti Rautiainen

Juttu on julkaistu alunperin Kansan uutisten sivuilla, mutta jutun verkkoversiosta jäi puuttumaan oheinen kaavio. 

]]>
1 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253243-kuinka-suurta-oli-vilppi-venajan-vaaleissa#comments matematiikka Presidentinvaalit Vaalivilppi Venäjä Vladimir Putin Mon, 02 Apr 2018 23:39:54 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253243-kuinka-suurta-oli-vilppi-venajan-vaaleissa
Matematiikka on erilaista vuosityöaikauskovaisen silmin http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250356-matematiikka-on-erilaista-vuosityoaikauskovaisen-silmin <p>Olin tämän viikon torstaina Akavatalolla vuosityöaikaillassa, jossa oli paikalla Hoay:n hallituslaisia, Helsingin koulujen luottamusmiehiä ja OAJ:n edustajia. OAJ:n edustajat pitivät vuosityöaikakokeilusta esityksen, joka oli heidän sanojensa mukaan melko samanlainen kuin edellisenä viikonloppuna Educa-messuilla pidetty esitys.</p><p>Esityksen aikana toistettiin sanomaa siitä, kuinka palkat kaikilla nousevat ja kaikesta tehdystä työstä maksetaan. Kysyin esityksen jälkeen, onko vuosityöaikakokeiluun luvattu jokin konkreettinen summa, jolla nämä palkankorotukset kustannetaan. Sain vastauksen, jonka mukaan mitään merkittävää summaa ei ole luvattu, vaan resurssit ovat samat kuin ennenkin.</p><p>Pyysin apua tuntemaltani matemaatikolta. Hänkään ei osannut selittää, miten on mahdollista, että kaikkien palkat nousevat, vaikka rahaa palkankorotuksiin ei ole. Ennen kuin OAJ:lla on antaa jotain konkreettisia summia, jotka on nouseviin palkkakustannuksiin varattu, on kyseessä vain ja ainoastaan tulonsiirtoja opettajalta toiselle. Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että vaikka tätä ikuisen onnen lähdettä on mainostettu nimenomaan sillä, että kaikesta työstä maksetaan, OAJ:n edustajat itse kumosivat väitteen. He sanoivat suoraan, että jos joku haluaa viettää iltansa tunteja suunnitellessa, ei siitä kaikesta makseta jatkossakaan. Se oli rehtiä puhetta.</p><p>Tilaisuudessa esiteltiin myös erilaisia laskelmia opettajaryhmien palkoista vuosityöaikakokeiluun liittyen. Näitä katsellessa kannattaa aina muistaa, että tällaiset laskelmat eivät voi perustua mihinkään konkreettiseen. Kukaan ei voi tietää, kuinka paljon yksittäiset opettajat tekevät työtä vuosittain, joten mitään varmaa palkkatasovertailua on mahdotonta tehdä. Siihen ei pysty edes OAJ:n asiantuntija. On varmasti paljon opettajia, jotka pystyvät tekemään tällä hetkellä työnsä erinomaisesti 1520 tuntiin vuodessa, vaikka siihen sisältyisi myös ylitunteja ja/tai muita töitä, joista saa lisäkorvauksen. Miksi joku haluaisi yhtäkkiä tienata vähemmän kuin ennen ja kaupan päälle todistella työpanostaan laskemalla tunteja? Tai miksi joku kokenut opettaja haluaisi nostaa vuosittaisen työaikansa esimerkiksi 1450 tunnista 1520 tuntiin, jos selkeää palkankorotusta ei ole tulossa?</p><p>Tilaisuuden käsittämättömin asia oli kuitenkin OAJ:n edustajien ylimielisyys ammattijärjestön rivijäseniä kohtaan. Jos tällaisen tilaisuuden aloittaa naureskelemalla sosiaaliseen mediaan kirjoittaville ihmisille ja heidän väärille tiedoilleen sekä mielipiteilleen, on syytä katsoa peiliin. Kun tämän jälkeen vielä pyydetään ammattiyhdistysihmisiä korjailemaan sosiaalisessa mediassa &rdquo;vääriä&rdquo; käsityksiä ja tuomaan esiin &rdquo;faktoja&rdquo;, on tilanne suorastaan tragikoominen. Näitä faktoja on odoteltu jo pitkään. Kyllähän sitä luulisi, että joku lukuisista asiantuntijoista tai vaikkapa OAJ:n viestintäyksikön kahdeksastatoista työntekijästä ehtisi tämän tehdä. Vaikka kuulunkin Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen hallitukseen, en todellakaan istu samassa veneessä OAJ:n väen kanssa vuosityöaikamallin suhteen, enkä siitä rupea positiivisia kommentteja antamaan, koska niille ei ole mitään perusteita. Otsaani kiristää jo valmiiksi, koska tiedän joutuvani parin viikon päästä jälleen kuuntelemaan näitä tyhjiä mainospuheita vuosityöaikamallista omalla koulullani. Mieluummin kuuntelisin puolitoista tuntia Cheekiä räppäämässä Arttu Wiskarin biisejä. Ei kiitos.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olin tämän viikon torstaina Akavatalolla vuosityöaikaillassa, jossa oli paikalla Hoay:n hallituslaisia, Helsingin koulujen luottamusmiehiä ja OAJ:n edustajia. OAJ:n edustajat pitivät vuosityöaikakokeilusta esityksen, joka oli heidän sanojensa mukaan melko samanlainen kuin edellisenä viikonloppuna Educa-messuilla pidetty esitys.

Esityksen aikana toistettiin sanomaa siitä, kuinka palkat kaikilla nousevat ja kaikesta tehdystä työstä maksetaan. Kysyin esityksen jälkeen, onko vuosityöaikakokeiluun luvattu jokin konkreettinen summa, jolla nämä palkankorotukset kustannetaan. Sain vastauksen, jonka mukaan mitään merkittävää summaa ei ole luvattu, vaan resurssit ovat samat kuin ennenkin.

Pyysin apua tuntemaltani matemaatikolta. Hänkään ei osannut selittää, miten on mahdollista, että kaikkien palkat nousevat, vaikka rahaa palkankorotuksiin ei ole. Ennen kuin OAJ:lla on antaa jotain konkreettisia summia, jotka on nouseviin palkkakustannuksiin varattu, on kyseessä vain ja ainoastaan tulonsiirtoja opettajalta toiselle. Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että vaikka tätä ikuisen onnen lähdettä on mainostettu nimenomaan sillä, että kaikesta työstä maksetaan, OAJ:n edustajat itse kumosivat väitteen. He sanoivat suoraan, että jos joku haluaa viettää iltansa tunteja suunnitellessa, ei siitä kaikesta makseta jatkossakaan. Se oli rehtiä puhetta.

Tilaisuudessa esiteltiin myös erilaisia laskelmia opettajaryhmien palkoista vuosityöaikakokeiluun liittyen. Näitä katsellessa kannattaa aina muistaa, että tällaiset laskelmat eivät voi perustua mihinkään konkreettiseen. Kukaan ei voi tietää, kuinka paljon yksittäiset opettajat tekevät työtä vuosittain, joten mitään varmaa palkkatasovertailua on mahdotonta tehdä. Siihen ei pysty edes OAJ:n asiantuntija. On varmasti paljon opettajia, jotka pystyvät tekemään tällä hetkellä työnsä erinomaisesti 1520 tuntiin vuodessa, vaikka siihen sisältyisi myös ylitunteja ja/tai muita töitä, joista saa lisäkorvauksen. Miksi joku haluaisi yhtäkkiä tienata vähemmän kuin ennen ja kaupan päälle todistella työpanostaan laskemalla tunteja? Tai miksi joku kokenut opettaja haluaisi nostaa vuosittaisen työaikansa esimerkiksi 1450 tunnista 1520 tuntiin, jos selkeää palkankorotusta ei ole tulossa?

Tilaisuuden käsittämättömin asia oli kuitenkin OAJ:n edustajien ylimielisyys ammattijärjestön rivijäseniä kohtaan. Jos tällaisen tilaisuuden aloittaa naureskelemalla sosiaaliseen mediaan kirjoittaville ihmisille ja heidän väärille tiedoilleen sekä mielipiteilleen, on syytä katsoa peiliin. Kun tämän jälkeen vielä pyydetään ammattiyhdistysihmisiä korjailemaan sosiaalisessa mediassa ”vääriä” käsityksiä ja tuomaan esiin ”faktoja”, on tilanne suorastaan tragikoominen. Näitä faktoja on odoteltu jo pitkään. Kyllähän sitä luulisi, että joku lukuisista asiantuntijoista tai vaikkapa OAJ:n viestintäyksikön kahdeksastatoista työntekijästä ehtisi tämän tehdä. Vaikka kuulunkin Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen hallitukseen, en todellakaan istu samassa veneessä OAJ:n väen kanssa vuosityöaikamallin suhteen, enkä siitä rupea positiivisia kommentteja antamaan, koska niille ei ole mitään perusteita. Otsaani kiristää jo valmiiksi, koska tiedän joutuvani parin viikon päästä jälleen kuuntelemaan näitä tyhjiä mainospuheita vuosityöaikamallista omalla koulullani. Mieluummin kuuntelisin puolitoista tuntia Cheekiä räppäämässä Arttu Wiskarin biisejä. Ei kiitos. 

]]>
14 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250356-matematiikka-on-erilaista-vuosityoaikauskovaisen-silmin#comments matematiikka OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sat, 03 Feb 2018 05:41:29 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250356-matematiikka-on-erilaista-vuosityoaikauskovaisen-silmin
Ohjelmointi ja matematiikka http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247291-ohjelmointi-ja-matematiikka <p>Yleensä ohjelmonti ei vaadi kummoisiakaan matematiikan taitoja. Kyvyykkyys ohjelmoinnissa ja matematiikassa ovat lähellä toisiaan, mutta vain korrelaationa.&nbsp;</p><p>Kausaliteettiharha:&nbsp;</p><p>Edelleen venäläisiä ohjelmoijia pidetään maailman parhaina. Heillä on niin hyvät matemaattiset perustaidot, että se vapauttaa tilaa luovuudelle. Kun osaat perustaidot täydellisesti, voit tehdä asioita kuin selkärangasta. Se antaa tilaa keksiä uutta ja sitä kutsutaan innovatiivisuudeksi. Tämähän on Suomenkin päättäjien suuri tavoite. SUOMEN KUVALEHTI</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleensä ohjelmonti ei vaadi kummoisiakaan matematiikan taitoja. Kyvyykkyys ohjelmoinnissa ja matematiikassa ovat lähellä toisiaan, mutta vain korrelaationa. 

Kausaliteettiharha: 

Edelleen venäläisiä ohjelmoijia pidetään maailman parhaina. Heillä on niin hyvät matemaattiset perustaidot, että se vapauttaa tilaa luovuudelle. Kun osaat perustaidot täydellisesti, voit tehdä asioita kuin selkärangasta. Se antaa tilaa keksiä uutta ja sitä kutsutaan innovatiivisuudeksi. Tämähän on Suomenkin päättäjien suuri tavoite. SUOMEN KUVALEHTI

]]>
32 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247291-ohjelmointi-ja-matematiikka#comments matematiikka Ohjelmointi Fri, 08 Dec 2017 07:37:49 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247291-ohjelmointi-ja-matematiikka
Harrastavatko opettajat oppilasshoppailua? http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246671-harrastavatko-opettajat-oppilasshoppailua <p>Tiistain <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9941954">A-studiossa</a>&nbsp;(21.11.2017) olin opettajaedustajana pohtimassa, mikä suomalaisessa matematiikan opiskelussa mättää, erityisesti pojilla. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo ja on kirvoittanut valtavan kirjoitusryöpyn, joissa nimimerkin turvin haukutaan opettajia.</p><p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005462112.html?share=5594118f760ba93135069764393b9648">Helsingin Sanomat (24.11.2017)</a> nostaa ongelman valokeilaan &rdquo;luokkashoppailun&rdquo;, jolla kuoritaan tavallisilta luokilta kerma pois. &rdquo;Vaikka Suomessa tapahtuu vain vähän niin sanottua koulushoppailua, niin koululuokilla shoppailu sen sijaan on totta&rdquo;, toteaa Mari-Pauliina Vainikainen Helsingin yliopistosta. Luokkashoppailun seurauksena näennäisesti tavalliset luokat eivät ole enää tavallisia.</p><p>Voidaanko koulu- ja luokkashoppailun rinnalle nostaa opettajien oppilasshoppailu? Vastaavatko matematiikassa tasoryhmät opettajien harrastamaa shoppailua? Opettaja, joka pyrkii pitämään kiinni luentomaisesta tiedon siirtämisestä, on tavallisissa luokissa kohtuuttomien haasteiden edessä. Oppilaiden osaamiserot ovat huimat. Siinä missä joku yläkoululainen on tokaluokkalaisen tasolla toiselle sopivaa haastetta tuo luokitason matematiikka.</p><p>Jos maamme matemaattisen osaamisen romahtaminen olisi opettamisesta kiinni, sitä ei yksinkertaisesti olisi. Kyllä suomalaiset opettajat opettaa osaavat, mutta ikävä kyllä se ei taida riittää. Aivan kuten Jorma Kauppinen haastattelussamme totesi, tämä on laajempi ja monisyisempi ongelma.</p><p>Ratkaisuksi ehdotan <a href="https://ls24.fi/uutiset/ei-itseopiskelua-vaan-itseohjautuvuuteen-kasvattamista-flipped-learning-vaatii-opettajalta-paljon-tyota">käänteistä oppimista</a>, joka auttaa opettajaa katsomaan oppimista oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Käänteisessä oppimisessa oppilasaineksen heterogeenisuus käännetään oppimisen voimavarakasi. Opettaja ei luovu opettajajohtoisesta opettamisesta siksi, etteikö sillä saataisi hyviä tuloksia aikaiseksi. Opettaja luopuu jostain, jossa on oikeasti hyvä, kasvaakseen vielä paremmaksi.</p><p>Mistä sitten tiedän kasvaneeni opettajana paremmaksi? Arviointikeskusteluissa kysyn aina oppilailta: &rdquo;mitä kuuluu ja miten sinulla matikan opiskelu sujuu&rdquo;. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes kaikki vajaasta sadasta oppilaastani sanoivat, että heillä menee hyvin. Heillä menee matematiikan opinnot hyvin huolimatta siitä, ovatko he kuutosen vai kympin oppilaita. Kyse on heidän tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Ei siitä, että minä päättäisin, että kympin oppilailla menee hyvin ja kutosen oppilailla huonosti. Matematiikka-asenteet eivät ratkaise koko ongelmaa, mutta uskon vahvasti, että positiivinen asenne oppimiseen on valtava voimavara jokaisella oppimisen tasolla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiistain A-studiossa (21.11.2017) olin opettajaedustajana pohtimassa, mikä suomalaisessa matematiikan opiskelussa mättää, erityisesti pojilla. Kysymys on kaikkea muuta kuin helppo ja on kirvoittanut valtavan kirjoitusryöpyn, joissa nimimerkin turvin haukutaan opettajia.

Helsingin Sanomat (24.11.2017) nostaa ongelman valokeilaan ”luokkashoppailun”, jolla kuoritaan tavallisilta luokilta kerma pois. ”Vaikka Suomessa tapahtuu vain vähän niin sanottua koulushoppailua, niin koululuokilla shoppailu sen sijaan on totta”, toteaa Mari-Pauliina Vainikainen Helsingin yliopistosta. Luokkashoppailun seurauksena näennäisesti tavalliset luokat eivät ole enää tavallisia.

Voidaanko koulu- ja luokkashoppailun rinnalle nostaa opettajien oppilasshoppailu? Vastaavatko matematiikassa tasoryhmät opettajien harrastamaa shoppailua? Opettaja, joka pyrkii pitämään kiinni luentomaisesta tiedon siirtämisestä, on tavallisissa luokissa kohtuuttomien haasteiden edessä. Oppilaiden osaamiserot ovat huimat. Siinä missä joku yläkoululainen on tokaluokkalaisen tasolla toiselle sopivaa haastetta tuo luokitason matematiikka.

Jos maamme matemaattisen osaamisen romahtaminen olisi opettamisesta kiinni, sitä ei yksinkertaisesti olisi. Kyllä suomalaiset opettajat opettaa osaavat, mutta ikävä kyllä se ei taida riittää. Aivan kuten Jorma Kauppinen haastattelussamme totesi, tämä on laajempi ja monisyisempi ongelma.

Ratkaisuksi ehdotan käänteistä oppimista, joka auttaa opettajaa katsomaan oppimista oppilaan silmin ja auttaa oppilasta tulemaan itsensä opettajaksi. Käänteisessä oppimisessa oppilasaineksen heterogeenisuus käännetään oppimisen voimavarakasi. Opettaja ei luovu opettajajohtoisesta opettamisesta siksi, etteikö sillä saataisi hyviä tuloksia aikaiseksi. Opettaja luopuu jostain, jossa on oikeasti hyvä, kasvaakseen vielä paremmaksi.

Mistä sitten tiedän kasvaneeni opettajana paremmaksi? Arviointikeskusteluissa kysyn aina oppilailta: ”mitä kuuluu ja miten sinulla matikan opiskelu sujuu”. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes kaikki vajaasta sadasta oppilaastani sanoivat, että heillä menee hyvin. Heillä menee matematiikan opinnot hyvin huolimatta siitä, ovatko he kuutosen vai kympin oppilaita. Kyse on heidän tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Ei siitä, että minä päättäisin, että kympin oppilailla menee hyvin ja kutosen oppilailla huonosti. Matematiikka-asenteet eivät ratkaise koko ongelmaa, mutta uskon vahvasti, että positiivinen asenne oppimiseen on valtava voimavara jokaisella oppimisen tasolla.

