Keskittäminen http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137501/all Sun, 07 Apr 2019 21:29:30 +0300 fi Erikoissairaanhoidon yhtiöittämisessä kuntapäättäjät sivuutettu http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273714-erikoissairaanhoidon-yhtioittamisessa-kuntapaattajat-sivuutettu <p>Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit perustivat yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n. Sen tehtäväksi tuli erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen piirien yhteisen osakeyhtiön kautta. STM ja Kuntaliitto eivät ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.</p><p>Kuulin asiasta ensimmäisen kerran median kautta (AL 19.11.2018) enkä siis valtuutettuna. &nbsp;Tyrmistyneenä soitin miltei kaikkiin Pirkanmaan kuntiin ja kysyin miten näin massiivista asiaa on heidän valtuustoissa/hallituksessa käsitelty. Yhdessäkään kunnassa asiaa ei ole käsitelty omistajaohjausasiana eivätkä he olleet edes tietoisia asiasta. Olen tiedustellut asiaa myös PSHP:n valtuutetuilta ja minulle kerrottiin, että asiasta ei tulla tekemään lausuntokierrosta kuntiin ja asia on päätetty kuntien johdon kanssa. Valtuutetuille asiaa ei siis tulla missään vaiheessa tuomaan. Juna meni jo, näin kerrottiin, kun asiaa selvitin.</p><p>STM ja Kuntaliittokaan eivät ole olleet kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät mm. avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen. Realisoitunut uhkakuva?</p><p>Erikoissairaanhoidossa on tapahtunut muitakin huolestuttavia piirteitä. Hallituksen keskittämis-/päivystysasetuksella perusteltiin leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta sai kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta ollutkaan.</p><p>Sastamalassa synnytysosasto lakkautettiin ja nyt matalan riskin synnytyksistä uhkaa tulla riskisynnytyksiä, jotka tapahtuvat suunnittelemattomasti matkalla sairaalaan. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on järkevää, mutta synnytykset?</p><p>Kyseinen päivystysasetus johti myös siihen, että leikkauksia ohjattiin jo valmiiksi tukossa oleviin keskussairaaloihin. Jonoja purkaakseen keskussairaalat sitten ulkoistavat niitä yksityisille yrityksille.</p><p>Entä onko kokonaistaloudelliset vaikutusarviot tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat vääjäämättä kustannusten nousuun. Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen 4 sairaalaa. Tällainen toiminta johtaa päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille. Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Omistajien tuotto-odotukset tulevat myös vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.</p><p>Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Kysymyksessähän on 13&nbsp;700 henkilöstö ja noin miljardin euron toimintatuotot ja -kulut. Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli? Ja miksi näin massiivisessa päätöksessä kuntien päättäjät on sivuutettu?</p><p>Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala. Näin korkeatasoinen ja tuottava toiminta tulee kiinnostamaan sijoittajiakin. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin?</p><p>Suurimpana ongelmana on kuitenkin avoimuuden puute.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit perustivat yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n. Sen tehtäväksi tuli erikoissairaanhoidon palveluiden tuottaminen piirien yhteisen osakeyhtiön kautta. STM ja Kuntaliitto eivät ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.

Kuulin asiasta ensimmäisen kerran median kautta (AL 19.11.2018) enkä siis valtuutettuna.  Tyrmistyneenä soitin miltei kaikkiin Pirkanmaan kuntiin ja kysyin miten näin massiivista asiaa on heidän valtuustoissa/hallituksessa käsitelty. Yhdessäkään kunnassa asiaa ei ole käsitelty omistajaohjausasiana eivätkä he olleet edes tietoisia asiasta. Olen tiedustellut asiaa myös PSHP:n valtuutetuilta ja minulle kerrottiin, että asiasta ei tulla tekemään lausuntokierrosta kuntiin ja asia on päätetty kuntien johdon kanssa. Valtuutetuille asiaa ei siis tulla missään vaiheessa tuomaan. Juna meni jo, näin kerrottiin, kun asiaa selvitin.

STM ja Kuntaliittokaan eivät ole olleet kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät mm. avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen. Realisoitunut uhkakuva?

Erikoissairaanhoidossa on tapahtunut muitakin huolestuttavia piirteitä. Hallituksen keskittämis-/päivystysasetuksella perusteltiin leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta sai kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta ollutkaan.

Sastamalassa synnytysosasto lakkautettiin ja nyt matalan riskin synnytyksistä uhkaa tulla riskisynnytyksiä, jotka tapahtuvat suunnittelemattomasti matkalla sairaalaan. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on järkevää, mutta synnytykset?

Kyseinen päivystysasetus johti myös siihen, että leikkauksia ohjattiin jo valmiiksi tukossa oleviin keskussairaaloihin. Jonoja purkaakseen keskussairaalat sitten ulkoistavat niitä yksityisille yrityksille.

Entä onko kokonaistaloudelliset vaikutusarviot tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat vääjäämättä kustannusten nousuun. Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen 4 sairaalaa. Tällainen toiminta johtaa päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille. Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Omistajien tuotto-odotukset tulevat myös vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.

Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Kysymyksessähän on 13 700 henkilöstö ja noin miljardin euron toimintatuotot ja -kulut. Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli? Ja miksi näin massiivisessa päätöksessä kuntien päättäjät on sivuutettu?

Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala. Näin korkeatasoinen ja tuottava toiminta tulee kiinnostamaan sijoittajiakin. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin?

Suurimpana ongelmana on kuitenkin avoimuuden puute.

]]>
0 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273714-erikoissairaanhoidon-yhtioittamisessa-kuntapaattajat-sivuutettu#comments Avoimuus Erikoissairaanhoito Keskittäminen Omistajaohjaus Yhtiöittäminen Sun, 07 Apr 2019 18:29:30 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273714-erikoissairaanhoidon-yhtioittamisessa-kuntapaattajat-sivuutettu
Seitsemän tähden liikkeen vaalivoitto pelastaisi Suomen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272467-seitseman-tahden-liikkeen-vaalivoitto-pelastaisi-suomen <p>&nbsp;</p><p>Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa se, mitkä ovat Seitsemän tähden liikkeen tavoitteet ja se, mitä Tähtiliikkeen vaalimenestys merkitsisi Suomen kannalta.</p><p>Tähtiliikkeen tarjoama vaihtoehto on Suomen kannalta paras monestakin syystä. Tärkeimpiä perusteita tälle ovat Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden turvaaminen. Vain itsenäinen kansallisvaltio mahdollistaa hyvinvointivaltion ja nykyisenlaiset palvelut. Näitä ovat: ilmainen koulutus, laadukas julkinen terveydenhoito, sosiaali- ja työttömyysturvat, yleinen turvallisuus, kohtuullinen elintaso ja monet muut hyvinvointimme kannalta keskeiset asiat.</p><p>Jos Tähtiliike voittaa vaalit, voimme ryhtyä muuttamaan Suomea paremmaksi. Tällä hetkellä humanitaarisen maahanmuuton kustannukset ovat noin 3,2 miljardia ja tätä summaa on paisutettu kaikkien vanhojen puolueiden toimesta. Tähtiliike haluaa asettaa Suomen kansan etusijalle ja jos menestymme vaaleissa, vähennämme reilusti maahanmuuttoon käytettäviä rahoja ja käytämme ne suomalaisten hyväksi. Tähtiliike haluaa lisätä rahaa koulutukseen, vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon ja maakuntien elinvoiman palauttamiseen. Näillä toimilla saamme aikaan kestävää talouskasvua, joka on välttämätöntä maamme talouden kuntoon saamiseksi.</p><p>Tähtiliikkeen tavoitteena on lopettaa EU:n tyrannia ja palauttaa Suomen itsenäisyys. Tällä hetkellä olemme käytännössä EU:n orjia ja jopa omien rajojemme valvonnasta on tullut vaikeaa EU:n myötä. Tämä täytyy muuttaa; Suomen on voitava itse päättää asioistaan ja siitä, keitä rajojemme yli saa tänne tulla. Näin toimien estämme ulkomaisen halpatyövoiman vyöryn maahamme, jonka avulla poljetaan palkkatasoa monilla aloilla ja tehdään näillä aloilla työskentely kannattamattomaksi suomalaisille. Lisäksi EU:n avoin maahanmuuttopolitiikka on tuonut maahamme kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita, joista koituu taloudellemme kestämättömät kustannukset.</p><p>Kun palautamme itsenäisyytemme, saamme itse valvoa rajojamme, jolloin kumpikaan ryhmä ei pääse maahamme aiheuttamaan ongelmia. Tämä johtaa siihen, että matalapalkka-aloilla joudutaan nostamaan palkkatasoa työvoiman houkuttelemiseksi. Maahanmuuton rajoittaminen johtaa puolestaan siihen, että Suomi säästää miljardeja maahanmuuton kustannuksista, jotka voidaan käyttää omien kansalaisten hyväksi.</p><p>Tähtiliike haluaa myös palauttaa Suomelle oman rahapolitiikan. Nykymuotoinen euro aiheuttaa suuria ongelmia taloudellemme ja emme tule saamaan talouttamme kuntoon, ennen kuin palautamme oman kansallisen valuutan ja rahapolitiikan. Edellinen eurokriisi hoidettiin niin, että Euroopan keskuspankki, EKP osti valtavia määriä roskalainoja ja lainasi rahaa ympäriinsä. Kaikkiaan näitä vastuita on EKP:n kontolla noin 2000 - 3000 miljardia ja nämä tulevat euromaiden syliin, kun seuraava taantuma iskee. Lisäksi euromaiden sylissä ovat seuraavassa kriisissä ainakin Italia, Kreikka ja monet muut kriisitasolle velkaantuneet maat. Lisäksi pommeja on luvassa monista pankeista, esimerkiksi Saksan pankit ajautunevat ongelmiin seuraavassa taantumassa. Suomen kannalta paras vaihtoehto olisi irtautua eurosta jo ennen seuraavaa talouskriisiä ja viimeistään sen koittaessa Suomen tulee jättää tämä uppoava laiva ensimmäisten joukossa.</p><p>Suomen itsenäisyys ja puolueettomuus ovat Tähtiliikkeen keskeisiä tavoitteita. Suomen asioihin vaikutetaan parhaiten niin, että pidämme päätösvallan omissa käsissämme ja emme anna sitä EU:lle. Suomea ei tule viedä Naton jäseneksi, olemme saaneet olla rauhassa vuosikymmeniä ja kun jatkamme samalla tiellä, ei Venäjä uhkaa turvallisuuttamme millään tapaa. Suomen itsenäisyyttä uhkaa tällä hetkellä eniten EU:n liittovaltiokehitys, joka voi pahimmillaan johtaa siihen, että me suomalaiset emme saa enää itse päättää omista asioistamme, vaan asiamme päätetään Brysselissä, epädemokraattisesti valittujen EU-virkamiesten toimesta.</p><p>Tähtiliike kannattaa myös kestävää kehitystä. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Suomen pitää pyrkiä vähentämään kestämätöntä luonnonvarojen käyttöä ja tämä tapahtuu parantamalla energiatehokkuutta lisäämällä esim. rakentamisessa lämpöpumppujen ja muiden energiankulutusta vähentävien ratkaisujen käyttöä. Lisäksi voimme vähentää liikenteen päästöjä suosimalla vähän kuluttavia autoja ja ympäristöystävällisillä vaihtoehdoilla liikkuvia autoja. Energiaa voidaan säästää myös valaistuksessa, käyttämällä modernia tekniikkaa. Tämä kaikki voidaan tehdä niin, että&nbsp;myös kustannukset tavalliselle kansalaiselle alenevat.&nbsp;Lisäksi kestävää kehitystä tuetaan vauhdittamalla teknologista kehitystä ja myös globaaleja sopimuksia on syytä tehdä.</p><p>Tähtiliikkeen tarjoama vaihtoehto tarjoaa parhaan tulevaisuuden Suomelle ja se on täysin toteutettavissa, asia riippuu vain kansasta. Jos Tähtiliike saa vaaleissa riittävän kannatuksen, toteutuu uusi ja parempi Suomi jo seuraavien vaalien jälkeen.</p><p>Tähtiliikkeen tarjoamassa vaihtoehdossa Suomen tulevaisuus on valoisa ja maamme asiat tulevat kuntoon. Järkevä aluepolitiikka pitää asumisen kustannukset maltillisina koko maassa ja elinvoima palautetaan maakuntiin. Tällä hetkellä keskittämispolitiikka johtaa siihen, että asuntoja ei uskalleta ostaa pieniltä paikkakunnilta ja suurilla paikkakunnilla hintataso on karkaamassa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin. Kun hajautamme ihmiset tasaisesti luonnonkauniiseen Suomeen, säilyy ihmisten asunto-omaisuuden arvo maakunnissa ja toisaalta asumisen hinta ei karkaa käsistä suurissakaan kaupungeissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa se, mitkä ovat Seitsemän tähden liikkeen tavoitteet ja se, mitä Tähtiliikkeen vaalimenestys merkitsisi Suomen kannalta.

Tähtiliikkeen tarjoama vaihtoehto on Suomen kannalta paras monestakin syystä. Tärkeimpiä perusteita tälle ovat Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden turvaaminen. Vain itsenäinen kansallisvaltio mahdollistaa hyvinvointivaltion ja nykyisenlaiset palvelut. Näitä ovat: ilmainen koulutus, laadukas julkinen terveydenhoito, sosiaali- ja työttömyysturvat, yleinen turvallisuus, kohtuullinen elintaso ja monet muut hyvinvointimme kannalta keskeiset asiat.

Jos Tähtiliike voittaa vaalit, voimme ryhtyä muuttamaan Suomea paremmaksi. Tällä hetkellä humanitaarisen maahanmuuton kustannukset ovat noin 3,2 miljardia ja tätä summaa on paisutettu kaikkien vanhojen puolueiden toimesta. Tähtiliike haluaa asettaa Suomen kansan etusijalle ja jos menestymme vaaleissa, vähennämme reilusti maahanmuuttoon käytettäviä rahoja ja käytämme ne suomalaisten hyväksi. Tähtiliike haluaa lisätä rahaa koulutukseen, vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon ja maakuntien elinvoiman palauttamiseen. Näillä toimilla saamme aikaan kestävää talouskasvua, joka on välttämätöntä maamme talouden kuntoon saamiseksi.

Tähtiliikkeen tavoitteena on lopettaa EU:n tyrannia ja palauttaa Suomen itsenäisyys. Tällä hetkellä olemme käytännössä EU:n orjia ja jopa omien rajojemme valvonnasta on tullut vaikeaa EU:n myötä. Tämä täytyy muuttaa; Suomen on voitava itse päättää asioistaan ja siitä, keitä rajojemme yli saa tänne tulla. Näin toimien estämme ulkomaisen halpatyövoiman vyöryn maahamme, jonka avulla poljetaan palkkatasoa monilla aloilla ja tehdään näillä aloilla työskentely kannattamattomaksi suomalaisille. Lisäksi EU:n avoin maahanmuuttopolitiikka on tuonut maahamme kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita, joista koituu taloudellemme kestämättömät kustannukset.

Kun palautamme itsenäisyytemme, saamme itse valvoa rajojamme, jolloin kumpikaan ryhmä ei pääse maahamme aiheuttamaan ongelmia. Tämä johtaa siihen, että matalapalkka-aloilla joudutaan nostamaan palkkatasoa työvoiman houkuttelemiseksi. Maahanmuuton rajoittaminen johtaa puolestaan siihen, että Suomi säästää miljardeja maahanmuuton kustannuksista, jotka voidaan käyttää omien kansalaisten hyväksi.

Tähtiliike haluaa myös palauttaa Suomelle oman rahapolitiikan. Nykymuotoinen euro aiheuttaa suuria ongelmia taloudellemme ja emme tule saamaan talouttamme kuntoon, ennen kuin palautamme oman kansallisen valuutan ja rahapolitiikan. Edellinen eurokriisi hoidettiin niin, että Euroopan keskuspankki, EKP osti valtavia määriä roskalainoja ja lainasi rahaa ympäriinsä. Kaikkiaan näitä vastuita on EKP:n kontolla noin 2000 - 3000 miljardia ja nämä tulevat euromaiden syliin, kun seuraava taantuma iskee. Lisäksi euromaiden sylissä ovat seuraavassa kriisissä ainakin Italia, Kreikka ja monet muut kriisitasolle velkaantuneet maat. Lisäksi pommeja on luvassa monista pankeista, esimerkiksi Saksan pankit ajautunevat ongelmiin seuraavassa taantumassa. Suomen kannalta paras vaihtoehto olisi irtautua eurosta jo ennen seuraavaa talouskriisiä ja viimeistään sen koittaessa Suomen tulee jättää tämä uppoava laiva ensimmäisten joukossa.

Suomen itsenäisyys ja puolueettomuus ovat Tähtiliikkeen keskeisiä tavoitteita. Suomen asioihin vaikutetaan parhaiten niin, että pidämme päätösvallan omissa käsissämme ja emme anna sitä EU:lle. Suomea ei tule viedä Naton jäseneksi, olemme saaneet olla rauhassa vuosikymmeniä ja kun jatkamme samalla tiellä, ei Venäjä uhkaa turvallisuuttamme millään tapaa. Suomen itsenäisyyttä uhkaa tällä hetkellä eniten EU:n liittovaltiokehitys, joka voi pahimmillaan johtaa siihen, että me suomalaiset emme saa enää itse päättää omista asioistamme, vaan asiamme päätetään Brysselissä, epädemokraattisesti valittujen EU-virkamiesten toimesta.

