Turpo http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Sat, 15 Sep 2018 15:40:08 +0300 fi SDP:n turvallisuuspolitiikan muutostyöryhmä - Tuomiojan vai Urpilaisen linja? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja <p>SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.</p><p>Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.</p><p>Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.</p><p>Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4&nbsp;365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina. &nbsp;On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.</p><p>Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.</p><p>Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.</p><p>Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla.&nbsp;EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.</p><p>Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.</p><p>Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että <u>Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista.</u> Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että <u>Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi</u>.</em>&rdquo;</p><p>Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (<a href="https://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/tulos/0-10/ehdokas/48"><u>HS-vaalikone</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, <u>mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.</u></em>&rdquo;</p><p>Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.</p><p>Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.</p><p>Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että <u>Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista</u> tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo;</p><p>Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo; uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.xw7FzL0"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).</p><p>Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.</p><p>Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.</p><p>Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa"><u>US-blogi 6.9.2018</u></a>).</p><p>Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.</p><p>Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, <u>ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.</u></em>&rdquo;</p><p>Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:</p><p><em>&rdquo;Tuomioja korostaa silti edelleen, että <u>todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty.</u>&rdquo;</em> (<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245327-erkki-tuomioja-karkotuksista-turha-antaa-tallaista-propaganda-asetta-venajalle"><u>US 31.3.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa <u>aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.</u></em>&rdquo; Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (<a href="https://demokraatti.fi/tuomioja-hermomyrkkyriidasta-jaan-kuitenkin-ihmettelemaan-sita-kiiretta-jolla-syyllisyys-julistetaan/"><u>Demokraatti 15.3.2018</u></a>).</p><p>Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.</p><p>Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.</p><p>Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.</p><p>Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.</p><p>Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.</p><p>Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.</p><p>Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.</p><p>Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (<a href="http://sgseura.fi/"><u>SGS</u></a>) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla &rdquo;<em>Itämeren yhteistyönäkymät</em>&rdquo; (<a href="http://sgseura.fi/index.php/lisaeae-artikkeleita/86-erkki-tuomioja-louhisaari-seminaari-25-8-2018-itameren-yhteistyonakymat"><u>SGS 25.8.2018</u></a>).</p><p>Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.</p><p>Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.</p><p>72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:</p><p>&rdquo;<em>Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.</em></p><p><em>Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, <u>tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.</u></em></p><p><em>Tähän liittyy myös kysymys, <u>onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.</u></em></p><p><em>Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. <u>Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi</u>.</em></p><p><em><u>Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi.</u> Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.</p><p>Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.</p><p>Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.</p><p>Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.</p><p>Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.</p><p>Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.</p><p>Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.</p><p>Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:</p><p>&rdquo;<em>Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.</em></p><p><em>Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. <u>Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi</u>. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.</em>&rdquo;</p><p>Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut &rdquo;<em>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</em>&rdquo; -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; -määrite.</p><p>Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.</p><p>Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?</p><p>Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.</p><p>Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.</p><p>Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.</p><p>Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP on uudistamassa puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita vuoden 2019 eduskuntavaaleihin. Kyseessä on SDP:n hallitusohjelmatavoitteet.

Puoleen ulko- ja turvallisuuspoliittista uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka jäseniä ovat tässä vaiheessa tiedettyinä kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Jutta Urpilainen ryhmän puheenjohtajina. Keitä muita työryhmään kuuluu tiettävästi puheenjohtaja Antti Rinteen ohella, ei SDP ole suostunut tarkentamaan - ei ainakaan minulle jopa painostaen kysyttäessä.

Viime aikoina SDP on edustanut noin 15-20 prosenttia eduskuntavaaleissa äänivaltaa käyttäneestä äänestäjäkunnasta. Tuolla kannatusosuudella puolueen ei pitäisi olla yksinään erityinen tekijä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puolue on toki kuulunut neljän suurimman puolueen joukkoon, mutta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutokset pitäisi kyetä tekemään tarvittaessa myös ilman SDP:tä.

Suomen poliittisessa päätöksentekoprosessissa SDP:lle annetaan ulko- ja turvallisuuspoliittista päätäntävaltaa enemmän kuin mitä sille parlamentaarisesti kuuluisi. Kyse on historiasta, jolla SDP on saanut nykyisen asemansa. Viittaan Tarja Halosen perintöön ja erityisesti Erkki Tuomiojan ylipitkään ulkoministeripestiin. Tuomiojalla on ministeripäiviä yhteensä 4 365. Hän on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kahdeksanneksi pitkäaikaisin ministeri.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on haettu aina suurimpien puolueiden yksimielisyyttä. Ihan aina.  On katsottu, että Suomen etu on yksimielisyys ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Periaate nähdään eduksi maalle, joka on kiinni Venäjän kyljessä.

Ehkäpä tuosta suuresta yksimielisyysvaateesta johtuen Suomi ei ole vieläkään Naton jäsenmaa. Onko se Suomen etu? Mielestäni ei ole.

Vaadittu suuri yksimielisyys tarkoittaa, että vastustavin ja hitaammin mielipiteittensä muuttamiseen pystyvä puolue määrää etenemistahdin. Suomi-laivaa käännetään hitaasti perässätulijapuolueen ohjatessa peräsintä. Tuon takia SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisilla linjauksilla on merkitystä koko Suomelle, jos poliittista päätöksentekoprosessia ei olla halukkaita muuttamaan.

Meille on siis merkitystä, onko SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa tavoitteiden muutoksissa vallalla Tuomiojan vai Urpilaisen linja.

                                                                                        ****

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on länsimyönteinen. Urpilainen on EU-myönteinen. Hän ei ole EU-kääntyjä, kuten Tuomioja. Hän on kannattanut Suomen EU-jäsenyyttä alusta alkaen. Tuomioja vastusti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla ja Suomen EY-jäsenyyttä 1990-luvulla. EEC-kysymyksessä Tuomioja meni jopa siihen äärimmäisyyteen, että saattoi laittomasti julkistavaksi Zavidovo-muistion tietoja presidentti Urho Kekkosen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin välisistä keskusteluista Zavidovossa estääkseen Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen.

Uskallan väittää, että SDP-mittakaavassa Urpilainen on myös Nato-myönteinen, vaikka vanhoista puheenjohtaja-ajan lehtijutuista saa toisenlaisen kuvan. Ei nykyinenkään ulkoministeri Timo Soini ole paljon julkisuudessa myönteistä Nato-kantaansa mainostanut, vaikka onkin Suomen Nato-jäsenyyden vankkumaton kannattaja.

Urpilainen totesi Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti, kun vaalikone tiedusteli, pitäisikö Suomessa ryhtyä valmistelemaan jäsenhakemusta Natoon (HS-vaalikone):

Nato-kumppanuus ja Naton kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen ovat jo luoneet edellytyksiä sille, että Suomi voi toimia yhteistyössä muiden Nato-maiden kanssa. Tämän kumppanuuden tiivistäminen on Suomen edun mukaista. Itse jäsenhakemuksen valmistelua en pidä ajankohtaisena. Optiota jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poissuljettu sen varalta, että Suomen turvallisuus edellyttäisi jäsenyyden hakemista ja että keskeiset puolueet ja kansalaisten enemmistö sitä haluaisi.

Tuomioja puolestaan totesi samassa Helsingin Sanomien vuoden 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa Suomen Nato-jäsenyydestä seuraavasti (HS-vaalikone):

Mikä muuten on tämä vaalikausi? Nyt päättyvä vai kohta alkava? Mahdollisuus harkita asiaa tulee säilyttää omissa käsissämme, mutta en näe, että se [= Suomen Nato-jäsenyys] olisi tarpeen ja se voisi paremminkin heikentää kuin vahvistaa turvallisuuttamme.

Tuomioja oli täysin eri mieltä vaalikoneen esittämästä Suomen Nato-jäsenyysvalmistelun aloittamisesta, kun sen sijaan Urpilainen ei ollut. Vaalikoneessa Urpilainen oli astetta Nato-myönteisempi kuin Tuomioja.

Keskitytään siis tarkastelussa Erkki Tuomiojaan, joka edelleen kummittelee vahvasti 72-vuotiaana eläkeikäisenä SDP:ssä. SDP ei millään henno hänestä luopua, vaikka aika on jo mennyt hänen ohitse. Tuomiojasta ei enää ikinä tule Suomen ulkoministeriä, ulkoministerin virka ei ole eläkeläisvirka. Sen sijaan Urpilaisella on 43-vuotiaana vielä aikaa pitkäänkin poliittiseen uraan iän puolesta.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mikä on Tuomiojan rooli SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän päätöksiin ja sitä kautta SDP:n ja osaltaan koko Suomen linjauksiin, mikäli Suomen kansa äänestää puolueen hallitukseen. Tuomioja kun osaa agitoinnin niissä elimissä, joiden jäsenenä hän on. Niin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

                                                                                        ****

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.

Oheinen lainaus on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan vaatimuksesta EU-ministerivaliokunnan kokouksessa, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Elettiin syksyä 2014. EU oli määräämässä pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien johdosta. Pakotteiden hyväksymistä käsiteltiin valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnassa Erkki Tuomiojan ollessa ulkoministeri Alexander Stubbin hallituksessa. Muu ministerivaliokunta kannatti, mutta Tuomioja vastusti EU:n Venäjä-pakotteita aikataulun osalta ja kirjautti edellä mainitun huomautuksen päätökseen.

 ”Hänen [Erkki Tuomiojan] mukaansa Suomen hallitus on yhtä mieltä Venäjä-pakotteiden sisällöstä, mutta aikataulusta on ollut erimielisyyttä. EU:ssa sama, 6-8 maan joukko on Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.” uutisoi asiaa MTV3 tuolloin (MTV3 10.9.2014).

Tuosta edellä esitetystä Tuomiojan toimintatavasta pääsemme kärryille siitä, miten Venäjä-mieliset poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat Suomessa toimivat, kun poliittinen päätöksenteko koskee Venäjää.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kansanedustaja Tom Packalén ovat otollisimmat esimerkit siitä, miten Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pyritään lamaannuttamaan niin, ettei vain syntyisi Venäjälle hankalia päätöksiä ja toimia. Päätöksillä ja toimilla tarkoitan esimerkiksi Venäjän vastaisia pakotteita tai diplomaattikarkotuksia.

Packalénia Venäjä-kysymyksissä olen käsitellyt aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Kansanedustaja Packalén, joko uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa?” (US-blogi 6.9.2018).

Sekä Tuomioja että Packalén ovat pyrkineet estämään Venäjän toimien edellyttämiä vastatoimia todistamistaakalla. Toinen tapa on pyrkimys myöhentää päätöksentekoa, jolloin päätöksenteko ja sen jälkeen päätettävä asia vesittyisivät, kun akuutti vaihe ei olisi enää päällä ja asia olisi jo hieman unohtunut päätöksentekijöiden mielissä.

Päätöksenteon myöhentämisestä oli kysymys Tuomiojan kohdalla syksyllä 2014:

”…Tuomiojan mukaan yhä sitä mieltä, ettei pakotteita pitäisi panna täytäntöön juuri nyt, vaan odottaa Ukrainan ja Venäjän välisen tulitauon kestävyyttä.

Puolestaan todistamistaakalla ja vaadittavalla juridisella näytöllä Tuomioja pyrki estämään venäläisdiplomaattien karkottamisia Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä viime keväänä:

”Tuomioja korostaa silti edelleen, että todennäköisyys ei vielä ole sama kuin varma tieto eikä todisteita kenenkään syyllisyydestä ole vielä esitetty. (US 31.3.2018).

Jään kuitenkin ihmettelemään sitä kiirettä, jolla syyllisyys julistetaan ja vastatoimiin ryhdytään ennen kuin on olemassa länsimaisessa oikeusvaltiossa aina tarvittavia riittäviä näyttöjä.” Tuomioja laukoi Facebook-tilillään (Demokraatti 15.3.2018).

Tuomioja vaati Skripal-myrkkykaasutapauksessa Venäjän syyllisyydestä käytännössä siis melkeinpä tuomioistuinpäätöstä. Tuomioja niin kuin myös Packalén tietävät, että Venäjä kuitenkin osaa pääsääntöisesti mitoittaa toimensa oikein suhteessa todistettavuuteen. Siksi näiden kahden Venäjä-mielisen poliitikon on helpompi pyrkiä estämään Venäjää koskevaa päätöksentekoa puhumalla riittävien todisteiden puuttumisesta.

Skripal-tapaus on hyvä esimerkki, etteivät Venäjä-myönteiset poliittiset päättäjät voi enää luottaa siihen, etteikö Venäjä voi jäädä kiinni laittomista tekosistaan.

Iso-Britannia sai selville Skripal-myrkkykaasutapauksen venäläistoteuttajat. Yhdysvallat asetti 8.8.2018 pakotteita Venäjän Skripal-tapauksen johdosta, kun Iso-Britanniasta oli saatu julkaisematonta varmennettua tietoa Venäjän osallisuudesta iskuun. EU ei enää sen sijaan asettanut lisäpakotteita. Aika oli tehnyt vesittävän tehtävänsä EU:n päätöshalukkuudessa. Tuosta Venäjä-myönteisten poliitikkojen politiikanteossa on pohjimmiltaan kyse: päätöksenteon vesittäminen siirtämällä päätöksentekoa.

Kansanedustajat Tuomioja ja Packalén toimivat niin kuin Venäjä toivoo lännessä poliitikkojen toimivan Venäjän etujen ajamisessa. He ovat hyödyllisten idioottien tyyppiesimerkkejä.

Tiedotusvälineiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä henkilöitä he ovat kutsumassa Venäjää koskevien asioiden uutisoinnissa ns. asian vasta-argumentoijiksi. Nyt tiedotusvälineet ovat olleet halukkaita käyttämään niitä henkilöitä vasta-argumentoijina, joiden tiedetään ajavan avoimesti Venäjänä-agendaa. Tiedostusvälineet eivät välttämättä ole huomanneet heidän päämääriään Venäjää koskevissa asioissa.

Viime keväältä hyvä esimerkki on rivikansanedustaja Tom Packalén Skripal-myrkkykaasutapauksen yhteydessä, kuinka laajasti mediassa tehtiin uutista hänen Uuden Suomen blogikirjoituksen (US-blogi 28.3.2018) ja A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen perusteella. Ihan noin suurta näkyvyyttä ei niille henkilöille ole syytä antaa, jotka ajavat toimillaan ensisijaisesti Venäjän agendaa tietoisesti tai tietämättään.

Jos olisin Ylen vastuullinen ohjelmatuottaja, Tom Packalénia ei ole koskaan kutsuttu keskustelemaan A-studion Talk-keskusteluun 5.4.2018.

                                                                                        ****

SDP:ssä kahta erilaista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa edustavat Erkki Tuomioja ja Jutta Urpilainen. Vastakkain ovat Nato-myönteinen ja Nato-kielteinen. Muista työryhmän jäsenistä meillä ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomioja valotti hieman näkemyksiään hänelle mieleisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Esitelmän otsikolla ei ole mitään tekemistä esitelmän sisällön kanssa.

Suomen Geopoliittinen Seura on miehitetty Venäjä-myönteisillä eläkehenkilöillä. Seuran miehitys on oikea kylmän sodan ajan Suomen Neuvostoliitto-myönteinen kavalkadi: kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, eläköitynyt eversti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri (75 v.), entinen valtiosihteeri Risto Volanen (74 v.) sekä entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs ja entinen Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie (79 v.) esimerkkeinä.

72-vuotias Erkki Tuomioja on siis nuorikko tuossa politbyroossa.

Tuomioja totesi esitelmässään tutun kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä:

Tällaisessa tilanteessa [= jännittyneessä kansainvälisessä vastakkainasettelussa] ei sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta voi kokonaan sulkea pois. Silloin sellaiseen ei ole ainoastaan varauduttava vaan vielä enemmän koetettava vaikuttaa niin, että konfliktin mahdollisuutta pienennetään.

Tämä [sotilaallisen konfliktin mahdollisuus] on merkittävin kysymys ottaessamme kantaa siihen, tuleeko meidän jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai hakeutua Naton jäseneksi.

Tähän liittyy myös kysymys, onko ylipäätään mahdollista jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana vai onko syvenevä kumppanuusyhteistyömme Nato kanssa ja/tai EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen tehnyt tämän jo mahdottomaksi.

Ensimmäiseen kysymykseen on kenties helpompi vastata. Liittoutuminen voisi olla perusteltua, jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.

Liittoutuminen on tietenkin sataprosenttisen varma tapa päästä sotilaalliseen konfliktiin mukaan, jos sellainen täysin meistä riippumattomista syistä alkaisi. Voi toki olla, kuten Suomessa useimmiten on myönnetty, että kylmän sodan aikana Naton olemassaolo oli konfliktia ennaltaehkäisevä ja tasapainottava tekijä. Jos näin on, se kuitenkin toimi niin ilman Suomen jäsenyyttä. Kysyä siis tulee, miksi Suomen jäsenyys nytkään olisi tarpeen yleisen konfliktin tai juuri Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi.

                                                                                        ****

Edellisessä kappaleessa esitettyjen lainauksien perusteella Tuomiojan esitelmä osoittaa taas kerran, että hän on ideologinen Nato-vastustaja. Hän ei edelleenkään ymmärrä Naton pohjimmaista ideaa ja sitä, mihin sen kriisin ja sodan ehkäisykyky perustuu. Hän ei ymmärrä, mihin Naton logiikka on perustunut torjumaan ja estämään sotilaallista konfliktia ja sotaa ennalta.

Mitä laajempi Nato on Euroopassa, sitä vakaampi Eurooppa on. Naton laajeneminen kohti itää on vain vakaannuttanut Eurooppaa Neuvostoliiton romahdettua. Naton ja EU:n laajeneminen myös Balkanille tulee vakauttamaan Eurooppaa. Suomi ja Ruotsi eivät ole mitään poikkeuksia Naton laajenemisen tuomassa vakaudessa.

Nato perustuu sotilaallisen konfliktin ja sodan ennaltaehkäisyyn. Nato perustuu siihen, että se muodostaa korkean kynnyksen hyökätä Naton jäsenmaahan.

Ydinaseet ovat Naton keskeinen asejärjestelmä, jolla ylläpidetään ja jolla on ylläpidetty riittävää hyökkäyskynnystä. Suhteessa Venäjään Naton ennaltaehkäisykyky perustuu vieläkin Yhdysvaltain sotilaalliseen voimaan. Venäjä ei lähde sotimaan Yhdysvaltoja vastaan, mikä pitää yllä korkeaa hyökkäyskynnystä Nato-maahan. Kyse on siis ennaltaehkäisystä, että sotilaallisista konfliktia tai sotaa ei edes syntyisi.