]]>
21 http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246671-harrastavatko-opettajat-oppilasshoppailua#comments Kotimaa Käänteinen oppiminen matematiikka PISA Sun, 26 Nov 2017 20:36:46 +0000 Marika Toivola http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246671-harrastavatko-opettajat-oppilasshoppailua
Söikö yhdenvertaisuusvaltuutettu punaisen pillerin? http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246170-onko-yhdenvertaisuusvaltuutettu-red-pillattu-ao-ja-suomalaiset-tyomarkkinat <p>Mitä tarkoittaa tulla Red Pillatuksi?</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Red_pill_and_blue_pill" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Red_pill_and_blue_pill">https://en.wikipedia.org/wiki/Red_pill_and_blue_pill</a></p><p>Punainen pilleri on sinisen pillerin vastakohta.</p><p>Siinä missä sininen pilleri edustaa valheellisuutta, turvallisuutta ja autuasta tietämättömyyttä niin punainen pilleri edustaa tietämystä, vapautta ja joskus kovin kivuliasta totuutta.</p><p>Voidaan puhua myös vaikkapa platonin luolavertauksesta. Missä varsinkin valtamedia maalailee välillä hyvin kummallisia varjoja luolan seinille, on nyt tullut aika astua ulos luolasta.</p><p>Jos meidän alkupremissit on väärät on tasa-arvoinen ja reilu yhteiskunta mahdoton saavuttaa. Todellisuus täytyy hyväksyä semmoisena kun se objektiivisesti meille annetaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalainen Tavio kirjoitti oivan blogin:<br /><br /><br /><a href="http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246163-yhdenvertaisuusvaltuutettu-hyvaksyy-kantavaeston-syrjinnan-ei-noudata-lakia" title="http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246163-yhdenvertaisuusvaltuutettu-hyvaksyy-kantavaeston-syrjinnan-ei-noudata-lakia">http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246163-yhdenvertaisuusvaltuut...</a><br /><br /><br />Loppukaneetti kuitenkin pisti itsellä silmään.<br /><br /><br />&quot;Pidän erikoisena myös sitä yhdenvertaisuusvaltuutetun arviota, että maahanmuuttajat olisivat huomattavasti kantaväestöä huonommassa työmarkkina-asemassa varasto- ja hyllytystöissä.&quot;</p><p>Kysyisinkin Taviolta pitääkö hän mahdollisena, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on perustunut näkemyksensä alan kirjallisuuteen vaikkapa Bell Curve: <a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-bell-curve-9780684824291?gclid=Cj0KCQiAi7XQBRDnARIsANeLIesW_NyIqcplpz-mYsiCCpzQkvZivkBEpxAX6YJqUAa_JAxXHqYBQrEaAgWkEALw_wcB" title="https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-bell-curve-9780684824291?gclid=Cj0KCQiAi7XQBRDnARIsANeLIesW_NyIqcplpz-mYsiCCpzQkvZivkBEpxAX6YJqUAa_JAxXHqYBQrEaAgWkEALw_wcB">https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-bell-curve-9780684824291?gclid=Cj0...</a><br /><br /><br />Jos kirja ei ole tuttu mutta kiinnostaa siinä esitetyt argumentit vähän helpommin sulatettavassa muodossa tässä erinomainen podcasti aiheesta:<br />https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/Y1lEPQYQk8s?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/Y1lEPQYQk8s?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><br /><br /><br />Mielestäni tieteen kannalta kirjassa esitetyt väitteet ovat aika kiistanalattomia ja moneen kertaan eri tutkimuksissa todettuja. Tämän tyyppinen tilastoanalyysiin perustuva tutkimus on äärimmäisen vaikea kumota uskottavasti enpä sillä, että olisin kuullut kenenkään edes tosissaan yrittävän.<br /><br /><br />Vasemmalla puolelta maailmaa katsovaa varmaan on jo valmiina rasisti kortin kanssa mutta ennen sitä muistutetaan vielä nopeasti mieliimme miten merkittävä vaikutus ÄOlla on työssä menestymiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija ei ota alle 83 ÄO:n väkeä, koska niistä on enemmän haittaa kun hyötyä. Armeijassa sentään kaikki työtehtävät ja strategiat on pureskeltu mahdollisimman yksinkertaisiksi. Toisin kuin modernissa Suomalaisessa yhteiskunnassa missä työtehtävä voi vaatia vaikka uuden kielen opiskelua tai muuta haastavaa.<br /><br /><br />Jordan Peterson IQ vaikutus työpaikoissa. https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/0ZUk9f2Ag_w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/0ZUk9f2Ag_w?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object><br /><br /><br />Nähdäkseni multikulttuuriselle yhteiskunnalle tässä ja tasa-arvolle tämä esittämäni ongelma on ihan todellinen uhka. Miten se voitaisiin kaikkia osapuolia tyydyttävästi ratkaista niin, että yhteiskunnan reiluus ja tasa-arvoisuus kaikkia kohtaan säilyy? Olisiko jo aika nostaa kissa pöydälle ja puhua tästä asiasta ihan aidosti ja unohtaen leimakirveet? Jos, et pidä siitä mitä kirjoitin turha ampua viestintuojaa sinun ongelmasi on tieteellisiä tutkimuksia kohtaan ja siinä tapauksessa eikun debunkkaamaan!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä tarkoittaa tulla Red Pillatuksi?

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_pill_and_blue_pill

Punainen pilleri on sinisen pillerin vastakohta.

Siinä missä sininen pilleri edustaa valheellisuutta, turvallisuutta ja autuasta tietämättömyyttä niin punainen pilleri edustaa tietämystä, vapautta ja joskus kovin kivuliasta totuutta.

Voidaan puhua myös vaikkapa platonin luolavertauksesta. Missä varsinkin valtamedia maalailee välillä hyvin kummallisia varjoja luolan seinille, on nyt tullut aika astua ulos luolasta.

Jos meidän alkupremissit on väärät on tasa-arvoinen ja reilu yhteiskunta mahdoton saavuttaa. Todellisuus täytyy hyväksyä semmoisena kun se objektiivisesti meille annetaan.

 

Perussuomalainen Tavio kirjoitti oivan blogin:


http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246163-yhdenvertaisuusvaltuutettu-hyvaksyy-kantavaeston-syrjinnan-ei-noudata-lakia


Loppukaneetti kuitenkin pisti itsellä silmään.


"Pidän erikoisena myös sitä yhdenvertaisuusvaltuutetun arviota, että maahanmuuttajat olisivat huomattavasti kantaväestöä huonommassa työmarkkina-asemassa varasto- ja hyllytystöissä."

Kysyisinkin Taviolta pitääkö hän mahdollisena, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on perustunut näkemyksensä alan kirjallisuuteen vaikkapa Bell Curve: https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-bell-curve-9780684824291?gclid=Cj0KCQiAi7XQBRDnARIsANeLIesW_NyIqcplpz-mYsiCCpzQkvZivkBEpxAX6YJqUAa_JAxXHqYBQrEaAgWkEALw_wcB


Jos kirja ei ole tuttu mutta kiinnostaa siinä esitetyt argumentit vähän helpommin sulatettavassa muodossa tässä erinomainen podcasti aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=Y1lEPQYQk8s


Mielestäni tieteen kannalta kirjassa esitetyt väitteet ovat aika kiistanalattomia ja moneen kertaan eri tutkimuksissa todettuja. Tämän tyyppinen tilastoanalyysiin perustuva tutkimus on äärimmäisen vaikea kumota uskottavasti enpä sillä, että olisin kuullut kenenkään edes tosissaan yrittävän.


Vasemmalla puolelta maailmaa katsovaa varmaan on jo valmiina rasisti kortin kanssa mutta ennen sitä muistutetaan vielä nopeasti mieliimme miten merkittävä vaikutus ÄOlla on työssä menestymiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija ei ota alle 83 ÄO:n väkeä, koska niistä on enemmän haittaa kun hyötyä. Armeijassa sentään kaikki työtehtävät ja strategiat on pureskeltu mahdollisimman yksinkertaisiksi. Toisin kuin modernissa Suomalaisessa yhteiskunnassa missä työtehtävä voi vaatia vaikka uuden kielen opiskelua tai muuta haastavaa.


Jordan Peterson IQ vaikutus työpaikoissa. https://www.youtube.com/watch?v=0ZUk9f2Ag_w


Nähdäkseni multikulttuuriselle yhteiskunnalle tässä ja tasa-arvolle tämä esittämäni ongelma on ihan todellinen uhka. Miten se voitaisiin kaikkia osapuolia tyydyttävästi ratkaista niin, että yhteiskunnan reiluus ja tasa-arvoisuus kaikkia kohtaan säilyy? Olisiko jo aika nostaa kissa pöydälle ja puhua tästä asiasta ihan aidosti ja unohtaen leimakirveet? Jos, et pidä siitä mitä kirjoitin turha ampua viestintuojaa sinun ongelmasi on tieteellisiä tutkimuksia kohtaan ja siinä tapauksessa eikun debunkkaamaan!

]]>
0 http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246170-onko-yhdenvertaisuusvaltuutettu-red-pillattu-ao-ja-suomalaiset-tyomarkkinat#comments Biologia matematiikka Multikulturismi Rasismi Syrjintä Thu, 16 Nov 2017 10:30:14 +0000 Väinö Hirvelä http://vinhirvel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246170-onko-yhdenvertaisuusvaltuutettu-red-pillattu-ao-ja-suomalaiset-tyomarkkinat
Hyvä paha läksy http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235849-hyva-paha-laksy <p>Jari Mesämuuronen on tehnyt&nbsp;<a href="https://karvi.fi/app/uploads/2017/03/KARVI_0117.pdf">pitkittäistutkimuksen</a>, jossa samojen oppilaiden matemaattisia taitoja on tutkittu kolmannen luokan alusta toisen asteen loppuun. Tulokset ovat vähintäänkin huolestuttavia. Toista astetta päättäessään yli 4 % oppilaista on matemaattisilta taidoiltaan toisen luokan lopun tasolla ja 18 % oppilaista on maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla. Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Matemaattinen osaaminen ei juuri näytä lisääntyvän niillä lukion opiskelijoilla, jotka eivät kirjoita matematiikkaa, mikä varmasti vahvistaa mielikuvaamme ulkoisen pakon välttämättömyydestä.</p><p>Olin kuuntelemassa Karvin järjestämä pitkittäistutkimuksen julkaisuseminaaria 14.3.2017 Helsingissä. Metsämuurosen tuloskatsaus lööppeineen oli suorastaan viihdyttävä, vaikka tulokset ovatkin kaikkea muuta kuin musiikkia korville. Yle nosti yhden lööpeistä &quot;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9505779">Samat matikan taidot: Hyvästä lukiosta arvosanaksi 5, huonommasta 9</a>&quot; ansaitsemalleen paikalle. Tilaisuuden kommenttipuheenvuorot viimeistä Laura Tuohilammen puhetta lukuunottamatta olivat kyllä sievoinen järkytys. Niissä lääkkeeksi ehdotettiin pääasiassa pakkoa. Opetushallitus ja OAJ peräänkuuluttivat lähinnä vanhempien vastuuta, joka tuskin auttaa tutkimuksesta nousseeseen huoleen: &quot;Koulujärjestelmä ei tasoita kotien eroja, ylioppilasperheiden lapset saavat 2 vuoden etumatkan.&quot;</p><p>Kuinka valmiita me opettajat lopulta olemme kriittisesti pohtimaan omaa toimintaamme ja sen merkityksellisyyttä nykyaikana? Kuinka valmiita me olemme menemään lasta tai oppilasta puolitiehen vastaan ja luopumaan valmiista suunnitelmistamme? Pitkittäistutkimuksen valossa on silkka mahdottomuus valita sellaista yhteistä opettamisen tasoa, joka olisi sopiva kaikille saman luokan oppilaille. Pyrkimys tällaisen tason valintaan ei tue oppilaan sisäisen motivaation muodostumista matematiikkaa kohtaan, vaan pikemminkin vahvistaa käsitystä oppilaan kyvyttömyydestä oppia matematiikkaa. Kaikki voivat oppia, jos saavat oppia omalla tasollaan.</p><p>Yksi ulkoisen pakon ilmentymä on läksyt. Pitääkö niitä antaa? Tutkimustulokset kiistatta osoittavat, että läksyt edistävät oppimista, jos oppilaat tekevät niitä. Entä jos he eivät läksyjä tee? Parempi kysymys opettajan työn kehittämisen kannalta on, miksi oppilaat eivät läksyjä tee? Ovatko ne ylipäätään järkeviä, oppilaalle oikean tasoisia ja pitäisikö niitä tehdä jossain muualla kuin kotona?&nbsp;</p><p>Itse en yläkoulun opettajana kotona tehtäviä läksyjä juurikaan anna. Mielestäni meillä on ruhtinaallisesti aikaa opiskella asiasisällöt koulussa, jos oppilaat saavat käyttää ajan oman oppimisensa kannalta tehokkaasti. Toki moni oppilas kotona tehtäviä läksyjä oma-aloitteisesti ottaa. Oppilaiden omissa läksyissä ihan parasta on se, ettei minun tarvitse niiden tekemistä mitenkään kontrolloida. Toki tapauskohtaisesti saatamme joskus yksittäisen oppilaan kanssa päätyä sopimukseen, jossa läksyjä otetaan. Käänteisessä oppimisessa, jossa oppimista lähtökohtaisesti tarkastellaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, läksyasia on helppo. Niitä nimittäin tehdään pääasiassa tunnilla ja yhteistyössä oppilastovereiden kanssa sekä tarvittaessa opettajan avustamana. Kotiin useat oppilaat ottavat läksyksi seuraavaan aiheeseen tutustumisen joko kirjan tai videon avulla.</p><p>Taannoin erään yhdeksäsluokkalaisen pojan isä otti yhteyttä tokaisten, että on se kumma kuinka vaativaksi matematiikan opiskelu on muuttunut. Edelliseltä opettajalta sai kympin paljon helpommalla ja nyt isä sai laskea joka ilta poikansa kanssa matematiikan tehtäviä. Sanoin, että on todella hienoa, jos teillä on aikaa laskea laskuja poikanne kanssa. Olethan kuitenkin huomannut, että vaativimmat tehtävät ovat vanhoja lyhyen matematiikan ylioppilastehtäviä ja poikasi on vasta yhdeksäsluokkalainen?</p><p>Niin siinä sitten lopulta läksyjen kanssa kävi, että eniten läksyjä tekevät oppilaat, jotka tulevat valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan. Hienoa on ollut myös salakuunnella keskusteluja, joita oppilaat yhdessä käyvät tietäessään, että porukasta on joku ensi tunnilla poissa. Kyse on ollut sopimuksesta, meneekö kukaan vielä uuteen aiheeseen. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jari Mesämuuronen on tehnyt pitkittäistutkimuksen, jossa samojen oppilaiden matemaattisia taitoja on tutkittu kolmannen luokan alusta toisen asteen loppuun. Tulokset ovat vähintäänkin huolestuttavia. Toista astetta päättäessään yli 4 % oppilaista on matemaattisilta taidoiltaan toisen luokan lopun tasolla ja 18 % oppilaista on maksimissaan viidesluokkalaisen tasolla. Osaaminen eriytyy jo perusopetuksen alaluokilla, mutta erot laajenevat perusopetuksen yläluokilla ja toisella asteella. Matemaattinen osaaminen ei juuri näytä lisääntyvän niillä lukion opiskelijoilla, jotka eivät kirjoita matematiikkaa, mikä varmasti vahvistaa mielikuvaamme ulkoisen pakon välttämättömyydestä.

Olin kuuntelemassa Karvin järjestämä pitkittäistutkimuksen julkaisuseminaaria 14.3.2017 Helsingissä. Metsämuurosen tuloskatsaus lööppeineen oli suorastaan viihdyttävä, vaikka tulokset ovatkin kaikkea muuta kuin musiikkia korville. Yle nosti yhden lööpeistä "Samat matikan taidot: Hyvästä lukiosta arvosanaksi 5, huonommasta 9" ansaitsemalleen paikalle. Tilaisuuden kommenttipuheenvuorot viimeistä Laura Tuohilammen puhetta lukuunottamatta olivat kyllä sievoinen järkytys. Niissä lääkkeeksi ehdotettiin pääasiassa pakkoa. Opetushallitus ja OAJ peräänkuuluttivat lähinnä vanhempien vastuuta, joka tuskin auttaa tutkimuksesta nousseeseen huoleen: "Koulujärjestelmä ei tasoita kotien eroja, ylioppilasperheiden lapset saavat 2 vuoden etumatkan."

Kuinka valmiita me opettajat lopulta olemme kriittisesti pohtimaan omaa toimintaamme ja sen merkityksellisyyttä nykyaikana? Kuinka valmiita me olemme menemään lasta tai oppilasta puolitiehen vastaan ja luopumaan valmiista suunnitelmistamme? Pitkittäistutkimuksen valossa on silkka mahdottomuus valita sellaista yhteistä opettamisen tasoa, joka olisi sopiva kaikille saman luokan oppilaille. Pyrkimys tällaisen tason valintaan ei tue oppilaan sisäisen motivaation muodostumista matematiikkaa kohtaan, vaan pikemminkin vahvistaa käsitystä oppilaan kyvyttömyydestä oppia matematiikkaa. Kaikki voivat oppia, jos saavat oppia omalla tasollaan.

Yksi ulkoisen pakon ilmentymä on läksyt. Pitääkö niitä antaa? Tutkimustulokset kiistatta osoittavat, että läksyt edistävät oppimista, jos oppilaat tekevät niitä. Entä jos he eivät läksyjä tee? Parempi kysymys opettajan työn kehittämisen kannalta on, miksi oppilaat eivät läksyjä tee? Ovatko ne ylipäätään järkeviä, oppilaalle oikean tasoisia ja pitäisikö niitä tehdä jossain muualla kuin kotona? 

Itse en yläkoulun opettajana kotona tehtäviä läksyjä juurikaan anna. Mielestäni meillä on ruhtinaallisesti aikaa opiskella asiasisällöt koulussa, jos oppilaat saavat käyttää ajan oman oppimisensa kannalta tehokkaasti. Toki moni oppilas kotona tehtäviä läksyjä oma-aloitteisesti ottaa. Oppilaiden omissa läksyissä ihan parasta on se, ettei minun tarvitse niiden tekemistä mitenkään kontrolloida. Toki tapauskohtaisesti saatamme joskus yksittäisen oppilaan kanssa päätyä sopimukseen, jossa läksyjä otetaan. Käänteisessä oppimisessa, jossa oppimista lähtökohtaisesti tarkastellaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, läksyasia on helppo. Niitä nimittäin tehdään pääasiassa tunnilla ja yhteistyössä oppilastovereiden kanssa sekä tarvittaessa opettajan avustamana. Kotiin useat oppilaat ottavat läksyksi seuraavaan aiheeseen tutustumisen joko kirjan tai videon avulla.

Taannoin erään yhdeksäsluokkalaisen pojan isä otti yhteyttä tokaisten, että on se kumma kuinka vaativaksi matematiikan opiskelu on muuttunut. Edelliseltä opettajalta sai kympin paljon helpommalla ja nyt isä sai laskea joka ilta poikansa kanssa matematiikan tehtäviä. Sanoin, että on todella hienoa, jos teillä on aikaa laskea laskuja poikanne kanssa. Olethan kuitenkin huomannut, että vaativimmat tehtävät ovat vanhoja lyhyen matematiikan ylioppilastehtäviä ja poikasi on vasta yhdeksäsluokkalainen?

Niin siinä sitten lopulta läksyjen kanssa kävi, että eniten läksyjä tekevät oppilaat, jotka tulevat valitsemaan lukiossa pitkän matematiikan. Hienoa on ollut myös salakuunnella keskusteluja, joita oppilaat yhdessä käyvät tietäessään, että porukasta on joku ensi tunnilla poissa. Kyse on ollut sopimuksesta, meneekö kukaan vielä uuteen aiheeseen.    