Tähtiliike kannattaa myös kestävää kehitystä. Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa. Suomen pitää pyrkiä vähentämään kestämätöntä luonnonvarojen käyttöä ja tämä tapahtuu parantamalla energiatehokkuutta lisäämällä esim. rakentamisessa lämpöpumppujen ja muiden energiankulutusta vähentävien ratkaisujen käyttöä. Lisäksi voimme vähentää liikenteen päästöjä suosimalla vähän kuluttavia autoja ja ympäristöystävällisillä vaihtoehdoilla liikkuvia autoja. Energiaa voidaan säästää myös valaistuksessa, käyttämällä modernia tekniikkaa. Tämä kaikki voidaan tehdä niin, että myös kustannukset tavalliselle kansalaiselle alenevat. Lisäksi kestävää kehitystä tuetaan vauhdittamalla teknologista kehitystä ja myös globaaleja sopimuksia on syytä tehdä.

Tähtiliikkeen tarjoama vaihtoehto tarjoaa parhaan tulevaisuuden Suomelle ja se on täysin toteutettavissa, asia riippuu vain kansasta. Jos Tähtiliike saa vaaleissa riittävän kannatuksen, toteutuu uusi ja parempi Suomi jo seuraavien vaalien jälkeen.

Tähtiliikkeen tarjoamassa vaihtoehdossa Suomen tulevaisuus on valoisa ja maamme asiat tulevat kuntoon. Järkevä aluepolitiikka pitää asumisen kustannukset maltillisina koko maassa ja elinvoima palautetaan maakuntiin. Tällä hetkellä keskittämispolitiikka johtaa siihen, että asuntoja ei uskalleta ostaa pieniltä paikkakunnilta ja suurilla paikkakunnilla hintataso on karkaamassa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin. Kun hajautamme ihmiset tasaisesti luonnonkauniiseen Suomeen, säilyy ihmisten asunto-omaisuuden arvo maakunnissa ja toisaalta asumisen hinta ei karkaa käsistä suurissakaan kaupungeissa.

]]>
12 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272467-seitseman-tahden-liikkeen-vaalivoitto-pelastaisi-suomen#comments Keskittäminen Kestävä kehitys Suomen tulevaisuus Tähtiliike Talous Sun, 24 Mar 2019 17:15:53 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272467-seitseman-tahden-liikkeen-vaalivoitto-pelastaisi-suomen
Raha seuraa potilasta - vaiko ministeriä? http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270405-raha-seuraa-potilasta-vaiko-ministeria <p>Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisen vaikutukset ovat räjähtäneet käsiin viime viikkoina. Vanhushoidon palveluyksiköissä hoitajat on ajettu kestämättömän ahtaalle yritysten ahneuden nimissä. Ihmishenkien<br />menetyksiltä ei ole vältytty henkilöstön alimitoitusten takia. Jos missä tahansa muussa toiminnassa tehtäisiin tällaisia laiminlyöntejä, olisi selvää että vastuujohtajat vietäisiin raudoissa talteen.</p><p><br />Yksityistäminen osoittaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuu pitää olla yksissä käsissä. Rahanahneus ei saa ajaa inhimillisyyden ohi. Hoitoa tarvitsevien on saatava tarvittava hoito, oli se sitten lääkäripalveluja, ympärivuorokautista hoitokotiasumista tai lastenhoitoa. Yksityinen palvelu voi täydentää julkista palvelua. Vastuu ja tilaus pitää olla yksissä käsissä sekä rahoituksen että hoidon osalta, kuntien ja kuntayhtymien<br />luottamushenkilöillä. Vastuuta ei pidä ulkoistaa kasvottomille ulkomaisille pörssiyhtiöille tai sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille. Sote:n valinnanvapaus pitää estää, se on kansakunnan etu.</p><p><br />Nykytilanteesta ei kanna vastuuta kukaan. Viime vuosina useat ministerit ovat antaneet rahan seurata potilasta. Uuden keskittämisasetuksen pääarkkitehdit ovat Juha Rehula (kesk.) ja Annika Saarikko (kesk.).<br />Myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on valtioneuvoston jäsenenä vastuussa mm. keskittämisasetuksesta. Vakuutteluistaan huolimatta keskittämisasetusta hän ei estänyt. Nyt synnytyksiä, syöpähoitoja ja leikkauksia viedään sairaaloista satojen kilometrien päähän. Vaalien alla ollaan kantaa muuttamassa, mutta miksi puhemies ei hoitanut asiaa silloin, kun istui hallituksessa? Vaalien läheisyys ja oma<br />hillotolppa muuttavat kantoja, mutta olisi suoraselkäistä pitää kantansa myös hallituksessa.</p><p><br />Raha seuraa ainakin ministereitä. Anne Bernerin (kesk.) silmissä kiiluu jo paikka ruotsalaisen pankin hallituksessa, vaikka hän istuu Suomen hallituksessa. Berner ehti sekoittaa pääministeri Juha Sipilän<br />suojeluksessa taksialan. Kokkolan seudulla taksitoimintaan tuli täysin uusia toimijoita vailla minkäänlaista kokemusta. Oliko sattumaa? Autoihin ajettiin pakolla seurantalaitteita ja yllätys, täälläkin takana oli<br />yksittäisiä keskustalaisia yrittäjiä hyötyjinä. Ja kaiken kukkuraksi autot halutaan vaihdattaa sähköautoihin. Odotan vain kenelle tämä bisnes on suunniteltu.</p><p>On se raha seurannut Sipilän kavereita ennenkin. &rdquo;Paska-laki&rdquo; ei muuttunut ministeri Paula Lehtomäen aikana. Jätevesipuhdistamoja muuten myi aiemmin Sipilän omistama yhtiö. Raha on seurannut myös kokoomusministereitä. Nyt valinnanvapautta ajetaan vauhdilla. Kuka muistaa vielä ministeri Laura Rädyn (kok.) ministeripaikan jälkeiset siirrot Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja sieltä yksityiseen terveysalan<br />yritykseen.Tai miten oli puoluetoveri Lasse Männistön liikkeet.</p><p><br />Lopettakaa omien yksityistaloudellisten etujen ajaminen sekä kavereiden ja sukulaisten nimittäminen virkoihin. Olisiko Suomi jossain vaiheessa maa, jossa voisi luottaa siihen, että korkeat virkamiehet ja poliisi ovat puolueettomia eikä kokoomuksen tai jonkun muun puolueen mandaatilla juuri ennen vaaleja perättömiä oikeusjuttuja julkisuuteen heitteleviä marionetteja. Ratkaisu voisi olla, että johtavat viranhaltijat vaihdetaan joka vaalikauden alussa. Silloin virkamiehilläkin&nbsp;selkeämpi tarve toimia oikeudenmukaisuuden puolesta.</p><p>Sami Kilpeläinen</p><p>Kansalaispuolueen puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisen vaikutukset ovat räjähtäneet käsiin viime viikkoina. Vanhushoidon palveluyksiköissä hoitajat on ajettu kestämättömän ahtaalle yritysten ahneuden nimissä. Ihmishenkien
menetyksiltä ei ole vältytty henkilöstön alimitoitusten takia. Jos missä tahansa muussa toiminnassa tehtäisiin tällaisia laiminlyöntejä, olisi selvää että vastuujohtajat vietäisiin raudoissa talteen.


Yksityistäminen osoittaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen vastuu pitää olla yksissä käsissä. Rahanahneus ei saa ajaa inhimillisyyden ohi. Hoitoa tarvitsevien on saatava tarvittava hoito, oli se sitten lääkäripalveluja, ympärivuorokautista hoitokotiasumista tai lastenhoitoa. Yksityinen palvelu voi täydentää julkista palvelua. Vastuu ja tilaus pitää olla yksissä käsissä sekä rahoituksen että hoidon osalta, kuntien ja kuntayhtymien
luottamushenkilöillä. Vastuuta ei pidä ulkoistaa kasvottomille ulkomaisille pörssiyhtiöille tai sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille. Sote:n valinnanvapaus pitää estää, se on kansakunnan etu.


Nykytilanteesta ei kanna vastuuta kukaan. Viime vuosina useat ministerit ovat antaneet rahan seurata potilasta. Uuden keskittämisasetuksen pääarkkitehdit ovat Juha Rehula (kesk.) ja Annika Saarikko (kesk.).
Myös eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on valtioneuvoston jäsenenä vastuussa mm. keskittämisasetuksesta. Vakuutteluistaan huolimatta keskittämisasetusta hän ei estänyt. Nyt synnytyksiä, syöpähoitoja ja leikkauksia viedään sairaaloista satojen kilometrien päähän. Vaalien alla ollaan kantaa muuttamassa, mutta miksi puhemies ei hoitanut asiaa silloin, kun istui hallituksessa? Vaalien läheisyys ja oma
hillotolppa muuttavat kantoja, mutta olisi suoraselkäistä pitää kantansa myös hallituksessa.


Raha seuraa ainakin ministereitä. Anne Bernerin (kesk.) silmissä kiiluu jo paikka ruotsalaisen pankin hallituksessa, vaikka hän istuu Suomen hallituksessa. Berner ehti sekoittaa pääministeri Juha Sipilän
suojeluksessa taksialan. Kokkolan seudulla taksitoimintaan tuli täysin uusia toimijoita vailla minkäänlaista kokemusta. Oliko sattumaa? Autoihin ajettiin pakolla seurantalaitteita ja yllätys, täälläkin takana oli
yksittäisiä keskustalaisia yrittäjiä hyötyjinä. Ja kaiken kukkuraksi autot halutaan vaihdattaa sähköautoihin. Odotan vain kenelle tämä bisnes on suunniteltu.

On se raha seurannut Sipilän kavereita ennenkin. ”Paska-laki” ei muuttunut ministeri Paula Lehtomäen aikana. Jätevesipuhdistamoja muuten myi aiemmin Sipilän omistama yhtiö. Raha on seurannut myös kokoomusministereitä. Nyt valinnanvapautta ajetaan vauhdilla. Kuka muistaa vielä ministeri Laura Rädyn (kok.) ministeripaikan jälkeiset siirrot Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja sieltä yksityiseen terveysalan
yritykseen.Tai miten oli puoluetoveri Lasse Männistön liikkeet.


Lopettakaa omien yksityistaloudellisten etujen ajaminen sekä kavereiden ja sukulaisten nimittäminen virkoihin. Olisiko Suomi jossain vaiheessa maa, jossa voisi luottaa siihen, että korkeat virkamiehet ja poliisi ovat puolueettomia eikä kokoomuksen tai jonkun muun puolueen mandaatilla juuri ennen vaaleja perättömiä oikeusjuttuja julkisuuteen heitteleviä marionetteja. Ratkaisu voisi olla, että johtavat viranhaltijat vaihdetaan joka vaalikauden alussa. Silloin virkamiehilläkin selkeämpi tarve toimia oikeudenmukaisuuden puolesta.

Sami Kilpeläinen

Kansalaispuolueen puheenjohtaja

]]>
2 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270405-raha-seuraa-potilasta-vaiko-ministeria#comments Keskittäminen Sote vanhuspalvelut Yksityistäminen Wed, 27 Feb 2019 06:52:18 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270405-raha-seuraa-potilasta-vaiko-ministeria
Keskittäminen on vahingollista http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268296-keskittaminen-on-vahingollista <p>Eduskuntavaalit lähestyvät ja puolueet pyrkivät kirkastamaan omia näkemyksiään. Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n vaalipaneelissa keskiviikkona 9.1. Helsingissä saatiin vihdoin puolueista irti selkeitä linjaeroja. Yksi liittyi keskittämiseen ja kaupungistumiseen.</p><p>Kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat selkeästi haluavansa nopeampaa kaupungistumista ja tukevansa keskittymisen kiihdyttämistä. Heidän mielestään keskittäminen torjuu ilmastonmuutosta.</p><p>Erilaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kaupungistuminen nimenomaan kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lisää hiilidioksipäästöjä jopa yli neljänneksellä. Asiaa on tutkittu Suomessakin ja tulokset ovat selkeät: pääkaupunkiseudulla asuvan vuotuiset hiilidioksipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat maalla asuvan. Ero johtuu suuremmasta kulutuksesta ja asumisen suuremmista energiakustannuksista.</p><p>Jo&shy;kai&shy;nen tie&shy;tää, et&shy;tä kes&shy;kit&shy;tä&shy;mi&shy;sen ja kau&shy;pun&shy;gis&shy;tu&shy;mi&shy;sen edistäminen mer&shy;kit&shy;see maa&shy;seu&shy;dun ja maa&shy;kun&shy;tien&shy;kin elin&shy;voi&shy;man heik&shy;ke&shy;ne&shy;mis&shy;tä. Se köyhdyttäisi koko Suomea. Haluavatko suomalaiset tukea sellaista linjaa?</p><p>Meillä Lapissa on menossa ennen näkemätön matkailun kasvukausi. Matkailijat kaikkialta maailmaa tulevat tänne puhtaan pohjoisen luonnon, hiljaisuuden ja turvallisuutemmekin houkuttelemina. He odottavat kuitenkin, että kaikki palvelut toimivat jouhevasti. Kasvava palveluntarve näkyy. Kärsimme nyt monella alalla työvoimapulasta. Keskittämispolitiikka veisi kehitystä täysin väärään suuntaan.</p><p>Yksi Lapin elinkeinojen ja työpaikkojen tärkeimmistä tukijaloista on metsäteollisuus. Parhaillaan on vireillä useitakin suuria erittäin tärkeitä metsäteollisuuden investointihankkeita. Nämä investoinnit eivät synny, ellei ole varmuutta, että puuta riittää ja sitä saadaan metsästä. Tätäkin varten tarvitsemme työvoimaa kaikkialle Lappiin ja eri puolille Suomea. Metsämme eivät kasva kaupungeissa. Näihin tarpeisiin ja maakuntiemme kehittämiseen keskittämispolitiikka ja kaupungistumisen kiihdyttäminen sopivat erittäin huonosti.&nbsp; &nbsp;</p><p>Keskusta on vastikään hyväksynyt aluekehityksen linjaukset tulevalle vaalikaudelle. Aluekehitys erilaistuu, mutta keskustan mielestä se ei saa eriarvoistua. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa ja niiden mukaisesti alueita on tuettava.</p><p>Digitalisaatio mahdollistaa jo nyt etätyön tekemisen, joten esimerkiksi julkisen hallinnon ja tutkimuksen työpaikat voivat sijoita maantieteellisesti missä vain. Kysymys on enemmänkin asenteesta ja toimintakulttuurista, siitä tarjoammeko ihmisille tällaisia mahdollisuuksia. Tämä tulee muistaa myös tulevia maakuntia rakennettaessa. Työpaikkoja ei tule keskittää vain maakuntien keskuskaupunkeihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Markus Lohi</p><p>Kansanedustaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntavaalit lähestyvät ja puolueet pyrkivät kirkastamaan omia näkemyksiään. Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n vaalipaneelissa keskiviikkona 9.1. Helsingissä saatiin vihdoin puolueista irti selkeitä linjaeroja. Yksi liittyi keskittämiseen ja kaupungistumiseen.

Kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat selkeästi haluavansa nopeampaa kaupungistumista ja tukevansa keskittymisen kiihdyttämistä. Heidän mielestään keskittäminen torjuu ilmastonmuutosta.

Erilaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että kaupungistuminen nimenomaan kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lisää hiilidioksipäästöjä jopa yli neljänneksellä. Asiaa on tutkittu Suomessakin ja tulokset ovat selkeät: pääkaupunkiseudulla asuvan vuotuiset hiilidioksipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat maalla asuvan. Ero johtuu suuremmasta kulutuksesta ja asumisen suuremmista energiakustannuksista.

Jo­kai­nen tie­tää, et­tä kes­kit­tä­mi­sen ja kau­pun­gis­tu­mi­sen edistäminen mer­kit­see maa­seu­dun ja maa­kun­tien­kin elin­voi­man heik­ke­ne­mis­tä. Se köyhdyttäisi koko Suomea. Haluavatko suomalaiset tukea sellaista linjaa?

Meillä Lapissa on menossa ennen näkemätön matkailun kasvukausi. Matkailijat kaikkialta maailmaa tulevat tänne puhtaan pohjoisen luonnon, hiljaisuuden ja turvallisuutemmekin houkuttelemina. He odottavat kuitenkin, että kaikki palvelut toimivat jouhevasti. Kasvava palveluntarve näkyy. Kärsimme nyt monella alalla työvoimapulasta. Keskittämispolitiikka veisi kehitystä täysin väärään suuntaan.

Yksi Lapin elinkeinojen ja työpaikkojen tärkeimmistä tukijaloista on metsäteollisuus. Parhaillaan on vireillä useitakin suuria erittäin tärkeitä metsäteollisuuden investointihankkeita. Nämä investoinnit eivät synny, ellei ole varmuutta, että puuta riittää ja sitä saadaan metsästä. Tätäkin varten tarvitsemme työvoimaa kaikkialle Lappiin ja eri puolille Suomea. Metsämme eivät kasva kaupungeissa. Näihin tarpeisiin ja maakuntiemme kehittämiseen keskittämispolitiikka ja kaupungistumisen kiihdyttäminen sopivat erittäin huonosti.   