Venäjä ei toimisi Syyriassakaan niin kuin se nyt toimii, jos ei olisi saanut Yhdysvalloilta vihreää valoa. Venäjä raportoi Yhdysvaltoja kaikesta Syyrian sodassa tulevasta, nyt viimeksi suurhyökkäyksestä Idlibin alueelle.

Ukrainan tapahtumat ovat poikkeus Nato-alueen ulkopuolella ja siitä Venäjä maksaa nyt hintaa pakotteilla ja huonoilla suhteilla länteen. Jos Ukraina olisi ollut Naton jäsenmaa vuonna 2014, ei nyt olisi veristä Itä-Ukrainaa sotaa eikä Krimin niemimaan laitonta valloitusta olisi tapahtunut.

Tuomioja olisi syytä muistaa, että aina jos syntyy sotilaallinen konflikti tai sota, jota Nato olemassaolollaan pyrkii siis estämään, se syntyy aina meistä suomalaisista riippumatta, olimmepa sotilaallisesti liittoutunut tai emme.

Euroopan pienelle maalle on eduksi kuulua kollektiivisiin yhteisöihin, siis EU:hun ja Natoon. Yksin on vaikea pienen maan saada asioita eteenpäin tasavertaisena kumppanina vastapuoleen nähden. Kollektiivisuus on pienen maan etu. Yhdessä olemme enemmän. Suomen on istuttava kaikissa niissä pöydissä, joissa Suomea koskevia turvallisuusasioita käsitellään. Suomen on siis istuttava myös kaikissa Naton pöydissä.

                                                                                        ****

Tuomioja totesi esitelmässään, missä määrin hänen mielestään olisi mahdollista muuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa:

Suomen linjauksen mukainen sotilaallinen liittoutumattomuus, lainsäädännössä toteutettu mahdollisuus ottaa vastaan ja antaa sotilaallista apua sekä osallistuminen Naton ja Nato-maiden kansainväliseen harjoitustoimintaan, on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty linjaus.

Otsikkotason jälkeen on kuitenkin erikseen arvioitava ja määriteltävä kunkin osalta, mitä se on. Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus. Se tarkoittaa myös sitä, että Suomella on jokaiselle suvereenille valtioille kuuluva oikeus harkita myös siitä luopumista, jos se Suomen turvallisuudelle katsotaan perustelluksi. Se ei ole mikään optio, joka velvoittaisi toista osapuolta, eikä sitä sellaisena tule hehkuttaa.

Vaikka Tuomioja antaa viitteitä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudesta asemamäärittelystä hänen näkemänään, hän kirjoittaa edelleen hartaasti sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Kuitenkin viimeaikaisten hallitusten hallitusohjelmissa on asemamäärittelynä ollut ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa” -kirjaus. Noissa hallituksissa Tuomiojakin on istunut ulkoministerinä. Tuomiojaa edelleen selvästi ärsyttää ”Suomi on sotilaallisesti liittoutunut” -määrite.

Tuomioja on Louhisaari-seminaaripuheensa perusteella tulossa jälkikäteen siihen tilanteeseen, jossa Suomi on jo ollut tämän hallituksen aikana. Tämän hallituksen aikana Suomi on solminut puolustusyhteistyösopimuksia Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, joiden merkitystä Tuomioja ei ollenkaan käsitellyt esitelmässään. Tuomiojan kirjauksilla SDP ei paljon katsoisi tulevaisuuteen Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. SDP ei siis olisi uuden politiikan tekijä vaan edelleen jarruttaja.

Tuomioja vastusti aikanaan Euroopan EEC/EY/EU-vetoista talousintegraatiota kiivaasti, mutta nyt kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä kuitenkin. Mieli on siis muuttunut ja hän on ollut väärässä. Kävisikö samoin Nato-jäsenyyden osalta, jos Suomi liittyisi Natoon Tuomiojan vastustuksesta huolimatta?

Katsotaan ja odotetaan nyt, millaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelmajulistuksen SDP saa aikaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen, jos Suomen kansa antaa ensi keväänä SDP:lle valtuutta. Toivottavasti ei anna kummoista valtuutta.

Pahoin pelkään, että Erkki Tuomioja osaa viimeisenä työnä ennen eläköitymistä agitoida ryhmän kannanotot mieleisekseen. Oleellinen seikka on, miten SDP näkee Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuden sekä EU:n kehityksen todelliseksi puolustustekijäksi ja miten Suomen tulisi liittoutua tähän prosessiin.

Erkki Tuomiojan aktiivinen poliittinen ura on iän puolesta jo ohi. Hänestä ei tule enää koskaan ministeriä eikä etenkään ulkomisteriä, mutta toki hän voi vielä jatkaa kansanedustajan uraa ensi vuoden vaalien jälkeen. Monet hänen ikäpolvensa kansanedustajat luopuvat - älyävät siis luopua - kansanedustajuudesta tämän vaalikauden jälkeen. Tuomiojan ikätoveri Paavo Väyrynen on toki ikipoikkeus.

Tästä lähtien Suomen tulevatkaan hallitukset eivät ole Neuvostoliiton politbyroon mukaisia eläkeläiskerhoja.

]]>
9 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja#comments Erkki Tuomioja Jutta Urpilainen SDP Suomen Nato-jäsenyys Turpo Sat, 15 Sep 2018 12:40:08 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261035-sdpn-turvallisuuspolitiikan-muutostyoryhma-tuomiojan-vai-urpilaisen-linja
Kansanedustaja Packalén, joko nyt uskot Venäjän syyllisyyteen hermomyrkkyiskussa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa <p>&rdquo;<em>Kansanedustaja Tom Packalén ei edelleenkään usko, että Venäjä oli hermomyrkkyiskun takana - &#39;Venäjän kyvyn aliarviointia&#39;</em>&quot;.</p><p>Oheinen uutisotsikko oli Iltalehdessä viime keväänä, kun Iso-Britannia syytti Venäjään Salisburyn myrkkykaasuiskusta (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201804162200882011_pi.shtml"><u>Iltalehti 17.4.2018</u></a>).</p><p>Perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén intti koko viime huhtikuun useaan eri otteeseen useassa eri mediassa, ettei Venäjä ole syyllinen Salisburyn myrkkykaasuiskuun ja ettei Venäjän syyllisyydestä ole riittävästi näyttöä. Inttäminen alkoi Packalénin Uuden Suomen blogikirjoituksesta, jonka hän julkaisi 28.3.2018 otsikolla &rdquo;<em>Kokematon Sipilä panikoi - venäläisten syyttely on ennenaikaista</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista"><u>US-blogi 28.3.2018</u></a>).</p><p>Packalén kirjoitti blogissaan:</p><p>&rdquo;<em>En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään <u>puolueettomasti ja luotettavasti</u> toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.</em>&rdquo;</p><p>Packalénin mukaan Venäjältä puuttui motiivi salamurhaan. Packalén jatkoi:</p><p>&rdquo;<em>Toisekseen minun on mahdoton ajatella, että venäläiset tekisivät tärkeänkään kohteen salamurhan, joka viittaisi suoraan heihin ja todennäköisesti aiheuttaisi vakavia seurauksia Venäjälle. Venäläiset osaisivat lavastaa henkirikoksen ryöstöksi tai liikenneonnettomuudeksi. Syytösten kohteena on sentään valtiollinen toimija.</em>&rdquo;</p><p>Packalénin mukaan Suomen ei olisi pitänyt lähteä mukaan muiden länsimaiden rintamassa karkottamaan venäläisdiplomaatteja. Yle kirjoitti Packalénin näkemyksistä seuraavasti hänen A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen tiimoilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10147269"><u>Yle 5.4.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Tom Packalén </em><em>puolestaan ei usko hetkeäkään, että Venäjä oli iskuun syyllinen. Hän arvioi, että jos Venäjä olisi halunnut tappaa iskun kohteet, se olisi onnistunut siinä jo aikoja sitten ja viimeistään Salisburyn iskussa. <u>Packalén näkee, että Venäjän syyllisyydellä ei ollut painoarvoa, kun EU päätti diplomaattien karkotuksista, vaan kyse oli puhtaasti siitä, että unioni halusi vastatoimillaan osoittaa yhtenäisyyttään.</u></em>&rdquo;</p><p>Tom Packalén uhkasi jopa Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapalan haastamista oikeuteen, kun Haapala julkaisi kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kommentti: Perussuomalaiset hyppäsi Putinin kelkkaan &ndash; jopa Karjalan menetys näyttäytyy hyvänä asiana</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html?utm_medium=social&amp;utm_content=ios.is.fi&amp;utm_source=facebook.com&amp;utm_campaign=fb-share"><u>Ilta-Sanomat 7.4.2018</u></a>).</p><p>Haapala kirjoitti: &rdquo;<em>Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi - eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman <u>perusteita</u></em>&rdquo;, Packalén kirjoitti Uuden Suomen blogissaan otsikolla &rdquo;<em>Pannaan poliisikin lukemaan Timo Haapalaa</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253887-pannaan-poliisikin-lukemaan-timo-haapalaa"><u>US-blogi 16.4.2018</u></a>).</p><p>No, nyt ovat hyvät perusteet leimata Packalénia niillä tuloksilla, jotka Iso-Britannian poliisi on saattanut poliisitutkinnallaan tietoomme.</p><p>Packalén oli jättämässä keväällä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta, mutta eipä tainnut jättääkään. Voin sanoa saman kuin Haapala. Haapalaa ei koskaan haastettu oikeuteen ja tuskinpa minuakaan. Tyhjänpäiväistä uhkausvouhkaamista tähän maailmaan kyllä mahtuu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Iso-Britannia on nyt poliisitutkimuksissaan varmistanut, että Salisburyssa Sergei ja Julia Skripalia vastaan tehdyn myrkkykaasuiskun takana olivat Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat Aleksander Petrov (Александр Петров) ja Ruslan Boširov (Руслан Боширов). Henkilöiden kuvat julkaistu ja he ovat etsintäkuulutettuja. Passiin kirjatut nimet tuskin lienevät peräisin synnyintodistuksesta. Ukrainalaismedia onkin yrittänyt etsiä Venäjältä tietoja kyseisennimisistä henkilöistä (esim. <a href="https://www.segodnya.ua/world/europe/smi-raskryli-lyubopytnye-podrobnosti-o-podozrevaemyh-v-dele-skripaley-rossiyanah-1168474.html"><u>Сегодня 6.9.2018</u></a>).</p><p>Venäjän sydänystävänä Packalén voisi yrittää vaikuttaa Venäjään, jotta Venäjä luovuttaisi nuo Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat kaksi henkilöä oikeusprosessiin Iso-Britanniaan.</p><p>Yhdysvallat ilmoitti 8.8.2018 uusista pakotteista Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta (<a href="https://www.theatlantic.com/international/archive/2018/08/us-russia-sanctions-novichok-attack/567119/"><u>The Atlantic 9.8.2018</u></a>). Yhdysvalloilla oli todennäköisesti jo tuolloin tiedossa poliisitutkimustulokset, jotka Iso-Britannia julkaisi tällä viikolla. Myös EU:n olisi syytä myös harkita uusia pakotteita Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta.</p><p>Iso-Britannia on tehnyt vakuuttavaa ja laaja-alaista poliisitutkimustyötä enkä epäile sen tuloksia. Tuon työn tuloksia kerrottu laajasti julkisuudessa (esim. <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005816724.html"><u>HS 5.9.2018</u></a>, <a href="https://www.bbc.co.uk/news/uk-45421445"><u>BBC News 5.9.2018</u></a> , <a href="https://www.theguardian.com/uk-news/2018/sep/05/planes-trains-and-fake-names-the-trail-left-by-skripal-suspects"><u>The Guardian 5.9.018</u></a> jne.). Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt poliisitutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Brittiläisen poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kansanedustaja Tom Packalén on Venäjän hyödyllinen idiootti. Todella hyödyllinen idiootti, koska hän toimii kansanedustajana ja poliittisena päättäjänä. Hän on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen 9.6.2015 alkaen ja puolustusvaliokunnan varajäsen 30.6.2015 alkaen.</p><p>Tässä yhteydessä idiootti ei ole suinkaan haukkumasana. Kyseessä on vakiintunut käsite ihmisistä, jotka toimivat Venäjän hyväksi eivätkä välttämättä sitä itse tiedosta. Packalén ei tiedosta, mitä hän intuitioissaan tekee. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa. Käsite on syntynyt Venäjällä jo Neuvostoliiton syntymisen aikoihin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%BE%D0%BB%D0%B5%D0%B7%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%B8%D0%B4%D0%B8%D0%BE%D1%82"><u>полезный идиот</u></a>).</p><p>Skripal-kaasumyrkkytapaus ei ollut perussuomalaisen kansanedustaja Tom Packalénin ensimmäinen tapaus, jolla hän on ollut Venäjän hyödyllinen idiootti ja jolla hän on ajanut Suomessa voimakkaasti venäläistä agendaa. Venäjälle on mannaa, kun länsimainen poliitikko keksii agendaa, jolla perusteella Venäjälle ei pitäisi asettaa pakotteita.</p><p>&rdquo;<em>Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät <u>vakuuttanut todiste</u>.</em>&rdquo;&nbsp; Packalén kirjoitti Facebook-tililleen elokuussa 2018.&nbsp; Lainaus kyllä löytyy, jos jaksaa selata neljän vuoden päähän.</p><p>&rdquo;<em>Jos <u>riittävän vakuuttava todiste</u> löytyy, Packalén aikoo <u>myöntää</u>, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.</em>&rdquo;, kirjoitti Verkkouutiset Packalénin kannanotosta (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/kansanedustaja-kaipaa-todisteita-venajan-lasnaolosta-ita-ukrainassa-24505/"><u>Verkkouutiset 20.8.2018</u></a>).&nbsp;&nbsp;</p><p>Heinäkuussa 2018 Packalén arvosteli kovin sanoin Ukrainaa ja Yhdysvaltoja Uuden Suomen blogikirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Pari kysymystä Ukrainalle ja USA:lle malesialaiskoneen kohtalosta</em>&rdquo; (<a href="http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172588-pari-kysymysta-ukrainalle-ja-usalle-malesialaiskoneen-kohtalosta"><u>US-blogi 25.7.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Nykytiedoilla malesialaiskoneen todennäköinen kohtalo on siis se, että separatistit ampuivat sen alas BUK M1-ilmatorjuntaohjuksella, <u>jonka he olivat kaapanneet kesäkuun lopussa Ukrainan asevoimilta</u>. Luultavasti kyse oli siinä mielessä vahingosta, että he luulivat ampuvansa sotilaskonetta. Mustat laatikot tuskin tuovat tähän lisää selkeyttä.</em></p><p><em><u>Suomen ulkopoliittiselta johdolta vaaditaan rohkeutta vaatia faktoja pöytään</u>. Ennen niiden näkemistä ja arviointia <u>emme voi lähteä pakotteisiin</u>. Pakotteet haittaisivat merkittävästi jo nyt huonossa kunnossa olevaa taloutta. Lisäksi ne kärjistäisivät kriisiä, johon pitäisi etsiä liennytystä.</em>&rdquo;</p><p>Packalén syytti kirjoituksessa siis Ukrainaa ja Yhdysvaltoja melko suoraan siitä, että malesialaislentokone ammuttiin alas heinäkuun 27. päivänä 2014. Venäjää ei syytetty, melkeinpä päinvastoin.</p><p>Venäläiset itsekään eivät aina osaa puolustaa Venäjää niin hyvin kuin mitä Packalén osaa.</p><p>Packalén on opettava kouluesimerkki, kuinka Venäjä hyötyy sitä palvelevista hyödyllisistä idiooteista. Packalénilla on listalla jo kolme tapausta: malesialaislentokoneen alasampuminen, venäläisjoukkojen läsnäolo Itä-Ukrainassa ja Skripalien myrkyttäminen Salisburyssa.</p><p>Kun perussuomalainen kansanedustaja Packalén on luvannut elokuussa 2014 myöntää Venäjän syyllisyyden malesialaislentokoneen alasampumiseen, jos vakuuttavia todisteet löytyvät, niin ehkäpä tuo aika on jo koittanut. Itse asiassa olisi koittanut jo viime toukokuussa.</p><p>Vakuuttavat todisteet ovat löytyneet poliisi- ja syyttäjälaitosvetoisessa kansainvälisessä rikostutkinnassa.</p><p>Packalénin myöntöä odotellessa on syytä esittää ne lähteet, jotka todistavat Venäjän sekaantumisen malesialaislentokoneen alasampumiseen ja samalla myös Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa.</p><p>Alasampumiseen kansainvälistä rikostutkintaa johtaa Hollannin syyttäjänvirasto. Malesialaislentokoneen alasampumista tutkivaan JIT-tutkijaryhmään kuuluvat Australia, Belgia, Malesia, Hollanti ja Ukraina. Kyse on siis kansainvälisestä rikostutkinnasta. Tutkijaryhmä julkaisi viimeksi tutkimustuloksia 24.5.2018 (<a href="https://www.om.nl/onderwerpen/mh17-crash/"><u>Openbaar ministerie 24.5.2018</u></a>, <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005692734.html"><u>HS 24.5.2018</u></a> jne.).</p><p>Todisteet Venäjän sodallisuudesta ovat siis löytyneet rikostutkinnassa. Malesialais&shy;koneen pudottanut ohjus oli peräisin Venäjän ase&shy;voimien joukko-osastosta Kurskista eikä Ukrainan asevoimilta. Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt rikostutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.</p><p>Alasampumista on tutkinut vakuuttavasti myös kansalaisjournalistien Bellingcat-yhteisö (<a href="https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2018/05/25/mh17-russian-gru-commander-orion-identified-oleg-ivannikov/"><u>Bellingcat 25.5.2018</u></a>), mutta se ei ole viranomainen.</p><p>Packalén, milloin myönnät Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän osuuden malesialaiskoneen alasampumiseen Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän olemisen vastuussa Skripalien hermomyrkkyiskussa? Kaikki tulokset on saatu ja tehty poliisi- ja syyttäjälaitostutkinnassa, josta sinullakin - Tom Packalén - on hieman kokemusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanedustaja Tom Packalén ei edelleenkään usko, että Venäjä oli hermomyrkkyiskun takana - 'Venäjän kyvyn aliarviointia'".

Oheinen uutisotsikko oli Iltalehdessä viime keväänä, kun Iso-Britannia syytti Venäjään Salisburyn myrkkykaasuiskusta (Iltalehti 17.4.2018).

Perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén intti koko viime huhtikuun useaan eri otteeseen useassa eri mediassa, ettei Venäjä ole syyllinen Salisburyn myrkkykaasuiskuun ja ettei Venäjän syyllisyydestä ole riittävästi näyttöä. Inttäminen alkoi Packalénin Uuden Suomen blogikirjoituksesta, jonka hän julkaisi 28.3.2018 otsikolla ”Kokematon Sipilä panikoi - venäläisten syyttely on ennenaikaista” (US-blogi 28.3.2018).