]]>
5 http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235849-hyva-paha-laksy#comments %23Koulutus Käänteinen oppiminen Kotiläksyt matematiikka Wed, 19 Apr 2017 07:04:08 +0000 Marika Toivola http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235849-hyva-paha-laksy
Suulliset kokeet ja lukihäiriö http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230238-suulliset-kokeet-ja-lukihairio <p>Kun opiskelin Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistossa matematiikkaa, yli puolet kokeista oli suullisia. 20 vuotta sitten Venäjällä käsittääkseni kaikki kokeet ovat olleet suullisia. Näissä suullisissa kokeissa sai kyllä valmistella vastauksia paperille vähintään tunnin ajan, mutta sen jälkeen piti vastata suullisesti. Tyypillinen koepaperi oli kaksi teoriakysymystä ja yksi lasku, mutta laskua kysyttiin yleensä vasta jos oli epäonnistunut teoriakysymyksissä.</p><p>Teoriakysymykset olivat aika lailla suoraan kirjasta, minkä vuoksi venäläisten opiskelijoiden soveltamiskyky oli huonompi kuin mitä olin suomalaisessa järjestelmässä oppinut. Näin siis yliopistossani, jota pidetään tasoltaan korkeana, mutta ei yhtä korkeana kuin MGU:ta tai Fiztehiä. Toisaalta kokeiden teoria-alueet olivat laajempia, esimerkiksi meillä oli analyysin oppikirjana kolmiosainen Fihtengol&#39;tsin &rdquo;Курс Дифференциального и интегрального исчисления&rdquo;. Sarjan toinen osa on 800 sivua, ja siitä suurin osa oli tentissä. Opiskeltavia teoreemoja oli lähemmäs 200. Meidän vuosikurssiltamme karsiutui varmaan kolmasosa, mutta monilta muilta vuosikursseilta karsiutui puolet. Kaikki kuitenkin yrittivät parhaansa, koska ilmaiseksi yliopistoon pääsee vain kerran, ja reputtaneita miehiä uhkasi passitus armeijaan ja pahimmassa tapauksessa Tšetšenian sotaan (analyysin kurssit olivat vuosina 2000-2001).&nbsp;</p><p><br />Suullisia kokeita suosittiin myös siksi, että Venäjällä on myös yliopistossa lunttauskulttuuri. Tähän suhtauduttiin vähän skitsofreenisesti &ndash; mikäli jäi lunttaamisesta kiinni niin reputti tentin, mutta samalla kokeiden vaikeustaso oli hinattu korkealle lunttauksen varalle. Jotkut opettajat myös katsoivat lunttausta läpi sormien. Koejärjestelyn idea oikeastan oli, että asiat voi palauttaa mieleen muistiinpanoista kysymystä valmistellessa, ja suullisessa vastauksessa testataan että onko oikeasti ymmärtänyt asiat. Minulta kesti kuitenkin lähes kaksi vuotta ennen kuin tajusin mikä on homman pointti.</p><p>&nbsp;</p><p>Suullinen koe oli myös ankara, koska tenttijöillä ei ollut aikaa kysellä enempää kuin pari kysymystä. Siksi oli aina pakko opetella koko koealue täydellisesti, jotta saattoi olla varma tentin läpäisemisestä. Tämän vuoksi sain Venäjällä parempia arvosanoja kuin Suomessa, jossa usein opiskelin asiat ylimalkaisesti pari päivää ennen tenttiä. Venäjällä opittu meni kuitenkin läpi myös Suomessa, koska myöhemmin kävin nostamassa jotain Suomessa saamiani arvosanoja Venäjällä opitun avulla. Jos joku ajattelee että oudon lunttausjärjestelmän takia matematiikan tai luonnontieteiden opetus olisi Venäjällä helpompaa, voi mennä itse sinne kokeilemaan pärjäämistään.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä venäläinen suullisten kokeiden järjestelmä tuli mieleen, kun mietin lukihäiriöisten pärjäämistä Suomen koulutusjärjestelmässä. Täällä lukihäiriöisille tarjotaan helpotettuja oppimääriä, ja tästä voi sitten tulla merkintä todistukseen. Mutta mitä tällaisella todistuksella sitten tekee? Luulen, että perinteisessä venäläisessä järjestelmässä voisi läpäistä yliopiston ilman, että kukaan edes kiinnittäisi huomiota lukihäiriöön. Suomessa kuitenkin ilmeisesti ajatellaan, että vain kirjoista oppiminen on oikeaa oppimista, ja lukihäiriöinen on automaattisesti jotenkin tyhmempi. Luennoitsijoilta ei ilmeisesti ole perinteisesti vaadittu Suomessa mitään, ja he ovat olleet niin huonoja, ettei edes oleteta että kukaan voisi oppia mitään suullisesti. Itsehän en opi suullisesti, vältän luentoja aina kun se on mahdollista ja luen kaiken kirjoista. Käsittääkseni kuitenkin noin &frac34; ihmisistä oppii paremmin suullisesti kuin kirjallisesti.</p><p>Suomen korkeakouluissa on niin vähän lukihäiriöisiä, että mielestäni heille voisi tarjota mahdollisuuden suullisiin kokeisiin. Vaikka tämä olisi lisäkustannus, olisi se varmaan tarkoituksenmukaisempaa kun tarjota lukihäiriöisille todistuksia joita kaikki eivät edes todistuksina pidä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Antti Rautiainen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun opiskelin Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistossa matematiikkaa, yli puolet kokeista oli suullisia. 20 vuotta sitten Venäjällä käsittääkseni kaikki kokeet ovat olleet suullisia. Näissä suullisissa kokeissa sai kyllä valmistella vastauksia paperille vähintään tunnin ajan, mutta sen jälkeen piti vastata suullisesti. Tyypillinen koepaperi oli kaksi teoriakysymystä ja yksi lasku, mutta laskua kysyttiin yleensä vasta jos oli epäonnistunut teoriakysymyksissä.

Teoriakysymykset olivat aika lailla suoraan kirjasta, minkä vuoksi venäläisten opiskelijoiden soveltamiskyky oli huonompi kuin mitä olin suomalaisessa järjestelmässä oppinut. Näin siis yliopistossani, jota pidetään tasoltaan korkeana, mutta ei yhtä korkeana kuin MGU:ta tai Fiztehiä. Toisaalta kokeiden teoria-alueet olivat laajempia, esimerkiksi meillä oli analyysin oppikirjana kolmiosainen Fihtengol'tsin ”Курс Дифференциального и интегрального исчисления”. Sarjan toinen osa on 800 sivua, ja siitä suurin osa oli tentissä. Opiskeltavia teoreemoja oli lähemmäs 200. Meidän vuosikurssiltamme karsiutui varmaan kolmasosa, mutta monilta muilta vuosikursseilta karsiutui puolet. Kaikki kuitenkin yrittivät parhaansa, koska ilmaiseksi yliopistoon pääsee vain kerran, ja reputtaneita miehiä uhkasi passitus armeijaan ja pahimmassa tapauksessa Tšetšenian sotaan (analyysin kurssit olivat vuosina 2000-2001). 


Suullisia kokeita suosittiin myös siksi, että Venäjällä on myös yliopistossa lunttauskulttuuri. Tähän suhtauduttiin vähän skitsofreenisesti – mikäli jäi lunttaamisesta kiinni niin reputti tentin, mutta samalla kokeiden vaikeustaso oli hinattu korkealle lunttauksen varalle. Jotkut opettajat myös katsoivat lunttausta läpi sormien. Koejärjestelyn idea oikeastan oli, että asiat voi palauttaa mieleen muistiinpanoista kysymystä valmistellessa, ja suullisessa vastauksessa testataan että onko oikeasti ymmärtänyt asiat. Minulta kesti kuitenkin lähes kaksi vuotta ennen kuin tajusin mikä on homman pointti.

 

Suullinen koe oli myös ankara, koska tenttijöillä ei ollut aikaa kysellä enempää kuin pari kysymystä. Siksi oli aina pakko opetella koko koealue täydellisesti, jotta saattoi olla varma tentin läpäisemisestä. Tämän vuoksi sain Venäjällä parempia arvosanoja kuin Suomessa, jossa usein opiskelin asiat ylimalkaisesti pari päivää ennen tenttiä. Venäjällä opittu meni kuitenkin läpi myös Suomessa, koska myöhemmin kävin nostamassa jotain Suomessa saamiani arvosanoja Venäjällä opitun avulla. Jos joku ajattelee että oudon lunttausjärjestelmän takia matematiikan tai luonnontieteiden opetus olisi Venäjällä helpompaa, voi mennä itse sinne kokeilemaan pärjäämistään.

 

Tämä venäläinen suullisten kokeiden järjestelmä tuli mieleen, kun mietin lukihäiriöisten pärjäämistä Suomen koulutusjärjestelmässä. Täällä lukihäiriöisille tarjotaan helpotettuja oppimääriä, ja tästä voi sitten tulla merkintä todistukseen. Mutta mitä tällaisella todistuksella sitten tekee? Luulen, että perinteisessä venäläisessä järjestelmässä voisi läpäistä yliopiston ilman, että kukaan edes kiinnittäisi huomiota lukihäiriöön. Suomessa kuitenkin ilmeisesti ajatellaan, että vain kirjoista oppiminen on oikeaa oppimista, ja lukihäiriöinen on automaattisesti jotenkin tyhmempi. Luennoitsijoilta ei ilmeisesti ole perinteisesti vaadittu Suomessa mitään, ja he ovat olleet niin huonoja, ettei edes oleteta että kukaan voisi oppia mitään suullisesti. Itsehän en opi suullisesti, vältän luentoja aina kun se on mahdollista ja luen kaiken kirjoista. Käsittääkseni kuitenkin noin ¾ ihmisistä oppii paremmin suullisesti kuin kirjallisesti.

Suomen korkeakouluissa on niin vähän lukihäiriöisiä, että mielestäni heille voisi tarjota mahdollisuuden suullisiin kokeisiin. Vaikka tämä olisi lisäkustannus, olisi se varmaan tarkoituksenmukaisempaa kun tarjota lukihäiriöisille todistuksia joita kaikki eivät edes todistuksina pidä.

 

Antti Rautiainen

 

 

 

 

]]>
2 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230238-suulliset-kokeet-ja-lukihairio#comments Lukihäiriö matematiikka Opetus Opiskelu Venäjällä Suulliset kokeet Venäjä Thu, 26 Jan 2017 15:16:25 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230238-suulliset-kokeet-ja-lukihairio
IN - Ihmiskunta ajopuuna digitalisaation ajan virrassa? http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226562-in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation-ajan-virrassa <p>Nyt on muodikasta puhua, scifistellä ja ennakoida digitalisaatiosta &ndash; tuosta bittiyden logistiikasta, joka luo mahdollisuuden <em>teknologisena alustana</em> ideaan:</p><p><strong>Kaikki tietävät kaikkien kaikesta! Näinkö avaamme vuorovaikutusten säikeet evoluution tasolle, joka huolehtii kaikesta elävän biomassan sopeutumisesta ajanhetkellä vain nyt! </strong>[fil.]|1|2</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mitä tämä digitalisaatio oikeastaan on?</strong></p><p>[ <em>Mitä Wikipedia kertoo digitalisaatiosta</em> ~ <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitalisaatio">https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitalisaatio</a> - ]|3</p><p>Ihminen loi matematiikan oman ymmärryksensä ja luonnonilmiöiden väliin. Keksintö on universaali, sillä esimerkiksi energian kaava E = mc2 |4 toimii niin Kiinassa, Lesothossa kuin Kanadassakin. Matematiikka on materiaaliton ja energiaton ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä evoluution kanssa &ndash; vai onko?</p><p><em>Evoluutio on käyttöjärjestelmä ilman ennakoimista ja ennustetta</em> &ndash; se on vain nyt ja tässä heti. Evoluution näkökulman ajanvirta määritetään janana nollaan! Tässä piilee meidän ymmärrykselle se ylivoimaisesti vaikein kohta! Voimme kysyä miten evoluutio mittaa aikaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Digitalisaatioon liittyy pakollisena osana binäärijärjestelmä, </strong>|5</p><p>&nbsp;.. jolle on kehitetty <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Boolen_algebra">oma matematiikka</a>, joka synkronoi toki kaikkiin muihin lukujärjestelmiin. Digitalisaatiolla ei ole mitään tekemistä meitä elättävän biomassakierron kanssa. Biomassoja ohjaa biodiversiteetin |6 synnyttänyt ja kuolemattomuutta |7 ohjaava evoluutio.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Matematiikan hämärtävä kirkasvoima</strong></p><p>Matematiikka universaalina &ndash; &rdquo;2+2=4&rdquo; on ilmiö, joka halvaannuttaa näkemykset evoluution ja kemian täydelliseen analogisuuteen. Luonnossa ei ole <a href="http://kaannos.com/sanastot/haku/suomi-englanti/digitti">digittejä</a> &ndash; siis ykkösiä ja nollia &ndash; nuo binääriluvut ovat vain sitä varten, että pystyimme luomaan tietokoneet, joiden <em>tyhmyys hipoo vertaistaan</em>.</p><p>Tietokone on vain <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kellotaajuus">kellotaajuutensa</a> ylivoima pyörittää noita &rdquo;sähkö virtaa/ sähkö ei virtaa&rdquo; nolla- ja ykköstapahtumia. Paras todiste on elektronit, joille ei voida määrittää yhtä aikaa paikkaa ja nopeutta. Emme tiedä missä elektroni on tai sen nopeutta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Elektronikuori">kuorellansa</a>.</p><p>Elektronit muodostavat meidän näkemän &rdquo;todellisuuden&rdquo; &ndash; aisteillemme, elektronit tuovat mittakoon niille tasoille, joilla on mahdollista elää. Ilman elektroneja Maakin olisi jalkapallon kokoinen, mutta liki saman painoinen kuin tämä nykyinen Maa, fyysisenä halkaisijakokona.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Digitalisaation harha ja oikotie meille voi tuottaa vaillinaisuutta</strong></p><p>Evoluutio ei rakenna ajassa, vaan hetkessä nyt. Digitalisaation tavoite on tuottaa ideaalisimmillaan täyden tiedon tilassa myös täyden ennakoivuuden. Ihminen rakastaa ennustettavaa vakautta, sillä olemme pääsäännön mukaan konservatiiveja ja varaumakeskeisiä &ndash; eli emme siedä epätietoisuutta.</p><p>Evoluutio elää täydessä epätietoisuudessa huomisesta, mutta ei tässä hetkessä. Sopeuma rakentuu vain hetkestä, kokeilusta ja korjaamisesta. Me haluamme elää sellaisessa &rdquo;digittimien&rdquo; maailmassa, jossa tiedetään mitä huomenna tehdään.</p><p><em>Evoluutio ei tiedä huomisesta mitään</em>. Ajankäsite on myös ihmisen vajavaiselle otteelle olla osana evoluutiota liki ylivoimaisen vaikeaa. Muu eliölajisto ja eläinkunta tekevät arvioita juuri nyt &ndash; tapahtumahetkellä, ja linjaa saamiaan tietoimpulsseja aiempaan tietoonsa, perimäänsä tietoon, mitä tehdä seuraavaksi, juuri teon hetkellä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Evoluutio rakensi hetki hetkeltä täydellisen informaatioverkoston, jota emme edes tunne</strong></p><p>Tieto tarvitaan, se on rakentava voima ja tietovirta jatkuvana - on evoluutiolle välttämätöntä. Tuo tieto muodostuu hetkessä juuri nyt ja se tarkentuu johonkin sellaiseen tavoitteeseen, joka on ohjelmassa ollut jo kaiken alun hämäristä asti &ndash; vai onko? Miten tuo <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/02/saikeista-haivahdys-kuolemattomuutta.html">kuolemattomuuden</a> tavoite sinne rakentui &ndash; on meille täysi mysteeri. Olemme oikaisseet tuon epämiellyttävän tunteen Jumalalla &ndash; &rdquo;<em>Alussa Jumala loi</em> &hellip;&rdquo; ja niin edelleen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Digitalisaatio tekee meistä turhia &ndash; vain tuon ohjatun tiedon käyttäjiä</strong></p><p>Digitalisaatio on yhtä kuin tietojärjestelmä bittipolitiikkana; tiedon käsittelyä ja toimenteiden ohjaamista tavalla, jossa on tavoitteena ideaalisesti täysi ennakoitavuus. Nyt se ratkaisevin ero evoluutioon &ndash; sopeuma |8 ei suunnittele, se toimii vain ohjelmakäskyjen mukaan ohjelmassa, joka korjaa koko ajan &ndash; analogisena tietovirtana itseään. Tuolta ohjelmasta löytyy lopulta ne kaikki vastaukset, joita me emme tiedä.</p><p>Mikä teki tämän analogisen ohjelman &ndash; sitä ei <a href="http://www.fountainpark.fi/mita-on-digitalisaatio/">digitalisaatio</a> voi koskaan rakentaa, koska digitit pysähtyvät, kun analogia jatkaa matkaan niin mittakaavasuuruuteen kuin - pienuuteen, loputtomaan jatkumoon, josta kuultaa tuo kuolemattomuuden tavoite.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eniten kihelmöivä uteliaisuus kohdistuu tuohon sopeumarakenteen ohjelmaan &ndash; </strong></p><p>&nbsp;&hellip; onko siellä jo valmiina ohjelmallinen lopetuskäsky? |9 Kiihkeyttä aikaansaa se hapuileva arvailu, miten tuo <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/05/miksi-kiinalaiset-kehittivat-ihmisiin.html">lopetusbitti hypähtää</a> pystyyn aktiivina, ja päättää tämän kuolemattomuuden taipaleen. Ovatko nämä sukupuutot tuon ohjelmakäskyn harjoittelua/ testausta &ndash; tosin nyt me selitämme noita eliölajien sukupuuttoja osin myös <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/06/ihmispopulaatio-kiihdytti-kuilun.html">ihmisen aikaansaannoksina</a> &ndash; mehän olemme myös osa evoluutiota &ndash; elävää <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/05/hiilielaman-piste-tyhjassa-avaruudessa.html">biomassaa</a> kierrätykseen.</p><p>Nythän olemme oivaltaneet juuri, ettei evoluutio tee mitään ennakoimalla, vaan elää juuri ja vain tässä hetkessä, korjaten itseään ajanhetkellä nyt &ndash; perustuen aiempaan. Haastetta pohdiskeluun!</p><p>&hellip;</p><p><strong>LINKIT</strong></p><p>|1 <em>Onko evoluutio kaikkialla?</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/01/evoluutio-on-kaikkialla.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/01/evoluutio-on-kaikkialla.html</a> -</p><p>|2 <em>Biomassat ja niiden yhtälöt!</em> ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/02/biomassojen-taspainoyhtalo-yha.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/02/biomassojen-taspainoyhtalo-yha.html</a> -</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EKSTRA 1</strong> &ndash; Suomen valtiovarainministeriö määrittelee digitalisaatiota näin ~ <a href="http://vm.fi/digitalisaatio">http://vm.fi/digitalisaatio</a> -</p><p>&hellip;</p><p>Teksti on perustaltaan ajatuksia herättävä, ei väittävä, vaan uusia linjoja hakeva. Digitalisaation täytynee olla vain välivaihe &ndash; tietokoneajattelumme ja binäärijärjestelmämme mukaisesti. Näin olemassa oleva rajoittaa avointa pohdiskelua miten kehityskulku tästä eteenpäin muotoutuu. <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/12/luovuuden-loppu.html">Luovuutta</a> pohdintoihin &ndash; toivotaan.</p><p><strong>PS</strong> Mikäli et näe tekstistä linkkejä ja/tai et saa niitä auki, voit lukea koko tämän saman tekstin toimivine linkkeineen täältä ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/11/in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation.html">http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/11/in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation.html</a> -</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>...</p><p><a href="http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation-ajan-virrassa">AL</a> | US | PZ | VU | <a href="http://www.tiede.fi/keskustelu/70332/ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation-ajan-virrassa?changed=1479740520">T</a> | <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/11/in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation.html">BL</a> | BL | BLOG 98223</p><p><strong>DOC</strong> Ihmiskunta ajopuuna digitalisaation ajan virrassa_20112016 &ndash; Microsoft Word Starter</p><p><strong>PVM</strong> 20112016</p><p>|743|</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt on muodikasta puhua, scifistellä ja ennakoida digitalisaatiosta – tuosta bittiyden logistiikasta, joka luo mahdollisuuden teknologisena alustana ideaan:

Kaikki tietävät kaikkien kaikesta! Näinkö avaamme vuorovaikutusten säikeet evoluution tasolle, joka huolehtii kaikesta elävän biomassan sopeutumisesta ajanhetkellä vain nyt! [fil.]|1|2

 

Mitä tämä digitalisaatio oikeastaan on?

[ Mitä Wikipedia kertoo digitalisaatiosta ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Digitalisaatio - ]|3

Ihminen loi matematiikan oman ymmärryksensä ja luonnonilmiöiden väliin. Keksintö on universaali, sillä esimerkiksi energian kaava E = mc2 |4 toimii niin Kiinassa, Lesothossa kuin Kanadassakin. Matematiikka on materiaaliton ja energiaton ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä evoluution kanssa – vai onko?

Evoluutio on käyttöjärjestelmä ilman ennakoimista ja ennustetta – se on vain nyt ja tässä heti. Evoluution näkökulman ajanvirta määritetään janana nollaan! Tässä piilee meidän ymmärrykselle se ylivoimaisesti vaikein kohta! Voimme kysyä miten evoluutio mittaa aikaa.

 

Digitalisaatioon liittyy pakollisena osana binäärijärjestelmä, |5

 .. jolle on kehitetty oma matematiikka, joka synkronoi toki kaikkiin muihin lukujärjestelmiin. Digitalisaatiolla ei ole mitään tekemistä meitä elättävän biomassakierron kanssa. Biomassoja ohjaa biodiversiteetin |6 synnyttänyt ja kuolemattomuutta |7 ohjaava evoluutio.

 

Matematiikan hämärtävä kirkasvoima

Matematiikka universaalina – ”2+2=4” on ilmiö, joka halvaannuttaa näkemykset evoluution ja kemian täydelliseen analogisuuteen. Luonnossa ei ole digittejä – siis ykkösiä ja nollia – nuo binääriluvut ovat vain sitä varten, että pystyimme luomaan tietokoneet, joiden tyhmyys hipoo vertaistaan.