Keskusta on vastikään hyväksynyt aluekehityksen linjaukset tulevalle vaalikaudelle. Aluekehitys erilaistuu, mutta keskustan mielestä se ei saa eriarvoistua. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa ja niiden mukaisesti alueita on tuettava.

Digitalisaatio mahdollistaa jo nyt etätyön tekemisen, joten esimerkiksi julkisen hallinnon ja tutkimuksen työpaikat voivat sijoita maantieteellisesti missä vain. Kysymys on enemmänkin asenteesta ja toimintakulttuurista, siitä tarjoammeko ihmisille tällaisia mahdollisuuksia. Tämä tulee muistaa myös tulevia maakuntia rakennettaessa. Työpaikkoja ei tule keskittää vain maakuntien keskuskaupunkeihin.

 

Markus Lohi

Kansanedustaja

]]>
4 http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268296-keskittaminen-on-vahingollista#comments Aluekehitys Digitalisaatio Kaupungistuminen Keskittäminen Thu, 24 Jan 2019 08:39:10 +0000 Markus Lohi http://markuslohi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268296-keskittaminen-on-vahingollista
Hallitus keskittää erikoissairaanhoitoa, Pohjois-Pohjanmaa kärsii http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267178-hallitus-keskittaa-erikoissairaanhoitoa-pohjois-pohjanmaa-karsii <p>Sote-uudistus junnaa ja tänään hallitus toi eduskuntaan vielä uusia sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä lakeja. Eduskunnan lähetekeskustelussa olivat erikoissairaanhoidon keskittämiseen liittyvä lainmuutos, asiakasmaksulaki sekä ensihoidon järjestämiseen liittyvä lainmuutos.</p><p>Pohjois-Suomen kannalta ehkä kuumin kysymys on terveydenhuoltolain muutos liittyen erikoissairaanhoidon keskittämiseen. Asia kytkeytyy tiiviisti erityisesti Raahen aluesairaalan toimintaedellytyksiin.</p><p>Kirurgisten hoitojen keskittäminen ja aluesairaaloiden alasajo on ollut yksi hallituksen terveydenhuollon muutoshankkeista. Leikkausten keskittämistä keskuskaupunkien päivystäviin sairaaloihin on perusteltu potilasturvallisuudella ja laadun parantamisella, mutta taustalla vaikuttavat tosiasiassa hallituksen säästötavoitteet. Leikkausten keskittämiset on pakotettu sairaanhoitopiireihin terveydenhuoltolain muutoksella ja lakiin perustuvilla asetuksilla. Eduskunnassa äänestettiin keskittämistä koskevista terveydenhuoltolain muutoksista vuonna 2016 ja keskittämistä ajavat asetukset on päätetty niin ikään tällä kaudella.</p><p>Keskustalaisten sote-ministerien johdolla Suomessa on siis tällä hallituskaudella toteutettu mittava erikoissairaanhoidon keskittäminen, kokoomuslaisen valtionvarainministerin määrittäessä tahdin. Nyt olisi pelastettava se mikä pelastettavissa on, ja muutettava vuonna 2016 terveydenhuoltolakiin säädetty pakkokeskittäminen ja keskittämisasetukset.</p><p>Tänään eduskunnassa käsittelyssä oleva hallituksen esitys terveydenhuoltolain muuttamiseksi ei kuitenkaan pelasta Raahen sairaalaa tai muita aluesairaaloita. Hallitus esittää lakiin muutosta, joka sallisi yleisanestesiaa vaativat leikkaukset myös muissa kuin laajan päivystyksen sairaaloissa, mutta vain jos potilas on siirrettävissä laajan päivystyksen yksikköön 30 minuutissa. Esitys ei mahdollista leikkaustoiminnan jatkoa useimmissa aluesairaaloissa, sillä ne sijaitsevat yleensä kauempana alueen keskus- tai yliopistosairaalasta.</p><p>Esitys onkin yksityisiä terveysyrityksiä suosiva. Keskuskaupungeissa sijaitseville terveysyrityksille avautuvat auvoiset apajat, kun hallitus ajaa aluesairaaloiden toiminnan ja niissä tehtävät leikkaukset alas, mutta mahdollistaa palveluiden oston keskuskaupunkien yksityisistä sairaaloista. Myös kokoomusvaikuttaja Sirpa Asko-Seljavaara <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/268754-havyton-temppu-sipila-hallitus-ajamassa-suomen-terveydenhuollon-vaaralliseen" target="_blank">on kritisoinut</a>&nbsp;hallituksen linjaa nimeten käsittelyssä olevan lain muutoksen Lex Terveystaloksi. Nimitys on osuva, sillä lain myötä rutiinileikkauksia siirretään aluesairaaloiden alasajon myötä ruuhkautuneista keskussairaaloista yksityisille sairaaloille ja samalla osaavat lääkärit siirtyvät sinne &ndash; kuitenkin julkiselle puolelle jäisi kallis päivystys ja komplikaatioiden hoito. Tämä vääristäisi kilpailua yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä yksityisten terveysjättien eduksi. Kyse on puhdasoppisesta kermankuorinnasta.</p><p>Olemme raahelaisen kansanedustaja Katja Hännisen kanssa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_448+2018.aspx" target="_blank">esittäneet terveydenhuoltolain ja asetusten muutosta</a> siten, että sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueille tulisi palauttaa mahdollisuus järjestää leikkaustoiminnan ja sairaaloiden välinen työnjako parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että myös aluesairaaloissa voitaisiin leikata potilasturvallisuudesta huolehtien. Helsingistä saneltu pakkokeskittäminen ei ole oikea toimintatapa.</p><p>Tänään käsittelyssä on myös asiakasmaksulain muutos, joka sisältää sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvä asia on se, että suunterveydenhuollon asiakasmaksut sisällytetään nyt terveydenhuollon maksukattoon. Olen esittänyt asiaa vuosi sitten <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_1+2018.aspx" target="_blank">lakialoitteella</a>, ja nyt asia näyttää toteutuvan. Kyseessä on merkittävä asia, sillä suunterveydenhoidon kustannukset ovat vähävaraisille ihmisille merkittävä rasite ja este tarpeellisten palveluiden käytölle. Olen iloinen, että asia nyt etenee ja terveyden tasa-arvo näiltä osin etenee.</p><p>Toinen hyvä asia uudessa asiakasmaksulaissa on vanhustenhoidon tehostetun palveluasumisen maksuviidakon selkeytyminen. Nykyisin tehostetussa palveluasumisen maksuista ei ota erkkikään, eikä varsinkaan pihtiputaan mummo, selvää. Nyt tehostetun palveluasumisen maksut yhdenmukaistetaan laitoshoidon maksujen kanssa ja niille asetetaan selvät rajat.</p><p>Huonoa asiakasmaksulaissa puolestaan on se, että osalla suomalaisista tilanne jopa huononee esityksen myötä. Hallituksen esittämässä laissa ei olisi nykyisenlaisia maksujen välikattoja, mikä tarkoittaa, että asiakasmaksut ovat nousemassa huomattavasti palveluja paljon käyttäviltä. Esityksessä luovuttaisiin terveyskeskusmaksujen vuosimaksusta, joka on nyt enintään 41,20 euroa vuodessa ajanvarauskäyntien osalta. Jatkossa maksun voisi periä jokaiselta käynniltä, mikä kohdistuu kipeästi erityisesti paljon palveluja käyttäviin vanhuksiin. Jo nykytilanteessa yli 300&thinsp;000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päättyi ulosottoon. Vuonna 2015 reilulla 55&thinsp;000 suomalaisella asiakasmaksuihin, lääkkeisiin ja matkoihin meni yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.</p><p>Asiakasmaksuja maksaa lähinnä puolet kansasta, ja se puolikas ei ole se paremmin toimeentuleva puoli. Terveyskeskusten asiakkaista valtaosa kuuluu alempiin tuloluokkiin hyvätuloisten ollessa työterveyshoidossa. Asiakasmaksut kasautuvat ja iskevät kovimmin vanhuksiin ja eniten hoitoa tarvitseviin. Terveydellisen tasa-arvon turvaamiseksi paljon palveluita tarvitsevien vähävaraisten maksutaakkaa tulisi keventää yhdistämällä kolme erillistä maksukattoa. Kolmen erillisen maksukaton (yhteensä n. 1 600&euro;) sijasta tulisi säätää yksi yhtenäinen 760 euron vuosittainen maksukatto hoidolle, lääkkeille ja matkoille.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kirjoitus julkaistu Kalevassa 9.1.2019</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistus junnaa ja tänään hallitus toi eduskuntaan vielä uusia sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä lakeja. Eduskunnan lähetekeskustelussa olivat erikoissairaanhoidon keskittämiseen liittyvä lainmuutos, asiakasmaksulaki sekä ensihoidon järjestämiseen liittyvä lainmuutos.

Pohjois-Suomen kannalta ehkä kuumin kysymys on terveydenhuoltolain muutos liittyen erikoissairaanhoidon keskittämiseen. Asia kytkeytyy tiiviisti erityisesti Raahen aluesairaalan toimintaedellytyksiin.

Kirurgisten hoitojen keskittäminen ja aluesairaaloiden alasajo on ollut yksi hallituksen terveydenhuollon muutoshankkeista. Leikkausten keskittämistä keskuskaupunkien päivystäviin sairaaloihin on perusteltu potilasturvallisuudella ja laadun parantamisella, mutta taustalla vaikuttavat tosiasiassa hallituksen säästötavoitteet. Leikkausten keskittämiset on pakotettu sairaanhoitopiireihin terveydenhuoltolain muutoksella ja lakiin perustuvilla asetuksilla. Eduskunnassa äänestettiin keskittämistä koskevista terveydenhuoltolain muutoksista vuonna 2016 ja keskittämistä ajavat asetukset on päätetty niin ikään tällä kaudella.

Keskustalaisten sote-ministerien johdolla Suomessa on siis tällä hallituskaudella toteutettu mittava erikoissairaanhoidon keskittäminen, kokoomuslaisen valtionvarainministerin määrittäessä tahdin. Nyt olisi pelastettava se mikä pelastettavissa on, ja muutettava vuonna 2016 terveydenhuoltolakiin säädetty pakkokeskittäminen ja keskittämisasetukset.

Tänään eduskunnassa käsittelyssä oleva hallituksen esitys terveydenhuoltolain muuttamiseksi ei kuitenkaan pelasta Raahen sairaalaa tai muita aluesairaaloita. Hallitus esittää lakiin muutosta, joka sallisi yleisanestesiaa vaativat leikkaukset myös muissa kuin laajan päivystyksen sairaaloissa, mutta vain jos potilas on siirrettävissä laajan päivystyksen yksikköön 30 minuutissa. Esitys ei mahdollista leikkaustoiminnan jatkoa useimmissa aluesairaaloissa, sillä ne sijaitsevat yleensä kauempana alueen keskus- tai yliopistosairaalasta.

Esitys onkin yksityisiä terveysyrityksiä suosiva. Keskuskaupungeissa sijaitseville terveysyrityksille avautuvat auvoiset apajat, kun hallitus ajaa aluesairaaloiden toiminnan ja niissä tehtävät leikkaukset alas, mutta mahdollistaa palveluiden oston keskuskaupunkien yksityisistä sairaaloista. Myös kokoomusvaikuttaja Sirpa Asko-Seljavaara on kritisoinut hallituksen linjaa nimeten käsittelyssä olevan lain muutoksen Lex Terveystaloksi. Nimitys on osuva, sillä lain myötä rutiinileikkauksia siirretään aluesairaaloiden alasajon myötä ruuhkautuneista keskussairaaloista yksityisille sairaaloille ja samalla osaavat lääkärit siirtyvät sinne – kuitenkin julkiselle puolelle jäisi kallis päivystys ja komplikaatioiden hoito. Tämä vääristäisi kilpailua yksityisten ja julkisten toimijoiden välillä yksityisten terveysjättien eduksi. Kyse on puhdasoppisesta kermankuorinnasta.

Olemme raahelaisen kansanedustaja Katja Hännisen kanssa esittäneet terveydenhuoltolain ja asetusten muutosta siten, että sairaanhoitopiireille ja erityisvastuualueille tulisi palauttaa mahdollisuus järjestää leikkaustoiminnan ja sairaaloiden välinen työnjako parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että myös aluesairaaloissa voitaisiin leikata potilasturvallisuudesta huolehtien. Helsingistä saneltu pakkokeskittäminen ei ole oikea toimintatapa.

Tänään käsittelyssä on myös asiakasmaksulain muutos, joka sisältää sekä hyviä että huonoja asioita. Hyvä asia on se, että suunterveydenhuollon asiakasmaksut sisällytetään nyt terveydenhuollon maksukattoon. Olen esittänyt asiaa vuosi sitten lakialoitteella, ja nyt asia näyttää toteutuvan. Kyseessä on merkittävä asia, sillä suunterveydenhoidon kustannukset ovat vähävaraisille ihmisille merkittävä rasite ja este tarpeellisten palveluiden käytölle. Olen iloinen, että asia nyt etenee ja terveyden tasa-arvo näiltä osin etenee.

Toinen hyvä asia uudessa asiakasmaksulaissa on vanhustenhoidon tehostetun palveluasumisen maksuviidakon selkeytyminen. Nykyisin tehostetussa palveluasumisen maksuista ei ota erkkikään, eikä varsinkaan pihtiputaan mummo, selvää. Nyt tehostetun palveluasumisen maksut yhdenmukaistetaan laitoshoidon maksujen kanssa ja niille asetetaan selvät rajat.

Huonoa asiakasmaksulaissa puolestaan on se, että osalla suomalaisista tilanne jopa huononee esityksen myötä. Hallituksen esittämässä laissa ei olisi nykyisenlaisia maksujen välikattoja, mikä tarkoittaa, että asiakasmaksut ovat nousemassa huomattavasti palveluja paljon käyttäviltä. Esityksessä luovuttaisiin terveyskeskusmaksujen vuosimaksusta, joka on nyt enintään 41,20 euroa vuodessa ajanvarauskäyntien osalta. Jatkossa maksun voisi periä jokaiselta käynniltä, mikä kohdistuu kipeästi erityisesti paljon palveluja käyttäviin vanhuksiin. Jo nykytilanteessa yli 300 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päättyi ulosottoon. Vuonna 2015 reilulla 55 000 suomalaisella asiakasmaksuihin, lääkkeisiin ja matkoihin meni yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista.

Asiakasmaksuja maksaa lähinnä puolet kansasta, ja se puolikas ei ole se paremmin toimeentuleva puoli. Terveyskeskusten asiakkaista valtaosa kuuluu alempiin tuloluokkiin hyvätuloisten ollessa työterveyshoidossa. Asiakasmaksut kasautuvat ja iskevät kovimmin vanhuksiin ja eniten hoitoa tarvitseviin. Terveydellisen tasa-arvon turvaamiseksi paljon palveluita tarvitsevien vähävaraisten maksutaakkaa tulisi keventää yhdistämällä kolme erillistä maksukattoa. Kolmen erillisen maksukaton (yhteensä n. 1 600€) sijasta tulisi säätää yksi yhtenäinen 760 euron vuosittainen maksukatto hoidolle, lääkkeille ja matkoille.