Packalén kirjoitti blogissaan:

En usko Venäjän olevan Salisburyn hermomyrkkyiskun takana. Jos Venäjän syyllisyys pystytään puolueettomasti ja luotettavasti toteamaan, kannatan esitetyn kaltaisia sanktioita.

Packalénin mukaan Venäjältä puuttui motiivi salamurhaan. Packalén jatkoi:

Toisekseen minun on mahdoton ajatella, että venäläiset tekisivät tärkeänkään kohteen salamurhan, joka viittaisi suoraan heihin ja todennäköisesti aiheuttaisi vakavia seurauksia Venäjälle. Venäläiset osaisivat lavastaa henkirikoksen ryöstöksi tai liikenneonnettomuudeksi. Syytösten kohteena on sentään valtiollinen toimija.

Packalénin mukaan Suomen ei olisi pitänyt lähteä mukaan muiden länsimaiden rintamassa karkottamaan venäläisdiplomaatteja. Yle kirjoitti Packalénin näkemyksistä seuraavasti hänen A-studion Talk-keskustelussa esiintymisen tiimoilta (Yle 5.4.2018):

Tom Packalén puolestaan ei usko hetkeäkään, että Venäjä oli iskuun syyllinen. Hän arvioi, että jos Venäjä olisi halunnut tappaa iskun kohteet, se olisi onnistunut siinä jo aikoja sitten ja viimeistään Salisburyn iskussa. Packalén näkee, että Venäjän syyllisyydellä ei ollut painoarvoa, kun EU päätti diplomaattien karkotuksista, vaan kyse oli puhtaasti siitä, että unioni halusi vastatoimillaan osoittaa yhtenäisyyttään.

Tom Packalén uhkasi jopa Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapalan haastamista oikeuteen, kun Haapala julkaisi kirjoituksen otsikolla ”Kommentti: Perussuomalaiset hyppäsi Putinin kelkkaan – jopa Karjalan menetys näyttäytyy hyvänä asiana” (Ilta-Sanomat 7.4.2018).

Haapala kirjoitti: ”Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi - eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä.

Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman perusteita”, Packalén kirjoitti Uuden Suomen blogissaan otsikolla ”Pannaan poliisikin lukemaan Timo Haapalaa” (US-blogi 16.4.2018).

No, nyt ovat hyvät perusteet leimata Packalénia niillä tuloksilla, jotka Iso-Britannian poliisi on saattanut poliisitutkinnallaan tietoomme.

Packalén oli jättämässä keväällä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta, mutta eipä tainnut jättääkään. Voin sanoa saman kuin Haapala. Haapalaa ei koskaan haastettu oikeuteen ja tuskinpa minuakaan. Tyhjänpäiväistä uhkausvouhkaamista tähän maailmaan kyllä mahtuu.

                                                                                           ****

Iso-Britannia on nyt poliisitutkimuksissaan varmistanut, että Salisburyssa Sergei ja Julia Skripalia vastaan tehdyn myrkkykaasuiskun takana olivat Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat Aleksander Petrov (Александр Петров) ja Ruslan Boširov (Руслан Боширов). Henkilöiden kuvat julkaistu ja he ovat etsintäkuulutettuja. Passiin kirjatut nimet tuskin lienevät peräisin synnyintodistuksesta. Ukrainalaismedia onkin yrittänyt etsiä Venäjältä tietoja kyseisennimisistä henkilöistä (esim. Сегодня 6.9.2018).

Venäjän sydänystävänä Packalén voisi yrittää vaikuttaa Venäjään, jotta Venäjä luovuttaisi nuo Venäjän sotilastiedustelu GRU:n palveluksessa olevat kaksi henkilöä oikeusprosessiin Iso-Britanniaan.

Yhdysvallat ilmoitti 8.8.2018 uusista pakotteista Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta (The Atlantic 9.8.2018). Yhdysvalloilla oli todennäköisesti jo tuolloin tiedossa poliisitutkimustulokset, jotka Iso-Britannia julkaisi tällä viikolla. Myös EU:n olisi syytä myös harkita uusia pakotteita Venäjälle Skripal-kaasumyrkkytapauksen tiimoilta.

Iso-Britannia on tehnyt vakuuttavaa ja laaja-alaista poliisitutkimustyötä enkä epäile sen tuloksia. Tuon työn tuloksia kerrottu laajasti julkisuudessa (esim. HS 5.9.2018, BBC News 5.9.2018 , The Guardian 5.9.018 jne.). Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt poliisitutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Brittiläisen poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.

                                                                                           ****

Kansanedustaja Tom Packalén on Venäjän hyödyllinen idiootti. Todella hyödyllinen idiootti, koska hän toimii kansanedustajana ja poliittisena päättäjänä. Hän on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen 9.6.2015 alkaen ja puolustusvaliokunnan varajäsen 30.6.2015 alkaen.

Tässä yhteydessä idiootti ei ole suinkaan haukkumasana. Kyseessä on vakiintunut käsite ihmisistä, jotka toimivat Venäjän hyväksi eivätkä välttämättä sitä itse tiedosta. Packalén ei tiedosta, mitä hän intuitioissaan tekee. Hyödyllinen idiootti on siis sinänsä vilpitön henkilö, joka todella uskoo tarkoitukseensa. Käsite on syntynyt Venäjällä jo Neuvostoliiton syntymisen aikoihin (полезный идиот).

Skripal-kaasumyrkkytapaus ei ollut perussuomalaisen kansanedustaja Tom Packalénin ensimmäinen tapaus, jolla hän on ollut Venäjän hyödyllinen idiootti ja jolla hän on ajanut Suomessa voimakkaasti venäläistä agendaa. Venäjälle on mannaa, kun länsimainen poliitikko keksii agendaa, jolla perusteella Venäjälle ei pitäisi asettaa pakotteita.

Koska Ukrainan kriisissä kaivataan todisteita venäläisjoukkojen läsnäolosta Itä-Ukrainassa, niin ne jotka ovat tästä vakuuttuneita, niin laittakaa tänne, se teidät vakuuttanut todiste.”  Packalén kirjoitti Facebook-tililleen elokuussa 2018.  Lainaus kyllä löytyy, jos jaksaa selata neljän vuoden päähän.

Jos riittävän vakuuttava todiste löytyy, Packalén aikoo myöntää, että Venäjä on lähettänyt sotilaita Ukrainaan.”, kirjoitti Verkkouutiset Packalénin kannanotosta (Verkkouutiset 20.8.2018).  

Heinäkuussa 2018 Packalén arvosteli kovin sanoin Ukrainaa ja Yhdysvaltoja Uuden Suomen blogikirjoituksessaan otsikolla ”Pari kysymystä Ukrainalle ja USA:lle malesialaiskoneen kohtalosta” (US-blogi 25.7.2018):

Nykytiedoilla malesialaiskoneen todennäköinen kohtalo on siis se, että separatistit ampuivat sen alas BUK M1-ilmatorjuntaohjuksella, jonka he olivat kaapanneet kesäkuun lopussa Ukrainan asevoimilta. Luultavasti kyse oli siinä mielessä vahingosta, että he luulivat ampuvansa sotilaskonetta. Mustat laatikot tuskin tuovat tähän lisää selkeyttä.

Suomen ulkopoliittiselta johdolta vaaditaan rohkeutta vaatia faktoja pöytään. Ennen niiden näkemistä ja arviointia emme voi lähteä pakotteisiin. Pakotteet haittaisivat merkittävästi jo nyt huonossa kunnossa olevaa taloutta. Lisäksi ne kärjistäisivät kriisiä, johon pitäisi etsiä liennytystä.

Packalén syytti kirjoituksessa siis Ukrainaa ja Yhdysvaltoja melko suoraan siitä, että malesialaislentokone ammuttiin alas heinäkuun 27. päivänä 2014. Venäjää ei syytetty, melkeinpä päinvastoin.

Venäläiset itsekään eivät aina osaa puolustaa Venäjää niin hyvin kuin mitä Packalén osaa.

Packalén on opettava kouluesimerkki, kuinka Venäjä hyötyy sitä palvelevista hyödyllisistä idiooteista. Packalénilla on listalla jo kolme tapausta: malesialaislentokoneen alasampuminen, venäläisjoukkojen läsnäolo Itä-Ukrainassa ja Skripalien myrkyttäminen Salisburyssa.

Kun perussuomalainen kansanedustaja Packalén on luvannut elokuussa 2014 myöntää Venäjän syyllisyyden malesialaislentokoneen alasampumiseen, jos vakuuttavia todisteet löytyvät, niin ehkäpä tuo aika on jo koittanut. Itse asiassa olisi koittanut jo viime toukokuussa.

Vakuuttavat todisteet ovat löytyneet poliisi- ja syyttäjälaitosvetoisessa kansainvälisessä rikostutkinnassa.

Packalénin myöntöä odotellessa on syytä esittää ne lähteet, jotka todistavat Venäjän sekaantumisen malesialaislentokoneen alasampumiseen ja samalla myös Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa.

Alasampumiseen kansainvälistä rikostutkintaa johtaa Hollannin syyttäjänvirasto. Malesialaislentokoneen alasampumista tutkivaan JIT-tutkijaryhmään kuuluvat Australia, Belgia, Malesia, Hollanti ja Ukraina. Kyse on siis kansainvälisestä rikostutkinnasta. Tutkijaryhmä julkaisi viimeksi tutkimustuloksia 24.5.2018 (Openbaar ministerie 24.5.2018, HS 24.5.2018 jne.).

Todisteet Venäjän sodallisuudesta ovat siis löytyneet rikostutkinnassa. Malesialais­koneen pudottanut ohjus oli peräisin Venäjän ase­voimien joukko-osastosta Kurskista eikä Ukrainan asevoimilta. Minun lisäksi kukaan muukaan ei ole toistaiseksi epäillyt rikostutkintatuloksia Venäjää lukuun ottamatta. Poliisitutkimustyön pitäisi vakuuttaa myös entistä poliisia ja nykyistä kansanedustajaa Tom Packalénia.

Alasampumista on tutkinut vakuuttavasti myös kansalaisjournalistien Bellingcat-yhteisö (Bellingcat 25.5.2018), mutta se ei ole viranomainen.

Packalén, milloin myönnät Venäjän sotilaallisen läsnäolon Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän osuuden malesialaiskoneen alasampumiseen Itä-Ukrainassa? Milloin myönnät Venäjän olemisen vastuussa Skripalien hermomyrkkyiskussa? Kaikki tulokset on saatu ja tehty poliisi- ja syyttäjälaitostutkinnassa, josta sinullakin - Tom Packalén - on hieman kokemusta.

]]>
203 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa#comments Itä-Ukrainan kriisi ja Venäjän uhka Sergei ja Julia Skripal Tom Packalén Turpo Venäjän uhka Thu, 06 Sep 2018 19:55:45 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260568-kansanedustaja-packalen-joko-nyt-uskot-venajan-syyllisyyteen-hermomyrkkyiskussa
Hyvää päivää, leimakirvesvartta http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta <p>Helsingin Sanomien analyysi kertoo tänään Der Spiegel -lehden toimittajan <strong>Christian Stöckerin</strong> kolumnista, joka antaa ohjeita natsien tunnistamiseen: <em>&quot;Joka marssii natsien kanssa, on joko natsi tai natsien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole.&rdquo; </em></p><p>Käytännössä tässä siis sanotaan, että jos johonkin mielenosoitukseen eksyy joukkoon yksikin natsitervehtivä&nbsp;idiootti, hänellä on valta leimata koko joukko. Tällainen kokonaisia joukkoja ja kansanryhmiä leimaava ajattelu on yleistynyt lähes asiassa kuin asiassa huolestuttavassa määrin.</p><p>Suomessa rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet sosiaalisen median keskusteluissa tiuhaa tahtia myös asiallista maahanmuuttokritiikkiä harjoittavia kohtaan. Jopa niin kutsutut tolkun ihmisetkin ovat saaneet osansa. Turvallisuuspolitiikan saralla maamme liittoutumisen vastustajia on leimattu&nbsp;Venäjän trolleiksi,&nbsp;Kremlin kellonsoittajiksi ja Putinin voimapolitiikan puolustelijoiksi.<em> &quot;Koska olet kanssani eri mieltä, olet selvästi&nbsp;[lisäätähänjotakinpahaataikyseenalaista]n puolustaja&quot;</em> &ndash;tyyppiset väitteet kuuluvat tätä nykyä monen keskustelijan työkalupakkiin. Kauniita arvoja, joita mukamas itse puolustetaan, luetteloidaan argumentoinnin tueksi ja leimakirveet lentelevät.</p><p>Näkemykseni on, että tällainen&nbsp;ihmisten demonisointi ja leimaaminen toimii radikalisoitumisen ja äärimmäisten asenteiden normalisoitumisen&nbsp;polttoaineena. Kun esimerkiksi&nbsp;ihmisiä, jotka eivät tunnista itsessään rasistisia asenteita, mutta vastustavat lisääntyvää maahanmuuttoa, ryhdytään leimaamaan rasisteiksi vasta-argumentteja kuuntelematta, synnytetään jatkumo, jossa leimatut kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden leimattujen kanssa. Syyttä leimattujen mielissä koko rasisti-käsitteen merkitys kokee inflaation. Leimatun kynnys&nbsp;antaa tukensa myös rasistiseksi leimatulle politiikalle madaltuu. Katkeruus leimaajia kohtaan alkaa&nbsp;korostaa yhteistä käsitystä poliittisesta vastapoolista. Ja mitä hyötyä leimatulle olisi enää yrittää pysyä poissa vaikkapa&nbsp;rasistiseksi leimatusta&nbsp;mielenosoituksestakaan, jos leima on jo otsassa?</p><p>Edellisessä esimerkissä kyse on yksilöstä. Entäpä kun kokonainen maahanmuuttajien rikoksista suivaantunut ja mieltään osoittamaan lähtenyt ihmisjoukko leimataan natseiksi, jos joukossa on muutama idiootti tekemässä natsitervehdyksiä? Millainen kehityskulku käynnistyy, kun nämä mieltään osoittaneet ihmiset lukevat valtamedian&nbsp;lehdestä tai katsovat televisiosta uutisointia, jonka mukaan he ovat natseja tai natsien hyödyllisiä idiootteja? Mitä tapahtuu luottamukselle mediaan? Millaisten lähteiden puoleen jatkossa käännytään? Siinä eivät paljoa auta päätoimittajien&nbsp;julistavat vetoomukset totuuden kertovan median puolesta;<em> Minä olen herra sinun mediasi, älä pidä muita medioita.</em></p><p><em>--</em>--</p><p>Kiinnittäkäämme siis jatkossa huomiota leimaavaan keskustelutapaan ja uutisointiin.&nbsp;Leimaava keskustelutapa on ilmeinen merkki&nbsp;ylimielisestä oman hännän nostamisesta.&nbsp;Se on myös sitä helpompaa ja tehokkaampaa, mitä korkeampi status keskustelijalla on. Kun on korkea status, ei tarvitse välttämättä aina edes argumentoida. Siksi leimakirveen heiluttelu on suosittua usein myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa.</p><p>Leimaamalla pyritään korostamaan vastapuolen kyseenalaisuutta esimerkiksi <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Association_fallacy">guilt by association</a> &ndash;argumentein tai salaliittoteoreetikko -syytöksin ja saattamaan leimatun sanoma huonoon valoon. Eikä leimaaminen kohdistu vain yksilöihin, vaan myös esimerkiksi uuden ajan kansalaisjournalismiin, jonka alustoja on pyritty kutsumaan valemedioiksi, jotta niiden julkaisuja ei otettaisi vakavasti silloin, kun ne kertovat jotakin sellaista, mikä jäisi valtamedian päätoimittajien &ndash; noiden totuuksiemme portinvartijoiden &ndash; pöydälle koskaan julkisuuteen päätymättä.</p><p>Leimaaminen polarisoi aina keskustelua, radikalisoi ihmisiä ja sitä kautta normalisoi kielteisiä ilmiöitä yhteiskunnassa. Leimaaminen on <em>&quot;väärien mielipiteiden&quot;</em> vaientamiseen pyrkivien, kansanvaltaa vastustavien&nbsp;totalitarismilla flirttailijoiden&nbsp;toimintatapa.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkit:</p><p>HS-analyysi: Mistä tunnistaa natsin? | <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2">https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien analyysi kertoo tänään Der Spiegel -lehden toimittajan Christian Stöckerin kolumnista, joka antaa ohjeita natsien tunnistamiseen: "Joka marssii natsien kanssa, on joko natsi tai natsien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole.”

Käytännössä tässä siis sanotaan, että jos johonkin mielenosoitukseen eksyy joukkoon yksikin natsitervehtivä idiootti, hänellä on valta leimata koko joukko. Tällainen kokonaisia joukkoja ja kansanryhmiä leimaava ajattelu on yleistynyt lähes asiassa kuin asiassa huolestuttavassa määrin.

Suomessa rasisti- ja natsikortit ovat viuhuneet sosiaalisen median keskusteluissa tiuhaa tahtia myös asiallista maahanmuuttokritiikkiä harjoittavia kohtaan. Jopa niin kutsutut tolkun ihmisetkin ovat saaneet osansa. Turvallisuuspolitiikan saralla maamme liittoutumisen vastustajia on leimattu Venäjän trolleiksi, Kremlin kellonsoittajiksi ja Putinin voimapolitiikan puolustelijoiksi. "Koska olet kanssani eri mieltä, olet selvästi [lisäätähänjotakinpahaataikyseenalaista]n puolustaja" –tyyppiset väitteet kuuluvat tätä nykyä monen keskustelijan työkalupakkiin. Kauniita arvoja, joita mukamas itse puolustetaan, luetteloidaan argumentoinnin tueksi ja leimakirveet lentelevät.

Näkemykseni on, että tällainen ihmisten demonisointi ja leimaaminen toimii radikalisoitumisen ja äärimmäisten asenteiden normalisoitumisen polttoaineena. Kun esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät tunnista itsessään rasistisia asenteita, mutta vastustavat lisääntyvää maahanmuuttoa, ryhdytään leimaamaan rasisteiksi vasta-argumentteja kuuntelematta, synnytetään jatkumo, jossa leimatut kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden leimattujen kanssa. Syyttä leimattujen mielissä koko rasisti-käsitteen merkitys kokee inflaation. Leimatun kynnys antaa tukensa myös rasistiseksi leimatulle politiikalle madaltuu. Katkeruus leimaajia kohtaan alkaa korostaa yhteistä käsitystä poliittisesta vastapoolista. Ja mitä hyötyä leimatulle olisi enää yrittää pysyä poissa vaikkapa rasistiseksi leimatusta mielenosoituksestakaan, jos leima on jo otsassa?