Tietokone on vain kellotaajuutensa ylivoima pyörittää noita ”sähkö virtaa/ sähkö ei virtaa” nolla- ja ykköstapahtumia. Paras todiste on elektronit, joille ei voida määrittää yhtä aikaa paikkaa ja nopeutta. Emme tiedä missä elektroni on tai sen nopeutta kuorellansa.

Elektronit muodostavat meidän näkemän ”todellisuuden” – aisteillemme, elektronit tuovat mittakoon niille tasoille, joilla on mahdollista elää. Ilman elektroneja Maakin olisi jalkapallon kokoinen, mutta liki saman painoinen kuin tämä nykyinen Maa, fyysisenä halkaisijakokona.

 

Digitalisaation harha ja oikotie meille voi tuottaa vaillinaisuutta

Evoluutio ei rakenna ajassa, vaan hetkessä nyt. Digitalisaation tavoite on tuottaa ideaalisimmillaan täyden tiedon tilassa myös täyden ennakoivuuden. Ihminen rakastaa ennustettavaa vakautta, sillä olemme pääsäännön mukaan konservatiiveja ja varaumakeskeisiä – eli emme siedä epätietoisuutta.

Evoluutio elää täydessä epätietoisuudessa huomisesta, mutta ei tässä hetkessä. Sopeuma rakentuu vain hetkestä, kokeilusta ja korjaamisesta. Me haluamme elää sellaisessa ”digittimien” maailmassa, jossa tiedetään mitä huomenna tehdään.

Evoluutio ei tiedä huomisesta mitään. Ajankäsite on myös ihmisen vajavaiselle otteelle olla osana evoluutiota liki ylivoimaisen vaikeaa. Muu eliölajisto ja eläinkunta tekevät arvioita juuri nyt – tapahtumahetkellä, ja linjaa saamiaan tietoimpulsseja aiempaan tietoonsa, perimäänsä tietoon, mitä tehdä seuraavaksi, juuri teon hetkellä.

 

Evoluutio rakensi hetki hetkeltä täydellisen informaatioverkoston, jota emme edes tunne

Tieto tarvitaan, se on rakentava voima ja tietovirta jatkuvana - on evoluutiolle välttämätöntä. Tuo tieto muodostuu hetkessä juuri nyt ja se tarkentuu johonkin sellaiseen tavoitteeseen, joka on ohjelmassa ollut jo kaiken alun hämäristä asti – vai onko? Miten tuo kuolemattomuuden tavoite sinne rakentui – on meille täysi mysteeri. Olemme oikaisseet tuon epämiellyttävän tunteen Jumalalla – ”Alussa Jumala loi …” ja niin edelleen.

 

Digitalisaatio tekee meistä turhia – vain tuon ohjatun tiedon käyttäjiä

Digitalisaatio on yhtä kuin tietojärjestelmä bittipolitiikkana; tiedon käsittelyä ja toimenteiden ohjaamista tavalla, jossa on tavoitteena ideaalisesti täysi ennakoitavuus. Nyt se ratkaisevin ero evoluutioon – sopeuma |8 ei suunnittele, se toimii vain ohjelmakäskyjen mukaan ohjelmassa, joka korjaa koko ajan – analogisena tietovirtana itseään. Tuolta ohjelmasta löytyy lopulta ne kaikki vastaukset, joita me emme tiedä.

Mikä teki tämän analogisen ohjelman – sitä ei digitalisaatio voi koskaan rakentaa, koska digitit pysähtyvät, kun analogia jatkaa matkaan niin mittakaavasuuruuteen kuin - pienuuteen, loputtomaan jatkumoon, josta kuultaa tuo kuolemattomuuden tavoite.

 

Eniten kihelmöivä uteliaisuus kohdistuu tuohon sopeumarakenteen ohjelmaan –

 … onko siellä jo valmiina ohjelmallinen lopetuskäsky? |9 Kiihkeyttä aikaansaa se hapuileva arvailu, miten tuo lopetusbitti hypähtää pystyyn aktiivina, ja päättää tämän kuolemattomuuden taipaleen. Ovatko nämä sukupuutot tuon ohjelmakäskyn harjoittelua/ testausta – tosin nyt me selitämme noita eliölajien sukupuuttoja osin myös ihmisen aikaansaannoksina – mehän olemme myös osa evoluutiota – elävää biomassaa kierrätykseen.

Nythän olemme oivaltaneet juuri, ettei evoluutio tee mitään ennakoimalla, vaan elää juuri ja vain tässä hetkessä, korjaten itseään ajanhetkellä nyt – perustuen aiempaan. Haastetta pohdiskeluun!

LINKIT

|1 Onko evoluutio kaikkialla? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2012/01/evoluutio-on-kaikkialla.html -

|2 Biomassat ja niiden yhtälöt! ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/02/biomassojen-taspainoyhtalo-yha.html -

 

EKSTRA 1 – Suomen valtiovarainministeriö määrittelee digitalisaatiota näin ~ http://vm.fi/digitalisaatio -

Teksti on perustaltaan ajatuksia herättävä, ei väittävä, vaan uusia linjoja hakeva. Digitalisaation täytynee olla vain välivaihe – tietokoneajattelumme ja binäärijärjestelmämme mukaisesti. Näin olemassa oleva rajoittaa avointa pohdiskelua miten kehityskulku tästä eteenpäin muotoutuu. Luovuutta pohdintoihin – toivotaan.

PS Mikäli et näe tekstistä linkkejä ja/tai et saa niitä auki, voit lukea koko tämän saman tekstin toimivine linkkeineen täältä ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/11/in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation.html -

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

...

AL | US | PZ | VU | T | BL | BL | BLOG 98223

DOC Ihmiskunta ajopuuna digitalisaation ajan virrassa_20112016 – Microsoft Word Starter

PVM 20112016

|743|

]]>
14 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226562-in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation-ajan-virrassa#comments Digitalisaatio Ennustaminen Evoluutio matematiikka Tietojärjestelmät Mon, 21 Nov 2016 15:09:15 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226562-in-ihmiskunta-ajopuuna-digitalisaation-ajan-virrassa
Lyhyen matematiikan lukijat riesana lottotiskeillä http://hannutapiotanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217767-lyhyen-matematiikan-lukijat-riesana-lottotiskeilla <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tässä pitkin viikkoa ihmetellyt kun normaalistikin pitkä jono lottotiskeillä marketeissa on ollut tolkuttoman pitkä ja mummelit ja ukkelit ostavat lottolappuja silmät kiiluen ja kuola valuen, viisikymppiset vilahtavat kassaan, tuntuu että joku sijoittaa koko eläkkeensä kerralla uhkapeliin.</p><p>Asia sai valoa, kun tutustuin päivän uutistarjontaan, joku vihtiläinen oli voittanut kahdeksan miljoonaa euroa lotossa:</p><p><a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001191142.html">http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001191142.html</a></p><p>Harmittaa, kun haluaisi ostaa iltapäivälehden, mutta lyhyen matematiikan lukijoiden jono tekee siitä kestävyyslajin. Matematiikan opetus on todella huonossa jamassa maassa, lienee enää vain taide- ja urheilulukioita, joissa matematiikka ei ole pakollinen? Vain elämän kiertokoulun käyneiden vanhusten kohdalla tuon ymmärtääkin ja surettaa puolestaan.</p><p>Mahdollisuuus voittaa päävoitto lotossa on yksi viidestätoista miljoonasta ( 1: 15 000 000 ). On paljon todennäköisempää jäädä auton alle ja kuolla lottoamaan mennessään. &quot;Mutta ainahan joku voittaa&quot;, sanoo lottoaja. Usein ja johtuu siitä, että lottoajia on joka viikko miljoonia, todennäköisyys tuntuu olevan hyvin hämärä käsite, voi helposti lotota koko elämänsä voittamatta senttiäkään. Siksi pidän lottoa moraalittomana tyhmien laillisena rahastuksena.</p><p>Vanhemmillani oli Kalliossa Helsingissä asuva perhetuttu, vanha leskirouva, joka meni joka päivä läheiselle Linnanmäelle ja pelasi onnenarun vetoa. Siinä saattoi voittaa kahvipaketin ja niitä hänellä olikin yksi yksiönsä vaatekaappi täynnä lattiasta kattoon, &quot;Katsokaa kuinka paljon olen voittanut!&quot; Ironista oli, ettei hän edes juonut kahvia ja voi vain kuvitella sen rahasumman, joka vuosien ja vuosikymmenten varrella oli peliin mennyt. Ei voinut kuin hiljaa hymähtää, miksi pilata vanhan ihmisen elämän ainoa ilo?</p><p>Matematiikka ja todennäköisyyslaskenta pakolliseksi peruskoulun ala-asteelle, on paljon turhempiakin ja tosielämässä hyödyttömämpiä aineita!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Olen tässä pitkin viikkoa ihmetellyt kun normaalistikin pitkä jono lottotiskeillä marketeissa on ollut tolkuttoman pitkä ja mummelit ja ukkelit ostavat lottolappuja silmät kiiluen ja kuola valuen, viisikymppiset vilahtavat kassaan, tuntuu että joku sijoittaa koko eläkkeensä kerralla uhkapeliin.

Asia sai valoa, kun tutustuin päivän uutistarjontaan, joku vihtiläinen oli voittanut kahdeksan miljoonaa euroa lotossa:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001191142.html

Harmittaa, kun haluaisi ostaa iltapäivälehden, mutta lyhyen matematiikan lukijoiden jono tekee siitä kestävyyslajin. Matematiikan opetus on todella huonossa jamassa maassa, lienee enää vain taide- ja urheilulukioita, joissa matematiikka ei ole pakollinen? Vain elämän kiertokoulun käyneiden vanhusten kohdalla tuon ymmärtääkin ja surettaa puolestaan.

Mahdollisuuus voittaa päävoitto lotossa on yksi viidestätoista miljoonasta ( 1: 15 000 000 ). On paljon todennäköisempää jäädä auton alle ja kuolla lottoamaan mennessään. "Mutta ainahan joku voittaa", sanoo lottoaja. Usein ja johtuu siitä, että lottoajia on joka viikko miljoonia, todennäköisyys tuntuu olevan hyvin hämärä käsite, voi helposti lotota koko elämänsä voittamatta senttiäkään. Siksi pidän lottoa moraalittomana tyhmien laillisena rahastuksena.

Vanhemmillani oli Kalliossa Helsingissä asuva perhetuttu, vanha leskirouva, joka meni joka päivä läheiselle Linnanmäelle ja pelasi onnenarun vetoa. Siinä saattoi voittaa kahvipaketin ja niitä hänellä olikin yksi yksiönsä vaatekaappi täynnä lattiasta kattoon, "Katsokaa kuinka paljon olen voittanut!" Ironista oli, ettei hän edes juonut kahvia ja voi vain kuvitella sen rahasumman, joka vuosien ja vuosikymmenten varrella oli peliin mennyt. Ei voinut kuin hiljaa hymähtää, miksi pilata vanhan ihmisen elämän ainoa ilo?

Matematiikka ja todennäköisyyslaskenta pakolliseksi peruskoulun ala-asteelle, on paljon turhempiakin ja tosielämässä hyödyttömämpiä aineita!

 

 

 

]]>
68 http://hannutapiotanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217767-lyhyen-matematiikan-lukijat-riesana-lottotiskeilla#comments Lotto matematiikka Wed, 01 Jun 2016 06:44:46 +0000 Hannu Tanskanen http://hannutapiotanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217767-lyhyen-matematiikan-lukijat-riesana-lottotiskeilla
Karhunpalvelus matematiikan opiskelijoille http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217655-karhunpalvelus-matematiikan-opiskelijoille <p>Helsingin Sanomien juttu (29.5.2016) &rdquo;<a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1464324229748">Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta -testaa, hallitsetko koulumatematiikkaa</a>&rdquo; sohaisi muurahaispesää ja toi kaikkien tietoisuuteen kuinka seitsemäsluokkalaistemme matemaattiset taidot ovat kymmenessä vuodessa taantuneet yhden lukuvuoden verran ja kuinka meillä ei riitä pitkän matematiikan suorittajia matemaattisiin jatko-opintopaikkoihin. Jutun jäljiltä sosiaalinen media kuhisee ja etsii niin syyllisiä kuin ratkaisuja. Moni jutun lukeneista oli ilahduttavasti yllättynyt, kuinka perusmatematiikka oli edelleen hanskassa. Toisin taitaa tutkimusten valossa olla tulevaisuudessa, jolloin povataan hanskojen olevan totaalisesti hukassa.</p><p>Olin jutussa mukana edustamassa opettajan näkökulmaa ja jatkan muurahaispesän sohimista niin yläkoulun kuin lukion opettajan perspektiivistä. Selvää on, ettei tilanteeseen löydy yhtä yksittäistä syytä, mutta nostan syyttävän sormen myös opetushallituksen suuntaan. &nbsp;</p><p>Kuinka iso syy vallitsevaan tilanteeseen on se, että me opettajat joudumme tekemään karhunpalveluksia oppilaille? Muistan kuinka tuskainen ensimmäinen vuoteni lukion opettajana oli. Kävin useasti rehtorilta kysymässä, että enkö mitenkään voisi estää oppilaiden opintojen etenemistä? Enkö mitenkään voisi olla antamatta oppilaille kurssiarvosanaa? En, koska oli lukiolaki ja oppilailla iso kasa oikeuksia&hellip; Ketä palvelee lukion nykyinen systeemi, jossa kolmasosa arvosanoista saa olla nelosia? On sanomattakin selvää, jos ensimmäisestä matematiikan kurssista ottaa nelosen, on aika hankalaa hypätä seuraavalla kurssilla kelkkaan mukaan. &nbsp;</p><p>Siinä minä sitten taas olin seuraavalla kurssilla ottamassa vastaan edellisen kurssin nelossankareita tietäen, että valitsemani opetuksen taso on heille autuaan väärä. Bloom on puoli vuosisataa sitten osoittanut, että opettajan valitsema taso sopii huonosti 80 % oppilaista ja silti me edelleen toimimme tämän tasapäistävän unelman mukaan. Oppilaat aistivat tuskani ja toivat potkijaisissa opettajareppanalle kasan suitsukkeita ja suosittelivat rentoutumista.</p><p>Ei ollut apua suitsukkeista, vaikka ne mieltä lämmittivätkin. Lopullinen sysäys oppimiskulttuurin muutokselle tuli, kun kuulin kahden pitkän matematiikan oppilaan keskustelevan keskenään. Toinen sanoi, &rdquo;en ikinä lintsaisi matematiikan tunnilta&rdquo;, johon toinen, &rdquo;en minäkään.&rdquo; Hetkinen, miksi ette? &rdquo;Koska tippuisimme kärryiltä.&rdquo; Molemmat olivat kiitettäviä matematiikan laskijoita ja he pitivät katastrofaalisena tilannetta, jossa joutuisivat olemaan oppitunnilta poissa. Kuinka pettynyt tuon keskustelun jälkeen itseeni olinkaan. Miten olinkin onnistunut tekemään itsestäni noin korvaamattoman? Omalla aktiivisuudellani olin tukahduttanut oppilaiden uskon matemaattisiin kykyihinsä. Kun asiaa oikein pohdin, niin kyllä se taisi niin olla, että pureksin heille teorian valmiiksi ja väänsin oikein kunnon rautalankamallin, jolla tehtävät ratkesivat melkein kuin itsestään.</p><p>Tartun Helsingin Sanomien julkaisun kommenttiin: &rdquo;Sekä Peura että Toivola kertovat, että kiinnostus matematiikkaa kohtaan on heidän oppilaidensa keskuudessa lisääntynyt. Varsinkin heikot ja huiput tulevat nyt paremmin huomioiduiksi.&nbsp;Ei menetelmä tietenkään kaikille ole se paras mahdollinen: se vaatii kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.&rdquo; Ihmisillä on kyky ottaa vastuu opiskelustaan. Eri asia on, käyttääkö hän tätä kykyään vai ei ja vaaditaanko sen käyttöä. Itselleni tässä suhteessa ongelmallisinta porukkaa eivät ole heikoimmat tai parhaimmat, vaan he jotka tietävät saaneensa kiitettävän arvosanan matematiikasta ehkä väärin perustein. He, jotka ääneen toitottavat, etteivät ymmärrä matematiikasta mitään. He, jotka kuitenkin saavat kiitettäviä arvosanoja viimehetken pänttäämisellä ja joiden oppimisen tapaa opettaja ehkä ajattelemattaan tukee koetta edeltävällä preppaustunnilla. Matematiikan opinnoissa menestyminen vaatii rutiinia. Eikä tuota saavuteta kuin kovalla työllä. Ajallaan!</p><p>Joillekin heikoille flipped learning ideologia oli heti ensimmäisestä kurssista lähtien pelastus. Muistan, kuinka eräs poika tuli kysymään toisen lyhyen matematiikan kurssin jälkeen apua. Tuo kurssi oli oman perinteisen opettajan urani viimeinen. Hän oli pulassa, sillä este opinnoille oli muodostunut kahdesta peräkkäisestä nelosesta. Katsoin pojan kurssikoetta huolella ja huomasin, että kyllä siellä oli ajatusta monessakin kohdassa, mutta nuori ei ollut missään vaiheessa ilmaisesti oppinut kirjoittamaan matematiikkaa. &rdquo;Sovitaanko niin, että otat yhdeksännen luokan <a href="http://avoinoppikirja.fi/mat-ylakoulu">Avoin matematiikka</a> kirjasarjasta osion, jossa käsitellään yhtälön ratkaisua ja kopioit kaikki esimerkkitehtävät vihkoosi? Mietit, mitä kirjoitat ja miksi. Palautat minulle ja muutan toisen nelosistasi vitoseksi.&rdquo; Tajuttuaan, ettei kyse ollut huulesta, nuori ryhtyi hommiin. Seuraavalla kurssilla jokainen eteni omaan tahtiinsa ja nuorukaisella oli joka tunti jotain kysyttävää. Kolmannesta kurssista hän sai arvosanaksi seitsemän. Toki tämä on se tarina suuresta onnistumisesta, mutta on selkeä signaali siitä, että meillä opettajilla on oltava aikaa keskittyä jokaiseen oppilaaseen yksilönä.</p><p>Kaksikymmentä vuotta sitten opettajan pedagogiset opinnot eivät onnistuneet kasvattamaan minusta opettajaa. Käytännön työ sitä vastoin ajoi minut puun ja kuoren väliin. Joko varsinkaan yläkoulussa opettaminen ei todellakaan ollut minun juttuni tai sitten oli lopultakin kasvun paikka. Opettajaopinnoissa oli alusta asti selvää, että minusta tulisi samanlainen matematiikan opettaja, jonka tunnilla olin itsekin aikoinani lukiossa istunut. Olinhan itse elävä todiste sellaisen opetuksen erinomaisuudesta. Eksaktin ja loogisten matematiikan opintojen jälkeen kasvatustieteet tuntuivat lähinnä höpöhöpö tieteeltä, joista selvisi lukemalla tenttikirjat ja sepittämällä tenttipapereihin omiaan. Helsingin sanomien jutussa kritisoin tapaa kouluttaa aineenopettajia lyhyessä 60 op opintokokonaisuudessa. Tuleeko opettajaopiskelijoista tässä ajassa nimenomaan kehittymiskykyisiä nuoria opettajia? Tarkoitus ei ole tuottaa valmiita kaiken osaavia opettajia, vaan opettajia, jotka ovat akateemisesti kiinnostuneita kasvatustieteistä ja oppivat kyseenalaistamaan omaa toimintaansa. TIMMS tutkimuksenkin valossa tässä on epäonnistuttu, sillä suomalaiset matematiikan opettajat täydennyskouluttautuvat kaikista maista vähiten. Eikä syistä lienee vähäpätöisin se, ettei koulutuksiin yksinkertaisesti kaikissa kouluissa päästä.</p><p>Opettajat ovat usein mahdottoman tehtävän edessä ja silti he onnistuvat ja jaksavat. Malja opettajuudelle, olkaa vahvoja ja askel kohti ansaittua kesälomaa.&nbsp;</p> Helsingin Sanomien juttu (29.5.2016) ”Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta -testaa, hallitsetko koulumatematiikkaa” sohaisi muurahaispesää ja toi kaikkien tietoisuuteen kuinka seitsemäsluokkalaistemme matemaattiset taidot ovat kymmenessä vuodessa taantuneet yhden lukuvuoden verran ja kuinka meillä ei riitä pitkän matematiikan suorittajia matemaattisiin jatko-opintopaikkoihin. Jutun jäljiltä sosiaalinen media kuhisee ja etsii niin syyllisiä kuin ratkaisuja. Moni jutun lukeneista oli ilahduttavasti yllättynyt, kuinka perusmatematiikka oli edelleen hanskassa. Toisin taitaa tutkimusten valossa olla tulevaisuudessa, jolloin povataan hanskojen olevan totaalisesti hukassa.