 

Kirjoitus julkaistu Kalevassa 9.1.2019

]]>
0 http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267178-hallitus-keskittaa-erikoissairaanhoitoa-pohjois-pohjanmaa-karsii#comments Asiakasmaksut Erikoissairaanhoito Keskittäminen Sosiaali- ja terveyspalvelut Wed, 09 Jan 2019 14:06:38 +0000 Hanna Sarkkinen http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267178-hallitus-keskittaa-erikoissairaanhoitoa-pohjois-pohjanmaa-karsii
Onko tavoitteena yksityistää maailman kustannustehokkain erikoissairaanhoito? http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267066-onko-tavoitteena-yksityistaa-maailman-kustannustehokkain-erikoissairaanhoito <p>Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit päättivät yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n perustamisesta. Sen tehtävänä on valmistella erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamista piirien yhteisesti omistaman osakeyhtiön kautta. STM ja Kuntaliitto eivät ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.</p><p>Erikoissairaanhoidossa tapahtuu muitakin huolestuttavia piirteitä. Päivystys- ja leikkaustoiminnan lakimuutoksilla perustellaan leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta voi kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta olisikaan. Onko tämä perustuslain mukaan mahdollista?</p><p>Mm. Sastamalan synnytykset keskitettiin Taysiin. Vedottiin potilasturvallisuuteen, että jos jokin menee pieleen, niin on pitää olla leikkausvalmius. Miten potilasturvallisuus toteutuu, kun matka kiireelliseen synnytykseen kasvaa? Riskisynnytykset on saatava synnyttää lähellä, nyt välimatkan lisääntyessä myös matalan riskin synnyttäjille syntyy uusi riski. Lisäksi keskussairaalassa tehdyt toimenpiteet ovat kalliimpia kuin aluesairaalassa.</p><p>Hoi&shy;don oi&shy;ke&shy;aa por&shy;ras&shy;tus&shy;ta ja sen tuo&shy;mia sääs&shy;tö&shy;jä ei syn&shy;ny il&shy;man pe&shy;rus&shy;ta&shy;son lä&shy;hi&shy;pal&shy;ve&shy;lu&shy;verk&shy;koa. Sote-uu&shy;dis&shy;tuk&shy;ses&shy;sa tar&shy;vi&shy;taan alu&shy;e&shy;sai&shy;raa&shy;loi&shy;ta, jot&shy;ka yh&shy;dis&shy;täi&shy;si&shy;vät pe&shy;rus&shy;ter&shy;vey&shy;den&shy;huol&shy;lon ja pe&shy;ru&shy;se&shy;ri&shy;kois&shy;sai&shy;raan&shy;hoi&shy;don. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on kuitenkin järkevää.</p><p>Onko kokonaistaloudelliset vaikutukset tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat erikoissairaanhoidon keskittämiseen &ndash; samalla päivystysasetuksen seurauksilla karsitaan toimintoja aluesairaaloissa.</p><p>Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen 4 sairaalaa. Tällainen toiminta johtaa vääjäämättä päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille. Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Sillä siihenhän tällä pyritään. Omistajien tuotto-odotukset tulevat vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.</p><p>Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Kysymyksessähän on 13&nbsp;700 henkilöstö ja noin miljardin euron toimintatuotot ja -kulut. Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli?</p><p>Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala &ndash; kuten Kanta-Hämeen keskussairaalakin. Näin korkeatasoinen ja tuottava toiminta tulee olemaan kiinnostuksen kohteena ei vain Suomessa vaan myös valtakunnan rajojen ulkopuolella. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin? Onko lopullisena tavoitteena maailman kustannustehokkaimman erikoissairaanhoidon yksityistäminen?</p><p>Ja vielä lopuksi, tullaanko mahdollisen uuden maakuntavaltuuston kädet sitomaan jo etukäteen asiassa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joulukuussa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirit päättivät yhteisen Tays Alustayhtiö oy:n perustamisesta. Sen tehtävänä on valmistella erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamista piirien yhteisesti omistaman osakeyhtiön kautta. STM ja Kuntaliitto eivät ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä. Uhkana näkevät avoimuuden puutteen ja demokratiavajeen.

Erikoissairaanhoidossa tapahtuu muitakin huolestuttavia piirteitä. Päivystys- ja leikkaustoiminnan lakimuutoksilla perustellaan leikkaustoiminnan ja synnytysten lopettaminen useista pienistä julkisista, kustannustehokkaista sairaaloista. Yksityisen sektorin sairaaloissa leikkaustoiminta voi kuitenkin jatkua, vaikkei niissä vaadittua päivystysvalmiutta olisikaan. Onko tämä perustuslain mukaan mahdollista?

Mm. Sastamalan synnytykset keskitettiin Taysiin. Vedottiin potilasturvallisuuteen, että jos jokin menee pieleen, niin on pitää olla leikkausvalmius. Miten potilasturvallisuus toteutuu, kun matka kiireelliseen synnytykseen kasvaa? Riskisynnytykset on saatava synnyttää lähellä, nyt välimatkan lisääntyessä myös matalan riskin synnyttäjille syntyy uusi riski. Lisäksi keskussairaalassa tehdyt toimenpiteet ovat kalliimpia kuin aluesairaalassa.

Hoi­don oi­ke­aa por­ras­tus­ta ja sen tuo­mia sääs­tö­jä ei syn­ny il­man pe­rus­ta­son lä­hi­pal­ve­lu­verk­koa. Sote-uu­dis­tuk­ses­sa tar­vi­taan alu­e­sai­raa­loi­ta, jot­ka yh­dis­täi­si­vät pe­rus­ter­vey­den­huol­lon ja pe­ru­se­ri­kois­sai­raan­hoi­don. Harvinaisten erikoisalojen keskittäminen on kuitenkin järkevää.

Onko kokonaistaloudelliset vaikutukset tehty? Erikoissairaanhoidon kilpavarustelu ja massiiviset investoinnit johtavat erikoissairaanhoidon keskittämiseen – samalla päivystysasetuksen seurauksilla karsitaan toimintoja aluesairaaloissa.

Tays investoi 300 miljoonalla. Lisäksi Pohjola sairaala rakentaa omille asiakkailleen 4 sairaalaa. Tällainen toiminta johtaa vääjäämättä päällekkäisyyteen, turhiin investointeihin ja kokonaiskustannusten nousuun kunnille. Eikö tosiasialliset tuottavuustavoitteet pitäisi olla selvillä ennen toimeenpanoa? Sillä siihenhän tällä pyritään. Omistajien tuotto-odotukset tulevat vaikuttamaan siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske ja kokonaisverotus tulee todennäköisesti kasvamaan.

Kuten sote-uudistuksessa, niin tässäkin on hirmuinen kiire. Miten näin massiivista ja kauaskantoista ratkaisua tehdään näin nopealla aikataululla? Kysymyksessähän on 13 700 henkilöstö ja noin miljardin euron toimintatuotot ja -kulut. Missä ovat vaikutusarviot hoidon integraatioon? Millä tavalla kuvaan tulee sosiaalipuoli?

Tays on tuottavuuskehitykseltään paras yliopistosairaala – kuten Kanta-Hämeen keskussairaalakin. Näin korkeatasoinen ja tuottava toiminta tulee olemaan kiinnostuksen kohteena ei vain Suomessa vaan myös valtakunnan rajojen ulkopuolella. Miten yhtiöittäminen vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin? Onko lopullisena tavoitteena maailman kustannustehokkaimman erikoissairaanhoidon yksityistäminen?

Ja vielä lopuksi, tullaanko mahdollisen uuden maakuntavaltuuston kädet sitomaan jo etukäteen asiassa?

]]>
4 http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267066-onko-tavoitteena-yksityistaa-maailman-kustannustehokkain-erikoissairaanhoito#comments Erikoissairaanhoito Keskittäminen Terveydenhuolto sote yksityistäminen Mon, 07 Jan 2019 14:47:17 +0000 riitta kuismanen http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267066-onko-tavoitteena-yksityistaa-maailman-kustannustehokkain-erikoissairaanhoito
Maakunnilla ja kaupungeilla on yhteinen etu http://mattinikama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263528-maakunnilla-ja-kaupungeilla-on-yhteinen-etu Tulee hiukan jälkijättöisesti minun kommentit, kun en ole aivan reaaliajassa Eduskunnan istuntojen seuraamisen suhteen pysynyt. Eduskunnassa on useampaan otteeseen keskusteltu valtion virastojen ja laitosten sijoittamisesta. Kysymyksessä on ollut muun muassa Pelastuslaitoksen yhteydessä Kuopiossa sijaitseva kriisinhallintakeskus. Keskustan Kurvinen piti hyvän puheenvuoron sen puolesta, että olisi hyvä sijoittaa laitoksia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Korvaan särähti hiukan tästä seurannut edustaja Rossin vertaus, jossa laitosten pääkaupunkiseudulle sijoittamista verrattiin Stalinin vainopolitiikkaan. On tärkeää pitää Suomi kauttaaltaan asuttuna ja elivoimaisena. Vaikka vahvasti tunnen itseni turkulaiseksi, Jokioisilla ja alueen seutukaupungissa Forssassa asuneena tunnistan, kuinka paljon maakunnista löytyy voimavaroja. Jos ja kun maakuntavaalit jonakin päivänä toteutuvat, olen valmis ajamaan, sekä Turun, että alueen pienempien kuntien ja kaupunkien etua. Tahdon tehdä politiikkaa, joka ei ole vain kotiinpäin vetämistä. Nopeiden yhteyksien ja etätöiden mahdollisuuksien kasvaessa on tärkeää puolustaa muidenkin, kuin alueen keskuskaupungin Turun etuja. Turku kasvaa ja kehittyy, tapahtuipa mitä tahansa. On tärkeää tehdä politiikkaa, jossa eri alueet ja eturyhmät voivat voittaa siten, ettei muita nähdä kilpailijoina, vaan yhteisten etujen edistämisen mahdollisuuksina. Suomi on suuri maa monine alueinensa ja vahvuuksinensa ja sellaisena se tulee muös tulevaisuudessa nähdä. Turhan vastakkainasettelun sijaan tulee löytää tavoitteet, jotka ovat yhteiseksi eduksi. Politiikassa tulee ottaa huomioon oman ydinkannattajaryhmän lisäksi laajemmat yhteiset projektit, joilla pystytään kestävällä tavalla edistämään mahdollisimman suuren ihmisjoukon hyvinvointia. Edustuksellisuuteen, vaaleihin ja vaalilupauksiin perehtyneenä uskon ja tiedän olevani kyvykäs tekemään kestävää politiikkaan, jossa yhteinen etu on myös jokaisen yksilön etu.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 0 http://mattinikama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263528-maakunnilla-ja-kaupungeilla-on-yhteinen-etu#comments Alueellistaminen Kaupungit Keskittäminen Maakunnat Fri, 02 Nov 2018 05:29:40 +0000 Matti Nikama http://mattinikama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263528-maakunnilla-ja-kaupungeilla-on-yhteinen-etu Paljonko leikkaushoitojen keskittäminen lopulta maksaa? http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262158-paljonko-leikkaushoitojen-keskittaminen-lopulta-maksaa <p>Sairaaloiden päivystyspalvelut ovat viime viikkoina olleet jälleen esillä mediassa. Ensin sosiaali- ja terveysministeriö antoi keskustalaisen ministerin Annika Saarikon päätöksellä poikkeusluvan synnytystoiminnan jatkamiselle Mehiläiselle ulkoistetussa Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Sitten keskustalainen lääkärikansanedustaja Pekka Puska häiritsi hallituspuolueiden yhteiseloa tuomalla esiin näkemyksensä siitä, että Vaasan keskussairaala tulisi lisätä ns. laajan päivystyksen keskussairaaloiden listalle. Useimmille terveydenhuollon ulkopuolisille lienee kuitenkin jäänyt melkoisen epäselväksi, mistä päivystyksen, synnytysten&nbsp;ja leikkaushoitojen keskittämisessä on kysymys.</p><p>&rdquo;Vaativien&rdquo; kirurgisten hoitojen keskittäminen on ollut yksi Sipilän hallituksen terveydenhuollon muutoshankkeista. Keskittämistä on perusteltu potilasturvallisuudella ja hoidon laadun parantamisella, mutta muutoksen markkinointiviestinnän takana paljastuvat todellisuudessa hyvin samanlaiset julkisten palvelujen säästötavoitteet, kuin useimmissa muissakin Sipilän hallituksen uudistuksissa. Myös vaikutusarviointien puutteet ja virheet kustannusvaikutusten arvioinnissa ovat samankaltaisia kuin hallituksen monissa muissa hankkeissa. Koska Suomessa ei ole laajalti käytössä sellaisia laaturekistereitä, joissa esim. leikkaustuloksia seurattaisiin, ei uudistuksen valmistelussa ole ollut käytössään kunnollisia tietoja siitä, kuinka suurta toimenpidemäärää tulisi hoitavalta yksiköltä edellyttää, jotta yksiköllä olisi riittävä osaaminen hoidon turvalliseen toteuttamiseen.</p><p>Keskittämisen säädösperustana on vuonna 2011 voimaantullut terveydenhuoltolaki sekä tuon lain perusteella annettu valtioneuvoston asetus 582/2017 terveydenhuollon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (keskittämisasetus). Terveydenhuoltolain 45 &sect;:ään lisättiin jo vuonna 2016 säännös, jonka mukaan &rdquo;leikkaustoiminta, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa, tulee kokonaisuudessaan koota niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys&rdquo;. &nbsp;</p><p>Joidenkin vaativien hoitojen keskittämisen hyödyllisyydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Esimerkiksi syöpäsairauksien monialainen hoito edellyttää sellaista osaamista, jota ei voida useimmissa keskussairaaloissa ylläpitää. Keskittämisasetusta valmistelleet selvityshenkilöt kävivät laajan kuulemiskierroksen sekä eri alueiden että eri erikoisalojen osalta ja heidän ehdotuksensa toteuttaminen (<a href="https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilot-sairaaloiden-osaamista-on-koottava-laadun-takaamiseksi"><u>https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilot-sairaaloiden-osaamista-on-koottava-laadun-takaamiseksi</u></a>) ei olisi aiheuttanut sellaista vastakkainasettelua, mitä keskittämisasetus lopullisessa muodossaan on synnyttänyt. Erityisen ongelmalliseksi leikkaustoimintaa koskevan säätelyn tekee se, että terveydenhuoltolain 45 &sect; edellyttää nyt leikkaustoiminnan keskittämistä vielä paljon laajemmin, kuin mitä itse keskittämisasetus vaatii. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri valmistelee parhaillaan yleisanestesiassa tapahtuvan hammashoidon keskittämistä noin kahdestakymmenestä perusterveydenhuollon toimipisteestä Meilahteen. Voi olla, että tämä parantaa hoidon laatua, mutta voi myös olla, että keskittäminen lisää pelkopotilaiden hoitojonoja ja johtaa lopulta myös kustannusten nousuun, sillä monet kunnat ovat hoitaneet anestesiassa tehdyt hoitotoimenpiteet varsin edullisena ostopalvelutoimintana. Pääsääntöisesti toiminta yliopistosairaalassa on kalliimpaa kuin keskussairaalassa ja toiminta keskussairaalassa (mm. päivystyksen takia) on taas kalliimpaa kuin aluesairaalassa. Olenkin kovasti hämmästellyt niitä valtiovarainministeriön oletuksia, joiden mukaan toimintojen keskittäminen yliopistosairaaloihin säästäisi kustannuksia. Tuo oletus voi toteutua vain, jos yksikkökustannukset laskevat toimenpidemäärän funktiona. Käytännössä palkkakuluilla (joita suuri osa sairaanhoidon kustannuksista on) on kuitenkin taipumus nousta kysynnän lisääntyessä taikka työajan siirtyessä virka-ajan ulkopuolelle.</p><p>Keskittämisen isot ongelmat liittyvät myös siihen, että sellaisten sairaaloiden, joiden toimenpidevalikoima on kovin rajoittunut, on vaikea rekrytoida kirurgeja. Mm. Lapin keskussairaala on jo julkisuudessa valitellut sitä, että erikoistuvat lääkärit hakeutuvat monipuolista oppia saadakseen isompiin sairaaloihin ja uusia kirurgeja on Rovaniemelle vaikea saada. Jos taas osaajia ei saada, eivät päivystyspalvelutkaan toimi. Toinen ongelma liittyy leikkaussalikapasiteetin käyttöön. Pienissä sairaaloissa on leikkaussalikapasiteettia, joka yleisanestesian käyttökiellon takia jää nyt käyttämättä. Kun toimenpiteet keskitetään päivystäviin keskussairaaloihin, joutuvat ne puolestaan rakentamaan uutta kapasiteettia. Kyse ei ole pelkästään leikkaussalitiloista, vaan myös siitä, leikataanko jonopotilaita jatkossa virka-ajan ulkopuolella. Lisätyöt tulevat päivystäville keskussairaaloille kalliiksi ja henkilöstö lopulta väsyy suureen työkuormaan. Ongelma näkyy hyvin Meilahden sairaalassa, josta monet leikkaussalihoitajat hakeutuvat nyt muualle töihin liian korkean työsidonnaisuuden takia. Kolmas ongelma liittyy potilaiden hoitoon pääsyyn. Elektiivisen toiminnan ja päivystyksen sekoittuminen merkitsee usein sitä, että kiireelliset potilaat ajavat vuoroissaan kiireettömien ohi &ndash; tällöin jonossa olevien potilaiden hoitoajat myöhentyvät. HUS:ssa onkin tänä vuonna jouduttu aiempaa useammin siirtämään kiireettömiä leikkauksia.</p><p>Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tarkkaan keskittämistoimien tuomia &rdquo;säästöjä&rdquo;. HYKS:n erityisvastuualueen neljä sairaanhoitopiiriä ovat omalta osaltaan arvioineet, että keskittäminen on lisännyt hoidon kustannuksia vuositasolla n. 4 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon keskittämisasetuksen muut haitalliset vaikutukset olisi perusteltua, että terveydenhuoltolain 45 &sect;:n yleisanestesiatoimenpiteitä koskeva vaatimus kumottaisiin ja päätösvalta toimenpiteiden tarkoituksenmukaisesta suorituspaikasta jätettäisiin jatkossa sovittavaksi kunkin erityisvastuualueen sairaaloiden kesken valtiovallan tiukan säädösohjauksen sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sairaaloiden päivystyspalvelut ovat viime viikkoina olleet jälleen esillä mediassa. Ensin sosiaali- ja terveysministeriö antoi keskustalaisen ministerin Annika Saarikon päätöksellä poikkeusluvan synnytystoiminnan jatkamiselle Mehiläiselle ulkoistetussa Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Sitten keskustalainen lääkärikansanedustaja Pekka Puska häiritsi hallituspuolueiden yhteiseloa tuomalla esiin näkemyksensä siitä, että Vaasan keskussairaala tulisi lisätä ns. laajan päivystyksen keskussairaaloiden listalle. Useimmille terveydenhuollon ulkopuolisille lienee kuitenkin jäänyt melkoisen epäselväksi, mistä päivystyksen, synnytysten ja leikkaushoitojen keskittämisessä on kysymys.