Edellisessä esimerkissä kyse on yksilöstä. Entäpä kun kokonainen maahanmuuttajien rikoksista suivaantunut ja mieltään osoittamaan lähtenyt ihmisjoukko leimataan natseiksi, jos joukossa on muutama idiootti tekemässä natsitervehdyksiä? Millainen kehityskulku käynnistyy, kun nämä mieltään osoittaneet ihmiset lukevat valtamedian lehdestä tai katsovat televisiosta uutisointia, jonka mukaan he ovat natseja tai natsien hyödyllisiä idiootteja? Mitä tapahtuu luottamukselle mediaan? Millaisten lähteiden puoleen jatkossa käännytään? Siinä eivät paljoa auta päätoimittajien julistavat vetoomukset totuuden kertovan median puolesta; Minä olen herra sinun mediasi, älä pidä muita medioita.

----

Kiinnittäkäämme siis jatkossa huomiota leimaavaan keskustelutapaan ja uutisointiin. Leimaava keskustelutapa on ilmeinen merkki ylimielisestä oman hännän nostamisesta. Se on myös sitä helpompaa ja tehokkaampaa, mitä korkeampi status keskustelijalla on. Kun on korkea status, ei tarvitse välttämättä aina edes argumentoida. Siksi leimakirveen heiluttelu on suosittua usein myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa.

Leimaamalla pyritään korostamaan vastapuolen kyseenalaisuutta esimerkiksi guilt by association –argumentein tai salaliittoteoreetikko -syytöksin ja saattamaan leimatun sanoma huonoon valoon. Eikä leimaaminen kohdistu vain yksilöihin, vaan myös esimerkiksi uuden ajan kansalaisjournalismiin, jonka alustoja on pyritty kutsumaan valemedioiksi, jotta niiden julkaisuja ei otettaisi vakavasti silloin, kun ne kertovat jotakin sellaista, mikä jäisi valtamedian päätoimittajien – noiden totuuksiemme portinvartijoiden – pöydälle koskaan julkisuuteen päätymättä.

Leimaaminen polarisoi aina keskustelua, radikalisoi ihmisiä ja sitä kautta normalisoi kielteisiä ilmiöitä yhteiskunnassa. Leimaaminen on "väärien mielipiteiden" vaientamiseen pyrkivien, kansanvaltaa vastustavien totalitarismilla flirttailijoiden toimintatapa.

 

Linkit:

HS-analyysi: Mistä tunnistaa natsin? | https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005815718.html?share=9dbb228ab199fe259809383a1136deb2

 

]]>
14 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta#comments Leimaaminen Leimakirves Natsikortti Rasistikortti Turpo Wed, 05 Sep 2018 13:47:53 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260497-hyvaa-paivaa-leimakirvesvartta
Israel-Palestiina-Jordania konfederaatio kelpaisi Abbasille http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260388-israel-palestiina-jordania-konfederaatio-kelpaisi-abbasille <p>&ldquo;<strong><em>What you say makes sense. &hellip; [In a one-state scenario,] the prime minister of Israel in a few years will be called Mohammed.&rdquo;</em> (Donald Trump)</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Palesti</strong><strong>inalaishallinnon Presidentti Mahmoud Abbas on ilmaissut kiinnostuksensa kolmikantaiseen konfederaatioon Jordanian ja Israelin kanssa, jota kantaa voi pitää merkittävänä irtiottona hänen pitkäänjatkuneesta &rdquo;Kahden-valtion&rdquo; ratkaisun positiostaan. Näin <a href="https://www.jpost.com/Arab-Israeli-Conflict/Abbas-Trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-Jordan-566330?utm_source=newsletter&amp;utm_campaign=20-2-2018&amp;utm_content=abbas-trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-jordan-566330">raportoi Jerusalem Postin mukaan</a></strong><strong> Abbasin 2.9.2018 Ramallahissa tavannut israelilainen aktivistijärjestön Peace Now.</strong></p><p>Abbasin mukaan USAn hallinto Jared Kushnerin ja Jason Greenblattin toimesta esitti aiemmin v. 2017 Palestiinalaishallinnolle rauhansopimusta pohjautuen ideaan konfederaatiosta Palestiinan ja Jordanian kesken jolloin Abbas totesi pitävänsä kolmikantaa parempana ratkaisuna Peace Now järjestön ja palestiinalaisviranomaisten mukaan. Tästä huolimatta Abbas totesi edelleenkin pitävänsä &rdquo;Kahden-valtion&rdquo; ratkaisua parhaimpana vaihtoehtona. Abbasin lausunnosta raportoivat Peace Now ja sen tapaamisessa olleet edustajat MK Mossi Raz (Meretz) ja Ksenia Svetlova (Zionist Union).</p><p><br />Jumana Ghunaimat, Jordanian hallituksen tiedottaja, <a href="https://www.jpost.com/Arab-Israeli-Conflict/Abbas-Trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-Jordan-566330?utm_source=newsletter&amp;utm_campaign=20-2-2018&amp;utm_content=abbas-trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-jordan-566330">kommentoi</a> jo samana päivänä hallituksensa kannattavan edelleenkin &rdquo;Kahden-valtion&rdquo; ratkaisua ja Palestiinan valtion perustamista vuoden 1967 rajoille itä-Jerusalem pääkaupunkinaan.</p><p>Abbas kertoi israelilaisdelegaatiolle tavanneensa USAn Presidentti Donald Trumpin neljä kertaa ja että näiden tapaamisten aikana Trump ilmaisi tukevansa &rdquo;Kahden-valtion&rdquo; ratkaisua kuitenkin sillä edellytyksell, että Palestiina olisi demilitarisoitu valtio ja että NATO vastaisi turvallisuudesta. Abbasin mukaan rauhanprosessi on jäissä Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun takia, esimerkiksi venäläiset yrittivät kahteen otteeseen järjestää Abbasin ja Netanyahun tapaamisen mutta Israel kieltäytyi molemmilla kerroilla. Edelleen myös japanilaiset, hollantilaiset ja belgialaiset yrittivät välittää tapaamisen myös epäonnistuen pyrkimyksissään.</p><p>Abbas totesi ongelman olevan nimenomaan pääministeri Netanyahun eikä esimerkiksi tämän puolueen Likudin suhteen. Hän totesi Palestiinalaishallinnon turvallisuuspalvelujen koordinoivan päivittäin toimiaan Israelin turvallisuuspalvelujen kanssa. Abbas myös lisäsi tavanneensa Shin Betin päällikön, Nadav Argamanin, yhteisissä turvallisuusasioissa. Myöhemmin palestiinalaisviranomaiset vahvistivat <a href="https://www.timesofisrael.com/abbas-voices-support-for-tripartite-confederation-with-israel-and-jordan/"><em>Times of Israel</em></a><em>ille</em> Abbasin tavanneen Israelin Shin Bet -turvallisuuspalvelun päällikön seamman kerran viime kuukausina.</p><p>Konfederaatio -idea on ollut esillä monta kertaa neuvottelupöydissä sitten &rdquo;Kuuden-Päivän&rdquo; sodan 1967 etenemättä kuitenkaan Jordanian vastustuksen vuoksi.</p><p>Aiemmin kesäkuussa 2018, Tri Khalil Shikaki, Palestinian Center for Policy and Survey Research keskuksen johtaja ja Tri Dahlia Scheindlin Tami Steinmetz Center for Peace Research keskuksesta Tel Avivin yliopistossa, julkaisivat selvityksen koskien yleistä mielipidettä Israel-Palestiina konfederaatio -ideasta. Sen mukaan 68% Israelin arabeista, 31% Israelin juutalaista ja 30% palestiinalaisista sanoi kannattavansa sellaista suunnitelmaa.</p><p>Lähteet: <a href="https://www.jpost.com/Arab-Israeli-Conflict/Abbas-Trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-Jordan-566330?utm_source=newsletter&amp;utm_campaign=20-2-2018&amp;utm_content=abbas-trump-offered-us-peace-plan-based-on-confederation-with-jordan-566330"><em>Jerusalem Post</em></a> ja <a href="https://www.timesofisrael.com/abbas-voices-support-for-tripartite-confederation-with-israel-and-jordan/"><em>Times of Israel</em></a></p><p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/A1MhuJPdT-c?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/A1MhuJPdT-c?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p><strong>Op-Ed kommentti:</strong></p><p>Niin sanottu &rsquo;Jordanian optio&rsquo; ulottuu aina <a href="http://www.palestinefacts.org/pf_1967to1991_allon_plan.php">Allon Plan</a> -suunnitelmaan saakka vuodelta 1967. &ldquo;Jordan is Palestine&rdquo; ajatuksen mukaan Palestiinan valtio on jo olemassa Jordanian muodossa Jordan joesta itään. Samoin Palestiinan ja Jordanian konfederaatio on ajatuksena esitetty jo vuosikymmeniä sitten. Näistä optioista ei vain ole puhuttu kaiken toiminnan keskityttyä -90-luvun puolivälin Oslo prosessin jälkeen Kahden-valtion mallin toteuttamiseen.</p><p>Vajaat viisi vuotta sitten optio nousi jälleen esiin PLO-veteraani Farouk Kaddoumi esitti haastattelussaan Länsirannan palautusta Jordanialle ja federaation tai konfederaation muodostamista Palestiinalaishallinnon ja Jordanian kesken. (Ks. lisää <em><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2012/11/04/palestinians-put-jordanian-option-on-the-table/">Palestinians Put Jordanian Option on the Table</a> </em></em>)&nbsp;&nbsp;Hiljattain &ndash; 22.5.2016 &ndash; aiempi Jordanian pääministeri <a href="http://www.alkawnnews.com/index.php?page=article&amp;id=69635">Abdelsalam al-Majali</a>, joka neuvotteli maan rauhansopimuksen Israelin kanssa -90-luvulla ilmoitti uskovansa Palestiina-Jordania konfederaation olevan molemmille osapuolille paras ratkaisu. Majalille konfederaatio tarkoittaa turvallisuuden, talouden ja ulkosuhteiden hoidon keskitetysti osapuolten hoitaessa itsenäisesti kaikki muut asiat. (Lähde:<em><em><a href="http://www.al-monitor.com/pulse/originals/2016/05/palestine-jordan-confederation-abbas-dahlan-israel.html#ixzz4ab3oP07p">Al-Monitor</a> </em></em>)</p><p>Itse olen propagoinut ns. &rdquo;Kolmen-valtion&rdquo; (palautus) option puolesta jo yli yhdeksän vuotta alkaen artikkelistani <em><u><a href="https://arirusila.wordpress.com/2009/01/06/the-three-state-option-could-solve-gaza-conflict/">The Three-State Option could solve Gaza conflict</a></u></em> (2009). Esityksen ytimenä oleva ns. &rdquo;Sinai option&rdquo;- josta enemmän kirjoituksessani <em><u><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/11/11/sinai-option-again/">Sinai Option again</a> </em></u></em>&ndash; puolestaan on ollut tunnettu jo ainakin vuodesta 1956 lukien.</p><p>Mielestäni Egyptin, Jordanian ja Israelin toteuttama alueellinen rauhanprosessi kuolleen &rdquo;Kahden-valtion-ratkaisun&rdquo; ja umpikujaan johtaneen tiekartan sijaan olisi erinomainen ratkaisu israelilais-palestiinalaiseen konfliktiin ja erityisesti jos Siinai optioon liitettäisiin Länsirantaa koskeva Jordanian optio. (Näistä enemmän mm <a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/11/17/analysis-resolving-the-israeli-palestinian-conflict/"><em><u><em>Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict</em></u></em></a>)</p><p><img alt="jordaniannoption, MidEast conflict solution" height="729" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/03/jordop.png" width="547" /></p><p>&nbsp;</p><hr /><p><strong>Kirjoitus on julkaistu ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com"><em>Ariel-Israelista suomeksi</em></a> -verkkosivustolla.</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> What you say makes sense. … [In a one-state scenario,] the prime minister of Israel in a few years will be called Mohammed.” (Donald Trump)

 

Palestiinalaishallinnon Presidentti Mahmoud Abbas on ilmaissut kiinnostuksensa kolmikantaiseen konfederaatioon Jordanian ja Israelin kanssa, jota kantaa voi pitää merkittävänä irtiottona hänen pitkäänjatkuneesta ”Kahden-valtion” ratkaisun positiostaan. Näin raportoi Jerusalem Postin mukaan Abbasin 2.9.2018 Ramallahissa tavannut israelilainen aktivistijärjestön Peace Now.

Abbasin mukaan USAn hallinto Jared Kushnerin ja Jason Greenblattin toimesta esitti aiemmin v. 2017 Palestiinalaishallinnolle rauhansopimusta pohjautuen ideaan konfederaatiosta Palestiinan ja Jordanian kesken jolloin Abbas totesi pitävänsä kolmikantaa parempana ratkaisuna Peace Now järjestön ja palestiinalaisviranomaisten mukaan. Tästä huolimatta Abbas totesi edelleenkin pitävänsä ”Kahden-valtion” ratkaisua parhaimpana vaihtoehtona. Abbasin lausunnosta raportoivat Peace Now ja sen tapaamisessa olleet edustajat MK Mossi Raz (Meretz) ja Ksenia Svetlova (Zionist Union).


Jumana Ghunaimat, Jordanian hallituksen tiedottaja, kommentoi jo samana päivänä hallituksensa kannattavan edelleenkin ”Kahden-valtion” ratkaisua ja Palestiinan valtion perustamista vuoden 1967 rajoille itä-Jerusalem pääkaupunkinaan.

Abbas kertoi israelilaisdelegaatiolle tavanneensa USAn Presidentti Donald Trumpin neljä kertaa ja että näiden tapaamisten aikana Trump ilmaisi tukevansa ”Kahden-valtion” ratkaisua kuitenkin sillä edellytyksell, että Palestiina olisi demilitarisoitu valtio ja että NATO vastaisi turvallisuudesta. Abbasin mukaan rauhanprosessi on jäissä Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun takia, esimerkiksi venäläiset yrittivät kahteen otteeseen järjestää Abbasin ja Netanyahun tapaamisen mutta Israel kieltäytyi molemmilla kerroilla. Edelleen myös japanilaiset, hollantilaiset ja belgialaiset yrittivät välittää tapaamisen myös epäonnistuen pyrkimyksissään.

Abbas totesi ongelman olevan nimenomaan pääministeri Netanyahun eikä esimerkiksi tämän puolueen Likudin suhteen. Hän totesi Palestiinalaishallinnon turvallisuuspalvelujen koordinoivan päivittäin toimiaan Israelin turvallisuuspalvelujen kanssa. Abbas myös lisäsi tavanneensa Shin Betin päällikön, Nadav Argamanin, yhteisissä turvallisuusasioissa. Myöhemmin palestiinalaisviranomaiset vahvistivat Times of Israelille Abbasin tavanneen Israelin Shin Bet -turvallisuuspalvelun päällikön seamman kerran viime kuukausina.

Konfederaatio -idea on ollut esillä monta kertaa neuvottelupöydissä sitten ”Kuuden-Päivän” sodan 1967 etenemättä kuitenkaan Jordanian vastustuksen vuoksi.

Aiemmin kesäkuussa 2018, Tri Khalil Shikaki, Palestinian Center for Policy and Survey Research keskuksen johtaja ja Tri Dahlia Scheindlin Tami Steinmetz Center for Peace Research keskuksesta Tel Avivin yliopistossa, julkaisivat selvityksen koskien yleistä mielipidettä Israel-Palestiina konfederaatio -ideasta. Sen mukaan 68% Israelin arabeista, 31% Israelin juutalaista ja 30% palestiinalaisista sanoi kannattavansa sellaista suunnitelmaa.

Lähteet: Jerusalem Post ja Times of Israel

www.youtube.com/watch?v=A1MhuJPdT-c 

Op-Ed kommentti:

Niin sanottu ’Jordanian optio’ ulottuu aina Allon Plan -suunnitelmaan saakka vuodelta 1967. “Jordan is Palestine” ajatuksen mukaan Palestiinan valtio on jo olemassa Jordanian muodossa Jordan joesta itään. Samoin Palestiinan ja Jordanian konfederaatio on ajatuksena esitetty jo vuosikymmeniä sitten. Näistä optioista ei vain ole puhuttu kaiken toiminnan keskityttyä -90-luvun puolivälin Oslo prosessin jälkeen Kahden-valtion mallin toteuttamiseen.

Vajaat viisi vuotta sitten optio nousi jälleen esiin PLO-veteraani Farouk Kaddoumi esitti haastattelussaan Länsirannan palautusta Jordanialle ja federaation tai konfederaation muodostamista Palestiinalaishallinnon ja Jordanian kesken. (Ks. lisää Palestinians Put Jordanian Option on the Table )  Hiljattain – 22.5.2016 – aiempi Jordanian pääministeri Abdelsalam al-Majali, joka neuvotteli maan rauhansopimuksen Israelin kanssa -90-luvulla ilmoitti uskovansa Palestiina-Jordania konfederaation olevan molemmille osapuolille paras ratkaisu. Majalille konfederaatio tarkoittaa turvallisuuden, talouden ja ulkosuhteiden hoidon keskitetysti osapuolten hoitaessa itsenäisesti kaikki muut asiat. (Lähde:Al-Monitor )

Itse olen propagoinut ns. ”Kolmen-valtion” (palautus) option puolesta jo yli yhdeksän vuotta alkaen artikkelistani The Three-State Option could solve Gaza conflict (2009). Esityksen ytimenä oleva ns. ”Sinai option”- josta enemmän kirjoituksessani Sinai Option again – puolestaan on ollut tunnettu jo ainakin vuodesta 1956 lukien.

Mielestäni Egyptin, Jordanian ja Israelin toteuttama alueellinen rauhanprosessi kuolleen ”Kahden-valtion-ratkaisun” ja umpikujaan johtaneen tiekartan sijaan olisi erinomainen ratkaisu israelilais-palestiinalaiseen konfliktiin ja erityisesti jos Siinai optioon liitettäisiin Länsirantaa koskeva Jordanian optio. (Näistä enemmän mm Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict)

jordaniannoption, MidEast conflict solution

 


Kirjoitus on julkaistu ensinnä Ariel-Israelista suomeksi -verkkosivustolla.