Olin jutussa mukana edustamassa opettajan näkökulmaa ja jatkan muurahaispesän sohimista niin yläkoulun kuin lukion opettajan perspektiivistä. Selvää on, ettei tilanteeseen löydy yhtä yksittäistä syytä, mutta nostan syyttävän sormen myös opetushallituksen suuntaan.  

Kuinka iso syy vallitsevaan tilanteeseen on se, että me opettajat joudumme tekemään karhunpalveluksia oppilaille? Muistan kuinka tuskainen ensimmäinen vuoteni lukion opettajana oli. Kävin useasti rehtorilta kysymässä, että enkö mitenkään voisi estää oppilaiden opintojen etenemistä? Enkö mitenkään voisi olla antamatta oppilaille kurssiarvosanaa? En, koska oli lukiolaki ja oppilailla iso kasa oikeuksia… Ketä palvelee lukion nykyinen systeemi, jossa kolmasosa arvosanoista saa olla nelosia? On sanomattakin selvää, jos ensimmäisestä matematiikan kurssista ottaa nelosen, on aika hankalaa hypätä seuraavalla kurssilla kelkkaan mukaan.  

Siinä minä sitten taas olin seuraavalla kurssilla ottamassa vastaan edellisen kurssin nelossankareita tietäen, että valitsemani opetuksen taso on heille autuaan väärä. Bloom on puoli vuosisataa sitten osoittanut, että opettajan valitsema taso sopii huonosti 80 % oppilaista ja silti me edelleen toimimme tämän tasapäistävän unelman mukaan. Oppilaat aistivat tuskani ja toivat potkijaisissa opettajareppanalle kasan suitsukkeita ja suosittelivat rentoutumista.

Ei ollut apua suitsukkeista, vaikka ne mieltä lämmittivätkin. Lopullinen sysäys oppimiskulttuurin muutokselle tuli, kun kuulin kahden pitkän matematiikan oppilaan keskustelevan keskenään. Toinen sanoi, ”en ikinä lintsaisi matematiikan tunnilta”, johon toinen, ”en minäkään.” Hetkinen, miksi ette? ”Koska tippuisimme kärryiltä.” Molemmat olivat kiitettäviä matematiikan laskijoita ja he pitivät katastrofaalisena tilannetta, jossa joutuisivat olemaan oppitunnilta poissa. Kuinka pettynyt tuon keskustelun jälkeen itseeni olinkaan. Miten olinkin onnistunut tekemään itsestäni noin korvaamattoman? Omalla aktiivisuudellani olin tukahduttanut oppilaiden uskon matemaattisiin kykyihinsä. Kun asiaa oikein pohdin, niin kyllä se taisi niin olla, että pureksin heille teorian valmiiksi ja väänsin oikein kunnon rautalankamallin, jolla tehtävät ratkesivat melkein kuin itsestään.

Tartun Helsingin Sanomien julkaisun kommenttiin: ”Sekä Peura että Toivola kertovat, että kiinnostus matematiikkaa kohtaan on heidän oppilaidensa keskuudessa lisääntynyt. Varsinkin heikot ja huiput tulevat nyt paremmin huomioiduiksi. Ei menetelmä tietenkään kaikille ole se paras mahdollinen: se vaatii kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.” Ihmisillä on kyky ottaa vastuu opiskelustaan. Eri asia on, käyttääkö hän tätä kykyään vai ei ja vaaditaanko sen käyttöä. Itselleni tässä suhteessa ongelmallisinta porukkaa eivät ole heikoimmat tai parhaimmat, vaan he jotka tietävät saaneensa kiitettävän arvosanan matematiikasta ehkä väärin perustein. He, jotka ääneen toitottavat, etteivät ymmärrä matematiikasta mitään. He, jotka kuitenkin saavat kiitettäviä arvosanoja viimehetken pänttäämisellä ja joiden oppimisen tapaa opettaja ehkä ajattelemattaan tukee koetta edeltävällä preppaustunnilla. Matematiikan opinnoissa menestyminen vaatii rutiinia. Eikä tuota saavuteta kuin kovalla työllä. Ajallaan!

Joillekin heikoille flipped learning ideologia oli heti ensimmäisestä kurssista lähtien pelastus. Muistan, kuinka eräs poika tuli kysymään toisen lyhyen matematiikan kurssin jälkeen apua. Tuo kurssi oli oman perinteisen opettajan urani viimeinen. Hän oli pulassa, sillä este opinnoille oli muodostunut kahdesta peräkkäisestä nelosesta. Katsoin pojan kurssikoetta huolella ja huomasin, että kyllä siellä oli ajatusta monessakin kohdassa, mutta nuori ei ollut missään vaiheessa ilmaisesti oppinut kirjoittamaan matematiikkaa. ”Sovitaanko niin, että otat yhdeksännen luokan Avoin matematiikka kirjasarjasta osion, jossa käsitellään yhtälön ratkaisua ja kopioit kaikki esimerkkitehtävät vihkoosi? Mietit, mitä kirjoitat ja miksi. Palautat minulle ja muutan toisen nelosistasi vitoseksi.” Tajuttuaan, ettei kyse ollut huulesta, nuori ryhtyi hommiin. Seuraavalla kurssilla jokainen eteni omaan tahtiinsa ja nuorukaisella oli joka tunti jotain kysyttävää. Kolmannesta kurssista hän sai arvosanaksi seitsemän. Toki tämä on se tarina suuresta onnistumisesta, mutta on selkeä signaali siitä, että meillä opettajilla on oltava aikaa keskittyä jokaiseen oppilaaseen yksilönä.

Kaksikymmentä vuotta sitten opettajan pedagogiset opinnot eivät onnistuneet kasvattamaan minusta opettajaa. Käytännön työ sitä vastoin ajoi minut puun ja kuoren väliin. Joko varsinkaan yläkoulussa opettaminen ei todellakaan ollut minun juttuni tai sitten oli lopultakin kasvun paikka. Opettajaopinnoissa oli alusta asti selvää, että minusta tulisi samanlainen matematiikan opettaja, jonka tunnilla olin itsekin aikoinani lukiossa istunut. Olinhan itse elävä todiste sellaisen opetuksen erinomaisuudesta. Eksaktin ja loogisten matematiikan opintojen jälkeen kasvatustieteet tuntuivat lähinnä höpöhöpö tieteeltä, joista selvisi lukemalla tenttikirjat ja sepittämällä tenttipapereihin omiaan. Helsingin sanomien jutussa kritisoin tapaa kouluttaa aineenopettajia lyhyessä 60 op opintokokonaisuudessa. Tuleeko opettajaopiskelijoista tässä ajassa nimenomaan kehittymiskykyisiä nuoria opettajia? Tarkoitus ei ole tuottaa valmiita kaiken osaavia opettajia, vaan opettajia, jotka ovat akateemisesti kiinnostuneita kasvatustieteistä ja oppivat kyseenalaistamaan omaa toimintaansa. TIMMS tutkimuksenkin valossa tässä on epäonnistuttu, sillä suomalaiset matematiikan opettajat täydennyskouluttautuvat kaikista maista vähiten. Eikä syistä lienee vähäpätöisin se, ettei koulutuksiin yksinkertaisesti kaikissa kouluissa päästä.

Opettajat ovat usein mahdottoman tehtävän edessä ja silti he onnistuvat ja jaksavat. Malja opettajuudelle, olkaa vahvoja ja askel kohti ansaittua kesälomaa. 

]]>
9 http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217655-karhunpalvelus-matematiikan-opiskelijoille#comments Kotimaa Flipped learning matematiikka Opettajat Mon, 30 May 2016 12:32:22 +0000 Marika Toivola http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217655-karhunpalvelus-matematiikan-opiskelijoille
Matematiikan kehitysmaa http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217620-matematiikan-kehitysmaa <p>Klikkaa kuvaa. Hesarin paperiversiossa oli kuva 9. luokan valtakunnallisesta kokeesta.</p> <p>Kun ottaa huomioon, että ysiluokkalaiset ovat keskinmäärin 16-vuotiaita, ko. lasku on järkyttävän helppo, todellinen&nbsp;<em>apinalasku</em>. Kun pyrin oppikouluun kymmenvuotiaana, harjoittelimme vastaavia piiri- ja pinta-alalaskuja.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>29.5. HS &nbsp;&nbsp;<a href="http://www.hs.fi/paivanlehti/29052016/a1464324229748">Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta</a></p> <p><em>Matematiikka on inhottu oppiaine, ja siksi sitä osataan Suomessa entistä huonommin. Tästä kärsivät yliopistot, elinkeinoelämä ja ihmiset itse.&nbsp;</em></p> <p><em>Ongelmaan on ratkaisu: matematiikkaan pitää rakastua.</em></p> <p>&nbsp;</p> <p>Hesari sohaisi pesään. Kannattaa lukea ajatuksella koko artikkeli.</p> <p>Ei voi kieltää, etteikö matematiikan osaaminen olisi laskenut kuin lehmänhäntä. Eniten on laskenut geometrian osaaminen.</p> <p>Olen kirjoittanut matematiikan tason hiipumisesta paljonkin. Jos kiinnostaa, niin klikkaa tunnistetta&nbsp;matematiikka&nbsp;blogini vasemmasta reunasta.</p> <p><a href="http://www.properuskoulu.net/2015/09/matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut.html">Matematiikan osaamisen taso on hiipunut (Properuskoulu 29.9.2015)</a></p> <p><a href="http://www.properuskoulu.net/2013/03/laskimet-pannaan-ja-paassalasku-kunniaan.html">Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan (Properuskoulu 20.3.2013)</a></p> <p><a href="http://www.properuskoulu.net/2013/01/surkeaakin-surkeampia-laskupaita.html">Surkeaakin surkeampia laskupäitä (Properuskoulu 13.1.2013)</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Tähän on tultu, pari poimintaa:&nbsp;</p> <p><em>Tutkimuksissa on huomattu, että alakoulussa oppilaiden asenne matematiikkaa kohtaan muuttuu vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi. (HS 29.5.)</em></p> <p><em>Savonlinnan OKL:n varajohtaja Timo Tossavainen kertoo hätkähdyttävän tiedon: 1950-luvulla lyhyen matematiikan kokeissa oli vaikeampia tehtäviä kuin pitkän matematiikan kokeissa nykyään. (HS 29.5.)</em></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Miksi matematiikan oppimisen taso on laskenut?</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>1. Matematiikka vaatii keskittymistä.&nbsp;</p> <p>Luokissa on yhä enemmän sellaisia lapsia, jotka syystä tai toisesta eivät jaksa aina keskittyä pitkäjänteisesti tehtäviinsä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>2. Matematiikka vaatii työtä.</p> <p>Matematiikka vaatii älyllistä ponnistelua, kaikki lapset eivät jaksa.&nbsp;</p> <p>Kaikki eivät osaa kertotauluakaan, kun lähdetään yläkouluun. Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun kaikki osasivat.</p> <p>Kun olen kysynyt,&nbsp;<em>oletko harjoitellut kotona, opetellut ulkoa</em>? Oppilas voi vastata,&nbsp;<em>en ole</em>.&nbsp;</p> <p>Laaja-alaiset erityisopettajat turhautuvat,&nbsp;<em>kun on opittu kuutosen kertotaulu, seuraavalla kerralla pitäisi opetella seiskan kertotaulua, kuutosen kertotaulu on jo unohdettu. Taas pitää aloittaa alusta.</em></p> <p>Tietyt asiat pitää&nbsp;<em>hieroa päähän</em>, muuten matematiikassa ei voi edetä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>3. Mennään helppoon.</p> <p><em>Oulun yliopiston Luma-keskuksen johtaja Jouni Pursiainen on huolissaan siitä, että&nbsp;lukiosta on tullut monelle paikka, joka on tarkoitus suorittaa mahdollisimman helposti. (HS 29.5.)</em></p> <p>Lyhyt matematiikka on helpompaa kuin pitkä matematiikka.</p> <p>Helppous koskee myös kieliä. Suurin osa kirjoittaa vain yhden kielen, englannin. Ennen kirjoitettiin kolmesta neljään kieltä, nyt harva enää kirjoittaa sitä&nbsp;pakkoruotsiakaan.</p> <p>Onko valinnanvapaus johtanut siihen, että&nbsp;mennään helppoon?</p> <p>Suomen Kuvalehdessä kirjailija Tiina Raevaara puolestaan pohti, että&nbsp;<em>valinta lyhyen ja pitkän matematiikan välillä on esimerkki suomalaisesta luokkajaosta.</em></p> <p>Tietenkin oppilaan kannalta valinta on tehty jo syntymästä, sillä Suomesta on väkisin tehty luokkayhteiskunta.</p> <p>Ja matematiikassa pätee kait edelleen vanha sanonta,&nbsp;<em>jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan</em>.</p> <p>&nbsp;</p> <p>4. Arviointi</p> <p>Päästetään läpi&nbsp;<em>armovitosilla</em>, ehtoja ei anneta, luokalle ei jätetä. Ei ole pelotetta.</p> <p><em>Miksi minun pitäisi ponnistella, kun kumminkin pääsen luokalta toiselle?</em></p> <p>Arvioinnin ikiongelma näyttää olevan:&nbsp;</p> <p>Toisaalta pitää kannustaa, toisaalta oppimisesta pitää antaa realistinen kuva. Tilanne on johtanut siihen, että entinen seiska on nyt kasi ja entinen kasi on nyt ysi.</p> <p>Luullaan, että osataan.&nbsp;</p> <p>Ysin matematiikan oppilaat joutuvat lukiossa suurin piirtein shokkiin, kun pitäisi alkaa&nbsp;oikeasti opiskella.</p> <p>Olen blogissani vaatinut, että&nbsp;seiska pitäisi rehabilitoida.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vantaan Martinlaakson lukion opettaja Pekka Peura on kehittänyt oppilaiden yksilöllisyyden huomioivan pedagogisen mallin, jossa varsinkin heikot ja huiput tulevat paremmin huomioiduksi. Malli on haastava, sillä se vaatii oppilaalta kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.</p> <p>Peruskoulussa osaamisen tasot ovat revähtäneet inkluusion myötä.&nbsp;Entisajan termein, nyt luokissa on oppilaita&nbsp;apukoulutasosta lukioainekseen.&nbsp;Lukiossa on noin puolet ikäluokista, ryhmät ovat homogeenisempia kuin peruskoulussa.&nbsp;</p> <p>Käytännössä peruskouluissa luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Apua ei tule, vaikka kuinka huudellaan. Inkluusio ei sittenkään perustu pedagogiikkaan, vaan säästöön, kuten moni opettaja muutama vuosi sitten ounastelikin.</p> <p>Todennäköisesti Peuran malli on tulevaisuuden malli. Matematiikan opiskelua tullaan yksilöllistämään, mutta silloin peruskouluun on lyötävä resursseja ja kunnolla.</p> <p>Peruskoulussa läheskään kaikki oppilaat eivät pysty ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.</p> <p>Kuukausi sitten olin Islannissa opintomatkalla. Vierailimme Reykjavikissa uudessa alakoulussa, jossa oli panostettu yksilöllistämiseen.&nbsp;</p> <p>Oppilasmäärä luokissa oli samaa luokkaa kuin meilläkin, noin 25 oppilasta per luokka. Mutta joka luokassa oli luokanopettaja, erityisopettaja ja kaksi koulunkäyntiavustajaa. Isot luokkatilat oli hyvin suunniteltu, ne oli jaettu hyllyin, joka luokassa oli sivussa pari pienopetustilaa.</p> <p>Mielenkiintoista on, että kun ruotsin kieli tulee ensi vuonna alakoulun kuudennelle luokalle, vietiin yksi matematiikan viikkotunti pois. Nyt kuudennella luokalla on entisen neljän viikkotunnin sijaan enää kolme viikkotuntia matematiikkaa.&nbsp;</p> <p>Yläkouluihin tungetaan väkisin koodausta, mieluummin olisin senkin ajan tunkenut matematiikkaan.</p> <p>Hyvin harvassa maassa opiskellaan matematiikkaa niin vähän kuin Suomessa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>On hyvin mahdollista, että opettajanpöydän takana istuu opettaja, jolle matematiikka on ollut pakollinen paha, sanoo Savonlinnan opettajakoulutuksen varajohtaja Timo Tossavainen. Hän on opettanut sellaisia paljon. (HS 29.5.)</em></p> <p>Valitaanko opettajiksi opiskelevia väärin perustein?</p> <p>Opiskelin Jyväskylässä v. 1977-80. Olin toiseksi viimeinen kolmivuotinen luokanopettajaksi opiskeleva ikäluokka. Nyt koulutetaan luokanopettajamaistereita.</p> <p>Sen muistan, että opiskelijat olivat todella kovia matematiikassa. Osa luki matematiikkaa ainelaitoksissa, kun erikoistuttiin. Minä vetelin kokeissa ykkösiä, kun suuri osa veteli kolmosia.</p> <p>Suuri ongelma oli, että opiskelimme matematiikan oppisisältöjä, ikään kuin jatkoimme siitä, mihin lukiossa jäimme.&nbsp;Opettajaopiskelijoille pitäisi opettaa matematiikan <em>didaktiikkaa eli miten matematiikkaa opetetaan</em>. Peruskoulun matematiikan oppisisällöt ovat yksinkertaisia, pikkukertaus riittäisi.</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Opettaja Laura Tuohilampi toteaa,&nbsp;olisi syytä jo luopua ajattelutavasta, että matematiikka on vain oikeita ja vääriä vastauksia. Väliin mahtuu paljon. Kun oppilaat huomaavat tämän, he uskaltavat kysyä, erehtyä ja alkavat oppia. (HS 29.4.)</em></p> <p><em>Opettajan pitää rakastaa sitä, mitä opettaa. Nähdä sen kauneus ja sielu, sanoo koulutussosiologi Hannu Simola. (HS 29.4.)</em></p> <p>Voiko sen kauniimmin sanoa kuin Tuohilampi ja Simola sen sanovat.</p> <p><a href="http://www.properuskoulu.net/2016/05/matematiikan-kehitysmaa.html">http://www.properuskoulu.net/2016/05/matematiikan-kehitysmaa.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Klikkaa kuvaa. Hesarin paperiversiossa oli kuva 9. luokan valtakunnallisesta kokeesta.

Kun ottaa huomioon, että ysiluokkalaiset ovat keskinmäärin 16-vuotiaita, ko. lasku on järkyttävän helppo, todellinen apinalasku. Kun pyrin oppikouluun kymmenvuotiaana, harjoittelimme vastaavia piiri- ja pinta-alalaskuja. 

 

29.5. HS   Laskutaito heikkenee, ja se uhkaa Suomen tulevaisuutta

Matematiikka on inhottu oppiaine, ja siksi sitä osataan Suomessa entistä huonommin. Tästä kärsivät yliopistot, elinkeinoelämä ja ihmiset itse. 

Ongelmaan on ratkaisu: matematiikkaan pitää rakastua.

 

Hesari sohaisi pesään. Kannattaa lukea ajatuksella koko artikkeli.

Ei voi kieltää, etteikö matematiikan osaaminen olisi laskenut kuin lehmänhäntä. Eniten on laskenut geometrian osaaminen.

Olen kirjoittanut matematiikan tason hiipumisesta paljonkin. Jos kiinnostaa, niin klikkaa tunnistetta matematiikka blogini vasemmasta reunasta.