”Vaativien” kirurgisten hoitojen keskittäminen on ollut yksi Sipilän hallituksen terveydenhuollon muutoshankkeista. Keskittämistä on perusteltu potilasturvallisuudella ja hoidon laadun parantamisella, mutta muutoksen markkinointiviestinnän takana paljastuvat todellisuudessa hyvin samanlaiset julkisten palvelujen säästötavoitteet, kuin useimmissa muissakin Sipilän hallituksen uudistuksissa. Myös vaikutusarviointien puutteet ja virheet kustannusvaikutusten arvioinnissa ovat samankaltaisia kuin hallituksen monissa muissa hankkeissa. Koska Suomessa ei ole laajalti käytössä sellaisia laaturekistereitä, joissa esim. leikkaustuloksia seurattaisiin, ei uudistuksen valmistelussa ole ollut käytössään kunnollisia tietoja siitä, kuinka suurta toimenpidemäärää tulisi hoitavalta yksiköltä edellyttää, jotta yksiköllä olisi riittävä osaaminen hoidon turvalliseen toteuttamiseen.

Keskittämisen säädösperustana on vuonna 2011 voimaantullut terveydenhuoltolaki sekä tuon lain perusteella annettu valtioneuvoston asetus 582/2017 terveydenhuollon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (keskittämisasetus). Terveydenhuoltolain 45 §:ään lisättiin jo vuonna 2016 säännös, jonka mukaan ”leikkaustoiminta, joka edellyttää leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa, tulee kokonaisuudessaan koota niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys”.  

Joidenkin vaativien hoitojen keskittämisen hyödyllisyydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Esimerkiksi syöpäsairauksien monialainen hoito edellyttää sellaista osaamista, jota ei voida useimmissa keskussairaaloissa ylläpitää. Keskittämisasetusta valmistelleet selvityshenkilöt kävivät laajan kuulemiskierroksen sekä eri alueiden että eri erikoisalojen osalta ja heidän ehdotuksensa toteuttaminen (https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilot-sairaaloiden-osaamista-on-koottava-laadun-takaamiseksi) ei olisi aiheuttanut sellaista vastakkainasettelua, mitä keskittämisasetus lopullisessa muodossaan on synnyttänyt. Erityisen ongelmalliseksi leikkaustoimintaa koskevan säätelyn tekee se, että terveydenhuoltolain 45 § edellyttää nyt leikkaustoiminnan keskittämistä vielä paljon laajemmin, kuin mitä itse keskittämisasetus vaatii. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri valmistelee parhaillaan yleisanestesiassa tapahtuvan hammashoidon keskittämistä noin kahdestakymmenestä perusterveydenhuollon toimipisteestä Meilahteen. Voi olla, että tämä parantaa hoidon laatua, mutta voi myös olla, että keskittäminen lisää pelkopotilaiden hoitojonoja ja johtaa lopulta myös kustannusten nousuun, sillä monet kunnat ovat hoitaneet anestesiassa tehdyt hoitotoimenpiteet varsin edullisena ostopalvelutoimintana. Pääsääntöisesti toiminta yliopistosairaalassa on kalliimpaa kuin keskussairaalassa ja toiminta keskussairaalassa (mm. päivystyksen takia) on taas kalliimpaa kuin aluesairaalassa. Olenkin kovasti hämmästellyt niitä valtiovarainministeriön oletuksia, joiden mukaan toimintojen keskittäminen yliopistosairaaloihin säästäisi kustannuksia. Tuo oletus voi toteutua vain, jos yksikkökustannukset laskevat toimenpidemäärän funktiona. Käytännössä palkkakuluilla (joita suuri osa sairaanhoidon kustannuksista on) on kuitenkin taipumus nousta kysynnän lisääntyessä taikka työajan siirtyessä virka-ajan ulkopuolelle.

Keskittämisen isot ongelmat liittyvät myös siihen, että sellaisten sairaaloiden, joiden toimenpidevalikoima on kovin rajoittunut, on vaikea rekrytoida kirurgeja. Mm. Lapin keskussairaala on jo julkisuudessa valitellut sitä, että erikoistuvat lääkärit hakeutuvat monipuolista oppia saadakseen isompiin sairaaloihin ja uusia kirurgeja on Rovaniemelle vaikea saada. Jos taas osaajia ei saada, eivät päivystyspalvelutkaan toimi. Toinen ongelma liittyy leikkaussalikapasiteetin käyttöön. Pienissä sairaaloissa on leikkaussalikapasiteettia, joka yleisanestesian käyttökiellon takia jää nyt käyttämättä. Kun toimenpiteet keskitetään päivystäviin keskussairaaloihin, joutuvat ne puolestaan rakentamaan uutta kapasiteettia. Kyse ei ole pelkästään leikkaussalitiloista, vaan myös siitä, leikataanko jonopotilaita jatkossa virka-ajan ulkopuolella. Lisätyöt tulevat päivystäville keskussairaaloille kalliiksi ja henkilöstö lopulta väsyy suureen työkuormaan. Ongelma näkyy hyvin Meilahden sairaalassa, josta monet leikkaussalihoitajat hakeutuvat nyt muualle töihin liian korkean työsidonnaisuuden takia. Kolmas ongelma liittyy potilaiden hoitoon pääsyyn. Elektiivisen toiminnan ja päivystyksen sekoittuminen merkitsee usein sitä, että kiireelliset potilaat ajavat vuoroissaan kiireettömien ohi – tällöin jonossa olevien potilaiden hoitoajat myöhentyvät. HUS:ssa onkin tänä vuonna jouduttu aiempaa useammin siirtämään kiireettömiä leikkauksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tarkkaan keskittämistoimien tuomia ”säästöjä”. HYKS:n erityisvastuualueen neljä sairaanhoitopiiriä ovat omalta osaltaan arvioineet, että keskittäminen on lisännyt hoidon kustannuksia vuositasolla n. 4 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon keskittämisasetuksen muut haitalliset vaikutukset olisi perusteltua, että terveydenhuoltolain 45 §:n yleisanestesiatoimenpiteitä koskeva vaatimus kumottaisiin ja päätösvalta toimenpiteiden tarkoituksenmukaisesta suorituspaikasta jätettäisiin jatkossa sovittavaksi kunkin erityisvastuualueen sairaaloiden kesken valtiovallan tiukan säädösohjauksen sijaan.

]]>
8 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262158-paljonko-leikkaushoitojen-keskittaminen-lopulta-maksaa#comments Kotimaa Erikoissairaanhoito Keskittäminen Päivystys Sote-uudistus Sun, 07 Oct 2018 06:04:57 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262158-paljonko-leikkaushoitojen-keskittaminen-lopulta-maksaa
Ei Suomea ilman maaseutua http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258568-ei-suomea-ilman-maaseutua <p><strong>YLE uutisoi tänään (23.7.2018) tutkimustuloksesta, jonka mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaisi pitää koko maan asuttuna. Loppuun tietysti heitettiin pakollinen &rdquo;valtio maksaa viulut&rdquo;.</strong></p><p>Ensinnäkin on todettava Veikko Vennamon sanoin, että kyllä kansa tietää. Suomalaisilla on maaseutu aina mukanaan, vaikka he asuisivatkin kerrostaloissa. Suomalaisista suuri osa on syntynyt maaseudulla, ja moni elää siellä edelleen tai pitää edelleen yhteyksiä rakkaaseen kotipitäjäänsä. Harvassa ovat nekin kaupunkilaiset, jotka eivät joskus olisi unelmoineet muutosta maalle. Jos maaseutua ei ole, ei ole enää Suomeakaan.</p><p>Mutta niistä viuluista. Kuvitelma siitä, että maaseutu olisi pelkkä kuluerä, on juuri sitä mitä sanoin &ndash; kuvitelma. Tämä kuvitelma perustuu siihen, että esimerkiksi YLEllä tuijotetaan ilmeisen tarkoitushakuisesti pelkästään valtionosuuksien jakautumista, jossa pienet maalaiskunnat ovat nokkaa kohti tietysti aina saajapuolella, kun suuret kaupungit taas ovat maksun puolella. Näin yksinkertainen ei yhteiskunta kuitenkaan ole.</p><p>Suomessa keskuskaupunkien pamput ja maakunnissa maakuntakeskukset unohtavat toistuvasti sen tosiasian, että ne ovat olleet keskittämispolitiikan saajapuolella jo vähintään kolme vuosikymmentä. Otetaan esimerkki omalta lyhyeltä kuntapoliitikon uraltani. Kun edellinen hallitus esitti omaa surkeaa sote-malliaan, jossa kuntien tulisi muodostaa vähintään 20 000 asukkaan peruspalvelualueita ja 50 000 asukkaan sote-alueita (muistini mukaan nimitykset ja rajat olivat nämä), Rovaniemi ilmoitti ettei se aio lähteä mihinkään alueeseen, vaan toimii itse. Perusteluksi Rovaniemen kaupunginjohtaja laski kulmat kurtussa, kuinka asukasta kohti jaettavat kulut ovat toisten elättämistä.</p><p>Rovaniemellä kuitenkin on valtion, siis kaikkien kuntien veronmaksajien, rahoittamia laitoksia ja työpaikkoja enemmän kuin missään muualla Lapissa. Varuskunta, keskussairaala (sairaanhoitopiiri laskuttaa kuntia itse asiassa suoraan), ELY-keskus, oikeus, yliopisto, rautatiet, lentokenttä ja mitä vielä. Kuka rahoittaa ja ketä? Taloutensa Rovaniemi on ajanut nykyiseen jamaan aivan itse ilman pienten maalaiskuntien &rdquo;apua&rdquo; kaikesta tästä huolimatta. Siksi oli härskiä uhata jättää maalaiskunnat oman onnensa nojaan. Tämä sama kuvio toimii koko maan tasolla, kun tarkastellaan pääkaupunkiseutua verrattuna muuhun maahan.</p><p>Lisäksi on tarkasteltava sitä tosiseikkaa, että keskuksiin rakennetaan asuntoja jatkuvalla syötöllä, usein suorasti tai epäsuorasti julkisin varoin. Näissä asunnoissa asuu opiskelijoita ja työttömiä, jotka saavat rahansa kansaneläkelaitokselta, ja kuluttavat nämä rahansa kaupungeissa ja tietysti maksavat asumistuellaan vuokraa kaupungin alueelle.</p><p>Olen aiemminkin hellinyt ajatusta myös Suomen talouden tuotantoketjujen tarkastelusta alueiden näkökulmasta. Esimerkiksi kaupan alan yhtiöt maksavat suurimmat veronsa kaupunkeihin, kun elintarvikkeet tuodaan maalta ja vieläpä ostetaan käytännössä monopoliasemassa tuottajalta. Metsäjätit saavat puunsa maalaiskunnista, mutta raha näkyy teollisuuspaikkakunnilla ja niissä kunnissa, jotka yhtiöt ilmoittavat kotipaikakseen. Arvatkaa, onko esimerkisi UPM:n konttori Inarissa, no ei ole. Alkutuotannossa palkat ovat jalostusta pienemmät, ja tuotannon työntekijöiden verotulot ovatkin lähes ainoa kohta koko tuotantoketjun tulovirtaa, josta maalaiskunnat saavat osansa.</p><p><strong>Kaupunkimaantieteilijän tieteilyt</strong></p><p>Heti perään YLE uutisoi, kuinka kaupunkimaantieteen rohvessoori &rdquo;tyrmää&rdquo; toiveet solidaarisuudesta maaseutua kohtaan. Hän ilmoittaa että ei niitä voi asuttuna pitää, kun siellä on niin vähän porukkaa ja ihmiset &rdquo;vapaasti&rdquo; valitsevat asuinpaikoikseen kaupunkeja. Tämä starbucks-professori siis heitti lonkalta mahtavalta paikaltaan (ja palkaltaan) metropolipoliittista jargonia.</p><p>Ensinnäkin on todettava, että ihmiset muuttavat työn perässä. Tosiasia on, että valtion työpaikkojen määrä on romahtanut maalaiskunnissa ja kasvanut kovaa vauhtia varsinkin pääkaupunkiseudulla. Nämä tietysti luovat kysyntää alueella ja sitä mukaa lisää työpaikkoja. Samalla on maalla asumisen kuluja hilattu keinotekoisesti ylöspäin ns. &rdquo;ympäristöverotuksen&rdquo; varjolla. Liikenteen polttoaineita verotetaan aina vain tiukemmin päästöjen rajoittamisen nimissä samalla, kun trendikkäästi kaupunkipyöräilevää Helsinkiä lämmitetään hiilellä. Kun tieteismies toteaa, että ei kaupungistumista enää voi pysäyttää, eikö voitaisi edes harkita keskittämispolitiikan lopettamista?</p><p>Maaseudulle ei työtä luoda, ei edes epäsuorasti. Parinkymmenen kilometrin pätkä rataa pääkaupunkiseudulle maksoi puolet siitä hinnasta, millä vedettäisiin rata Rovaniemeltä Jäämerelle luoden näin edellytyksiä teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle maalla. Länsimetro maksoi miljardin, pelkkä musiikkitalokin 160 miljoonaa. Kaikkien näiden rahoituksessa oli mukana valtio suurella lompakollaan, jonka varat verotetaan paitsi kaikilta asukkailta, myös teollisuudenaloilta, joiden tuotantoketjut ovat lähtöisin maalta.</p><p>Sanottakoon muuten sekin, että Lapin osuus Suomen viennistä on per capita eli asukasta kohti vuonna 2015 varovaisesti laskettuna 7.2% koko Suomen viennistä, kun Lapissa asuu noin 3% koko Suomen väestöstä. Onko kaupunkimaantieteilijä ajatellut, kuinka esimerkiksi Lapissa harjoitettava työ toteutettaisiin, mikäli kaikki asuisivat kaupungeissa. Ehkäpä neuvostotyylisillä parakki- ja leiriratkaisuilla, mene ja tiedä. Kai hän tietää, kun professori kerran on.</p><p>Kaupunkitieteilijä totesi muuten viisaudessaan, että ratkaisuksi ongelmaan tulisi ottaa maahanmuutto. Jonkun tulisi hänellekin näyttää hieman tilastoja maahanmuuttajien työllistymisasteesta sekä kantasuomalaistenkin työllisyydestä. Jo tämä heitto kertoo, kuinka korkealle tämän tieteentekijän neuvoja tulee arvostaa.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10313405">https://yle.fi/uutiset/3-10313405</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10318903">https://yle.fi/uutiset/3-10318903</a></p><p><a href="http://www.lapland.chamber.fi/lapin-kauppakamarin-vaikutttamissuunnitelma/">http://www.lapland.chamber.fi/lapin-kauppakamarin-vaikutttamissuunnitelma/</a></p><p>Akseli Erkkilä (väyrysläinen)</p><p>Kittilä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> YLE uutisoi tänään (23.7.2018) tutkimustuloksesta, jonka mukaan neljä viidestä suomalaisesta haluaisi pitää koko maan asuttuna. Loppuun tietysti heitettiin pakollinen ”valtio maksaa viulut”.

Ensinnäkin on todettava Veikko Vennamon sanoin, että kyllä kansa tietää. Suomalaisilla on maaseutu aina mukanaan, vaikka he asuisivatkin kerrostaloissa. Suomalaisista suuri osa on syntynyt maaseudulla, ja moni elää siellä edelleen tai pitää edelleen yhteyksiä rakkaaseen kotipitäjäänsä. Harvassa ovat nekin kaupunkilaiset, jotka eivät joskus olisi unelmoineet muutosta maalle. Jos maaseutua ei ole, ei ole enää Suomeakaan.

Mutta niistä viuluista. Kuvitelma siitä, että maaseutu olisi pelkkä kuluerä, on juuri sitä mitä sanoin – kuvitelma. Tämä kuvitelma perustuu siihen, että esimerkiksi YLEllä tuijotetaan ilmeisen tarkoitushakuisesti pelkästään valtionosuuksien jakautumista, jossa pienet maalaiskunnat ovat nokkaa kohti tietysti aina saajapuolella, kun suuret kaupungit taas ovat maksun puolella. Näin yksinkertainen ei yhteiskunta kuitenkaan ole.

Suomessa keskuskaupunkien pamput ja maakunnissa maakuntakeskukset unohtavat toistuvasti sen tosiasian, että ne ovat olleet keskittämispolitiikan saajapuolella jo vähintään kolme vuosikymmentä. Otetaan esimerkki omalta lyhyeltä kuntapoliitikon uraltani. Kun edellinen hallitus esitti omaa surkeaa sote-malliaan, jossa kuntien tulisi muodostaa vähintään 20 000 asukkaan peruspalvelualueita ja 50 000 asukkaan sote-alueita (muistini mukaan nimitykset ja rajat olivat nämä), Rovaniemi ilmoitti ettei se aio lähteä mihinkään alueeseen, vaan toimii itse. Perusteluksi Rovaniemen kaupunginjohtaja laski kulmat kurtussa, kuinka asukasta kohti jaettavat kulut ovat toisten elättämistä.