]]>
9 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260388-israel-palestiina-jordania-konfederaatio-kelpaisi-abbasille#comments Israel-Palestiina konflikti Jordania optio Konfederaatio Turpo Mon, 03 Sep 2018 00:31:55 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260388-israel-palestiina-jordania-konfederaatio-kelpaisi-abbasille
Suomi vahvistamaan Euroopan kriisinhallintaa http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa <p>Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vierailu Suomeen on nostanut keskusteluun Ranskan interventioaloitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin kykyä vastata yllättäviin kriiseihin. Joukkojen on ennen kaikkea ajateltu toimivan Euroopan ulkopuolella humanitaaristen kriisien yhteydessä. Ranskan lisäksi aloitteeseen on jo sitoutunut Belgia, Britannia, Saksa, Tanska, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Viro. Tässä joukossa Suomen on syytä olla mukana.</p><p>Ranskan aloite on enemmän kuin tervetullut ja hyvä lisä jäsenmaiden alkuvuodesta hyväksymään sopimukseen asevoimien ja -tarvikkeiden vapaasta kauttakulusta Euroopassa. Näin pystytään vahvistamaan jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja avuantoa mahdollisten konfliktien ja kriisien keskellä.</p><p>Interventiojoukkojen tehokas hyödyntäminen EU:n ulkopuolella edellyttää unionin ilmakuljetuskyvyn parantamista sekä tehokkaampaa tukeutumista jäsenmaiden kansainväliseen tukikohtaverkostoon. Toivon mukaan näihin löydetään yleiseurooppalaiset ratkaisut, varsinkin kun Britannian irtaantuminen unionista jättää molempiin merkittävän aukon täytettäväksi.</p><p>Aloite interventiojoukoista ei ole askel unionin militarisoimiseksi vaan pyrkimys vahvistaa maanosamme turvallisuutta. Mitä enemmän pysymme luomaan vakautta ja mahdollisuuksia ihmisille konfliktien riivaamilla alueilla Afrikassa Lähi-idässä niin sitä turvallisempi on Eurooppa. Mahdollisuuksien luominen koulutukseen, terveydenhoitoon, työhön ja toimeentuloon ei kuitenkaan ole mahdollista ilman turvallisuutta ja tähän turvallisuusvajeeseen interventiojoukot ovat osaltaan ratkaisu.</p><p>Suomen kannalta aloitteen hyväksyminen olisi linjassa 2010-luvulla tehtyjen kahdenvälisten ja monenkeskisten sopimusten kanssa, jotka ovat integroineet Suomen vahvasti osaksi läntisisiä puolustusrakenteita ilman jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.</p><p>Presidentti Donald Trumpin kyseenalaistaessa Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustukseen, Venäjän informaatiovaikuttaminen yhdistettynä maan haluun supervallan palauttamiseksi sekä epävakaus Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edellyttävät Euroopan unionilta itsenäistä vastuunkantoa maanosamme turvallisuudesta.</p><p>Yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa Suomen tulee olla ehdottomasti mukana.</p> Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vierailu Suomeen on nostanut keskusteluun Ranskan interventioaloitteen, jonka tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin kykyä vastata yllättäviin kriiseihin. Joukkojen on ennen kaikkea ajateltu toimivan Euroopan ulkopuolella humanitaaristen kriisien yhteydessä. Ranskan lisäksi aloitteeseen on jo sitoutunut Belgia, Britannia, Saksa, Tanska, Alankomaat, Espanja, Portugali ja Viro. Tässä joukossa Suomen on syytä olla mukana.

Ranskan aloite on enemmän kuin tervetullut ja hyvä lisä jäsenmaiden alkuvuodesta hyväksymään sopimukseen asevoimien ja -tarvikkeiden vapaasta kauttakulusta Euroopassa. Näin pystytään vahvistamaan jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta ja avuantoa mahdollisten konfliktien ja kriisien keskellä.

Interventiojoukkojen tehokas hyödyntäminen EU:n ulkopuolella edellyttää unionin ilmakuljetuskyvyn parantamista sekä tehokkaampaa tukeutumista jäsenmaiden kansainväliseen tukikohtaverkostoon. Toivon mukaan näihin löydetään yleiseurooppalaiset ratkaisut, varsinkin kun Britannian irtaantuminen unionista jättää molempiin merkittävän aukon täytettäväksi.

Aloite interventiojoukoista ei ole askel unionin militarisoimiseksi vaan pyrkimys vahvistaa maanosamme turvallisuutta. Mitä enemmän pysymme luomaan vakautta ja mahdollisuuksia ihmisille konfliktien riivaamilla alueilla Afrikassa Lähi-idässä niin sitä turvallisempi on Eurooppa. Mahdollisuuksien luominen koulutukseen, terveydenhoitoon, työhön ja toimeentuloon ei kuitenkaan ole mahdollista ilman turvallisuutta ja tähän turvallisuusvajeeseen interventiojoukot ovat osaltaan ratkaisu.

Suomen kannalta aloitteen hyväksyminen olisi linjassa 2010-luvulla tehtyjen kahdenvälisten ja monenkeskisten sopimusten kanssa, jotka ovat integroineet Suomen vahvasti osaksi läntisisiä puolustusrakenteita ilman jäsenyyttä sotilasliitto Natossa.

Presidentti Donald Trumpin kyseenalaistaessa Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustukseen, Venäjän informaatiovaikuttaminen yhdistettynä maan haluun supervallan palauttamiseksi sekä epävakaus Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä edellyttävät Euroopan unionilta itsenäistä vastuunkantoa maanosamme turvallisuudesta.

Yhteisen turvallisuuden vahvistamisessa Suomen tulee olla ehdottomasti mukana.

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa#comments Kotimaa Emmanuel Macron EU Kriisinhallinta Ranska Turpo Thu, 30 Aug 2018 07:40:14 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260196-suomi-vahvistamaan-euroopan-kriisinhallintaa
Vieläkö Sauli Niinistö lähtisi kaupoille Venäjälle? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260068-vielako-sauli-niinisto-lahtisi-kaupoille-venajalle <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistön <a href="https://areena.yle.fi/1-4507372">lauantainen kyselytunti Ylen kanavalla </a>oli monella tavalla mielenkiintoista kuunneltavaa.</p><p>Erityisen kiinnostava oli presidentin itsensä näkemys siitä, miten hän käytti asemaansa Fortumin vesivoimakauppojen ja Fennovoiman ydinvoimalan tapauksessa. Toki esillä oli myös esimerkiksi kilpailukykysopimus, jota hän oli ohjaamassa maaliin joulukuussa 2015 Mäntyniemessä järjestetyssä tapaamisessa, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.</p><p>Presidentti Niinistö puhui tapauksista, koska Aamulehden journalistit Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi olivat kaivaneet esiin aivan uutta tietoa Niinistön toimintatavoista politiikan syvän pään kuvioissa kirjassaan <em>Sauli Niinistö &ndash; Mäntyniemen herra </em>(Into Kustannus).</p><p>Oli Niinistö kommentoinut kirjan poliittisesti kiinnostavimpia tietoja jonkin verran aiemminkin: ensin <a href="http://www.tpk.fi/public/default.aspx?contentid=377477&amp;nodeid=44809&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI">verkkokirjoituksessaan</a> ja sitten <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808172201140225_pi.shtml">Iltalehden haastattelussa</a>. Mutta nyt asioista puhuttiin vielä enemmän niiden oikeilla nimillä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mörttisen ja Nurmen kirjan</strong> perusväittämä Fennovoiman tapauksessa on se, että Niinistö teki Sipilän hallitukselle ja Fortumille kesällä 2015 tiettäväksi sen, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet vahingoittuisivat, jos valtionyhtiö Fortum ei lähtisi mukaan venäläisten rahoittamaan Pyhäjoen ydinvoimalaan.</p><p>Lauri Nurmen kirjoittama <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/uutuuskirja-paljastaa-presidentti-niinisto-komensi-fortumin-fennovoiman-osakkaaksi-jotta-ydinvoimalahanke-toteutuisi-201132253/">lehtijuttu aiheesta oli otsikoitu Aamulehdessä</a> suoraviivaisesti: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi.</p><p>Tuo otsikko tuntui ärsyttävän erityisen paljon presidenttiä, ilmeni lauantain kyselytunnilla.</p><p>&rdquo;Se ei pidä paikkaansa. Sillä vedettiin koko media samaan matkaan ymmärrettävästikin&rdquo;, Niinistö pohti radiossa.</p><p>Komentamisen hän siis kiistää, jossain esille nostetusta (ei kirjassa) painostamisesta puhumattakaan.</p><p>Kiistatonta on, että aiemmin Fennovoiman suhteen vastahakoinen Fortum lähti elokuussa 2015 mukaan osaomistajaksi ja pelasti suomalais-venäläisen hankkeen, joka oli kaatumassa liian vähäiseen kotimaiseen kiinnostukseen. Tätä analysoi erinomaisesti <a href="https://www.iltalehti.fi/talous/2015091720365175_ta.shtml">Iltalehden toimittaja Olli Ainola jo syksyllä 2015</a>.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10370453">Lauantain radiohaastattelussa</a> presidentti avasi asetelmaa, joskin itselleen ominaisen kryptisyyden säilyttäen. Yhtä kaikki, hän vahvisti olleensa Putinin kanssa keskusteluissa Fortumista ja viittasi tällä kerralla Fortumin hamuaman venäläisen vesivoiman lisäksi Fennovoimaan.</p><p>&rdquo;Epäilemättä toin esiin Putinille myös siinä keskustelussa, että Fortumin osallisuus Fennovoimassa on tärkeää, ehkä heidän osaamisensa takia eniten&rdquo;.</p><p><em>Toimittaja kysyi radiossa jatkokysymyksen</em><em>: &rdquo;Ymmärsinkö oikein, että te otitte esiin Putinin suuntaan sen, että Fortumin olisi hyvä tulla osakkaaksi Fennovoimaan?&rdquo;</em></p><p>&rdquo;Ei, vaan, että Fortum asettaa ehdon Fennovoimaan tulolleen, että saa vesivoimaa&rdquo;.</p><p>Näinhän ei sitten käynyt kuin osin, sillä vesivoimakaupat jäivät tekemättä. Niille ei tosin pitänyt olla ainakaan poliittista estettä, minkä presidentti Niinistö kertoi saaneensa presidentti Putinilta selville.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tuli Niinistön suusta</strong> myös <a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/257015-sauli-niinistolta-kiinnostava-fortum-kommentti-en-pitaisi-yhtaan-ihmeena-vaikka">melkoisen yllättävä kommentti</a> voimalakauppojen jatkoa ajatellen:</p><p>&rdquo;En pitäisi siinä mielessä yhtään ihmeenä, vaikka sitä vesivoimakauppaa edelleen yritettäisiin hieroa&rdquo;.</p><p>Uusi Suomi soitti asiasta tänään Fortumille, mutta sieltä ei presidentin heittoa luonnollisestikaan yksityiskohtaisesti kommentoitu.</p><p>&rdquo;Vesivoima on meille strategisesti tärkeä ja kiinnostava, ja totta kai, jos uusia mahdollisuuksia avautuu Euroopassa tai muualla, niin olemme niistä kiinnostuneita. Venäjä ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/257061-presidentti-niinisto-yllatti-fortum-kommentilla-yhtion-mukaan-mitaan-konkreettista-ei">Fortumista sanottiin.</a></p><p>Vieläköhän sieltä pyydettäisiin tasavallan presidenttiä naapurilta voimalakauppojen edellytyksiä tiedustelemaan ja jos pyydettäisiin, mahtaisiko presidentti ryhtyä puuhaan?</p> Tasavallan presidentti Sauli Niinistön lauantainen kyselytunti Ylen kanavalla oli monella tavalla mielenkiintoista kuunneltavaa.

Erityisen kiinnostava oli presidentin itsensä näkemys siitä, miten hän käytti asemaansa Fortumin vesivoimakauppojen ja Fennovoiman ydinvoimalan tapauksessa. Toki esillä oli myös esimerkiksi kilpailukykysopimus, jota hän oli ohjaamassa maaliin joulukuussa 2015 Mäntyniemessä järjestetyssä tapaamisessa, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Presidentti Niinistö puhui tapauksista, koska Aamulehden journalistit Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi olivat kaivaneet esiin aivan uutta tietoa Niinistön toimintatavoista politiikan syvän pään kuvioissa kirjassaan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into Kustannus).

Oli Niinistö kommentoinut kirjan poliittisesti kiinnostavimpia tietoja jonkin verran aiemminkin: ensin verkkokirjoituksessaan ja sitten Iltalehden haastattelussa. Mutta nyt asioista puhuttiin vielä enemmän niiden oikeilla nimillä.

 

Mörttisen ja Nurmen kirjan perusväittämä Fennovoiman tapauksessa on se, että Niinistö teki Sipilän hallitukselle ja Fortumille kesällä 2015 tiettäväksi sen, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet vahingoittuisivat, jos valtionyhtiö Fortum ei lähtisi mukaan venäläisten rahoittamaan Pyhäjoen ydinvoimalaan.

Lauri Nurmen kirjoittama lehtijuttu aiheesta oli otsikoitu Aamulehdessä suoraviivaisesti: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi.

Tuo otsikko tuntui ärsyttävän erityisen paljon presidenttiä, ilmeni lauantain kyselytunnilla.

”Se ei pidä paikkaansa. Sillä vedettiin koko media samaan matkaan ymmärrettävästikin”, Niinistö pohti radiossa.

Komentamisen hän siis kiistää, jossain esille nostetusta (ei kirjassa) painostamisesta puhumattakaan.

Kiistatonta on, että aiemmin Fennovoiman suhteen vastahakoinen Fortum lähti elokuussa 2015 mukaan osaomistajaksi ja pelasti suomalais-venäläisen hankkeen, joka oli kaatumassa liian vähäiseen kotimaiseen kiinnostukseen. Tätä analysoi erinomaisesti Iltalehden toimittaja Olli Ainola jo syksyllä 2015.

Lauantain radiohaastattelussa presidentti avasi asetelmaa, joskin itselleen ominaisen kryptisyyden säilyttäen. Yhtä kaikki, hän vahvisti olleensa Putinin kanssa keskusteluissa Fortumista ja viittasi tällä kerralla Fortumin hamuaman venäläisen vesivoiman lisäksi Fennovoimaan.

”Epäilemättä toin esiin Putinille myös siinä keskustelussa, että Fortumin osallisuus Fennovoimassa on tärkeää, ehkä heidän osaamisensa takia eniten”.

Toimittaja kysyi radiossa jatkokysymyksen: ”Ymmärsinkö oikein, että te otitte esiin Putinin suuntaan sen, että Fortumin olisi hyvä tulla osakkaaksi Fennovoimaan?”

”Ei, vaan, että Fortum asettaa ehdon Fennovoimaan tulolleen, että saa vesivoimaa”.

Näinhän ei sitten käynyt kuin osin, sillä vesivoimakaupat jäivät tekemättä. Niille ei tosin pitänyt olla ainakaan poliittista estettä, minkä presidentti Niinistö kertoi saaneensa presidentti Putinilta selville.

 

Tuli Niinistön suusta myös melkoisen yllättävä kommentti voimalakauppojen jatkoa ajatellen:

”En pitäisi siinä mielessä yhtään ihmeenä, vaikka sitä vesivoimakauppaa edelleen yritettäisiin hieroa”.

Uusi Suomi soitti asiasta tänään Fortumille, mutta sieltä ei presidentin heittoa luonnollisestikaan yksityiskohtaisesti kommentoitu.

”Vesivoima on meille strategisesti tärkeä ja kiinnostava, ja totta kai, jos uusia mahdollisuuksia avautuu Euroopassa tai muualla, niin olemme niistä kiinnostuneita. Venäjä ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus”, Fortumista sanottiin.

Vieläköhän sieltä pyydettäisiin tasavallan presidenttiä naapurilta voimalakauppojen edellytyksiä tiedustelemaan ja jos pyydettäisiin, mahtaisiko presidentti ryhtyä puuhaan?