Matematiikan osaamisen taso on hiipunut (Properuskoulu 29.9.2015)

Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan (Properuskoulu 20.3.2013)

Surkeaakin surkeampia laskupäitä (Properuskoulu 13.1.2013)

 

Tähän on tultu, pari poimintaa: 

Tutkimuksissa on huomattu, että alakoulussa oppilaiden asenne matematiikkaa kohtaan muuttuu vuosi vuodelta vastahakoisemmaksi. (HS 29.5.)

Savonlinnan OKL:n varajohtaja Timo Tossavainen kertoo hätkähdyttävän tiedon: 1950-luvulla lyhyen matematiikan kokeissa oli vaikeampia tehtäviä kuin pitkän matematiikan kokeissa nykyään. (HS 29.5.)

 

Miksi matematiikan oppimisen taso on laskenut?

 

1. Matematiikka vaatii keskittymistä. 

Luokissa on yhä enemmän sellaisia lapsia, jotka syystä tai toisesta eivät jaksa aina keskittyä pitkäjänteisesti tehtäviinsä.

 

2. Matematiikka vaatii työtä.

Matematiikka vaatii älyllistä ponnistelua, kaikki lapset eivät jaksa. 

Kaikki eivät osaa kertotauluakaan, kun lähdetään yläkouluun. Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun kaikki osasivat.

Kun olen kysynyt, oletko harjoitellut kotona, opetellut ulkoa? Oppilas voi vastata, en ole

Laaja-alaiset erityisopettajat turhautuvat, kun on opittu kuutosen kertotaulu, seuraavalla kerralla pitäisi opetella seiskan kertotaulua, kuutosen kertotaulu on jo unohdettu. Taas pitää aloittaa alusta.

Tietyt asiat pitää hieroa päähän, muuten matematiikassa ei voi edetä.

 

3. Mennään helppoon.

Oulun yliopiston Luma-keskuksen johtaja Jouni Pursiainen on huolissaan siitä, että lukiosta on tullut monelle paikka, joka on tarkoitus suorittaa mahdollisimman helposti. (HS 29.5.)

Lyhyt matematiikka on helpompaa kuin pitkä matematiikka.

Helppous koskee myös kieliä. Suurin osa kirjoittaa vain yhden kielen, englannin. Ennen kirjoitettiin kolmesta neljään kieltä, nyt harva enää kirjoittaa sitä pakkoruotsiakaan.

Onko valinnanvapaus johtanut siihen, että mennään helppoon?

Suomen Kuvalehdessä kirjailija Tiina Raevaara puolestaan pohti, että valinta lyhyen ja pitkän matematiikan välillä on esimerkki suomalaisesta luokkajaosta.

Tietenkin oppilaan kannalta valinta on tehty jo syntymästä, sillä Suomesta on väkisin tehty luokkayhteiskunta.

Ja matematiikassa pätee kait edelleen vanha sanonta, jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan.

 

4. Arviointi

Päästetään läpi armovitosilla, ehtoja ei anneta, luokalle ei jätetä. Ei ole pelotetta.

Miksi minun pitäisi ponnistella, kun kumminkin pääsen luokalta toiselle?

Arvioinnin ikiongelma näyttää olevan: 

Toisaalta pitää kannustaa, toisaalta oppimisesta pitää antaa realistinen kuva. Tilanne on johtanut siihen, että entinen seiska on nyt kasi ja entinen kasi on nyt ysi.

Luullaan, että osataan. 

Ysin matematiikan oppilaat joutuvat lukiossa suurin piirtein shokkiin, kun pitäisi alkaa oikeasti opiskella.

Olen blogissani vaatinut, että seiska pitäisi rehabilitoida.

 

Vantaan Martinlaakson lukion opettaja Pekka Peura on kehittänyt oppilaiden yksilöllisyyden huomioivan pedagogisen mallin, jossa varsinkin heikot ja huiput tulevat paremmin huomioiduksi. Malli on haastava, sillä se vaatii oppilaalta kykyä ottaa vastuu omasta opiskelustaan.

Peruskoulussa osaamisen tasot ovat revähtäneet inkluusion myötä. Entisajan termein, nyt luokissa on oppilaita apukoulutasosta lukioainekseen. Lukiossa on noin puolet ikäluokista, ryhmät ovat homogeenisempia kuin peruskoulussa. 

Käytännössä peruskouluissa luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Apua ei tule, vaikka kuinka huudellaan. Inkluusio ei sittenkään perustu pedagogiikkaan, vaan säästöön, kuten moni opettaja muutama vuosi sitten ounastelikin.

Todennäköisesti Peuran malli on tulevaisuuden malli. Matematiikan opiskelua tullaan yksilöllistämään, mutta silloin peruskouluun on lyötävä resursseja ja kunnolla.

Peruskoulussa läheskään kaikki oppilaat eivät pysty ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.

Kuukausi sitten olin Islannissa opintomatkalla. Vierailimme Reykjavikissa uudessa alakoulussa, jossa oli panostettu yksilöllistämiseen. 

Oppilasmäärä luokissa oli samaa luokkaa kuin meilläkin, noin 25 oppilasta per luokka. Mutta joka luokassa oli luokanopettaja, erityisopettaja ja kaksi koulunkäyntiavustajaa. Isot luokkatilat oli hyvin suunniteltu, ne oli jaettu hyllyin, joka luokassa oli sivussa pari pienopetustilaa.

Mielenkiintoista on, että kun ruotsin kieli tulee ensi vuonna alakoulun kuudennelle luokalle, vietiin yksi matematiikan viikkotunti pois. Nyt kuudennella luokalla on entisen neljän viikkotunnin sijaan enää kolme viikkotuntia matematiikkaa. 

Yläkouluihin tungetaan väkisin koodausta, mieluummin olisin senkin ajan tunkenut matematiikkaan.

Hyvin harvassa maassa opiskellaan matematiikkaa niin vähän kuin Suomessa.

 

On hyvin mahdollista, että opettajanpöydän takana istuu opettaja, jolle matematiikka on ollut pakollinen paha, sanoo Savonlinnan opettajakoulutuksen varajohtaja Timo Tossavainen. Hän on opettanut sellaisia paljon. (HS 29.5.)

Valitaanko opettajiksi opiskelevia väärin perustein?

Opiskelin Jyväskylässä v. 1977-80. Olin toiseksi viimeinen kolmivuotinen luokanopettajaksi opiskeleva ikäluokka. Nyt koulutetaan luokanopettajamaistereita.

Sen muistan, että opiskelijat olivat todella kovia matematiikassa. Osa luki matematiikkaa ainelaitoksissa, kun erikoistuttiin. Minä vetelin kokeissa ykkösiä, kun suuri osa veteli kolmosia.

Suuri ongelma oli, että opiskelimme matematiikan oppisisältöjä, ikään kuin jatkoimme siitä, mihin lukiossa jäimme. Opettajaopiskelijoille pitäisi opettaa matematiikan didaktiikkaa eli miten matematiikkaa opetetaan. Peruskoulun matematiikan oppisisällöt ovat yksinkertaisia, pikkukertaus riittäisi.

 

Opettaja Laura Tuohilampi toteaa, olisi syytä jo luopua ajattelutavasta, että matematiikka on vain oikeita ja vääriä vastauksia. Väliin mahtuu paljon. Kun oppilaat huomaavat tämän, he uskaltavat kysyä, erehtyä ja alkavat oppia. (HS 29.4.)

Opettajan pitää rakastaa sitä, mitä opettaa. Nähdä sen kauneus ja sielu, sanoo koulutussosiologi Hannu Simola. (HS 29.4.)

Voiko sen kauniimmin sanoa kuin Tuohilampi ja Simola sen sanovat.

http://www.properuskoulu.net/2016/05/matematiikan-kehitysmaa.html

]]>
18 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217620-matematiikan-kehitysmaa#comments Lukio matematiikka Peruskoulu Sun, 29 May 2016 17:42:37 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217620-matematiikan-kehitysmaa
PISA-kokeen romahduskuva leviää netissä - pohdiskelua osa 1 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208845-pisa-kokeen-romahduskuva-leviaa-netissa-pohdiskelua-osa-1 <p><a href="http://minaisa.blogspot.fi/2015/12/pisa-kokeen-syiden-kuva-leviaa-netissa.html">PISA-kokeen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 1</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://2.bp.blogspot.com/-g5wPtlVWSU8/VnldS-v-3NI/AAAAAAAABMI/yVuZv4GS5WM/s1600/1461184_10152131535054074_1448423488_n.jpg"><img src="http://2.bp.blogspot.com/-g5wPtlVWSU8/VnldS-v-3NI/AAAAAAAABMI/yVuZv4GS5WM/s1600/1461184_10152131535054074_1448423488_n.jpg" /></a></p><p>&nbsp;</p><p>Tämä teksti on nyt taas parin vuoden tauon jälkeen levinnyt paljon sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, että kun se pari vuotta sitten levisi lähinnä tuttujen opettajien seinillä ja twiiteissä niin tällä kertaa myös yrityspomoja, poliitikkoja ja muita &quot;huolestuneita kansalaisia&quot; on ollut ottamassa kantaa asiaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Ari Uotila kirjoitti tekstin alunperin Opettaja-lehteen 50/2013, josta se aika nopeasti levisi eteenpäin. Nyt jostain syystä samainen kuva on sitten löytänyt tiensä taas jakoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Peruspremissihän tässä tekstissä on vanha tuttu &quot;Nuoret on ihan hirveitä ja nykynuoret pahin sukupolvi, joka koskaan on ollut olemassa&quot;. Joku voi väittää olevansa &quot;realisti&quot; tai pyytää ihmisiä kokeilemaan yläasteen opettajan työtä nähdäkseen sen arjen, jossa opettajat työskentelevät, mutta kyllä tässä on joko ihan suoraa katkeruutta, väsymystä, inhoa ja jopa jonkinasteista vihaa työtä ja oppilaita kohtaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Siitä on sitten helppo asennoitua löytämään niitä ongelmia. Ja ongelmathan löytyvät kaikki koulun ja opettajien ulkopuolelta. Peiliin ei tarvitse katsoa, koska me opettajat olemme pyhistä pyhimpiä ja yksinkertaisesti tehdään nyt jo kaikki hommat täydellisesti ja vielä tuhat ylimääräistä siihen päälle.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta ovatko nämä syitä PISA-romahdukseen? Matematiikan osaamisessa tapahtui kahden edellisen tutkimuksen välillä hyvin selkeä pudotus. Se oli niin iso, että jotain eroa varmasti on.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisesti on tippunut korkeimmille 5. ja 6. tasolle sijoittuvien oppilaiden määrä. Se on laskenut jopa 7% edellisestä 2003 matematiikkaan painottuneesta tehtäväpaketista. Lasku on siis ollut merkittävä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lukutaidossa ja luonnontieteissä on myös tapahtunut tulosten laskua, mutta niissä tuloksen lasku on huomattavasti vähemmän merkitsevää.</p><p>&nbsp;</p><p>Syyt eivät kuitenkaan ole Uotilan mainitsemassa listassa. Sen sijaan kun lukee tutkimuksen raporttia, voidaan sieltä poimia ihan selviä syitä tähän tulokseen. Otan vielä erikseen nopeaan tarkasteluun Uotilan väitteet erikseen, mutta käydään ensin läpi oikeita syitä tähän niin kutsuttuun romahdukseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>1. Matematiikan osaamisen kärki on kaventunut.&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tähän Uotilan muutama teesi itse asiassa sopii. Meillä usein tasapäistetään ja edetään ryhmämuotoisesti aukeama kerrallaan, tehtävä kerrallaan, mekaanisista soveltaviin jne. Tämä turhauttaa taitavia ja perustason oppilaita, enkä ole varma sen hyödyistä matematiikkaa hitaammin opiskelevienkaan opiskelulle. Kyllä oppilas tietää, jos hän on &quot;syy matikan hitaaseen etenemiseen&quot;.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Meillä pitäisi jo alakoulun puolella ehdottomasti pyrkiä siihen, että lahjakkaat ja taitavat oppilaat voisivat edetä oppiaineissa nopeammin ja laajemmin kuin muut. Sen tulisi olla systemaattista ja jatkuvaa oppimisen ja opiskelun tukea ja jatkua myös yläkoulussa. Tässä kohtaa Uotilan kaltaiset syiden muualta kuin opettajista löytävät ihmiset tosin usein nostavat kädet ilmaan ja toteavat &quot;Ei minulla ole aikaa&quot; tai jotain muuta yhtä hyödyllistä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Matikan huipputason nostaminen takaisin korkeammalle tasolle vaatii työtä ja uusia tapoja toimia. Se ei vaadi sitä, että oppilaiden työmoraalia kyseenalaistetaan kyseenalaistamatta omia metodejaan tai toimia.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun huipputulokset romahtavat, keskiarvo romahtaa selkeästi alaspäin, koska muutamakin erittäin korkea tulos nostaa perustuloksen keskiarvoa merkittävästi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>2. Suomessa on alkanut näkyä sosioekonomisten ryhmien erot selvemmin kuin aiemmin.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa koulutuksen tasa-arvo ja peruskoulujen keskinäinen tasa-arvo on hämmästyttävän korkealla. Meillä voi pärjätä missä tahansa koulussa ja opetuksen taso tutkimuksen ja muiden vastaavien tutkimusten mukaan on suhteellisen tasalaatuista joka puolella.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sosioekonomisten taustojen suhteen eroa on kuitenkin muodostunut ja tämä ero on kasvanut pikkuhiljaa jo vuodesta 2003. Tätä asiaa tutkitaan paljon Suomessa, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen yhdistelmä koulutuksen arvostuksen puutetta, kyvyttömyyttä tukea ajallisesti tai opillisesti lapsen opiskelua ja yleiset kodin sosioekonomiseen statukseen liittyvät ongelmat.</p><p>&nbsp;</p><p>Sosioekonominen status näkyy myös usein oppilaan mielenkiinnossa, motivaatiossa, asenteessa ja minäkuvassa, joiden voidaan kaikkien katsoa vaikuttavan koetuloksiin. Sen sijaan matematiikka-ahdistusta tai matematiikan inhoa ei Suomessa juuri koettu.</p><p>&nbsp;</p><p>Sosioekonominen tausta näkyy erityisesti poikien kohdalla samoin kuin alueellinen eriytyminen opiskelussa. Tyttöjen tulokset ovat huomattavasti tasaisempia riippumatta alueesta tai sosioekonomisesta taustasta. Poikiin nämä kriteerit ja opetuksen tasalaatuisuus vaikuttavat huomattavasti enemmän.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden yliedustus PISA-kokeessa.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa tehtiin tietoinen päätös tutkia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamista vuoden 2012 PISA-kokeessa. Niinpä maahanmuuttajataustaisia oppilaita otettiin yliedustus kokeen tekijöihin.&nbsp;</p><p>PISA-kokeet ovat rakenteeltaan hyvin paljon kielellistä osaamista painottavia myös luonnontieteiden ja matematiikan osalta. Suomea muuna kuin äidinkielenään puhuvien oppilaiden osaaminen oli heikompaa kaikissa tasoluokissa, joten voidaan vetää yhteys nimenomaan kielen osaamisen ja tuloksen rinnalle verrattuna pelkkään maahanmuuttajastatukseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Yleisesti ottaen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskitulos oli huimat 98 pistettä heikompi kuin suomea äidinkielenään puhuvien, joten tämä on ollut osaltaan tuomassa laskua keskiarvoon, kun maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli ryhmässä noin 15% kaikista oppilaista. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita perusopetuksessa on noin 4,9%.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tällainen yliedustus testissä, jossa äidinkielen merkitys on olemassa, vaikuttaa merkittävästi tulokseen.<br /><br /><a href="https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia" target="_blank">Tästä</a> voit käydä katsomassa eri tehtäviä ja miettiä onko suomen kielen vahvalla osaamisella merkitystä niiden tekemisessä omasta mielestäsi.<br /><br />Yksi esimerkki alla.<br /><br /><em>&quot;Suunnilleen kuinka pitkä köysi leijapurjeeseen tarvitaan, jotta se vetää laivaa 45&deg;:een kulmassa purjeen ollessa 150 m:n korkeudella, kuten viereinen kaavio osoittaa?&quot;</em><br /><br /><a href="https://ktl.jyu.fi/pisa/tehtavamappi/purjelaivat.pdf" target="_blank">https://ktl.jyu.fi/pisa/tehtavamappi/purjelaivat.pdf </a></p><p><em>EDIT: Huom. Tämä vertailu nähdään vain suorissa tuloksissa. Tulosten tulkinnassa ja tutkimuksessa on tehty painotus maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrästä, joten pelkästään tämä ei selitä yksin yhtään mitään. Sillä on vaikutusta, mutta se ei selitä yhtään mitään.</em></p><p><em>EDIT2: Minulle huomautettiin, että painotus on tehty jo lukemiini julkaisuihin ja siitä myös tiedotetaan julkaisussa, josta löysinkin seuraavan tekstin.</em></p><p><em>&quot;Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien&nbsp; yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa.&quot;&nbsp;</em></p><p><em>Tämä siis tarkoittaa, että itse asiassa maahanmuuttajien osuus tuosta tiputuksesta on korkeintaan muutama piste ja se ei ole tilastollisesti niin merkittävä kuin itse aineistoa tulkitsemalla luulin itsekin sen olevan.</em></p><p><em>Pitää aina korjata virheensä kun niitä tulee. Pahoittelut tästä.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>4. Kyläkoulu ei ole autuaaksi tekevä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Alueelliset erot korostuivat jälleen kerran kokeessa erityisesti kaupunki- ja maaseutukouluja verrattaessa. Erot olivat pienemmät muutenkin tiivimmin asutetuilla alueilla Etelä-Suomessa. Harvaan asutuilla alueilla kaupunkikoulut ja suuret yksiköt pärjäsivät pieniä paremmin.</p><p>Pieni kyläkoulu ei ole itsestäänselvästi parempi tapa opiskella tai oppia. Sillä on varmasti omia alueellisia ja yhteisöllisiä hyötyjä, mutta opiskelijan oppimisen kannalta se ei välttämättä ole paras mahdollinen. Erityisesti heikossa asemassa oppimisen suhteen oleva opiskelija saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Toisaalta myös ylöspäin eriyttävä opetus voi olla vaikeampaa pienessä, resursseilta usein heikommassa oppilaitoksessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itse ollut aina sitä mieltä, ettei koulun koko ratkaise oppilaan kykyä oppia tai sitä voiko koulu olla yhteisöllinen. Merkittävää kyläkoulujen kohdalla tulisikin olla järkevä koulumatka ja koulupäivän pituuden pysyminen järkevällä tasolla. Nämä ovat asioita, joiden on ihan tutkitusti todettu vaikuttavan oppimiseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><br />_________________________________________________________________</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Joo tulihan siinä jo analyysia kirjoitettua taas. Ehkäpä siis jätän tuon listan arvioinnin toiseen postaukseen ja mietin erikseen, mitä me sitten voitaisiin tehdä. Joten tehdään tästä siis osa yksi kaksiosaiseen postaukseen ja laitetaan toinen osa ulos, heti kun sen saa tehtyä valmiiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisukeskeisyys on tärkeää, mutta tulipahan nyt ainakin avattua, että ei ne syyt ole aina ihan niin yksinkertaisia kuin me kuvittelemme. Usein ne syyt ovat kuitenkin löydettävissä ihan analysoimalla dataa ja pyrkimällä tutkimaan oikeasti tilastoja, tuloksia ja tutkimuksia vihaisen mututuntuman sijaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jotta seuraavan postauksen kimppuun.</p><p><br />Lähteet:&nbsp;<br /><br /><a href="http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/pisa09_julkaisu.html?lang=fi" title="http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/pisa09_julkaisu.html?lang=fi">http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/pisa09_julkaisu.html?lang=fi</a><br /><a href="https://ktl.jyu.fi/pisa/tulokset " title="https://ktl.jyu.fi/pisa/tulokset ">https://ktl.jyu.fi/pisa/tulokset </a><br /><a href="http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html" title="http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html">http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html</a><br /><a href="http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/PISA12.html" title="http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/PISA12.html">http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/PISA12.html</a><br /><a href="https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia" title="https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia">https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia</a></p><p><a href="http://bulletin.nmi.fi/article/maahanmuuttajataustaisten-oppilaiden-koulupolut-oppilaiden-kokemuksia-koulunkaynnin-kannalta-merkityksellisista-asioista/" title="http://bulletin.nmi.fi/article/maahanmuuttajataustaisten-oppilaiden-koulupolut-oppilaiden-kokemuksia-koulunkaynnin-kannalta-merkityksellisista-asioista/">http://bulletin.nmi.fi/article/maahanmuuttajataustaisten-oppilaiden-koul...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> PISA-kokeen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 1

 

 

Tämä teksti on nyt taas parin vuoden tauon jälkeen levinnyt paljon sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, että kun se pari vuotta sitten levisi lähinnä tuttujen opettajien seinillä ja twiiteissä niin tällä kertaa myös yrityspomoja, poliitikkoja ja muita "huolestuneita kansalaisia" on ollut ottamassa kantaa asiaan.