Rovaniemellä kuitenkin on valtion, siis kaikkien kuntien veronmaksajien, rahoittamia laitoksia ja työpaikkoja enemmän kuin missään muualla Lapissa. Varuskunta, keskussairaala (sairaanhoitopiiri laskuttaa kuntia itse asiassa suoraan), ELY-keskus, oikeus, yliopisto, rautatiet, lentokenttä ja mitä vielä. Kuka rahoittaa ja ketä? Taloutensa Rovaniemi on ajanut nykyiseen jamaan aivan itse ilman pienten maalaiskuntien ”apua” kaikesta tästä huolimatta. Siksi oli härskiä uhata jättää maalaiskunnat oman onnensa nojaan. Tämä sama kuvio toimii koko maan tasolla, kun tarkastellaan pääkaupunkiseutua verrattuna muuhun maahan.

Lisäksi on tarkasteltava sitä tosiseikkaa, että keskuksiin rakennetaan asuntoja jatkuvalla syötöllä, usein suorasti tai epäsuorasti julkisin varoin. Näissä asunnoissa asuu opiskelijoita ja työttömiä, jotka saavat rahansa kansaneläkelaitokselta, ja kuluttavat nämä rahansa kaupungeissa ja tietysti maksavat asumistuellaan vuokraa kaupungin alueelle.

Olen aiemminkin hellinyt ajatusta myös Suomen talouden tuotantoketjujen tarkastelusta alueiden näkökulmasta. Esimerkiksi kaupan alan yhtiöt maksavat suurimmat veronsa kaupunkeihin, kun elintarvikkeet tuodaan maalta ja vieläpä ostetaan käytännössä monopoliasemassa tuottajalta. Metsäjätit saavat puunsa maalaiskunnista, mutta raha näkyy teollisuuspaikkakunnilla ja niissä kunnissa, jotka yhtiöt ilmoittavat kotipaikakseen. Arvatkaa, onko esimerkisi UPM:n konttori Inarissa, no ei ole. Alkutuotannossa palkat ovat jalostusta pienemmät, ja tuotannon työntekijöiden verotulot ovatkin lähes ainoa kohta koko tuotantoketjun tulovirtaa, josta maalaiskunnat saavat osansa.

Kaupunkimaantieteilijän tieteilyt

Heti perään YLE uutisoi, kuinka kaupunkimaantieteen rohvessoori ”tyrmää” toiveet solidaarisuudesta maaseutua kohtaan. Hän ilmoittaa että ei niitä voi asuttuna pitää, kun siellä on niin vähän porukkaa ja ihmiset ”vapaasti” valitsevat asuinpaikoikseen kaupunkeja. Tämä starbucks-professori siis heitti lonkalta mahtavalta paikaltaan (ja palkaltaan) metropolipoliittista jargonia.

Ensinnäkin on todettava, että ihmiset muuttavat työn perässä. Tosiasia on, että valtion työpaikkojen määrä on romahtanut maalaiskunnissa ja kasvanut kovaa vauhtia varsinkin pääkaupunkiseudulla. Nämä tietysti luovat kysyntää alueella ja sitä mukaa lisää työpaikkoja. Samalla on maalla asumisen kuluja hilattu keinotekoisesti ylöspäin ns. ”ympäristöverotuksen” varjolla. Liikenteen polttoaineita verotetaan aina vain tiukemmin päästöjen rajoittamisen nimissä samalla, kun trendikkäästi kaupunkipyöräilevää Helsinkiä lämmitetään hiilellä. Kun tieteismies toteaa, että ei kaupungistumista enää voi pysäyttää, eikö voitaisi edes harkita keskittämispolitiikan lopettamista?

Maaseudulle ei työtä luoda, ei edes epäsuorasti. Parinkymmenen kilometrin pätkä rataa pääkaupunkiseudulle maksoi puolet siitä hinnasta, millä vedettäisiin rata Rovaniemeltä Jäämerelle luoden näin edellytyksiä teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle maalla. Länsimetro maksoi miljardin, pelkkä musiikkitalokin 160 miljoonaa. Kaikkien näiden rahoituksessa oli mukana valtio suurella lompakollaan, jonka varat verotetaan paitsi kaikilta asukkailta, myös teollisuudenaloilta, joiden tuotantoketjut ovat lähtöisin maalta.

Sanottakoon muuten sekin, että Lapin osuus Suomen viennistä on per capita eli asukasta kohti vuonna 2015 varovaisesti laskettuna 7.2% koko Suomen viennistä, kun Lapissa asuu noin 3% koko Suomen väestöstä. Onko kaupunkimaantieteilijä ajatellut, kuinka esimerkiksi Lapissa harjoitettava työ toteutettaisiin, mikäli kaikki asuisivat kaupungeissa. Ehkäpä neuvostotyylisillä parakki- ja leiriratkaisuilla, mene ja tiedä. Kai hän tietää, kun professori kerran on.

Kaupunkitieteilijä totesi muuten viisaudessaan, että ratkaisuksi ongelmaan tulisi ottaa maahanmuutto. Jonkun tulisi hänellekin näyttää hieman tilastoja maahanmuuttajien työllistymisasteesta sekä kantasuomalaistenkin työllisyydestä. Jo tämä heitto kertoo, kuinka korkealle tämän tieteentekijän neuvoja tulee arvostaa.

https://yle.fi/uutiset/3-10313405

https://yle.fi/uutiset/3-10318903

http://www.lapland.chamber.fi/lapin-kauppakamarin-vaikutttamissuunnitelma/

Akseli Erkkilä (väyrysläinen)

Kittilä

]]>
2 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258568-ei-suomea-ilman-maaseutua#comments Aluepolitiikka Kaupungistuminen Keskittäminen Maaseutu Mon, 23 Jul 2018 16:11:03 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258568-ei-suomea-ilman-maaseutua
Vaurain prosentti vai kansa http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa <p><strong><em>Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat. </em></strong></p><p>Keskittämisellä saadaan monia synergiaetuja, jotka muodostuvat tekijöiden toisiaan voimistavista seurauksista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tekijät eivät valitettavasti lisää vain hyötyjä, vaan osa lisää myös haittoja. Otetaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus. Hankkeessa keskitetään muun muassa omaisuuksia, tiloja ja tietohallintoa. Näin varmasti on järkevää, että toimintaprosesseja ja niiden edellyttämiä tekijöitä arvioidaan ja rakennetaan keskitetysti, vaikka niitä käytetään paikallisesti. Nyt onkin ratkaisevaa, että miten asiat toteutuvat. Toisin sanoen, miten ne jalkautetaan palveluina ja muodostetaan uutta kulttuuria sekä toimintatapoja.</p><p>Kokonaisuuden kannalta yhden toimijan rakenteelliset toiminnot ovat hallittavampia, jolloin rönsyjä ja yhteensopimattomuutta torjutaan tehokkaammin. Tällöin ei kadoteta isojen prosessien tuomia etuja. Vastaavasti yksilöllisempien ratkaisujen tekeminen on mahdotonta, kun ne eivät sovellu isoon kuvaan. Kokonaisuuden kannalta tilannetta ei varmasti helpota, että kaikkien näiden seikkojen pitää kestää kritiikkiä oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja käytettävyyden näkökulmista.</p><p>Haittoja voivat aiheuttaa liiallinen kilpailu tai kilpailun puute, jonka seurauksena voi syntyä monopoleja. Ongelmia kilpailusta voi aiheutua siinäkin mielessä, että inhimillisyys vähenee, omaisuutta ei hoideta säästöjen tai voiton tavoittelun takia ja vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia voi olla liikaa.</p><p>Kilpailun puute näkyy vastaavasti organisaatiossa tavoilla, jotka ilmenevät</p><ul><li>arjen tarpeiden tunnistamattomuutena</li><li>keinojen vaihtumisena tavoitteiksi eli organisaatio korostuu, ei sen toiminta</li><li>kokonaisuuden vinoutumisena</li></ul><p>Miten maailma on kehittynyt viime vuosina? Se on yleisesti ottaen pirstaloitunut, mutta toisaalta taas keskittynyt. &nbsp;Jakautumisteorian periaatteiden mukaisesti 20 prosenttia tekijöistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Toinen havainto on se, että esimerkiksi 1-2 prosenttia toimijoista kokoaa nettibisneksen hyödyistä 98-99 prosenttia. Tietointensiivisyys siis tukee luonnostaan keskittymistä, ellei keskittymistä ja monopolisoitumista voida rajata vapaaehtoisesti tai säätelyllä sivuun. Huomioiden, että keskittymisestä saadaan niin hyötyjä kuin myös merkittäviä haittoja.</p><p>Tutkimusten mukaan joukoissa on viisaus, mikäli niiden koostumus perustuu erilaisen osaamisen ja kokemusten yhdistämiseen. Heterogeeninen joukko tuottaa parempia ja kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkästään asiatuntijoista koostetut homogeeniset joukot. Tästä syystä demokratiaa tarvitaan ratkaisemaan ihmisten arjen inhimillisiä tilanteita ja ongelmia. Asiantuntijat ovat hyviä valmistelijoita ja esittelijöitä, mutta laaja-alainen kritiikki ja oikeat kysymykset saadaan vasta todellisten arkielämän kokemuksen kautta.</p><p>Joukkoistamalla pystytään ratkaisemaan erittäin vaikeita ja resursseja syöviä ongelmia tai asiantuntijuutta vaativia tehtäviä. Yksi merkittävimpiä esimerkkejä lienee Linux käyttöjärjestelmän syntyminen vapaaehtoisten työnä. Asioiden joukkoistamisen ehdoton varjopuoli syntyy, jos keskittämisen edut koituvat vain yksityisten sijoittajien ja omistajien hyödyksi. Tällöin eriarvoistuminen on rakenteellista, joka osaltaan vie pohjan pois tulevalta joukkojen elinvoimalta, hyvinvoinnilta ja kestävältä yhteiskuntarakenteelta. Piketty kuvasi ylisuurten pääomatulojen merkitystä sillä, että menneisyys on alkanut syödä tulevaisuutta. Tätä merkitystä ei voi väheksyä, jos pääoma tuottaa enemmän kuin tuotanto ja palkkatyö yhteensä.</p><p>Eräs tulevaisuuden haaste on poisoppiminen ja luopuminen. &nbsp;Tämä tarkoittaisi jonkinlaista käänteistä kulutuksen ja valintojen määrää, jolloin 20/80 sääntö kohdistettaisiin kaiken turhan karsimiseen. Yhteiskunnan toteuttamalla normeerauksella ja lainsäädäntöhankkeilla on pyritty edistämään yksinkertaistamista. Samoin jakamistalous ja kierrätys osaltaan toteuttavat tätä periaatetta. Yritysten palveluliiketoiminnan elementit hyödyntävät myös näitä periaatteita. Yksilötasolla hyödyttömien vaihtoehtojen karsiminen näkyisi heti ja edut olisivat huomattavia, kun rahan tarve tai sen tavoittelu menettäisi merkitystään, kiire vähenisi, elämänrytmi selkiytyisi sekä aikaa jäisi enemmän oikeille ja aidoille asioille.</p><p>Politikkojen päätösten varassa ovat monet näistä lähtökohdista ja vaihtoehdoista, mutta löytyykö politiikasta ja elinkeinoelämän päättäjistä esikuvia tai sankaruutta johtamaan kansakuntaa uudistumaan kestävällä ja suomalaisille sopivalla tavalla. Tarvetta, tilaa ja tilausta sankaritarinoille olisi, mutta löytyykö niille toteuttajia? Siis innovoimaan uutta sekä purkamaan ja poisoppimaan vanhaa, joka ei kestä enää ajan vaatimuksia. Sitä ennen pitää saada muodostettua yleinen mielipide osallisuudesta, sen merkityksestä ja osallisuuteen liittyvästä toimintakulttuurista, joilla tuetaan haluttuja muutoksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat.

Keskittämisellä saadaan monia synergiaetuja, jotka muodostuvat tekijöiden toisiaan voimistavista seurauksista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tekijät eivät valitettavasti lisää vain hyötyjä, vaan osa lisää myös haittoja. Otetaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus. Hankkeessa keskitetään muun muassa omaisuuksia, tiloja ja tietohallintoa. Näin varmasti on järkevää, että toimintaprosesseja ja niiden edellyttämiä tekijöitä arvioidaan ja rakennetaan keskitetysti, vaikka niitä käytetään paikallisesti. Nyt onkin ratkaisevaa, että miten asiat toteutuvat. Toisin sanoen, miten ne jalkautetaan palveluina ja muodostetaan uutta kulttuuria sekä toimintatapoja.

Kokonaisuuden kannalta yhden toimijan rakenteelliset toiminnot ovat hallittavampia, jolloin rönsyjä ja yhteensopimattomuutta torjutaan tehokkaammin. Tällöin ei kadoteta isojen prosessien tuomia etuja. Vastaavasti yksilöllisempien ratkaisujen tekeminen on mahdotonta, kun ne eivät sovellu isoon kuvaan. Kokonaisuuden kannalta tilannetta ei varmasti helpota, että kaikkien näiden seikkojen pitää kestää kritiikkiä oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja käytettävyyden näkökulmista.

Haittoja voivat aiheuttaa liiallinen kilpailu tai kilpailun puute, jonka seurauksena voi syntyä monopoleja. Ongelmia kilpailusta voi aiheutua siinäkin mielessä, että inhimillisyys vähenee, omaisuutta ei hoideta säästöjen tai voiton tavoittelun takia ja vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia voi olla liikaa.

Kilpailun puute näkyy vastaavasti organisaatiossa tavoilla, jotka ilmenevät

  • arjen tarpeiden tunnistamattomuutena
  • keinojen vaihtumisena tavoitteiksi eli organisaatio korostuu, ei sen toiminta
  • kokonaisuuden vinoutumisena

Miten maailma on kehittynyt viime vuosina? Se on yleisesti ottaen pirstaloitunut, mutta toisaalta taas keskittynyt.  Jakautumisteorian periaatteiden mukaisesti 20 prosenttia tekijöistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Toinen havainto on se, että esimerkiksi 1-2 prosenttia toimijoista kokoaa nettibisneksen hyödyistä 98-99 prosenttia. Tietointensiivisyys siis tukee luonnostaan keskittymistä, ellei keskittymistä ja monopolisoitumista voida rajata vapaaehtoisesti tai säätelyllä sivuun. Huomioiden, että keskittymisestä saadaan niin hyötyjä kuin myös merkittäviä haittoja.

Tutkimusten mukaan joukoissa on viisaus, mikäli niiden koostumus perustuu erilaisen osaamisen ja kokemusten yhdistämiseen. Heterogeeninen joukko tuottaa parempia ja kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkästään asiatuntijoista koostetut homogeeniset joukot. Tästä syystä demokratiaa tarvitaan ratkaisemaan ihmisten arjen inhimillisiä tilanteita ja ongelmia. Asiantuntijat ovat hyviä valmistelijoita ja esittelijöitä, mutta laaja-alainen kritiikki ja oikeat kysymykset saadaan vasta todellisten arkielämän kokemuksen kautta.

Joukkoistamalla pystytään ratkaisemaan erittäin vaikeita ja resursseja syöviä ongelmia tai asiantuntijuutta vaativia tehtäviä. Yksi merkittävimpiä esimerkkejä lienee Linux käyttöjärjestelmän syntyminen vapaaehtoisten työnä. Asioiden joukkoistamisen ehdoton varjopuoli syntyy, jos keskittämisen edut koituvat vain yksityisten sijoittajien ja omistajien hyödyksi. Tällöin eriarvoistuminen on rakenteellista, joka osaltaan vie pohjan pois tulevalta joukkojen elinvoimalta, hyvinvoinnilta ja kestävältä yhteiskuntarakenteelta. Piketty kuvasi ylisuurten pääomatulojen merkitystä sillä, että menneisyys on alkanut syödä tulevaisuutta. Tätä merkitystä ei voi väheksyä, jos pääoma tuottaa enemmän kuin tuotanto ja palkkatyö yhteensä.

Eräs tulevaisuuden haaste on poisoppiminen ja luopuminen.  Tämä tarkoittaisi jonkinlaista käänteistä kulutuksen ja valintojen määrää, jolloin 20/80 sääntö kohdistettaisiin kaiken turhan karsimiseen. Yhteiskunnan toteuttamalla normeerauksella ja lainsäädäntöhankkeilla on pyritty edistämään yksinkertaistamista. Samoin jakamistalous ja kierrätys osaltaan toteuttavat tätä periaatetta. Yritysten palveluliiketoiminnan elementit hyödyntävät myös näitä periaatteita. Yksilötasolla hyödyttömien vaihtoehtojen karsiminen näkyisi heti ja edut olisivat huomattavia, kun rahan tarve tai sen tavoittelu menettäisi merkitystään, kiire vähenisi, elämänrytmi selkiytyisi sekä aikaa jäisi enemmän oikeille ja aidoille asioille.

Politikkojen päätösten varassa ovat monet näistä lähtökohdista ja vaihtoehdoista, mutta löytyykö politiikasta ja elinkeinoelämän päättäjistä esikuvia tai sankaruutta johtamaan kansakuntaa uudistumaan kestävällä ja suomalaisille sopivalla tavalla. Tarvetta, tilaa ja tilausta sankaritarinoille olisi, mutta löytyykö niille toteuttajia? Siis innovoimaan uutta sekä purkamaan ja poisoppimaan vanhaa, joka ei kestä enää ajan vaatimuksia. Sitä ennen pitää saada muodostettua yleinen mielipide osallisuudesta, sen merkityksestä ja osallisuuteen liittyvästä toimintakulttuurista, joilla tuetaan haluttuja muutoksia.