]]>
14 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260068-vielako-sauli-niinisto-lahtisi-kaupoille-venajalle#comments Kotimaa Fennovoima Fortum Turpo Mon, 27 Aug 2018 11:06:48 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260068-vielako-sauli-niinisto-lahtisi-kaupoille-venajalle
Kahden valtion ratkaisu uudisasukkaiden minimievakuoinnilla http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259923-kahden-valtion-ratkaisu-uudisasukkaiden-minimievakuoinnilla-op-ed <p>&ldquo;<em><strong>We will be here and you, Palestinians, will be there...Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.&rdquo;</strong></em> <strong>(Isaac Herzog)</strong></p><p><strong>Sitten Kuuden päivän sodan 1967 on poliittisen vasemmiston, keskustan&nbsp; ja oikeiston toimesta laadittu lukuisa määrä suunnitelmia siitä mitä tehdä Israelin käsiin pudonneelle&nbsp; Länsirannan&nbsp; (eli Juudean ja Samarian) alueelle&nbsp; ja sen asukkaille. Keskeinen ongelma on ollut tulisiko Länsiranta liittää Israeliin vai jakaa se alueen arabien kanssa vaarantamatta Israelin juutalaisenemmistöä. </strong></p><p><a href="https://www.haaretz.com/2.12984/2.14138/1.6386939"><em>Haaretz lehden artikkeli&nbsp;</em></a>&nbsp; näyttää kartalla miten Kahden-valtion ratkaisu on mahdollista tehdä evakuoimalla minimimäärä juutalaisia uudisasukkaita Länsirannalla.&nbsp; Tämä Israelin vasemmistolaisten Länsirantaa koskevien suunnitelmien toteutus edellyttäisi Haaretzin analyysin mukaan minimissään&nbsp; 33 eristäytyneen yhteisön,&nbsp; alle 10 000 perheen ja noin 46 000 uudisasukkaan evakuointia.Kartta alla:</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="807" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/08/settlers.png" width="547" /></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vasemmiston lähestymistapa</strong></p><p>Jo ns. Allonin suunnitelman tarkoituksena - heti Kuuden-päivän sodan jälkeen - oli luoda Israelille puolustettavat rajat alueliitoksin jotka eivät liiemmin uhkaisi alueen väestörakennetta.&nbsp; &nbsp;Allonin suunnitelmassa noin kolmasosa Länisrannasta oli tarkoitus liittää Israeliin liitettävän alueen käsittäessä Jordan joen länsipuolisia alueita noin 15 km:n syvyydeltä ja ns. Vihreään linjaan (1967 edeltävä raja) rajoittuvia asutuksia. Keskelle Länsirantaa jäävät palestiinalaisalueet suunniteltiin yhdistettäväksi Jordaniaan liikennekäytävällä, samoin Ramallah Samariasta ja Betlehem Judeasta omalla käytävällään.</p><p>&nbsp;</p><p>[caption id=&quot;attachment_5817&quot; align=&quot;aligncenter&quot; width=&quot;289&quot;]<img alt="" height="678" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2018/08/allon.gif" width="289" /> Allon+ suunnitelma jota vuonna 1995 edisti Benjamin Netanyahu[/caption]</p><p>&nbsp;</p><p>Israelin sionistisen vasemmiston viime vuosien Länsirantaa koskeva ydinajatus on ollut israelilaisten ja palestiinalaisten alueellinen erottaminen toisistaan. Tätä mm esitti Israelin aiempi oppositiojohtaja Isaac Herzog talvella 2014 (&nbsp;<em><a href="http://fathomjournal.org/we-must-divide-the-land-an-interview-with-isaac-herzog/"><em><u>Fathom</u></em></a></em>) Myös Sionistisen unionin Knesset -edustaja&nbsp;Omer Bar-Lev esitti oman tätä tukevan <em><a href="http://www.al-monitor.com/pulse/originals/2015/04/israel-bar-lev-interview-zionist-camp-leadership-crisis.html#ixzz3lEyThMM2">suunnitelmansa</a>&nbsp;&nbsp;</em>(<strong>&lsquo;it&rsquo;s in our hands&rsquo;</strong>&nbsp;)&nbsp; kuin myös konstruktiiviseen unilateralismiin pohjaavan esityksensä vasemmistolainen ajatuspaja&nbsp; <em><a href="http://www.bluewhitefuture.org.il/english/">Blue White Future</a>&nbsp;.</em>&nbsp;&nbsp;(Taustoitusta enemmän kirjoituksessa&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/08/09/syita-israelin-sionistisen-vasemmiston-kannatusvajeeseenop-ed/" rel="bookmark">Syitä Israelin sionistisen vasemmiston kannatusvajeeseen?[Op-Ed]</a>&nbsp;</em>)</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="mideast peace process alternatives" height="600" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/07/ipconf.png" width="450" /></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vaihtoehtoja?</strong></p><p><strong><em>&quot;The one-state solution is not a solution, but a problem.&quot;</em> (Ori Nir)</strong></p><p>Vaihtoehtoiset suunnitelmat Israelin poliittisen kentän oikealla laidalla ulottuvat Juudean and Samarian liittämisestä kokonaan Israeliin pelkän Alue C:n liittämiseen.&nbsp; Edellisessä tapauksessa alueen arabiasukkaille tarjottaisiin antelias lähtöpaketti vapaaehtoiseen alueelta poismuuttoon tai ns Green Card asumiseen Israelissa ilman äänioikeutta&nbsp; ja jälkimmäisessä Israelin kansalaisuuden myöntö Alue C:n arabeille.&nbsp; Poikkeavan oikeistolaisen idean on esittänyt puolustusministeri&nbsp;Avigdor Liberman, joka vetäisi rajat demografisten linjojen mukaan jolloin suuret Länsirannan israelilaisasutukset liitettäisiin Israeliin ja toisaalta Israelista arabienemmistöinen ns.&nbsp;&ldquo;Triangle&rdquo; alue liitettäisiin Palestiinan valtioon.&nbsp;</p><p>Sekä Israelin äärioikealla että äärivasemmalla on esitetty myös maximalistisia suunnitelmia: oikealta kaikkien Kuuden päivän sodassa vallattujen alueiden liitos Israeliin ja vasemmalta vetäytymistä kaikilta saman sodan aikana vallatuilta alueilta. Harvat israelilaiset kannattavat näitä maximalistisia näkemyksiä.</p><p>Poikkeavan aloitteen on tehnyt myös&nbsp;<em><a href="http://www.federation.org.il/index.php/en/"><u>Federation Movement</u></a>&nbsp; </em>joka esittää Jordan joesta Välimereen ulottuvalle alueelle (Israel+Länsiranta) 30 kanttonin muodostaman liittovaltion perustamista.&nbsp; Aloite näyttäisi ratkaisevan teoriassa &quot;Yhden-valtion&quot; ratkaisun perusongelman eli miten säilyttää Israel samanaikaisesti sekä juutalaisvaltiona että demokratiana.&nbsp;</p><p>Luonnollisesti on olemassa myös nolla -vaihtoehto eli ei tehdä mitään ratkaisuja vaan pyritään vain tilanteen säilyttämiseen (&quot;status quo&quot;).&nbsp; Tämä vaihtoehto on kuitenkin aiheuttamassa tilanteen ajautumisen epädemokraattisen &quot;Yhden-valtion&quot; pysyväluonteiseen&nbsp; olotilaan.</p><p><img alt="Kuvahaun tulos haulle no one-state israel" height="71" src="http://centerpeace.org/wp-content/uploads/2016/10/Security-Chiefs-Agree-1.png" width="441" /></p><p><strong>Kommentti</strong></p><p>Israelilais-palestiinalaisen konfliktin ratkaisu on ollut lähellä useita kertoja alkaen Beilin-Abu Mazen sopimusluonnoksesta/suunnitelmasta vuonna 1995 (lisää&nbsp;&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/03/10/historiasta-beilin-abu-mazen-dokumentti/" rel="bookmark">Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti</a>&nbsp;</em>) päätyen ehkä viimeiseen vakavaan yritykseen vuonna 2008 eli ns. Olmertin ehdotukseen, joissa liki kaikki asiat oli sovittu. (molemmat suunnitelmat löydettävissä&nbsp;&nbsp;<a href="http://arirusila.wordpress.com">Conflicts</a> blogin&nbsp;&nbsp;<em><a href="https://arirusila.wordpress.com/document-library-2/"> document libraryssa</a></em>).</p><p>Mahdollisina ratkaisuina - &quot;Kahden-valtion&quot; ja &quot;Yhden-valtion&quot; mallien ohella - &quot;Kolmen-valtion&quot; ratkaisumallit, osittaisratkaisut Siinai ja Jordania optioiden, ja niihin liittyvien federaatio/konfederaatio mallien myötä aina kaupunki ja emiraattimalleihin saakka.&nbsp; Yksi helppo &quot;ratkaisu&quot; on ajautuminen nolla-vaihtoehdon kautta &quot;Kylmän rauhan&quot; olotilaan.&nbsp; Tällä hetkellä tilanne mielestäni näyttää siltä rauhanprosessissa edetään pääsääntöisesti toisaalta yksipuolisten toimien ja toisaalta alueellisen (Egypti, Jordania, Saudi Arabia, Israel, Gaza (Hamas) pl Fatah) ratkaisumallin pohjalta.&nbsp; &nbsp;</p><p><img alt="Israeli-Palestinian conflict roadmaps to peace" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2015/11/roadmaps-e1447804060590.png?w=547" /></p><p>Aiemmin lyhyesti referoin kahta uutta vasemmistolaista aloitetta (&nbsp;<em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/09/16/constructive-unilateralism-leftist-approach-to-israel-palestine-conflict/"><em><u><strong>Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict</strong></u></em></a></em>&nbsp; &nbsp;ja&nbsp;<strong><a href="http://www.al-monitor.com/pulse/originals/2015/04/israel-bar-lev-interview-zionist-camp-leadership-crisis.html#ixzz3lEyThMM2"><em>&lsquo;it&rsquo;s in our hands&rsquo;</em></a>/</strong>Omer Bar-Lev ) jotka molemmat mielestäni ovat askeleita eteenpäin ja vieläpä oikeaan suuntaan.&nbsp; Uusi Haaretzin analyysi&nbsp;(<a href="https://www.haaretz.com/israel-news/.premium.MAGAZINE-how-many-settlers-need-to-be-evacuated-to-make-way-for-a-palestinian-state-1.6386939"><em>How Many Settlers Need to Be Evacuated to Make Way for a Palestinian State</em></a> ) antaa näille aloitteille tiettyä sisältöä ja konkretiaa.&nbsp; Mainittu analyysi helpottaa&nbsp; uudisasukkaat turvamuurin sisään absorvoivan kansallisen suunnitelman valmistelun osoittaen tyhjennettävät kylät ja antamalla numerot sen myötä tarvittaville toimenpiteille mm kaupunkisuunnittelussa, koulutus- ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä antaen tuloksenaan myös kehyksen tarvittavasta budjettirahoituksesta.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="594" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2017/08/peace1.png" width="450" /></p><p>Ideaalinen - ehkä utopistinen - pitkän kokonaisvaltaisen rauhanratkaisun prosessi, aikajänne vuosikymmeniä&nbsp;</p><hr /><p>Kirjoitus on tiivistelmä <a href="http://arirusila.wordpress.com"><em>Conflits</em> -blogin</a>&nbsp; artikkelistani&nbsp;&nbsp;<em><strong><a href="https://arirusila.wordpress.com/2018/08/19/new-roadmaps-to-two-state/" rel="bookmark">New Road Maps to the&nbsp;Two-State</a>&nbsp;&nbsp;</strong></em>ja&nbsp; ilmestynyt ensinnä <a href="http://arielfi.wordpress.com"><em>Ariel-Israelista suomeksi</em></a> verkkojulkaisussa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> We will be here and you, Palestinians, will be there...Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.” (Isaac Herzog)

Sitten Kuuden päivän sodan 1967 on poliittisen vasemmiston, keskustan  ja oikeiston toimesta laadittu lukuisa määrä suunnitelmia siitä mitä tehdä Israelin käsiin pudonneelle  Länsirannan  (eli Juudean ja Samarian) alueelle  ja sen asukkaille. Keskeinen ongelma on ollut tulisiko Länsiranta liittää Israeliin vai jakaa se alueen arabien kanssa vaarantamatta Israelin juutalaisenemmistöä.

Haaretz lehden artikkeli   näyttää kartalla miten Kahden-valtion ratkaisu on mahdollista tehdä evakuoimalla minimimäärä juutalaisia uudisasukkaita Länsirannalla.  Tämä Israelin vasemmistolaisten Länsirantaa koskevien suunnitelmien toteutus edellyttäisi Haaretzin analyysin mukaan minimissään  33 eristäytyneen yhteisön,  alle 10 000 perheen ja noin 46 000 uudisasukkaan evakuointia.Kartta alla:

 

 

Vasemmiston lähestymistapa

Jo ns. Allonin suunnitelman tarkoituksena - heti Kuuden-päivän sodan jälkeen - oli luoda Israelille puolustettavat rajat alueliitoksin jotka eivät liiemmin uhkaisi alueen väestörakennetta.   Allonin suunnitelmassa noin kolmasosa Länisrannasta oli tarkoitus liittää Israeliin liitettävän alueen käsittäessä Jordan joen länsipuolisia alueita noin 15 km:n syvyydeltä ja ns. Vihreään linjaan (1967 edeltävä raja) rajoittuvia asutuksia. Keskelle Länsirantaa jäävät palestiinalaisalueet suunniteltiin yhdistettäväksi Jordaniaan liikennekäytävällä, samoin Ramallah Samariasta ja Betlehem Judeasta omalla käytävällään.

 

[caption id="attachment_5817" align="aligncenter" width="289"] Allon+ suunnitelma jota vuonna 1995 edisti Benjamin Netanyahu[/caption]

 

Israelin sionistisen vasemmiston viime vuosien Länsirantaa koskeva ydinajatus on ollut israelilaisten ja palestiinalaisten alueellinen erottaminen toisistaan. Tätä mm esitti Israelin aiempi oppositiojohtaja Isaac Herzog talvella 2014 ( Fathom) Myös Sionistisen unionin Knesset -edustaja Omer Bar-Lev esitti oman tätä tukevan suunnitelmansa  (‘it’s in our hands’ )  kuin myös konstruktiiviseen unilateralismiin pohjaavan esityksensä vasemmistolainen ajatuspaja  Blue White Future .  (Taustoitusta enemmän kirjoituksessa Syitä Israelin sionistisen vasemmiston kannatusvajeeseen?[Op-Ed] )

 

mideast peace process alternatives

 

Vaihtoehtoja?

"The one-state solution is not a solution, but a problem." (Ori Nir)

Vaihtoehtoiset suunnitelmat Israelin poliittisen kentän oikealla laidalla ulottuvat Juudean and Samarian liittämisestä kokonaan Israeliin pelkän Alue C:n liittämiseen.  Edellisessä tapauksessa alueen arabiasukkaille tarjottaisiin antelias lähtöpaketti vapaaehtoiseen alueelta poismuuttoon tai ns Green Card asumiseen Israelissa ilman äänioikeutta  ja jälkimmäisessä Israelin kansalaisuuden myöntö Alue C:n arabeille.  Poikkeavan oikeistolaisen idean on esittänyt puolustusministeri Avigdor Liberman, joka vetäisi rajat demografisten linjojen mukaan jolloin suuret Länsirannan israelilaisasutukset liitettäisiin Israeliin ja toisaalta Israelista arabienemmistöinen ns. “Triangle” alue liitettäisiin Palestiinan valtioon. 

Sekä Israelin äärioikealla että äärivasemmalla on esitetty myös maximalistisia suunnitelmia: oikealta kaikkien Kuuden päivän sodassa vallattujen alueiden liitos Israeliin ja vasemmalta vetäytymistä kaikilta saman sodan aikana vallatuilta alueilta. Harvat israelilaiset kannattavat näitä maximalistisia näkemyksiä.

Poikkeavan aloitteen on tehnyt myös Federation Movement  joka esittää Jordan joesta Välimereen ulottuvalle alueelle (Israel+Länsiranta) 30 kanttonin muodostaman liittovaltion perustamista.  Aloite näyttäisi ratkaisevan teoriassa "Yhden-valtion" ratkaisun perusongelman eli miten säilyttää Israel samanaikaisesti sekä juutalaisvaltiona että demokratiana. 

Luonnollisesti on olemassa myös nolla -vaihtoehto eli ei tehdä mitään ratkaisuja vaan pyritään vain tilanteen säilyttämiseen ("status quo").  Tämä vaihtoehto on kuitenkin aiheuttamassa tilanteen ajautumisen epädemokraattisen "Yhden-valtion" pysyväluonteiseen  olotilaan.

Kuvahaun tulos haulle no one-state israel

Kommentti

Israelilais-palestiinalaisen konfliktin ratkaisu on ollut lähellä useita kertoja alkaen Beilin-Abu Mazen sopimusluonnoksesta/suunnitelmasta vuonna 1995 (lisää  Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti ) päätyen ehkä viimeiseen vakavaan yritykseen vuonna 2008 eli ns. Olmertin ehdotukseen, joissa liki kaikki asiat oli sovittu. (molemmat suunnitelmat löydettävissä  Conflicts blogin   document libraryssa).

Mahdollisina ratkaisuina - "Kahden-valtion" ja "Yhden-valtion" mallien ohella - "Kolmen-valtion" ratkaisumallit, osittaisratkaisut Siinai ja Jordania optioiden, ja niihin liittyvien federaatio/konfederaatio mallien myötä aina kaupunki ja emiraattimalleihin saakka.  Yksi helppo "ratkaisu" on ajautuminen nolla-vaihtoehdon kautta "Kylmän rauhan" olotilaan.  Tällä hetkellä tilanne mielestäni näyttää siltä rauhanprosessissa edetään pääsääntöisesti toisaalta yksipuolisten toimien ja toisaalta alueellisen (Egypti, Jordania, Saudi Arabia, Israel, Gaza (Hamas) pl Fatah) ratkaisumallin pohjalta.   

Israeli-Palestinian conflict roadmaps to peace

Aiemmin lyhyesti referoin kahta uutta vasemmistolaista aloitetta ( Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict   ja ‘it’s in our hands’/Omer Bar-Lev ) jotka molemmat mielestäni ovat askeleita eteenpäin ja vieläpä oikeaan suuntaan.  Uusi Haaretzin analyysi (How Many Settlers Need to Be Evacuated to Make Way for a Palestinian State ) antaa näille aloitteille tiettyä sisältöä ja konkretiaa.  Mainittu analyysi helpottaa  uudisasukkaat turvamuurin sisään absorvoivan kansallisen suunnitelman valmistelun osoittaen tyhjennettävät kylät ja antamalla numerot sen myötä tarvittaville toimenpiteille mm kaupunkisuunnittelussa, koulutus- ja sosiaalipalvelujen järjestämisessä antaen tuloksenaan myös kehyksen tarvittavasta budjettirahoituksesta.    

 

Ideaalinen - ehkä utopistinen - pitkän kokonaisvaltaisen rauhanratkaisun prosessi, aikajänne vuosikymmeniä 


Kirjoitus on tiivistelmä Conflits -blogin  artikkelistani  New Road Maps to the Two-State  ja  ilmestynyt ensinnä Ariel-Israelista suomeksi verkkojulkaisussa. 