 

Ari Uotila kirjoitti tekstin alunperin Opettaja-lehteen 50/2013, josta se aika nopeasti levisi eteenpäin. Nyt jostain syystä samainen kuva on sitten löytänyt tiensä taas jakoon.

 

Peruspremissihän tässä tekstissä on vanha tuttu "Nuoret on ihan hirveitä ja nykynuoret pahin sukupolvi, joka koskaan on ollut olemassa". Joku voi väittää olevansa "realisti" tai pyytää ihmisiä kokeilemaan yläasteen opettajan työtä nähdäkseen sen arjen, jossa opettajat työskentelevät, mutta kyllä tässä on joko ihan suoraa katkeruutta, väsymystä, inhoa ja jopa jonkinasteista vihaa työtä ja oppilaita kohtaan.

 

Siitä on sitten helppo asennoitua löytämään niitä ongelmia. Ja ongelmathan löytyvät kaikki koulun ja opettajien ulkopuolelta. Peiliin ei tarvitse katsoa, koska me opettajat olemme pyhistä pyhimpiä ja yksinkertaisesti tehdään nyt jo kaikki hommat täydellisesti ja vielä tuhat ylimääräistä siihen päälle.

 

Mutta ovatko nämä syitä PISA-romahdukseen? Matematiikan osaamisessa tapahtui kahden edellisen tutkimuksen välillä hyvin selkeä pudotus. Se oli niin iso, että jotain eroa varmasti on. 

 

Erityisesti on tippunut korkeimmille 5. ja 6. tasolle sijoittuvien oppilaiden määrä. Se on laskenut jopa 7% edellisestä 2003 matematiikkaan painottuneesta tehtäväpaketista. Lasku on siis ollut merkittävä. 

 

Lukutaidossa ja luonnontieteissä on myös tapahtunut tulosten laskua, mutta niissä tuloksen lasku on huomattavasti vähemmän merkitsevää.

 

Syyt eivät kuitenkaan ole Uotilan mainitsemassa listassa. Sen sijaan kun lukee tutkimuksen raporttia, voidaan sieltä poimia ihan selviä syitä tähän tulokseen. Otan vielä erikseen nopeaan tarkasteluun Uotilan väitteet erikseen, mutta käydään ensin läpi oikeita syitä tähän niin kutsuttuun romahdukseen.

 

1. Matematiikan osaamisen kärki on kaventunut. 

 

Tähän Uotilan muutama teesi itse asiassa sopii. Meillä usein tasapäistetään ja edetään ryhmämuotoisesti aukeama kerrallaan, tehtävä kerrallaan, mekaanisista soveltaviin jne. Tämä turhauttaa taitavia ja perustason oppilaita, enkä ole varma sen hyödyistä matematiikkaa hitaammin opiskelevienkaan opiskelulle. Kyllä oppilas tietää, jos hän on "syy matikan hitaaseen etenemiseen". 

 

Meillä pitäisi jo alakoulun puolella ehdottomasti pyrkiä siihen, että lahjakkaat ja taitavat oppilaat voisivat edetä oppiaineissa nopeammin ja laajemmin kuin muut. Sen tulisi olla systemaattista ja jatkuvaa oppimisen ja opiskelun tukea ja jatkua myös yläkoulussa. Tässä kohtaa Uotilan kaltaiset syiden muualta kuin opettajista löytävät ihmiset tosin usein nostavat kädet ilmaan ja toteavat "Ei minulla ole aikaa" tai jotain muuta yhtä hyödyllistä. 

 

Matikan huipputason nostaminen takaisin korkeammalle tasolle vaatii työtä ja uusia tapoja toimia. Se ei vaadi sitä, että oppilaiden työmoraalia kyseenalaistetaan kyseenalaistamatta omia metodejaan tai toimia.

 

Kun huipputulokset romahtavat, keskiarvo romahtaa selkeästi alaspäin, koska muutamakin erittäin korkea tulos nostaa perustuloksen keskiarvoa merkittävästi.

 

2. Suomessa on alkanut näkyä sosioekonomisten ryhmien erot selvemmin kuin aiemmin.

 

Suomessa koulutuksen tasa-arvo ja peruskoulujen keskinäinen tasa-arvo on hämmästyttävän korkealla. Meillä voi pärjätä missä tahansa koulussa ja opetuksen taso tutkimuksen ja muiden vastaavien tutkimusten mukaan on suhteellisen tasalaatuista joka puolella. 

 

Sosioekonomisten taustojen suhteen eroa on kuitenkin muodostunut ja tämä ero on kasvanut pikkuhiljaa jo vuodesta 2003. Tätä asiaa tutkitaan paljon Suomessa, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen yhdistelmä koulutuksen arvostuksen puutetta, kyvyttömyyttä tukea ajallisesti tai opillisesti lapsen opiskelua ja yleiset kodin sosioekonomiseen statukseen liittyvät ongelmat.

 

Sosioekonominen status näkyy myös usein oppilaan mielenkiinnossa, motivaatiossa, asenteessa ja minäkuvassa, joiden voidaan kaikkien katsoa vaikuttavan koetuloksiin. Sen sijaan matematiikka-ahdistusta tai matematiikan inhoa ei Suomessa juuri koettu.

 

Sosioekonominen tausta näkyy erityisesti poikien kohdalla samoin kuin alueellinen eriytyminen opiskelussa. Tyttöjen tulokset ovat huomattavasti tasaisempia riippumatta alueesta tai sosioekonomisesta taustasta. Poikiin nämä kriteerit ja opetuksen tasalaatuisuus vaikuttavat huomattavasti enemmän.

 

3. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden yliedustus PISA-kokeessa.

 

Suomessa tehtiin tietoinen päätös tutkia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamista vuoden 2012 PISA-kokeessa. Niinpä maahanmuuttajataustaisia oppilaita otettiin yliedustus kokeen tekijöihin. 

PISA-kokeet ovat rakenteeltaan hyvin paljon kielellistä osaamista painottavia myös luonnontieteiden ja matematiikan osalta. Suomea muuna kuin äidinkielenään puhuvien oppilaiden osaaminen oli heikompaa kaikissa tasoluokissa, joten voidaan vetää yhteys nimenomaan kielen osaamisen ja tuloksen rinnalle verrattuna pelkkään maahanmuuttajastatukseen.

 

Yleisesti ottaen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskitulos oli huimat 98 pistettä heikompi kuin suomea äidinkielenään puhuvien, joten tämä on ollut osaltaan tuomassa laskua keskiarvoon, kun maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli ryhmässä noin 15% kaikista oppilaista. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita perusopetuksessa on noin 4,9%. 

 

Tällainen yliedustus testissä, jossa äidinkielen merkitys on olemassa, vaikuttaa merkittävästi tulokseen.

Tästä voit käydä katsomassa eri tehtäviä ja miettiä onko suomen kielen vahvalla osaamisella merkitystä niiden tekemisessä omasta mielestäsi.

Yksi esimerkki alla.

"Suunnilleen kuinka pitkä köysi leijapurjeeseen tarvitaan, jotta se vetää laivaa 45°:een kulmassa purjeen ollessa 150 m:n korkeudella, kuten viereinen kaavio osoittaa?"

https://ktl.jyu.fi/pisa/tehtavamappi/purjelaivat.pdf

EDIT: Huom. Tämä vertailu nähdään vain suorissa tuloksissa. Tulosten tulkinnassa ja tutkimuksessa on tehty painotus maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrästä, joten pelkästään tämä ei selitä yksin yhtään mitään. Sillä on vaikutusta, mutta se ei selitä yhtään mitään.

EDIT2: Minulle huomautettiin, että painotus on tehty jo lukemiini julkaisuihin ja siitä myös tiedotetaan julkaisussa, josta löysinkin seuraavan tekstin.

"Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien  yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa." 

Tämä siis tarkoittaa, että itse asiassa maahanmuuttajien osuus tuosta tiputuksesta on korkeintaan muutama piste ja se ei ole tilastollisesti niin merkittävä kuin itse aineistoa tulkitsemalla luulin itsekin sen olevan.

Pitää aina korjata virheensä kun niitä tulee. Pahoittelut tästä.

 

4. Kyläkoulu ei ole autuaaksi tekevä.

 

Alueelliset erot korostuivat jälleen kerran kokeessa erityisesti kaupunki- ja maaseutukouluja verrattaessa. Erot olivat pienemmät muutenkin tiivimmin asutetuilla alueilla Etelä-Suomessa. Harvaan asutuilla alueilla kaupunkikoulut ja suuret yksiköt pärjäsivät pieniä paremmin.

Pieni kyläkoulu ei ole itsestäänselvästi parempi tapa opiskella tai oppia. Sillä on varmasti omia alueellisia ja yhteisöllisiä hyötyjä, mutta opiskelijan oppimisen kannalta se ei välttämättä ole paras mahdollinen. Erityisesti heikossa asemassa oppimisen suhteen oleva opiskelija saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Toisaalta myös ylöspäin eriyttävä opetus voi olla vaikeampaa pienessä, resursseilta usein heikommassa oppilaitoksessa.

 

Olen itse ollut aina sitä mieltä, ettei koulun koko ratkaise oppilaan kykyä oppia tai sitä voiko koulu olla yhteisöllinen. Merkittävää kyläkoulujen kohdalla tulisikin olla järkevä koulumatka ja koulupäivän pituuden pysyminen järkevällä tasolla. Nämä ovat asioita, joiden on ihan tutkitusti todettu vaikuttavan oppimiseen. 

 


_________________________________________________________________

 

 

Joo tulihan siinä jo analyysia kirjoitettua taas. Ehkäpä siis jätän tuon listan arvioinnin toiseen postaukseen ja mietin erikseen, mitä me sitten voitaisiin tehdä. Joten tehdään tästä siis osa yksi kaksiosaiseen postaukseen ja laitetaan toinen osa ulos, heti kun sen saa tehtyä valmiiksi.

 

Ratkaisukeskeisyys on tärkeää, mutta tulipahan nyt ainakin avattua, että ei ne syyt ole aina ihan niin yksinkertaisia kuin me kuvittelemme. Usein ne syyt ovat kuitenkin löydettävissä ihan analysoimalla dataa ja pyrkimällä tutkimaan oikeasti tilastoja, tuloksia ja tutkimuksia vihaisen mututuntuman sijaan.

 

Jotta seuraavan postauksen kimppuun.


Lähteet: 

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/pisa09_julkaisu.html?lang=fi
https://ktl.jyu.fi/pisa/tulokset 
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/PISA12.html
https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia

http://bulletin.nmi.fi/article/maahanmuuttajataustaisten-oppilaiden-koulupolut-oppilaiden-kokemuksia-koulunkaynnin-kannalta-merkityksellisista-asioista/

]]>
13 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208845-pisa-kokeen-romahduskuva-leviaa-netissa-pohdiskelua-osa-1#comments matematiikka Peruskoulu Perusopetus PISA Pisa-tutkimus Tue, 22 Dec 2015 18:30:49 +0000 Timo Kilpiäinen http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208845-pisa-kokeen-romahduskuva-leviaa-netissa-pohdiskelua-osa-1
Matematiikan osaamisen taso on hiipunut http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203736-matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut <p>22.9. Yle&nbsp;&nbsp;&nbsp; <em><a href="http://yle.fi/uutiset/tohtori_opiskelijoille_joudutaan_opettamaan_yliopistossa_peruslaskutaitoja/8323902">Tohtori: Opiskelijoille joudutaan opettamaan yliopistossa peruslaskutaitoja</a></em></p><p><em>&ndash; Ei ole tavatonta tavata opiskelijaa, jolla on peruslaskutaitojen kanssa ongelmia. Onneksi pystymme täällä siihen jonkin verran puuttumaan. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisnuorten matemaattinen osaaminen ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan ovat olleet laskussa, kertoo Savonlinnan kampuksen johtaja tohtori Timo Tossavainen.</em></p><p><em>&ndash; Laskimet ovat yleistyneet, ja ihmisillä on aina älypuhelimet mukanaan. Näyttää siltä, että ihmiset eivät koe tarvetta enää osata itse, kun asiat voi tehdä koneella. Tämä on tietysti liian kapea ajatus, koska matematiikka on myös ajattelutaitoja. Niiden kehittämiselle olisi erityistä tarvetta, Timo Tossavainen pohtii.</em><br /><br />&nbsp;<br /><a href="http://www.properuskoulu.net/2013/01/surkeaakin-surkeampia-laskupaita.html">Surkeaakin surkeampia laskupäitä (Properuskoulu 13.1.2013) </a></p><p>Vaikka matematiikka on myös ajattelutaitoja, kyllä peruslaskulaskutaidotkin on osattava. En voi millään ymmärtää, jos ylioppilas ei hallitse yksinkertaisia peruslaskutoimituksia.</p><p>Tohtori Timo Tossavainen toteaa, että suomalaisnuorten matemaattinen osaaminen ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan ovat laskeneet erityisesti kymmenen viime vuoden aikana. Alakoulussa oppilaat ovat onneksi vielä kiinnostuneita, sillä monelle lapselle matematiikka on lempioppiaine.</p><p>Mutta yhdyn täysin Tossavaisen ajatuksiin, matematiikan osaamisen taso on laskenut niin, että hävettää.</p><p>Mitä syitä tason laskuun voisi olla?</p><p>Miksi matematiikan osaamisen taso on laskenut juuri viimeisen kymmenen vuoden aikana?</p><p>Tossavainen mainitsee laskimet ja älypuhelimet.</p><p>Näin varmaan on yläkouluissa ja lukioissa, mutta alakouluissa koneita ei juuri käytetä, ja silti peruslaskuja ei hallita entiseen malliin. Osalle viitos- ja kuutosluokkalaisille jopa kertotaulun osaaminen tuottaa tuskaa. Ennen oli itsestään selvää, että kaikki osasivat kertotaulun mennessään yläkouluun.</p><p>Matematiikassa kynä ja paperi ovat edelleen täyttä rautaa. Ruutupaperi ei anna armoa peruslaskujen suhteen.</p><p>Jossain vaiheessa tuntui jopa siltä, että peruslaskutaitoja halveksittiin, <em>se on nyt vain sitä laskentoa,</em> <em>matematiikka on ajattelua</em>. Mutta monelle peruskoululaiselle peruslaskujen laskeminen vaatii paljon ajattelua ja muistamista.</p><p>Peruskoulussa on opettettava perusasioita.</p><p>Matematiikassa ei voi harrastaa porrashyppelyä, koska lähes kaikki uusi perustuu jo ennen opittuun. On edettävä järjestelmällisesti ja loogisesti. Oikotietä onneen ei ole.</p><p>Toinen asia, jota on pitkään halveksittu, on ulkoaoppiminen. Mielestäni yhä edelleen esim. kertotaulu pitää opetella ulkoa, vaikka runnaten. Jos ei osaa kertotaulua, ei opi jakolaskuakaan.</p><p>Myös päässälaskua tarvitaan, koska se kehittää ajattelua ja pitää aivot vireessä. Oppilaiden olisi hyvä osata vaativiakin päässälaskuja, olisi kyettävä osittamaan sekä käyttämään aivojen välimuistia, esim. 23 x 72.</p><p>Väittäisin sittenkin, että laskutaitoa mahottaa enemmän viihdepelit kuin laskimet. Viime vuosina viihdepelien pelaamisen kasvu on räjähtänyt, kun lapsilla on kännykät koko ajan mukana. Viihdepelit palkitsevat pelaajansa nopeasti, kun taas matematiikka vaatii pitkäjänteistä ajattelua ja keskittymistä.</p><p>Olen aikaisemmin kirjoittanut <em>aivosähköhäiriöistä</em>, saadaan liikaa audiovisuaalisia ärsykkeitä. Jos koko ajan leikitään koneilla, on selvää, että ei sitä kunnolla jaksa paneutua keskittymistä vaativiin laskutehtäviin, vaan pää menee sekaisin. Johan väsymys painaa päälle.</p><p>Entä vaatimustaso? Vaadimmeko me oppilailta riittävästi? <em>Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan</em> vanha sanonta sopii hyvin matematiikkaan.</p><p>Entä arviointi? Annammeko väärän signaalin oppilaille antaessamme kaseja liian lepsusti? Pitäisikö seiska palauttaa kunniaan?</p><p>Entä tabletit? Luullaan, että ne ovat avain kaikkeen oppimiseen. Niin, vaikka oppiminen on välillä leikkiä, välillä pitää ponnistella, tehdä työtä ja yrittää parhaansa.</p><p>Olemmeko tekemässä koulusta jonkinlaista viihdelaitosta? Paraikaa luokkia sisustellaan uuden oppimiskäsityksen mukaan liikuteltavilla pöydillä ja värikkäilä sohvilla. Opettajia usutetaan panemaan oppilaansa opiskelemaan pitkin koulun käytäviä ikään kuin oppiminen siitä paranisi.</p><p>Unohdetaan tyystin, että erityisoppilaita on voimalla integroitu luokkiin. Myös maahanmuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvaa rajusti. &nbsp;<br /><br /><em>Hei, sitä hulinaa koulun käytävillä,</em> veikkaan minä.</p><p>Todennäköisesti oppimisen taso tulee laskemaan entisestään.</p><p><a href="http://www.properuskoulu.net/2015/09/matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut.html">http://www.properuskoulu.net/2015/09/matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut.html</a></p> 22.9. Yle    Tohtori: Opiskelijoille joudutaan opettamaan yliopistossa peruslaskutaitoja

– Ei ole tavatonta tavata opiskelijaa, jolla on peruslaskutaitojen kanssa ongelmia. Onneksi pystymme täällä siihen jonkin verran puuttumaan. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisnuorten matemaattinen osaaminen ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan ovat olleet laskussa, kertoo Savonlinnan kampuksen johtaja tohtori Timo Tossavainen.

– Laskimet ovat yleistyneet, ja ihmisillä on aina älypuhelimet mukanaan. Näyttää siltä, että ihmiset eivät koe tarvetta enää osata itse, kun asiat voi tehdä koneella. Tämä on tietysti liian kapea ajatus, koska matematiikka on myös ajattelutaitoja. Niiden kehittämiselle olisi erityistä tarvetta, Timo Tossavainen pohtii.

 
Surkeaakin surkeampia laskupäitä (Properuskoulu 13.1.2013)

Vaikka matematiikka on myös ajattelutaitoja, kyllä peruslaskulaskutaidotkin on osattava. En voi millään ymmärtää, jos ylioppilas ei hallitse yksinkertaisia peruslaskutoimituksia.

Tohtori Timo Tossavainen toteaa, että suomalaisnuorten matemaattinen osaaminen ja kiinnostus matematiikkaa kohtaan ovat laskeneet erityisesti kymmenen viime vuoden aikana. Alakoulussa oppilaat ovat onneksi vielä kiinnostuneita, sillä monelle lapselle matematiikka on lempioppiaine.

Mutta yhdyn täysin Tossavaisen ajatuksiin, matematiikan osaamisen taso on laskenut niin, että hävettää.

Mitä syitä tason laskuun voisi olla?

Miksi matematiikan osaamisen taso on laskenut juuri viimeisen kymmenen vuoden aikana?