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa#comments Arvot Hajautus Keskittäminen Monopoli Vaihtoehdot Tue, 27 Feb 2018 19:43:41 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa
Realismia: Niinistön vastustajien on aika ryhmittyä Väyrysen taakse. http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249032-realismia-niiniston-vastustajien-on-aika-ryhmittya-vayrysen-taakse <p>Presidentinvaalien ydinkysymys on jo pitkään ollut: Tuleeko toinen kierros? Toinen kierros on selvästikin tulossa jo pelkästään sen tähden, että loppua kohden äänestäjät terävöityvät pohtimaan tilanne eri tavoin kuin joulukinkkua syödessä. Niinistön voittamiseksi toisella kierroksella on oltava todella vahva ja pätevä vastaehdokas Paavo Väyrynen. Perustelen:</p><p>Kukaan ei kai voi realistisesti ajatellen nähdä Vanhasella, Kyllösellä, Haataisella tai Torvaldsilla olevan aseita Niinistön voittamiseksi toisella kierroksella. Haavisto voisi toisella kierroksella hieman nostaa nykyistä kannatustaan mutta jäisi kauas voitosta. Uutuudenviehätys on kadonnut eikä Haavistolla ole riittäviä aseita Niinistön haastamiseen. Korrekti ehdokas mutta kakkoseksi jää.</p><p>&nbsp;Jäljelle jäävät Huhtasaari ja Väyrynen. Huhtasaaren kyvyt riittävät ensimmäisen kierroksen TV:n massakeskusteluissa vauhdikkaaseen ja tarmokkaaseen keskusteluun, jolla kannatus voi vielä nousta ensimmäisellä kierroksella. On kuitenkin vaikea nähdä Huhtasaaren selviytyvän mitenkään toisella kierroksella Niinistöä vastapäätä istuessaan. Osaamisellaan ja kokemuksellaan Niinistö vetäisi Huhtasaaren ns &rdquo;kölin alta&rdquo;. Game over.</p><p>Sen sijaan Väyrysen kokemus, osaaminen ja hänen jo esittämät kovat kysymykset muodostaisivat todellisen uhan Niinistölle toisella kierroksella. Lopputulosta emme tiedä, se jäisi nähtäväksi. Oleellista olisi, että tässä tilanteessa emme joutuisi katselemaan peliä, joka olisi jo ratkennut ennen loppua.</p><p>On selvää, että Niinistön kannattajat ovat edellä esittämästäni eri mieltä, koska heidän tavoitteensa on saada toiselle kierrokselle kuka muu tahansa kuin Paavo varmistaakseen Niinistön voiton jo varhain.</p><p>Erilaisista yksittäisistä näkemyksistä huolimatta Niinistön vastustajien kannattaisi miettiä tilannetta ja sitä mikä on todella tärkeää. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalien ydinkysymys on jo pitkään ollut: Tuleeko toinen kierros? Toinen kierros on selvästikin tulossa jo pelkästään sen tähden, että loppua kohden äänestäjät terävöityvät pohtimaan tilanne eri tavoin kuin joulukinkkua syödessä. Niinistön voittamiseksi toisella kierroksella on oltava todella vahva ja pätevä vastaehdokas Paavo Väyrynen. Perustelen:

Kukaan ei kai voi realistisesti ajatellen nähdä Vanhasella, Kyllösellä, Haataisella tai Torvaldsilla olevan aseita Niinistön voittamiseksi toisella kierroksella. Haavisto voisi toisella kierroksella hieman nostaa nykyistä kannatustaan mutta jäisi kauas voitosta. Uutuudenviehätys on kadonnut eikä Haavistolla ole riittäviä aseita Niinistön haastamiseen. Korrekti ehdokas mutta kakkoseksi jää.

 Jäljelle jäävät Huhtasaari ja Väyrynen. Huhtasaaren kyvyt riittävät ensimmäisen kierroksen TV:n massakeskusteluissa vauhdikkaaseen ja tarmokkaaseen keskusteluun, jolla kannatus voi vielä nousta ensimmäisellä kierroksella. On kuitenkin vaikea nähdä Huhtasaaren selviytyvän mitenkään toisella kierroksella Niinistöä vastapäätä istuessaan. Osaamisellaan ja kokemuksellaan Niinistö vetäisi Huhtasaaren ns ”kölin alta”. Game over.

Sen sijaan Väyrysen kokemus, osaaminen ja hänen jo esittämät kovat kysymykset muodostaisivat todellisen uhan Niinistölle toisella kierroksella. Lopputulosta emme tiedä, se jäisi nähtäväksi. Oleellista olisi, että tässä tilanteessa emme joutuisi katselemaan peliä, joka olisi jo ratkennut ennen loppua.

On selvää, että Niinistön kannattajat ovat edellä esittämästäni eri mieltä, koska heidän tavoitteensa on saada toiselle kierrokselle kuka muu tahansa kuin Paavo varmistaakseen Niinistön voiton jo varhain.

Erilaisista yksittäisistä näkemyksistä huolimatta Niinistön vastustajien kannattaisi miettiä tilannetta ja sitä mikä on todella tärkeää.  

]]>
32 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249032-realismia-niiniston-vastustajien-on-aika-ryhmittya-vayrysen-taakse#comments Keskittäminen Niinistö Paavo Väyrynen Presidentin vaalit 2018 Toinen kierros Fri, 12 Jan 2018 12:30:55 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249032-realismia-niiniston-vastustajien-on-aika-ryhmittya-vayrysen-taakse
Kokoomus köyhdyttää Suomen ja on turvallisuuspoliittinen uhka. http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248452-kokoomus-koyhdyttaa-suomen-ja-on-turvallisuuspoliitinen-uhka <p>Kokoomuksen talousosaaminen on heikkoa.&nbsp; Tähän päätelmään on helppo yhtyä, kun tietää puolueen idelogian ja käytännön. Sehän on kaiken keskittämistä. Puolue köyhdyttää maaseutua , että kaupunkeja.</p><p>1)&nbsp; Euro on Suomen avoimelle taloudelle ollut myrkkyä viimeiset 8-10 vuotta. Vaihtotase on ollut vuosikausia negatiivinen ja viennin pieni osuus on köyhdyttänyt Suomea, julkistataloutta. Kun metsäteollisuuden osuus viennistä on yli 20 prosenttia, eikä se euro-oloissa ole päässyt kukoistamaan, eikä elättämään riittävästi maaseutua että pääkaupunkiseutuakaan, niin leikkaus- eli köyhdyttämislinja jatkuu.&nbsp;</p><p>2) Pääkaupunkiseutu köyhtyy suurilla liikennejärjestelyillä. Länsimetron kustannukset lienevät noin1 miljardin luokkaa, josta puolet tuli valtion yhteisestä kukkarosta ja paikalliselle taholle tulee lähes toinen puoli. Ei ihme , että pääkaupunkiseutujen ihmisiä rasittaa kova rakentaminen.&nbsp;</p><p>Paavon Väyrysen kirjasta&nbsp; Suomen linja &quot;Äskettäin myrskyn kaatama puu keskeytti metroliikenteen. Tässä yhteydessä ihmeteltiin, kuinka matkustajien turvallisuus aiotaan taata suunnitteilla olevissa automatisoidussa metrojunissa. Kalliilla automatisoinnilla pyritään lakkauttamaan muutama työpaikka. Vaurailla suurkaupungeilla on rahaa järjettömiin investointeihin, kun valtio niitä vielä tukee.&quot;</p><p>&quot; Samaan aikaan koko Pohjois-Suomelle elintärkeä Seinäjokoen ja Oulun välinen rautatien peruskorjausta on totetettu hitaasti ja mitättömin määrärahoin.&quot;</p><p>3) Puolue aloitti natottamisen perusteettomalla nato-optiolla Vanhasen hallituksen aikana. Suomen rajoilla on ollut rauhallista EU aikanakin. Se, että puolueelle Venäjä, Venäjä , Venäjä on mörkö perustuu kuvitteluun, joka on nyt sitten johtanut isäntämaasopimukseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen talousosaaminen on heikkoa.  Tähän päätelmään on helppo yhtyä, kun tietää puolueen idelogian ja käytännön. Sehän on kaiken keskittämistä. Puolue köyhdyttää maaseutua , että kaupunkeja.

1)  Euro on Suomen avoimelle taloudelle ollut myrkkyä viimeiset 8-10 vuotta. Vaihtotase on ollut vuosikausia negatiivinen ja viennin pieni osuus on köyhdyttänyt Suomea, julkistataloutta. Kun metsäteollisuuden osuus viennistä on yli 20 prosenttia, eikä se euro-oloissa ole päässyt kukoistamaan, eikä elättämään riittävästi maaseutua että pääkaupunkiseutuakaan, niin leikkaus- eli köyhdyttämislinja jatkuu. 

2) Pääkaupunkiseutu köyhtyy suurilla liikennejärjestelyillä. Länsimetron kustannukset lienevät noin1 miljardin luokkaa, josta puolet tuli valtion yhteisestä kukkarosta ja paikalliselle taholle tulee lähes toinen puoli. Ei ihme , että pääkaupunkiseutujen ihmisiä rasittaa kova rakentaminen. 

Paavon Väyrysen kirjasta  Suomen linja "Äskettäin myrskyn kaatama puu keskeytti metroliikenteen. Tässä yhteydessä ihmeteltiin, kuinka matkustajien turvallisuus aiotaan taata suunnitteilla olevissa automatisoidussa metrojunissa. Kalliilla automatisoinnilla pyritään lakkauttamaan muutama työpaikka. Vaurailla suurkaupungeilla on rahaa järjettömiin investointeihin, kun valtio niitä vielä tukee."

" Samaan aikaan koko Pohjois-Suomelle elintärkeä Seinäjokoen ja Oulun välinen rautatien peruskorjausta on totetettu hitaasti ja mitättömin määrärahoin."

3) Puolue aloitti natottamisen perusteettomalla nato-optiolla Vanhasen hallituksen aikana. Suomen rajoilla on ollut rauhallista EU aikanakin. Se, että puolueelle Venäjä, Venäjä , Venäjä on mörkö perustuu kuvitteluun, joka on nyt sitten johtanut isäntämaasopimukseen.

]]>
11 http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248452-kokoomus-koyhdyttaa-suomen-ja-on-turvallisuuspoliitinen-uhka#comments Euro Keskittäminen Valinnanvapaus Vienti Mon, 01 Jan 2018 06:09:00 +0000 Pauli Pitkänen http://paulijuhanipitknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248452-kokoomus-koyhdyttaa-suomen-ja-on-turvallisuuspoliitinen-uhka
Suomi-neito tasa-arvon äärellä http://kystikoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242657-suomi-neito-tasa-arvon-aarella <p>Suomessa on alettu vihdoin puhua talouskasvusta, lähes kymmenen vuoden taantuman jälkeen. Vienti on alkanut vetää ja rakentaminen on alkanut kiihtyä. Riskinä tässä kaikessa on kuitenkin toteutuuko tasa-arvo? Tällä hetkellä esimerkiksi asuntorakentamisestä lähes 50 prosenttia keskittyy Uudenmaan alueelle. Tämän lisäksi valtion suunnittelema SOTE-uudistus ajaa palveluiden keskittämistä maakuntakeskuksiin. Ja markkinatalous muutenkin vie palveluita kasvukeskuksiin. Esimerkiksi täällä Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoelle.</p><p>Jatkuva kaupungistuminen tuo jo pienessäkin maassa ongelmia. Kaupungit tuottavat valtavasti jätettä. Teollisuusmaissa jätettä kertyy jopa sata kertaa enemmän kuin kehitysmaissa. Autoistuminen edesauttaa kaupunkien kasvua, ja päivittäinen siirtymäliikenne lisääntyy, mikä johtaa ruuhkiin, tilanpuutteeseen ja ilmansaasteisiin. Viimeksi mainitut vaikuttavat välillisesti useisiin sairauksiin ja kuolleisuuden nousuun. Nopea kaupungistuminen johtaa myös sosiaalisiin ongelmiin, kuten elintasoerojen kasvuun. Ja nousukausi perinteisesti korreloi sitä. Kaupungistuminen osoittaa että sen lieveilmiönä myös pahoinvointi lisääntyy. Palveluiden keskittäminen taas lisää kaupungistumista. Eli suunnitelman onnistumiset palveluiden keskittämisestä kasvukeskuksiin eivät ole hyvät.</p><p>Suomen hallituksen on nyt huolehdittava, että sen investoinneilla tasapainotetaan markkinavoimien synnyttämää keskittymistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi teiden, terveyspalveluiden, koulutuksen sekä maakuntien elinkeinoelämän huomioimista.</p><p>Jos koko Suomea ei pidetä liiketoiminta- ja elinkelpoisena, maakuntien reuna-alueita myöten, mitä hyötyä sitä on puolustaa? Eikö siinä kohtaa ole sama vaikka myytäisin Tampereen pohjoispuoliset maakunnat ulkovalloille, jos kerran niille ei nähdä mitään taloudellista arvoa?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kyösti Koivuniemi</p><p>Kaupunginvaltuutettu</p><p>Kurikka</p><p>KD</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on alettu vihdoin puhua talouskasvusta, lähes kymmenen vuoden taantuman jälkeen. Vienti on alkanut vetää ja rakentaminen on alkanut kiihtyä. Riskinä tässä kaikessa on kuitenkin toteutuuko tasa-arvo? Tällä hetkellä esimerkiksi asuntorakentamisestä lähes 50 prosenttia keskittyy Uudenmaan alueelle. Tämän lisäksi valtion suunnittelema SOTE-uudistus ajaa palveluiden keskittämistä maakuntakeskuksiin. Ja markkinatalous muutenkin vie palveluita kasvukeskuksiin. Esimerkiksi täällä Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoelle.

Jatkuva kaupungistuminen tuo jo pienessäkin maassa ongelmia. Kaupungit tuottavat valtavasti jätettä. Teollisuusmaissa jätettä kertyy jopa sata kertaa enemmän kuin kehitysmaissa. Autoistuminen edesauttaa kaupunkien kasvua, ja päivittäinen siirtymäliikenne lisääntyy, mikä johtaa ruuhkiin, tilanpuutteeseen ja ilmansaasteisiin. Viimeksi mainitut vaikuttavat välillisesti useisiin sairauksiin ja kuolleisuuden nousuun. Nopea kaupungistuminen johtaa myös sosiaalisiin ongelmiin, kuten elintasoerojen kasvuun. Ja nousukausi perinteisesti korreloi sitä. Kaupungistuminen osoittaa että sen lieveilmiönä myös pahoinvointi lisääntyy. Palveluiden keskittäminen taas lisää kaupungistumista. Eli suunnitelman onnistumiset palveluiden keskittämisestä kasvukeskuksiin eivät ole hyvät.

Suomen hallituksen on nyt huolehdittava, että sen investoinneilla tasapainotetaan markkinavoimien synnyttämää keskittymistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi teiden, terveyspalveluiden, koulutuksen sekä maakuntien elinkeinoelämän huomioimista.

Jos koko Suomea ei pidetä liiketoiminta- ja elinkelpoisena, maakuntien reuna-alueita myöten, mitä hyötyä sitä on puolustaa? Eikö siinä kohtaa ole sama vaikka myytäisin Tampereen pohjoispuoliset maakunnat ulkovalloille, jos kerran niille ei nähdä mitään taloudellista arvoa?