]]>
7 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259923-kahden-valtion-ratkaisu-uudisasukkaiden-minimievakuoinnilla-op-ed#comments Israel Länsirannan uudisasutukset Turpo Fri, 24 Aug 2018 04:31:16 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259923-kahden-valtion-ratkaisu-uudisasukkaiden-minimievakuoinnilla-op-ed
Presidentin sisäpoliittista vaikutusvaltaa määrittää edelleen idänsuhteemme http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259839-presidentin-sisapoliittista-vaikutusvaltaa-maarittaa-edelleen-idansuhteemme <p>Presidentti Sauli Niinistö matkustaa tänään työvierailulle Sotšiin ja tapaa Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Kyseessä on presidenttien 12. tapaaminen.</p><p>Presidentti Sauli Niinistöstä reilu viikko sitten maanantaina 13.8.2018 julkaistut kaksi kirjaa ovat synnyttäneet vilkkaan keskustelun presidentin vaikutusvallasta asioihin, joihin hänellä ei ole lainsäädännön perustella päätäntävaltaa. Kyse on Suomen sisäpolitiikasta.</p><p>Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman &quot;<em>Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra</em>&quot; -kirjan mukaan presidentti Niinistö teki tiettäväksi pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja valtioenemmistöomisteisen Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi lähtenyt mukaan Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä.</p><p>Elettiin siis vuotta 2015.</p><p>Presidentti Niinistö ärsyyntyi Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjasta ja kirjoitti oikaisuvastineen presidentinkanslian kotisivuille otsikolla &rdquo;<em>Presidentin kynästä: Kirjoista, tulkinnoista ja totuuksista</em>&rdquo; (<a href="http://www.tpk.fi/Public/default.aspx?contentid=377477&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 15.8.2018</u></a>).&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Niinistö kirjoittaa: &rdquo;<em>Into Kustannuksen&nbsp;julkaiseman kirjan pohjalta on lisäksi väitetty, että olisin <u>painostanut</u> Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Väite on käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. En ole millään tavalla ollut <u>vaatimassa</u> Fortumia mukaan hankkeeseen.</em>&rdquo;&nbsp;</p><p>Ja Niinistö jatkaa:</p><p>&rdquo;<em>Väitetyn <u>painostuksen</u> tasavallan presidentin taholta ovat tällä viikolla kiistäneet sekä pääministeri Juha Sipilä että Fortum, joka on ilmoittanut tehneensä Fennovoima-päätöksen omista lähtökohdistaan laajan harkinnan perusteella ja yhtiön edun mukaisesti. Näistä lausunnoista huolimatta väite <u>painostuksestani</u> on esiintynyt julkisuudessa vielä tänäänkin. Sanottakoon selvästi: en ole <u>painostanut</u> mitään tahoa tai henkilöä Fortumin Fennovoima-päätökseen liittyen</em>.&rdquo;</p><p>En löytänyt Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjasta tässä Fortum-yhteydessä painostus- tai painostaa-sanaa missään muodossa. Kirja ei väitä missään kohtaa, että presidentti Niinistö olisi painostanut. Sen sijaan kirja mainitsee, että hallitus olisi pakottanut Fortumia tekemään myönteisen päätöksen osallistumisesta Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen Pyhäjoella.</p><p>Mistä ja miksi Niinistö on keksinyt painostus- ja painostaa-sanat? Onkohan hän lukenut koko kirjaa?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun Suomessa puhutaan presidentin sisäpoliittisesta vaikutusvallasta, puhutaan myös Suomen idänsuhteiden hoidosta. Näin etenkin vähänkin Venäjään liittyvissä asioissa, vaikka asioiden pääsääntöinen luonne olisi sisäpoliittinen, Suomen energiapolitiikka esimerkiksi. Presidentin sisäpoliittisen vaikutusvallan ja Venäjän välinen yhteys saattaa kuulostaa monesta äkkiseltään yllättävältä, mutta ei meistä, jotka olemme eläneet Kekkosen aikaa.</p><p>Venäjä suosii presidenttien välistä asioiden hoitoa ja Neuvostoliitto suosi presidentin ja kommunistisen puolueen sihteerin välistä asioiden hoitoa. Autoritäärisessä itänaapurissa nähdään, että on helpompi sopia asioita yhden henkilön kanssa kuin laajojen poliittisten organisaatioiden. Yhden henkilön pää on helpompi kääntää kuin laajan poliittisen organisaation. Autoritäärinen ja demokraattinen toimintatapa ovat pienoisessa vastakkainasettelussa Venäjän edistämänä.</p><p>Suomelle tuon toimintatavan ajateltiin olevan suotuisan Kekkosen aikaan, mutta oliko tuo toimintatapa Suomelle todellakin suotuisa? En osaa sanoa oliko vai ei, ja olisiko ollut parempia toimintatapamalleja. Mutta osaan sanoa, että nyt toimintatapa ainakaan ei ole parempi EU-Suomessa. Suomen kansa toki ulkoistaa kaiken Venäjään liittyvän yhä mielellään presidentille.</p><p>Kysymys nykyisestä presidentin sisäpoliittisesta vaikutusvallasta juontaa Suomen tapaan hoitaa edelleen idänsuhteita vastaavalla tavalla kuin Kekkosen aikaan. Idänsuhteet on sälytetty edelleen yksinoikeudella presidentille, vaikka presidentin valtaoikeuksia perustuslaissa onkin muutettu tässä asiassa Kekkosen ajan jälkeen kahdesti.</p><p>Muutokset ovat perustuslain uudistus vuonna 1999 (<a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731"><u>11.6.1999/731</u></a>) ja perustuslain 58 &sect; muutos vuonna 2012 (<a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=Perustuslaki#a4.11.2011-1112" title="Linkki muutossäädöksen voimaantulotietoihin"><u>4.11.2011/1112</u></a>). Muutos astui voimaan 1. päivänä maaliskuuta 2012, jolloin myös presidentti Niinistö aloitti virkakautensa. Perustuslain muutoksella haluttiin selkeyttää, kuka on ulkopoliittinen päätöksentekijä, mikäli presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä. Tällöin lopullinen päättäjä on eduskunta - toisin sanoen valtioneuvosto -, koska sen edustamilla kansanedustajilla on enemmistö eduskunnassa, mikäli maan hallitus on enemmistöhallitus.</p><p>Hyvät yhteydet neuvostojohtoon katsottiin olevan Kekkosen aikana edellytys Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden tehokkaaseen hoitamiseen ja samaa periaatetta noudatetaan siis edelleen. Suomen istuvalla presidentillä tulee olla hyvät yhteydet Kremlissä istuvaan presidenttiin. Ajateltiin, että näin toimien pystymme pitämään yllä ja kehittämään myös länsiyhteyksiä, jotka olivat alistettu idänsuhteille. Puhuttiin &rdquo;<em>hyvien ja</em> <em>luottamuksellisten suhteiden ylläpidosta</em>&rdquo;, joiden takuumies oli tasavallan presidentti.</p><p>Suomen idänpolitiikan tärkein työkalu on edelleen Suomen presidentin henkilökohtainen suhde Venäjän presidenttiin. Suomessa on edelleen sama ulkopoliittinen kulttuuri ja toimintapa. Idänsuhteet on edelleen ulkoistettu presidentille, eivätkä muut poliitikot suhteisiin juurikaan puutu.</p><p>Ongelmalliseksi katson, että tuo toimintatapa tuo presidentille arvovaltaa vaikuttaa myös Suomen sisäpoliittisiin kysymyksiin ja etenkin sellaisin kysymyksiin, jotka vähänkin liittyvät Venäjään jollakin muotoa olematta varsinaisia ulkopoliittisia kysymyksiä: Suomen EU-politiikka, energiapolitiikka ja kauppapolitiikka.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti ei voisi harjoittaa idänpolitiikkaa Suomen mallilla, jos tiivistä keskusteluyhteyttä Kremliin ei olisi.</p><p>En arvostele tässä yhteydenpitoa sinänsä, mutta arvostelen sitä, mitä Kekkos-ajan tyylinen idänpolitiikan hoito edelleen vaikuttaa presidentin mahdollisuuksiin vaikuttaa sisäpoliittisiin kysymyksiin. Fortum-tapaus on hyvä tuore esimerkki energiapolitiikassa.</p><p>EU-johtajat linjasivat Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuun 21. ja 22. päivänä 2014, että kahdenvälisistä huipputapaamisista Venäjän kanssa pitäisi luopua Venäjän Krimin toimien seurauksena. Niinistö jatkoi huipputapaamisia kuten edeltäjänsä korostaen keskusteluyhteyden säilyttämistä Kremliin Venäjä-pakotteista huolimatta:</p><p>&rdquo;<em>Tulen jatkamaan <u>yhteydenpitoa</u> Venäjään kaikin välttämättömin tavoin, jos Suomen etu sitä vaatii, sanoo presidentti Sauli Niinistö.</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentti-niinisto-yhteydenpito-venajaan-jatkuu/3120876#gs.yUMiexs"><u>MTV3 24.3.2014</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Pre&shy;si&shy;dent&shy;ti </em><em>Sau&shy;li Nii&shy;nis&shy;tö puo&shy;lus&shy;ti Kul&shy;ta&shy;ran&shy;ta-kes&shy;kus&shy;te&shy;luis&shy;sa <u>yh&shy;tey&shy;den&shy;pi&shy;to&shy;aan</u> Ve&shy;nä&shy;jän joh&shy;don kans&shy;sa.&rdquo;</em> (<a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/presidentti-niinisto-napaytti-venajayhteydenpidon-arvostelijoita-6.3.126047.1486612034"><u>Suomenmaa 20.6.2018</u></a>).</p><p>Presidenttien välisen tiiviiseen yhteydenpitoon liittyy myös se kyseenalainen puoli, että sitä käyttäessä presidentti voi ohittaa sekä oman virkamieskuntansa että ulkoministeriön. Presidentti Niinistö onkin ohittanut, mistä epämiellyttävin esimerkki on Niinistön lankeaminen Venäjän ja Putinin asettamaan tranponderiansaan kesällä 2016. Olen käsitellyt tarkemmin Niinistön transponderialoitetta Venäjän bulvaanina kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Niinistön transponderiesitys osoittautui ulkopoliittisesti harkitsemattomaksi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221266-niiniston-transponderiesitys-osoittautui-ulkopoliittisesti-harkitsemattomaksi"><u>US-blogi 14.8.2016</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun presidenttiä pidetään Suomen idänsuhteiden ainoana hoitajana, presidentin idänsuhteisiin liittyvillä yhteydenotolla Suomessa oleviin toimijoihin on aina suuri vaikutus. Presidentti ei ota Suomessa yhteyttä huvin vuoksi. Niin myös presidentin yhteydenotolla Fortumiin vuonna 2015 on ollut suuri vaikutus. Fortumissakin rivinvälejä osataan kyllä lukea ilman, että presidentille syntyy tarvetta painostaa.</p><p>Presidentti Niinistö on siis todennut, ettei hän ole painostanut Fortumia liittymään Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.</p><p>Kun sanan keksii itse, on se helppo myös kiistää itse. Painostaa-verbi Fortumin tapauksessa on Niinistön omaa keksintöä, joka hänelle on ollut luonnollisesti helppo myös kiistää. Niinistö on taitava toimija mediajulkisuudessa.</p><p>Tuon takia Fortumin hallituksen entisen puheenjohtaja Sari Baldaufin on ollut helppoa kiistää painostus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Fortum ei ole koskaan uskottavasti perustellut lähtöä mukaan Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.</p><p>Ainoa uskottava peruste on se, että ulkopuolelta annettu ymmärtää, kuinka valtion enemmistöomisteisen yhtiön tulisi toimia.</p><p>Fortum ilmoitti joulukuussa 2014 lähtevänsä mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen enintään 15 prosentin osuudella. Silloinen toimitusjohtaja Tapio Kuula asetti kuitenkin ehdon, kun eduskunta teki samana päivänä 5.12.2014 periaatepäätöksensä Fennovoiman kaavaileman uuden ydinvoimalan rakentamisesta:</p><p>&rdquo;<em><u>Edellytys</u> on meille, että saamme 75 prosentin osuuden tästä erittäin merkittävästä vesivoimamäärästä TGC-1-yhtiöstä Pietarin, Karjalan ja Kuolan alueella.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7670922"><u>Yle 5.12.2014</u></a>).</p><p>Tuolla ilmoituksella pörssiyhtiö Fortum sitoi osallistumisensa Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen venäläiseen energiayhtiö TGC-1:hen. Jos Fortum ei saa TGC-1:tä hallintaa, Fortum ei osallistu Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Fortum ei vieläkään ole saanut energiayhtiö TGC-1:tä hallintaansa, mutta on mukana Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa.</p><p>Harva pörssiyhtiö toimii noin epämääräisesti kuin Fortum.</p><p>Pörssitiedotteessa 5.8.2015 Fortum kirjoitti perusteesta osallistua Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen vetoamalla vain tärkeyteen suomalaiselle yhteiskunnalle. Fortum ei kirjoittanut yhtiön liiketoiminnallisista lähtökohdista:</p><p>&rdquo;<em>Fennovoima on tärkeä hanke suomalaiselle yhteiskunnalle.</em>&rdquo; (<a href="https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/tiedotteet/porssitiedote.jsp?id=201508050036&amp;comid=FUM"><u>Pörssitiedote 5.8.2015</u></a>).</p><p>Ja pörssitiedote 5.8.2015 jatkaa:</p><p>&quot;<em><u>Ydinvoiman rakentaminen täysin uudelle paikkakunnalle ei ole ollut tavoitteenamme</u>, koska meillä on Loviisassa kaksi omaa ydinvoimayksikköä ja Fortum omistaa osuudet Olkiluodon yksiköistä, <u>mutta näin Fennovoima-hankkeessa päästään eteenpäin valtioneuvoston asettaman aikataulun puitteissa</u></em>&quot;.</p><p>Fortum liittyi siis Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen, jotta <u>valtioneuvoston asettama </u>aikataulu täyttyisi ydinvoimalahankkeessa. Liittymisen perusteet olivat siis täysin poliittiset, eivät liiketaloudelliset.</p><p>Harva pörssiyhtiö toimii noin epämääräisesti kuin Fortum.</p><p>Vielä kesäkuussa 2015 Fortum ehdollisti pörssitiedotteessaan osallistumisen Fennovoimaan venäläisen TGC-1-energiayhtiön uudelleenjärjestelyihin:</p><p>&rdquo;<em>Kuten on aiemmin julkistettu, Fortum neuvottelee venäläisen alueellisen energiayhtiö TGC-1:n uudelleenjärjestelystä. <u>Neuvotteluissa ei kuitenkaan ole päästy tuloksiin, jotka mahdollistaisivat Fortumin päätöksen osallistua Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. <strong>Mikäli</strong> neuvottelut myöhemmin etenevät ja </u></em><em><u>Fortum saa enemmistöomistuksen TGC-1:n vesivoimatuotannosta, Fortum on <strong>sen jälkeen</strong> edelleen valmis osallistumaan enintään 15 prosentin vähemmistöosuudella ydinvoimahankkeeseen</u></em><em> samoin ehdoin kuin muutkin suomalaiset tällä hetkellä mukana olevat yritykset.</em>&rdquo; (<a href="https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/tiedotteet/porssitiedote.jsp?id=201506240005&amp;comid=FUM"><u>Pörssitiedote 24.6.2015</u></a>).</p><p>Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella ei alun perin kiinnostanut Fortumia lainkaan.</p><p>Elokuun 2015 pörssitiedotteessa Fortum siis kertoo osallistuvansa Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen, vaikka kesäkuisen pörssitiedotteen ehdot eivät olleet täyttyneet TGC-1:n uudelleenjärjestelyssä:</p><p>&rdquo;<em>Fortum on päättänyt osallistua 6,6 prosentin osuudella Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen samoilla ehdoilla kuin muutkin suomalaiset tällä hetkellä hankkeeseen sitoutuneet yritykset. Fortumin osallistuminen hankkeeseen toteutetaan Voimaosakeyhtiö SF:n kautta.</em>&rdquo; (<a href="https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/tiedotteet/porssitiedote.jsp?id=201508050036&amp;comid=FUM"><u>Pörssitiedote 5.8.2015</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi pörssiyhtiö ei toiminut niin kuin pörssitiedotteeseen kirjasi 24.6.2015? Mikä muutti Fortumin kannan reilussa kuukaudessa? Tuo kuukausi oli vielä kesälomakuukausi myös Fortumissa.</p><p>Mitä tapahtui 24.6.2015-5.8.2015 välisenä aikana, joka sai Fortumin kääntämään pään, koska esimerkiksi ydinvoiman rakentaminen Fennovoiman kautta uudelle paikkakunnalle ei ollut Fortumin tavoite?</p><p>Tuo on se ajankohtaväli, jolta emme tiedä niin presidentti Niinistön kuin myöskään Sipilän hallituksen ministerien ja valtiovallan virkamiesjohdon yhteydenpitoa Fortumiin ja yhteydenpidon sisältöä. Fortum on visusti kieltäytynyt tiedonannosta kyseisessä asiassa.</p><p>Presidentti ei ole kuitenkaan painostanut Fortumia, se on selvää eikä sitä erikseen edes Sari Baldaufin ole tarvetta kiistää presidentti Niinistön ohella. On selvä, että Fortum kuuntelee, kun sen suurin osakkeenomistaja puhuu. Fortum osaa toki kuunnella ja osaa toki kuunnella myös rivien välit.</p><p>Pörssiyhtiönä Fortumin olisi syytä avata asiassa kaikki tapaamiset ja niiden sisältö omistajilleen, joista suurin omistaja on Suomen kansa 50,76 prosentin tämänhetkisellä osuudella. Kansa ei edelleenkään tiedä Fortumin tekemisiä 24.6.2015-5.8.2015 välisenä aikana.</p><p>Fortumin tekemiset antavat aihetta epäillä, että yhtiöstä on tullut Suomen idänpolitiikan tekijöiden työkalu ja väline, jolla presidentti osaltaan monopolisoi idänsuhteiden hoitoa itselleen.</p><p>Toivottavasti tänään presidentti Niinistö ei sovi mitään presidentti Putinin kanssa kahden kesken sellaista, mitä ei olisi käsitelty valtion ulkopoliittisessa virkamiehistössä tai maan hallituksessa perusteellisesti ennalta. Viittaan tällä vuoden 2016 transponderihässäkkään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Sauli Niinistö matkustaa tänään työvierailulle Sotšiin ja tapaa Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Kyseessä on presidenttien 12. tapaaminen.

Presidentti Sauli Niinistöstä reilu viikko sitten maanantaina 13.8.2018 julkaistut kaksi kirjaa ovat synnyttäneet vilkkaan keskustelun presidentin vaikutusvallasta asioihin, joihin hänellä ei ole lainsäädännön perustella päätäntävaltaa. Kyse on Suomen sisäpolitiikasta.

Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman "Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra" -kirjan mukaan presidentti Niinistö teki tiettäväksi pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja valtioenemmistöomisteisen Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi lähtenyt mukaan Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä.

Elettiin siis vuotta 2015.

Presidentti Niinistö ärsyyntyi Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjasta ja kirjoitti oikaisuvastineen presidentinkanslian kotisivuille otsikolla ”Presidentin kynästä: Kirjoista, tulkinnoista ja totuuksista” (TPK 15.8.2018).   

Niinistö kirjoittaa: ”Into Kustannuksen julkaiseman kirjan pohjalta on lisäksi väitetty, että olisin painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Väite on käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen.” 

Ja Niinistö jatkaa:

Väitetyn painostuksen tasavallan presidentin taholta ovat tällä viikolla kiistäneet sekä pääministeri Juha Sipilä että Fortum, joka on ilmoittanut tehneensä Fennovoima-päätöksen omista lähtökohdistaan laajan harkinnan perusteella ja yhtiön edun mukaisesti. Näistä lausunnoista huolimatta väite painostuksestani on esiintynyt julkisuudessa vielä tänäänkin. Sanottakoon selvästi: en ole painostanut mitään tahoa tai henkilöä Fortumin Fennovoima-päätökseen liittyen.”

En löytänyt Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjasta tässä Fortum-yhteydessä painostus- tai painostaa-sanaa missään muodossa. Kirja ei väitä missään kohtaa, että presidentti Niinistö olisi painostanut. Sen sijaan kirja mainitsee, että hallitus olisi pakottanut Fortumia tekemään myönteisen päätöksen osallistumisesta Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen Pyhäjoella.

Mistä ja miksi Niinistö on keksinyt painostus- ja painostaa-sanat? Onkohan hän lukenut koko kirjaa?

                                                                                      ****

Kun Suomessa puhutaan presidentin sisäpoliittisesta vaikutusvallasta, puhutaan myös Suomen idänsuhteiden hoidosta. Näin etenkin vähänkin Venäjään liittyvissä asioissa, vaikka asioiden pääsääntöinen luonne olisi sisäpoliittinen, Suomen energiapolitiikka esimerkiksi. Presidentin sisäpoliittisen vaikutusvallan ja Venäjän välinen yhteys saattaa kuulostaa monesta äkkiseltään yllättävältä, mutta ei meistä, jotka olemme eläneet Kekkosen aikaa.