Tossavainen mainitsee laskimet ja älypuhelimet.

Näin varmaan on yläkouluissa ja lukioissa, mutta alakouluissa koneita ei juuri käytetä, ja silti peruslaskuja ei hallita entiseen malliin. Osalle viitos- ja kuutosluokkalaisille jopa kertotaulun osaaminen tuottaa tuskaa. Ennen oli itsestään selvää, että kaikki osasivat kertotaulun mennessään yläkouluun.

Matematiikassa kynä ja paperi ovat edelleen täyttä rautaa. Ruutupaperi ei anna armoa peruslaskujen suhteen.

Jossain vaiheessa tuntui jopa siltä, että peruslaskutaitoja halveksittiin, se on nyt vain sitä laskentoa, matematiikka on ajattelua. Mutta monelle peruskoululaiselle peruslaskujen laskeminen vaatii paljon ajattelua ja muistamista.

Peruskoulussa on opettettava perusasioita.

Matematiikassa ei voi harrastaa porrashyppelyä, koska lähes kaikki uusi perustuu jo ennen opittuun. On edettävä järjestelmällisesti ja loogisesti. Oikotietä onneen ei ole.

Toinen asia, jota on pitkään halveksittu, on ulkoaoppiminen. Mielestäni yhä edelleen esim. kertotaulu pitää opetella ulkoa, vaikka runnaten. Jos ei osaa kertotaulua, ei opi jakolaskuakaan.

Myös päässälaskua tarvitaan, koska se kehittää ajattelua ja pitää aivot vireessä. Oppilaiden olisi hyvä osata vaativiakin päässälaskuja, olisi kyettävä osittamaan sekä käyttämään aivojen välimuistia, esim. 23 x 72.

Väittäisin sittenkin, että laskutaitoa mahottaa enemmän viihdepelit kuin laskimet. Viime vuosina viihdepelien pelaamisen kasvu on räjähtänyt, kun lapsilla on kännykät koko ajan mukana. Viihdepelit palkitsevat pelaajansa nopeasti, kun taas matematiikka vaatii pitkäjänteistä ajattelua ja keskittymistä.

Olen aikaisemmin kirjoittanut aivosähköhäiriöistä, saadaan liikaa audiovisuaalisia ärsykkeitä. Jos koko ajan leikitään koneilla, on selvää, että ei sitä kunnolla jaksa paneutua keskittymistä vaativiin laskutehtäviin, vaan pää menee sekaisin. Johan väsymys painaa päälle.

Entä vaatimustaso? Vaadimmeko me oppilailta riittävästi? Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan vanha sanonta sopii hyvin matematiikkaan.

Entä arviointi? Annammeko väärän signaalin oppilaille antaessamme kaseja liian lepsusti? Pitäisikö seiska palauttaa kunniaan?

Entä tabletit? Luullaan, että ne ovat avain kaikkeen oppimiseen. Niin, vaikka oppiminen on välillä leikkiä, välillä pitää ponnistella, tehdä työtä ja yrittää parhaansa.

Olemmeko tekemässä koulusta jonkinlaista viihdelaitosta? Paraikaa luokkia sisustellaan uuden oppimiskäsityksen mukaan liikuteltavilla pöydillä ja värikkäilä sohvilla. Opettajia usutetaan panemaan oppilaansa opiskelemaan pitkin koulun käytäviä ikään kuin oppiminen siitä paranisi.

Unohdetaan tyystin, että erityisoppilaita on voimalla integroitu luokkiin. Myös maahanmuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvaa rajusti.  

Hei, sitä hulinaa koulun käytävillä, veikkaan minä.

Todennäköisesti oppimisen taso tulee laskemaan entisestään.

http://www.properuskoulu.net/2015/09/matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut.html

]]>
28 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203736-matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut#comments Kotimaa Koulu matematiikka Opetus Osaaminen Wed, 30 Sep 2015 04:58:38 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203736-matematiikan-osaamisen-taso-on-hiipunut
Pakolaismatematiikkaa ja mielenilmauksia muuten vaan - Tuhon tiellä http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202907-pakolaismatematiikkaa-ja-mielenilmauksia-muuten-vaan-tuhon-tiella <p>Heidänkö puolesta mieltä osoitettiin: IS 800 pakolaista saapuu tänäänTornioon. Kun Sipilä sanoo &quot;tilanne haltuun&quot;, mitä ihmettä se tarkoittaa. Sipilähän oli itse (minimaalisesti tosin) kutsumassa tulijoita lupaamalla kodin. En tiedä kuinka iso koti herra pääministerillä on, mutta epäilen, että tämän YHDEN AINOAN päivän saalis ei sinne mahdu - sehän vapautuukin vasta vuoden vaihteessa.</p><p>Pakolaistulvan on povattu jatkuvan ja kiihtyvän. Hyvä, että olemme valmistautuneet aiheeseen liittyen koko kesän</p><p>&nbsp;</p><p>Oion nyt muutaman mutkan vain suhteellistaakseni lisää asioita.</p><p>Yksi pöljä kirjoittaa seinälleen jotain höpsöä - 15 000 lähtee konserttiin ja someen mylvimään kaikille, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kansssaan, vaikka tuskin tietävät vielä itsekään oikeasti mitä mieltä ovat ja miten maailma ihan oikeasti makaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailmassa on pakolaisina noin 60 000 000 ihmistä, kroonisesti aliravittuja noin 800 000 000 ja 1 500 suomalaista lähtee picnicille. Suomen lahjoitukset YK:lle vuodessa 18 000 000 eli 3,22&euro;/lärvi. Picnic-skumpat olisi voinut käyttää toki paremminkin. Sillä olisi voinut ostaa yhdelle Syyrian pakolaisella kuukauden tai kahdenkin ruuat hieman skumpan&nbsp; laadusta riippuen, mutta Libanonin Bekaan laaksossa ihan varmana arvostavat suuresti teidän kaikkien 1 500 picnic-mielenosoittajan humaaniutta - ovathan hekin vähän niin kuin piknicillä, heitä on hieman enemmän: 390 727</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt olisi Torniossa jokaiselle picnichumanistille viikonlopun jälkeen oma pakolainen - käykää ihmeessä hakemassa ja elättäkää, niin ei valtion tarvitse. Vajaassa kahdessa päivässä tosin picnic-väki on jo saanut omansa. Vuodessa on vielä 363 päivää ja vuosia vuosien perään.</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään 30 000 mielenosoittajaa on taas saatu enemmän tai vähemmän suosiolla osoittamaan kuinka heillä on oikea mieli - piittaamatta siitä, että työt ja tulot jäävät tekemättä ja saamatta. Jos Raamattu vielä tarvitsisi viisaita miehiä ja profeettoja olen vakuuttunut, että yksi&nbsp; paikka olisi aivan varmana varattuna Antti Rinteelle;&nbsp; tuolle hitsareiden, liukuhihnatyöntekijöiden, ojankaivajien, rekka- ja veturimiesten kaveriin, joka itse on luonut uraa lakimiehenä, joka ei osaa erottaa mitä tarkoittaa matkalaskun kaksinkertainen velottaminen suhteessa oikeudenmukaisuuteen tai mitä tarkoittaa nolla luvun perässä (lähde Wikipedia)&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Rinne vakuutti&nbsp; tänään: &quot;Te olette palkkanne ja lomanne ansainneet&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Lisään vai yhden asian: Heti kun maksatte velkanne: <a href="http://velkakello.fi/" target="_blank">17 898, 81&euro;</a> / suomalainen. Muistakaa laskunne hakiessa ottaa myös alaikäisten lastenne velka ja jokaisen ylimääräisen pakolaisen, jonka haluatte maahan. (nopeimmille lasku on pienempi, sillä velkakello käy)</p><p>&nbsp;</p><p>Joku arvioi laskuksi päivän tempaukselle 100 000 000 euroa, sillä voidaan nyt ottaa lisää velkaa. Olisi sillä voinut maksaakin, jos olisi tehty töitä. Sillä olisi voinut myös maksanut 6 849 pakolaisen vastaanottokeskuspaikan vuodeksi (ilo ei kyllä suuri niihin muihin jatkuviin kuluihin). Toisaalta&nbsp; sillä olisi taannut ruuan vuodeksi 27 397 pakolaiselle lähi-idän leireillä, jotta he<em> eivät olisi lähteneet</em> Eurooppaan, samalla 14 henkeä olisi välttynyt hukkumiskuolemalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Muuten Suomea hieman aavistuksen väkirikkäämmässä (7,5milj) Kataloniassa 1 500 000 osoitti mieltään juuri hiljattain, ihan pienenä suuhteellistajana palkansaajien ongelmiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuntuu kuin ihmisillä olisi vaikeuksia yksinkertaisessa matematiikassa. Jos Tornioon tulee 500 pakolaista per päivä ja sota ei ole lähelläkään loppuaan, mutta ihmisvirta - kiitos Merkelin ja muiden tollojen tai omahyväisten - vasta ALKAA kiihtymään, 500*365&nbsp; = 182 500/vuosi.</p><p>Hyväksytään 40%. 182 500*0,4 = 73 000. Perheenyhdistämisten myötä luku kasvaa ainakin kolmella per hakija (tämä on varmasti alakanttiin) 73 000*3 = 219 000.</p><p>Eläminen 40 euroa/pv (alakanttiin, kun paikka saatu). 40*365*219 000 = 3 197 000 000. Numerot kun ovat vaikeita, niin se on 3,2 miljardia lisää kustannuksia muutamassa vuodessa noin vuoden pakolaisvirralla. Ja kustannus on pysyvä.</p><p>Siinä taisikin mennä oikeastaan ne hallituskauden säästöt, mutta onneksi matematiikka on helppoa - leikataan siis kaksinkertainen määrä. Nämä suurmielenosoitusleikkaukset näyttävät olevan vain muto-osa. Ehkä vielä pääsemme Katalonian Barcelonan lukuihin neljässä vuodessa.</p><p>Sitten on tietenkin ne seuraavan vuoden tulijat ja sitä seuraavan ja seuraavan ja niin kauan kuin haluamme jatkaa harvojen hyväosaisten pakolaisten ja mukana tulevien surffareiden ja liftareiden ottamista. Tulijoita riittää, niistä ei ole pulaa; miljardi, kaksi, kolme....ei tuota tuskaa. Joka vuosi syntyy 80-90 miljoonaa uutta potentiaalista tulijaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Sipilä IS:lle totesi, että tilanne otetaan haltuun, toivon todellakin, että tilanne otetaan haltuun sekä paikallisesti, että EU:ssa. Jos joskus, niin nyt Suomen paikka on sukulaiskansamme rinnalla. Sinne muutkin haluavat, mutta eivät uskalla. Maailma on täynnä kauheuksia ja hirvityksiä, mutta suurin ja petollisin on &quot;valkoisen miehen taakka&quot;, sille ei mikään vedä vertaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ps. Pahoittelut lipsahti puolikas versio aiemmin päivällä samasta kirjoituksesta, otsikonkin muutin lopulta</p><p>Todellinen hätä</p><p><a href="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201336-todellinen-pakolaiskriisi-suljemmeko-taas-silmamme" title="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201336-todellinen-pakolaiskriisi-suljemmeko-taas-silmamme">http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201336-todellinen-pakol...</a>.</p><p>Pakolaiskriisistä, radikaali ehdotus</p><p><a href="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202296-vastuutonta-vastuunkantoa-pakolaiset-hadassa" title="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202296-vastuutonta-vastuunkantoa-pakolaiset-hadassa">http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202296-vastuutonta-vast...</a></p><p>Saksa tekee kriisin, ei ratkaise</p><p><a href="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202104-saksa-pahentaa-kriisia-britannia-ja-ranska-etsivat-ratkaisua" title="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202104-saksa-pahentaa-kriisia-britannia-ja-ranska-etsivat-ratkaisua">http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202104-saksa-pahentaa-k...</a></p><p><a href="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202027-merkel-ja-saksa-antavat-tukensa-isisille" title="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202027-merkel-ja-saksa-antavat-tukensa-isisille">http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202027-merkel-ja-saksa-...</a></p><p>Merkelillä henkilökohtaiset syyt politiikkaansa</p><p><a href="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201918-pakolaiskatastrofin-syy-yksinkertainen-merkelin-kunnianhimo" title="http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201918-pakolaiskatastrofin-syy-yksinkertainen-merkelin-kunnianhimo">http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201918-pakolaiskatastro...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Heidänkö puolesta mieltä osoitettiin: IS 800 pakolaista saapuu tänäänTornioon. Kun Sipilä sanoo "tilanne haltuun", mitä ihmettä se tarkoittaa. Sipilähän oli itse (minimaalisesti tosin) kutsumassa tulijoita lupaamalla kodin. En tiedä kuinka iso koti herra pääministerillä on, mutta epäilen, että tämän YHDEN AINOAN päivän saalis ei sinne mahdu - sehän vapautuukin vasta vuoden vaihteessa.

Pakolaistulvan on povattu jatkuvan ja kiihtyvän. Hyvä, että olemme valmistautuneet aiheeseen liittyen koko kesän

 

Oion nyt muutaman mutkan vain suhteellistaakseni lisää asioita.

Yksi pöljä kirjoittaa seinälleen jotain höpsöä - 15 000 lähtee konserttiin ja someen mylvimään kaikille, jotka eivät ole samaa mieltä heidän kansssaan, vaikka tuskin tietävät vielä itsekään oikeasti mitä mieltä ovat ja miten maailma ihan oikeasti makaa.

 

Maailmassa on pakolaisina noin 60 000 000 ihmistä, kroonisesti aliravittuja noin 800 000 000 ja 1 500 suomalaista lähtee picnicille. Suomen lahjoitukset YK:lle vuodessa 18 000 000 eli 3,22€/lärvi. Picnic-skumpat olisi voinut käyttää toki paremminkin. Sillä olisi voinut ostaa yhdelle Syyrian pakolaisella kuukauden tai kahdenkin ruuat hieman skumpan  laadusta riippuen, mutta Libanonin Bekaan laaksossa ihan varmana arvostavat suuresti teidän kaikkien 1 500 picnic-mielenosoittajan humaaniutta - ovathan hekin vähän niin kuin piknicillä, heitä on hieman enemmän: 390 727

 

Nyt olisi Torniossa jokaiselle picnichumanistille viikonlopun jälkeen oma pakolainen - käykää ihmeessä hakemassa ja elättäkää, niin ei valtion tarvitse. Vajaassa kahdessa päivässä tosin picnic-väki on jo saanut omansa. Vuodessa on vielä 363 päivää ja vuosia vuosien perään.

 

Tänään 30 000 mielenosoittajaa on taas saatu enemmän tai vähemmän suosiolla osoittamaan kuinka heillä on oikea mieli - piittaamatta siitä, että työt ja tulot jäävät tekemättä ja saamatta. Jos Raamattu vielä tarvitsisi viisaita miehiä ja profeettoja olen vakuuttunut, että yksi  paikka olisi aivan varmana varattuna Antti Rinteelle;  tuolle hitsareiden, liukuhihnatyöntekijöiden, ojankaivajien, rekka- ja veturimiesten kaveriin, joka itse on luonut uraa lakimiehenä, joka ei osaa erottaa mitä tarkoittaa matkalaskun kaksinkertainen velottaminen suhteessa oikeudenmukaisuuteen tai mitä tarkoittaa nolla luvun perässä (lähde Wikipedia) 

 

Rinne vakuutti  tänään: "Te olette palkkanne ja lomanne ansainneet"

 

Lisään vai yhden asian: Heti kun maksatte velkanne: 17 898, 81€ / suomalainen. Muistakaa laskunne hakiessa ottaa myös alaikäisten lastenne velka ja jokaisen ylimääräisen pakolaisen, jonka haluatte maahan. (nopeimmille lasku on pienempi, sillä velkakello käy)

 

Joku arvioi laskuksi päivän tempaukselle 100 000 000 euroa, sillä voidaan nyt ottaa lisää velkaa. Olisi sillä voinut maksaakin, jos olisi tehty töitä. Sillä olisi voinut myös maksanut 6 849 pakolaisen vastaanottokeskuspaikan vuodeksi (ilo ei kyllä suuri niihin muihin jatkuviin kuluihin). Toisaalta  sillä olisi taannut ruuan vuodeksi 27 397 pakolaiselle lähi-idän leireillä, jotta he eivät olisi lähteneet Eurooppaan, samalla 14 henkeä olisi välttynyt hukkumiskuolemalta.

 

Muuten Suomea hieman aavistuksen väkirikkäämmässä (7,5milj) Kataloniassa 1 500 000 osoitti mieltään juuri hiljattain, ihan pienenä suuhteellistajana palkansaajien ongelmiin.

 

Tuntuu kuin ihmisillä olisi vaikeuksia yksinkertaisessa matematiikassa. Jos Tornioon tulee 500 pakolaista per päivä ja sota ei ole lähelläkään loppuaan, mutta ihmisvirta - kiitos Merkelin ja muiden tollojen tai omahyväisten - vasta ALKAA kiihtymään, 500*365  = 182 500/vuosi.

Hyväksytään 40%. 182 500*0,4 = 73 000. Perheenyhdistämisten myötä luku kasvaa ainakin kolmella per hakija (tämä on varmasti alakanttiin) 73 000*3 = 219 000.

Eläminen 40 euroa/pv (alakanttiin, kun paikka saatu). 40*365*219 000 = 3 197 000 000. Numerot kun ovat vaikeita, niin se on 3,2 miljardia lisää kustannuksia muutamassa vuodessa noin vuoden pakolaisvirralla. Ja kustannus on pysyvä.

Siinä taisikin mennä oikeastaan ne hallituskauden säästöt, mutta onneksi matematiikka on helppoa - leikataan siis kaksinkertainen määrä. Nämä suurmielenosoitusleikkaukset näyttävät olevan vain muto-osa. Ehkä vielä pääsemme Katalonian Barcelonan lukuihin neljässä vuodessa.

Sitten on tietenkin ne seuraavan vuoden tulijat ja sitä seuraavan ja seuraavan ja niin kauan kuin haluamme jatkaa harvojen hyväosaisten pakolaisten ja mukana tulevien surffareiden ja liftareiden ottamista. Tulijoita riittää, niistä ei ole pulaa; miljardi, kaksi, kolme....ei tuota tuskaa. Joka vuosi syntyy 80-90 miljoonaa uutta potentiaalista tulijaa.

 

Kun Sipilä IS:lle totesi, että tilanne otetaan haltuun, toivon todellakin, että tilanne otetaan haltuun sekä paikallisesti, että EU:ssa. Jos joskus, niin nyt Suomen paikka on sukulaiskansamme rinnalla. Sinne muutkin haluavat, mutta eivät uskalla. Maailma on täynnä kauheuksia ja hirvityksiä, mutta suurin ja petollisin on "valkoisen miehen taakka", sille ei mikään vedä vertaa.

 

Ps. Pahoittelut lipsahti puolikas versio aiemmin päivällä samasta kirjoituksesta, otsikonkin muutin lopulta

Todellinen hätä

http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201336-todellinen-pakolaiskriisi-suljemmeko-taas-silmamme.

Pakolaiskriisistä, radikaali ehdotus

http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202296-vastuutonta-vastuunkantoa-pakolaiset-hadassa

Saksa tekee kriisin, ei ratkaise

http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202104-saksa-pahentaa-kriisia-britannia-ja-ranska-etsivat-ratkaisua

http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202027-merkel-ja-saksa-antavat-tukensa-isisille

Merkelillä henkilökohtaiset syyt politiikkaansa

http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201918-pakolaiskatastrofin-syy-yksinkertainen-merkelin-kunnianhimo

]]>
3 http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202907-pakolaismatematiikkaa-ja-mielenilmauksia-muuten-vaan-tuhon-tiella#comments Itsekkyys matematiikka Pakolaiskriisi Perjantain suurmielenosoitus Valkoisen miehen taakka Fri, 18 Sep 2015 15:05:25 +0000 Ville Paavolainen http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202907-pakolaismatematiikkaa-ja-mielenilmauksia-muuten-vaan-tuhon-tiella