 

 

Kyösti Koivuniemi

Kaupunginvaltuutettu

Kurikka

KD

]]>
0 http://kystikoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242657-suomi-neito-tasa-arvon-aarella#comments Alueellinen tasa-arvo Etelä-Pohjanmaa Kaupungillistuminen Keskittäminen Suomi Sun, 10 Sep 2017 16:44:10 +0000 Kyösti Koivuniemi http://kystikoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242657-suomi-neito-tasa-arvon-aarella
Kun infrastruktuurista tulee rasite kilpailukyvylle http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221862-kun-infrastruktuurista-tulee-rasite-kilpailukyvylle <p>Markkinaehtoisesti eläen pääkaupunkiseudulla ei olisi nykyisen kaltaista työntekijöiden asuntopulaa&nbsp;eikä&nbsp;hintakilpailukykyä&nbsp;rapistavia&nbsp;liiketilojen vuokratasoja. Työ- ja opiskelupaikkojen maantieteellinen jakautuminen olisi tasaisempaa kautta pääkaupunkiseudun. Joukkoliikennereitistö tukisi itsenäisten ja nykyistä vetovoimaisempien&nbsp;kaupunkikeskusten verkkoa myös Helsingin naapurikaupunkien puolella. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja kautta poliittisen kentän vikistään työtulon riittämättömyydestä toimeentuloon ja asumisen kalleudesta. Miksi siis näin? Koska Helsinki. Ja koska valtio.</p><hr /><p>Infrastruktuurista puhuttaessa pitää tunnustaa sen kahdenlaiset vaikutukset: yleisesti kuvitellaan, että infrastruktuurin lisääminen vain ja ainoastaan lisää kilpailutekijöitä.&nbsp;Markkinaehtoisessa kehityksessä näin onkin;&nbsp;sen sijaan julkisrahoitteinen infrastruktuurin muodostaminen on tulonsiirtoa yrityksiltä ja työntekijöiltä kohteisiin, jotka eivät suoranaisesti tue liiketoimintalähtöisiä yksityisen sektorin tarpeita. Tällöin infrastruktuurista&nbsp;voi tulla markkinaa vääristävä tekijä&nbsp;ja pahimmillaan hintakilpailun este.</p><p><br />Kansallisesti kustannettujen EU-tukienkin&nbsp;suhteen on kysytty miksi EU:ssa tiedettäisiin meitä paremmin, mihin omat resurssimme pitäisi kohdentaa. Sama toimii pienemmässä mittakaavassa verotuksella kerättyjen eurojen ja&nbsp;poliittisin päätöksin jaetun tukirahan suhteen: miksi poliitikko olisi pätevä&nbsp;kohdentamaan nuo eurot paremmin kuin työntekijä tai yritys?</p><p>Tässä vaiheessa poliitikko nostaa oikeudenmukaisuus-kortin (eivätkä vain demarit!). Vähempiosaisia pitää tukea. Miksi? Jotta he voisivat pienituloisinakin asua siellä missä työtäkin on. Näin kaikki alkoi kauan sitten, hyvä niin. Mutta siitä on kuljettu pitkä tie ja tuet eivät enää turvaa työntekijän, vaan lähinnä työttömän oikeuksia. Mitä oikeuksia? Oikeutta asua siellä missä on koko pienen ikänsä asunut. Samassa kaupunginosassa, samassa kaupungissa. Kustannuksilla ei väliä, koska Helsinki ja toimeentulotuesta kustannetaan myös asumista.<br /><br />Tukijärjestelmästä on tullut markkinoita ohjaava hirviö. Se nostaa jo pelkästään Helsingissä asumisen hintaa puolella miljardilla, joka vuosittain kannetaan Helsinkiin erinäisinä asumisen tukina. Indeksikorotuksista on tullut automaatti, joiden mukaan&nbsp;vuokria nostetaan.<br /><br />Mutta palataanpa infraan. On olemassa staattista infraa; teitä, ratoja, tietoliikenne- ja energiaverkkoja. Ja dynaamista infraa, mm. virastoja, koulutuspaikkoja, joukkoliikenneyhteyksiä. Lähinnä nk. mittakaavaetuihin perustuvin lakkautus- ja keskittämispäätöksin Helsinkiin on tuupattu paljon sellaista infraa, jolla ei ole mitään perustelua sijaita juuri Helsingissä. Päinvastoin: virastojen ja oppilaitosten sijoittuminen keskitetysti Helsinkiin&nbsp;lisää asuntokysyntää,&nbsp;liikenneinvestointeja ja ylenmääräisiä joukkoliikennevuoroja sinne, missä ensisijaisesti yksityisen sektorin työntekijöiden pitäisi kyetä löytämään kohtuuhintaisia asuntoja.&nbsp;</p><p><br />Loppujen lopuksi yksityinen sektori ja sen työntekijät on se taho, joka viulut maksaa, niin virastojen,&nbsp;koulutuksen, oppilaitosten kuin kaikkien niiden työntekijöidenkin osalta.&nbsp;Yksityisen sektorin&nbsp;ehdoilla talouttamme tulisi ohjata, jos haluamme kilpailussa pärjätä. Julkinen sektori&nbsp;kerää veroja ja ottaa lainaa&nbsp;sen katteeksi, mitä elää yli varojemme. Ja julkinen sektori sijoittaa&nbsp;dynaamiseen infraan&nbsp;typerästi juuri siellä, missä&nbsp;seinät ja työ ovat kaikkein kalleimpia. Nämä opiskelijat ja julkisen sektorin työntekijät nostavat&nbsp;Helsingin hintatasoa, eritoten asumisen osalta, myös omilla tuloillaan -&nbsp; siis&nbsp;niiden tukieurojen lisäksi.<br /><br />Helsingillä olisi mahdollisuus antaa&nbsp;oppilaitosten sijoitteluin ja HSL:n&nbsp;joukkoliikenneverkon muutoksin tukea&nbsp;vahvojen kaupunkikeskusten syntymistä naapureiden puolelle. Sitä helsinkiläiset poliitikot eivät halua: kaikki muutosvaatimukset on helppo torpata äänienemmistöllä missä tahansa instanssissa näitä asioita sitten käsitelläänkään. En ihmettele, ettei YTV saanut aikaan kaupunginrajoja ylittäviä palveluita tai oikeasti merkittävää, säteittäistä&nbsp;bussireitistöä kehittyvien kaupunkikeskusten ympärille. Sama kankeus vaivaa nyt HSL:ää. Kaikki yhteydet Helsinki-keskeisesti, Helsingin ehdoilla.</p><p>Matka kansainvälisesti kilpailukykyistä pääkaupunkiseutua alkaa dynaamisen infran viemisellä sinne, missä kasvu ei maksa niin paljon kuin Helsingin kantakaupungissa.&nbsp;Katse on kohdistettava tiukasti hyvinvointimme tekijään eli yksityisen sektorin yrityksiin ja niiden kasvuedellytysten luomiseen. Tukipolitiikkaa ja &quot;virkamies edellä ja paraatipaikalla&quot; -ajattelua on voitava tarkastella kriittisesti ja vaiheittain luopua rahan kantamisesta sinne, missä toimeentuloa on kalleinta ylläpitää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Markkinaehtoisesti eläen pääkaupunkiseudulla ei olisi nykyisen kaltaista työntekijöiden asuntopulaa eikä hintakilpailukykyä rapistavia liiketilojen vuokratasoja. Työ- ja opiskelupaikkojen maantieteellinen jakautuminen olisi tasaisempaa kautta pääkaupunkiseudun. Joukkoliikennereitistö tukisi itsenäisten ja nykyistä vetovoimaisempien kaupunkikeskusten verkkoa myös Helsingin naapurikaupunkien puolella. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja kautta poliittisen kentän vikistään työtulon riittämättömyydestä toimeentuloon ja asumisen kalleudesta. Miksi siis näin? Koska Helsinki. Ja koska valtio.


Infrastruktuurista puhuttaessa pitää tunnustaa sen kahdenlaiset vaikutukset: yleisesti kuvitellaan, että infrastruktuurin lisääminen vain ja ainoastaan lisää kilpailutekijöitä. Markkinaehtoisessa kehityksessä näin onkin; sen sijaan julkisrahoitteinen infrastruktuurin muodostaminen on tulonsiirtoa yrityksiltä ja työntekijöiltä kohteisiin, jotka eivät suoranaisesti tue liiketoimintalähtöisiä yksityisen sektorin tarpeita. Tällöin infrastruktuurista voi tulla markkinaa vääristävä tekijä ja pahimmillaan hintakilpailun este.


Kansallisesti kustannettujen EU-tukienkin suhteen on kysytty miksi EU:ssa tiedettäisiin meitä paremmin, mihin omat resurssimme pitäisi kohdentaa. Sama toimii pienemmässä mittakaavassa verotuksella kerättyjen eurojen ja poliittisin päätöksin jaetun tukirahan suhteen: miksi poliitikko olisi pätevä kohdentamaan nuo eurot paremmin kuin työntekijä tai yritys?

Tässä vaiheessa poliitikko nostaa oikeudenmukaisuus-kortin (eivätkä vain demarit!). Vähempiosaisia pitää tukea. Miksi? Jotta he voisivat pienituloisinakin asua siellä missä työtäkin on. Näin kaikki alkoi kauan sitten, hyvä niin. Mutta siitä on kuljettu pitkä tie ja tuet eivät enää turvaa työntekijän, vaan lähinnä työttömän oikeuksia. Mitä oikeuksia? Oikeutta asua siellä missä on koko pienen ikänsä asunut. Samassa kaupunginosassa, samassa kaupungissa. Kustannuksilla ei väliä, koska Helsinki ja toimeentulotuesta kustannetaan myös asumista.

Tukijärjestelmästä on tullut markkinoita ohjaava hirviö. Se nostaa jo pelkästään Helsingissä asumisen hintaa puolella miljardilla, joka vuosittain kannetaan Helsinkiin erinäisinä asumisen tukina. Indeksikorotuksista on tullut automaatti, joiden mukaan vuokria nostetaan.

Mutta palataanpa infraan. On olemassa staattista infraa; teitä, ratoja, tietoliikenne- ja energiaverkkoja. Ja dynaamista infraa, mm. virastoja, koulutuspaikkoja, joukkoliikenneyhteyksiä. Lähinnä nk. mittakaavaetuihin perustuvin lakkautus- ja keskittämispäätöksin Helsinkiin on tuupattu paljon sellaista infraa, jolla ei ole mitään perustelua sijaita juuri Helsingissä. Päinvastoin: virastojen ja oppilaitosten sijoittuminen keskitetysti Helsinkiin lisää asuntokysyntää, liikenneinvestointeja ja ylenmääräisiä joukkoliikennevuoroja sinne, missä ensisijaisesti yksityisen sektorin työntekijöiden pitäisi kyetä löytämään kohtuuhintaisia asuntoja. 


Loppujen lopuksi yksityinen sektori ja sen työntekijät on se taho, joka viulut maksaa, niin virastojen, koulutuksen, oppilaitosten kuin kaikkien niiden työntekijöidenkin osalta. Yksityisen sektorin ehdoilla talouttamme tulisi ohjata, jos haluamme kilpailussa pärjätä. Julkinen sektori kerää veroja ja ottaa lainaa sen katteeksi, mitä elää yli varojemme. Ja julkinen sektori sijoittaa dynaamiseen infraan typerästi juuri siellä, missä seinät ja työ ovat kaikkein kalleimpia. Nämä opiskelijat ja julkisen sektorin työntekijät nostavat Helsingin hintatasoa, eritoten asumisen osalta, myös omilla tuloillaan -  siis niiden tukieurojen lisäksi.

Helsingillä olisi mahdollisuus antaa oppilaitosten sijoitteluin ja HSL:n joukkoliikenneverkon muutoksin tukea vahvojen kaupunkikeskusten syntymistä naapureiden puolelle. Sitä helsinkiläiset poliitikot eivät halua: kaikki muutosvaatimukset on helppo torpata äänienemmistöllä missä tahansa instanssissa näitä asioita sitten käsitelläänkään. En ihmettele, ettei YTV saanut aikaan kaupunginrajoja ylittäviä palveluita tai oikeasti merkittävää, säteittäistä bussireitistöä kehittyvien kaupunkikeskusten ympärille. Sama kankeus vaivaa nyt HSL:ää. Kaikki yhteydet Helsinki-keskeisesti, Helsingin ehdoilla.

Matka kansainvälisesti kilpailukykyistä pääkaupunkiseutua alkaa dynaamisen infran viemisellä sinne, missä kasvu ei maksa niin paljon kuin Helsingin kantakaupungissa. Katse on kohdistettava tiukasti hyvinvointimme tekijään eli yksityisen sektorin yrityksiin ja niiden kasvuedellytysten luomiseen. Tukipolitiikkaa ja "virkamies edellä ja paraatipaikalla" -ajattelua on voitava tarkastella kriittisesti ja vaiheittain luopua rahan kantamisesta sinne, missä toimeentuloa on kalleinta ylläpitää.

]]>
1 http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221862-kun-infrastruktuurista-tulee-rasite-kilpailukyvylle#comments Julkiset investoinnit Keskittäminen Koulutuspaikat Kustannustaso Liikenneverkko Fri, 26 Aug 2016 20:50:10 +0000 Petri Muinonen http://vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221862-kun-infrastruktuurista-tulee-rasite-kilpailukyvylle
Säästämistä ja keskittämistä ihmishenkien kustannuksella http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217723-saastamista-ja-keskittamista-ihmishenkien-kustannuksella <p align="justify"><strong>Uutisvirran&nbsp;jargonissa vilisevät</strong> ja allekirjoittaneen yökkäysrefleksin partaalle saattavat kirosanat, kuten tuottavuusloikka, toimintojen keskittäminen, tehostaminen, kestävyysvaje, elvyttäminen, henkilöstökulujen supistaminen ja kaikki muu väitetyt sopeuttamistoimenpiteet ja uudelleenjärjestelyt hankalan taloustilanteen asettamien haasteiden mukaisiksi.</p><p align="justify">Tällä menolla ihmiskunnan &ndash; ainakin meidän länsimaiden sellaisen &ndash; synkkääkin synkempi ennuste on, että eliitti säästää ja ahnehtii väkeä äärimmäisen kurjuuden partaalle. Yhteiskunta ei voi toimia kuin sananlaskun hurja mies Huittisista, joten säästöt ovat joskus välttämättömiä, mutta niitäkin tehdään jatkuvasti ohi inhimillisten tarpeiden ja arvojen. Niin ihmisten fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin ohi, yli ja ali.</p><p align="justify">En pidä lainkaan hatusta tempaistuina madonlukuina sitäkään, että ennen pitkää juuri mitään palveluita ei tuoteta yksinomaan siksi, että mikään taho ei raaski niiden eteen satsata. Välttämätöntä henkilöstöä ei palkata, koska se on aina olevinaan liian kallista. Usein turvaudutaan pätkätyömalliin, jossa yksilön ammattitaidolle viitataan kintaalla. Työntekijän sitouttaminen on taakse jäänyttä elämää.</p><p align="justify"><strong>Tuoreimpia korvani ja silmäni</strong> tavoittaneita madonlukuja edusti sinänsä triviaali, mutta aikaamme erinomaisen hyvin kuvaava uudistus, jonka jälkeen Pirkanmaalla Kihniössä ja Ylöjärven Kurussa <a href="http://www.aamulehti.fi/kotimaa/ambulanssi-kihniossa-kohta-vain-12hvrk-kunnanjohtaja-paatos-laiton-valmistelu-salattiin/">olisi ambulanssi käytettävissä ainoastaan 12 h/vrk</a>&nbsp;täysin ehdottoman vähimmäisvaatimuksen, ympärivuorokautisen päivystysvalmiuden, sijaan. Kuten uutisesta käy ilmi, päätöksen legitimiteettiä epäillään.</p><p align="justify">Kun numeroita ja kuluja oikein ynnätään yhteen, ja ihmiset &ndash; kansalaiset ja yksilöt &ndash; koetaan entistä voimakkaammin vain menoerinä, saadaan tällaisia lopputuloksia. Käytännössä vakavan sairaskohtauksen saaneilla kihniöläisillä tai kurulaisilla on jatkossa arpapeliä, saadaanko hoitohenkilökunta paikalle oman kunnan alueelta vai jostain kauempaa.</p><p align="justify">Kenties liian kaukaa. Tämä saattaa maksaa <em>ihmishenkiä</em>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutisvirran jargonissa vilisevät ja allekirjoittaneen yökkäysrefleksin partaalle saattavat kirosanat, kuten tuottavuusloikka, toimintojen keskittäminen, tehostaminen, kestävyysvaje, elvyttäminen, henkilöstökulujen supistaminen ja kaikki muu väitetyt sopeuttamistoimenpiteet ja uudelleenjärjestelyt hankalan taloustilanteen asettamien haasteiden mukaisiksi.

Tällä menolla ihmiskunnan – ainakin meidän länsimaiden sellaisen – synkkääkin synkempi ennuste on, että eliitti säästää ja ahnehtii väkeä äärimmäisen kurjuuden partaalle. Yhteiskunta ei voi toimia kuin sananlaskun hurja mies Huittisista, joten säästöt ovat joskus välttämättömiä, mutta niitäkin tehdään jatkuvasti ohi inhimillisten tarpeiden ja arvojen. Niin ihmisten fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin ohi, yli ja ali.

En pidä lainkaan hatusta tempaistuina madonlukuina sitäkään, että ennen pitkää juuri mitään palveluita ei tuoteta yksinomaan siksi, että mikään taho ei raaski niiden eteen satsata. Välttämätöntä henkilöstöä ei palkata, koska se on aina olevinaan liian kallista. Usein turvaudutaan pätkätyömalliin, jossa yksilön ammattitaidolle viitataan kintaalla. Työntekijän sitouttaminen on taakse jäänyttä elämää.

Tuoreimpia korvani ja silmäni tavoittaneita madonlukuja edusti sinänsä triviaali, mutta aikaamme erinomaisen hyvin kuvaava uudistus, jonka jälkeen Pirkanmaalla Kihniössä ja Ylöjärven Kurussa olisi ambulanssi käytettävissä ainoastaan 12 h/vrk täysin ehdottoman vähimmäisvaatimuksen, ympärivuorokautisen päivystysvalmiuden, sijaan. Kuten uutisesta käy ilmi, päätöksen legitimiteettiä epäillään.

Kun numeroita ja kuluja oikein ynnätään yhteen, ja ihmiset – kansalaiset ja yksilöt – koetaan entistä voimakkaammin vain menoerinä, saadaan tällaisia lopputuloksia. Käytännössä vakavan sairaskohtauksen saaneilla kihniöläisillä tai kurulaisilla on jatkossa arpapeliä, saadaanko hoitohenkilökunta paikalle oman kunnan alueelta vai jostain kauempaa.

Kenties liian kaukaa. Tämä saattaa maksaa ihmishenkiä.

]]>
0 http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217723-saastamista-ja-keskittamista-ihmishenkien-kustannuksella#comments Keskittäminen Kunta- ja sote-uudistus Resurssipula Tehostaminen Tue, 31 May 2016 18:49:13 +0000 Janne J. M. Muhonen http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217723-saastamista-ja-keskittamista-ihmishenkien-kustannuksella