Venäjä suosii presidenttien välistä asioiden hoitoa ja Neuvostoliitto suosi presidentin ja kommunistisen puolueen sihteerin välistä asioiden hoitoa. Autoritäärisessä itänaapurissa nähdään, että on helpompi sopia asioita yhden henkilön kanssa kuin laajojen poliittisten organisaatioiden. Yhden henkilön pää on helpompi kääntää kuin laajan poliittisen organisaation. Autoritäärinen ja demokraattinen toimintatapa ovat pienoisessa vastakkainasettelussa Venäjän edistämänä.

Suomelle tuon toimintatavan ajateltiin olevan suotuisan Kekkosen aikaan, mutta oliko tuo toimintatapa Suomelle todellakin suotuisa? En osaa sanoa oliko vai ei, ja olisiko ollut parempia toimintatapamalleja. Mutta osaan sanoa, että nyt toimintatapa ainakaan ei ole parempi EU-Suomessa. Suomen kansa toki ulkoistaa kaiken Venäjään liittyvän yhä mielellään presidentille.

Kysymys nykyisestä presidentin sisäpoliittisesta vaikutusvallasta juontaa Suomen tapaan hoitaa edelleen idänsuhteita vastaavalla tavalla kuin Kekkosen aikaan. Idänsuhteet on sälytetty edelleen yksinoikeudella presidentille, vaikka presidentin valtaoikeuksia perustuslaissa onkin muutettu tässä asiassa Kekkosen ajan jälkeen kahdesti.

Muutokset ovat perustuslain uudistus vuonna 1999 (11.6.1999/731) ja perustuslain 58 § muutos vuonna 2012 (4.11.2011/1112). Muutos astui voimaan 1. päivänä maaliskuuta 2012, jolloin myös presidentti Niinistö aloitti virkakautensa. Perustuslain muutoksella haluttiin selkeyttää, kuka on ulkopoliittinen päätöksentekijä, mikäli presidentti ja valtioneuvosto ovat erimielisiä. Tällöin lopullinen päättäjä on eduskunta - toisin sanoen valtioneuvosto -, koska sen edustamilla kansanedustajilla on enemmistö eduskunnassa, mikäli maan hallitus on enemmistöhallitus.

Hyvät yhteydet neuvostojohtoon katsottiin olevan Kekkosen aikana edellytys Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden tehokkaaseen hoitamiseen ja samaa periaatetta noudatetaan siis edelleen. Suomen istuvalla presidentillä tulee olla hyvät yhteydet Kremlissä istuvaan presidenttiin. Ajateltiin, että näin toimien pystymme pitämään yllä ja kehittämään myös länsiyhteyksiä, jotka olivat alistettu idänsuhteille. Puhuttiin ”hyvien ja luottamuksellisten suhteiden ylläpidosta”, joiden takuumies oli tasavallan presidentti.

Suomen idänpolitiikan tärkein työkalu on edelleen Suomen presidentin henkilökohtainen suhde Venäjän presidenttiin. Suomessa on edelleen sama ulkopoliittinen kulttuuri ja toimintapa. Idänsuhteet on edelleen ulkoistettu presidentille, eivätkä muut poliitikot suhteisiin juurikaan puutu.

Ongelmalliseksi katson, että tuo toimintatapa tuo presidentille arvovaltaa vaikuttaa myös Suomen sisäpoliittisiin kysymyksiin ja etenkin sellaisin kysymyksiin, jotka vähänkin liittyvät Venäjään jollakin muotoa olematta varsinaisia ulkopoliittisia kysymyksiä: Suomen EU-politiikka, energiapolitiikka ja kauppapolitiikka.

                                                                                      ****

Presidentti ei voisi harjoittaa idänpolitiikkaa Suomen mallilla, jos tiivistä keskusteluyhteyttä Kremliin ei olisi.

En arvostele tässä yhteydenpitoa sinänsä, mutta arvostelen sitä, mitä Kekkos-ajan tyylinen idänpolitiikan hoito edelleen vaikuttaa presidentin mahdollisuuksiin vaikuttaa sisäpoliittisiin kysymyksiin. Fortum-tapaus on hyvä tuore esimerkki energiapolitiikassa.

EU-johtajat linjasivat Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuun 21. ja 22. päivänä 2014, että kahdenvälisistä huipputapaamisista Venäjän kanssa pitäisi luopua Venäjän Krimin toimien seurauksena. Niinistö jatkoi huipputapaamisia kuten edeltäjänsä korostaen keskusteluyhteyden säilyttämistä Kremliin Venäjä-pakotteista huolimatta:

Tulen jatkamaan yhteydenpitoa Venäjään kaikin välttämättömin tavoin, jos Suomen etu sitä vaatii, sanoo presidentti Sauli Niinistö.” (MTV3 24.3.2014).

Pre­si­dent­ti Sau­li Nii­nis­tö puo­lus­ti Kul­ta­ran­ta-kes­kus­te­luis­sa yh­tey­den­pi­to­aan Ve­nä­jän joh­don kans­sa.” (Suomenmaa 20.6.2018).

Presidenttien välisen tiiviiseen yhteydenpitoon liittyy myös se kyseenalainen puoli, että sitä käyttäessä presidentti voi ohittaa sekä oman virkamieskuntansa että ulkoministeriön. Presidentti Niinistö onkin ohittanut, mistä epämiellyttävin esimerkki on Niinistön lankeaminen Venäjän ja Putinin asettamaan tranponderiansaan kesällä 2016. Olen käsitellyt tarkemmin Niinistön transponderialoitetta Venäjän bulvaanina kirjoituksessa otsikolla ”Niinistön transponderiesitys osoittautui ulkopoliittisesti harkitsemattomaksi” (US-blogi 14.8.2016).

                                                                                      ****

Kun presidenttiä pidetään Suomen idänsuhteiden ainoana hoitajana, presidentin idänsuhteisiin liittyvillä yhteydenotolla Suomessa oleviin toimijoihin on aina suuri vaikutus. Presidentti ei ota Suomessa yhteyttä huvin vuoksi. Niin myös presidentin yhteydenotolla Fortumiin vuonna 2015 on ollut suuri vaikutus. Fortumissakin rivinvälejä osataan kyllä lukea ilman, että presidentille syntyy tarvetta painostaa.

Presidentti Niinistö on siis todennut, ettei hän ole painostanut Fortumia liittymään Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.

Kun sanan keksii itse, on se helppo myös kiistää itse. Painostaa-verbi Fortumin tapauksessa on Niinistön omaa keksintöä, joka hänelle on ollut luonnollisesti helppo myös kiistää. Niinistö on taitava toimija mediajulkisuudessa.

Tuon takia Fortumin hallituksen entisen puheenjohtaja Sari Baldaufin on ollut helppoa kiistää painostus.

                                                                                      ****

Fortum ei ole koskaan uskottavasti perustellut lähtöä mukaan Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.

Ainoa uskottava peruste on se, että ulkopuolelta annettu ymmärtää, kuinka valtion enemmistöomisteisen yhtiön tulisi toimia.

Fortum ilmoitti joulukuussa 2014 lähtevänsä mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen enintään 15 prosentin osuudella. Silloinen toimitusjohtaja Tapio Kuula asetti kuitenkin ehdon, kun eduskunta teki samana päivänä 5.12.2014 periaatepäätöksensä Fennovoiman kaavaileman uuden ydinvoimalan rakentamisesta:

Edellytys on meille, että saamme 75 prosentin osuuden tästä erittäin merkittävästä vesivoimamäärästä TGC-1-yhtiöstä Pietarin, Karjalan ja Kuolan alueella.” (Yle 5.12.2014).

Tuolla ilmoituksella pörssiyhtiö Fortum sitoi osallistumisensa Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen venäläiseen energiayhtiö TGC-1:hen. Jos Fortum ei saa TGC-1:tä hallintaa, Fortum ei osallistu Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Fortum ei vieläkään ole saanut energiayhtiö TGC-1:tä hallintaansa, mutta on mukana Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa.

Harva pörssiyhtiö toimii noin epämääräisesti kuin Fortum.

Pörssitiedotteessa 5.8.2015 Fortum kirjoitti perusteesta osallistua Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen vetoamalla vain tärkeyteen suomalaiselle yhteiskunnalle. Fortum ei kirjoittanut yhtiön liiketoiminnallisista lähtökohdista:

Fennovoima on tärkeä hanke suomalaiselle yhteiskunnalle.” (Pörssitiedote 5.8.2015).

Ja pörssitiedote 5.8.2015 jatkaa:

"Ydinvoiman rakentaminen täysin uudelle paikkakunnalle ei ole ollut tavoitteenamme, koska meillä on Loviisassa kaksi omaa ydinvoimayksikköä ja Fortum omistaa osuudet Olkiluodon yksiköistä, mutta näin Fennovoima-hankkeessa päästään eteenpäin valtioneuvoston asettaman aikataulun puitteissa".

Fortum liittyi siis Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen, jotta valtioneuvoston asettama aikataulu täyttyisi ydinvoimalahankkeessa. Liittymisen perusteet olivat siis täysin poliittiset, eivät liiketaloudelliset.

Harva pörssiyhtiö toimii noin epämääräisesti kuin Fortum.

Vielä kesäkuussa 2015 Fortum ehdollisti pörssitiedotteessaan osallistumisen Fennovoimaan venäläisen TGC-1-energiayhtiön uudelleenjärjestelyihin:

Kuten on aiemmin julkistettu, Fortum neuvottelee venäläisen alueellisen energiayhtiö TGC-1:n uudelleenjärjestelystä. Neuvotteluissa ei kuitenkaan ole päästy tuloksiin, jotka mahdollistaisivat Fortumin päätöksen osallistua Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Mikäli neuvottelut myöhemmin etenevät ja Fortum saa enemmistöomistuksen TGC-1:n vesivoimatuotannosta, Fortum on sen jälkeen edelleen valmis osallistumaan enintään 15 prosentin vähemmistöosuudella ydinvoimahankkeeseen samoin ehdoin kuin muutkin suomalaiset tällä hetkellä mukana olevat yritykset.” (Pörssitiedote 24.6.2015).

Fennovoiman ydinvoimalahanke Pyhäjoella ei alun perin kiinnostanut Fortumia lainkaan.

Elokuun 2015 pörssitiedotteessa Fortum siis kertoo osallistuvansa Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen, vaikka kesäkuisen pörssitiedotteen ehdot eivät olleet täyttyneet TGC-1:n uudelleenjärjestelyssä:

Fortum on päättänyt osallistua 6,6 prosentin osuudella Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen samoilla ehdoilla kuin muutkin suomalaiset tällä hetkellä hankkeeseen sitoutuneet yritykset. Fortumin osallistuminen hankkeeseen toteutetaan Voimaosakeyhtiö SF:n kautta.” (Pörssitiedote 5.8.2015).

                                                                                      ****

Miksi pörssiyhtiö ei toiminut niin kuin pörssitiedotteeseen kirjasi 24.6.2015? Mikä muutti Fortumin kannan reilussa kuukaudessa? Tuo kuukausi oli vielä kesälomakuukausi myös Fortumissa.

Mitä tapahtui 24.6.2015-5.8.2015 välisenä aikana, joka sai Fortumin kääntämään pään, koska esimerkiksi ydinvoiman rakentaminen Fennovoiman kautta uudelle paikkakunnalle ei ollut Fortumin tavoite?

Tuo on se ajankohtaväli, jolta emme tiedä niin presidentti Niinistön kuin myöskään Sipilän hallituksen ministerien ja valtiovallan virkamiesjohdon yhteydenpitoa Fortumiin ja yhteydenpidon sisältöä. Fortum on visusti kieltäytynyt tiedonannosta kyseisessä asiassa.

Presidentti ei ole kuitenkaan painostanut Fortumia, se on selvää eikä sitä erikseen edes Sari Baldaufin ole tarvetta kiistää presidentti Niinistön ohella. On selvä, että Fortum kuuntelee, kun sen suurin osakkeenomistaja puhuu. Fortum osaa toki kuunnella ja osaa toki kuunnella myös rivien välit.

Pörssiyhtiönä Fortumin olisi syytä avata asiassa kaikki tapaamiset ja niiden sisältö omistajilleen, joista suurin omistaja on Suomen kansa 50,76 prosentin tämänhetkisellä osuudella. Kansa ei edelleenkään tiedä Fortumin tekemisiä 24.6.2015-5.8.2015 välisenä aikana.

Fortumin tekemiset antavat aihetta epäillä, että yhtiöstä on tullut Suomen idänpolitiikan tekijöiden työkalu ja väline, jolla presidentti osaltaan monopolisoi idänsuhteiden hoitoa itselleen.

Toivottavasti tänään presidentti Niinistö ei sovi mitään presidentti Putinin kanssa kahden kesken sellaista, mitä ei olisi käsitelty valtion ulkopoliittisessa virkamiehistössä tai maan hallituksessa perusteellisesti ennalta. Viittaan tällä vuoden 2016 transponderihässäkkään.

]]>
4 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259839-presidentin-sisapoliittista-vaikutusvaltaa-maarittaa-edelleen-idansuhteemme#comments EU-pakotteet Presidentti Niinistö Presidentti Vladimir Putin Turpo Venäjän uhka Suomelle Wed, 22 Aug 2018 08:20:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259839-presidentin-sisapoliittista-vaikutusvaltaa-maarittaa-edelleen-idansuhteemme
Soininmenot http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259815-soininmenot <p>Miltä kuulostaa muotoilu: &ldquo;Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka vastustaa naisten oikeutta aborttiin, ja joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.&rdquo;?</p><p>Joku voisi sanoa, että ulkoministeri, joka matkustaa ulkomailla diplomaattipassilla ja nauttii diplomaattista koskemattomuutta, <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201805302200979781_pi.shtml">edustaa maataan</a> ulkomailla 24/7. Aika moni on tätä mieltä. Itse asiassa eri mieltä tuntuu olevan vain Timo Soini itse.</p><p>Politiikassa sanotaan usein: niin on, jos siltä näyttää. Veronmaksajana ja sitä myöten myös ulkoministeri Timo Soinin matkalaskujen maksajana olisi kiva tietää, miten ulkopolitiikkamme suhtautuu muihin katolisen kirkon opinkappaleisiin.</p><p>Naisten oikeutta aborttiin tunnumme vastustavan. Mutta onko myös jokainen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=bzVHjg3AqIQ">siittiö pyhä</a>? Saako ehkäistä? Missä muodossa? E-pilleri? Kondomi? Kierukka?</p><p>Entä naisten oikeudet muuten? Tulisiko naisten pitää suunsa kiinni seurakunnassa? Vastustaako ulkopolitiikkamme naispappeutta?</p><p>Tuomitsemmeko katolisen kirkon historiassa tapahtuneet noitavainot? Entä anekaupan? &ldquo;Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa&rdquo;? Miten suhtaudumme ristiretkiin?</p><p>Vastustammeko vai kannatammeko katolisen kirkon pappien ja piispojen selibaattilupausta? Entä katolisen kirkon <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10357066">pedofiiliskandaalit</a>? Yes or no?</p><p>Näistä asioista olisi hyvä olla tietoa.&nbsp;Voisiko vaikka tasavallan presidentti pitää selventävän puheen? Tai joku?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miltä kuulostaa muotoilu: “Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka vastustaa naisten oikeutta aborttiin, ja joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.”?

Joku voisi sanoa, että ulkoministeri, joka matkustaa ulkomailla diplomaattipassilla ja nauttii diplomaattista koskemattomuutta, edustaa maataan ulkomailla 24/7. Aika moni on tätä mieltä. Itse asiassa eri mieltä tuntuu olevan vain Timo Soini itse.

Politiikassa sanotaan usein: niin on, jos siltä näyttää. Veronmaksajana ja sitä myöten myös ulkoministeri Timo Soinin matkalaskujen maksajana olisi kiva tietää, miten ulkopolitiikkamme suhtautuu muihin katolisen kirkon opinkappaleisiin.

Naisten oikeutta aborttiin tunnumme vastustavan. Mutta onko myös jokainen siittiö pyhä? Saako ehkäistä? Missä muodossa? E-pilleri? Kondomi? Kierukka?

Entä naisten oikeudet muuten? Tulisiko naisten pitää suunsa kiinni seurakunnassa? Vastustaako ulkopolitiikkamme naispappeutta?

Tuomitsemmeko katolisen kirkon historiassa tapahtuneet noitavainot? Entä anekaupan? “Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”? Miten suhtaudumme ristiretkiin?

Vastustammeko vai kannatammeko katolisen kirkon pappien ja piispojen selibaattilupausta? Entä katolisen kirkon pedofiiliskandaalit? Yes or no?

Näistä asioista olisi hyvä olla tietoa. Voisiko vaikka tasavallan presidentti pitää selventävän puheen? Tai joku?

]]>
1 http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259815-soininmenot#comments Abortti Suomen ulkopolitiikka Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Timo Soini Turpo Tue, 21 Aug 2018 19:23:18 +0000 Toni Silventoinen http://tonisilventoinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259815-soininmenot
Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisen lyhyt historia http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia <p>&quot;<em>Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.</em>&quot; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1073956560/Jaakonsaari+hylkaisi+liittoutumattomuus+sanan"><u>Turun Sanomat 28.3.2004</u></a>).</p><p>&quot;<em>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja&nbsp;Liisa Jaakonsaari&nbsp;olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä.</em>&quot; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jaakonsaari-hylkaisi-liittoutumattomuus-sanan/1995160#gs._x1lCcM"><u>MTV3 28.3.2004</u></a>).</p><p>Molempien lehtijuttujen otsikot olivat &rdquo;<em>Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan</em>&rdquo;.</p><p>Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla &rdquo;<em>Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden</em>&rdquo;. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.</p><p>Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/369117/hallitusohjelma-vanhanen.pdf/da627124-c0ee-4015-9642-197b11013c02"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u> ja uskottavaan maanpuolustukseen, </em><em>jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.</em>&rdquo;</p><p>Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.</p><p>Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle"><u>US-blogi 30.4.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: &rdquo;<em>Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.</em>&rdquo;</p><p>Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.</p><p>Selonteko nimellä &rdquo;<em>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004</em>&rdquo; valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (<a href="https://www.defmin.fi/files/240/2493_2161_Selonteko_2004_1_.pdf"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004</u></a>).</p><p>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.</p><p>Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.</p><p>&rdquo;<em>Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut</em>&rdquo; -jutussa kirjoitetaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Suomessa <u>ei</u> hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa <u>olla vielä täysin</u> <u>tajuttu</u>, <u>kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista</u></em>.&rdquo;</p><p>Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!</p><p>Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: &rdquo;<em>Niinistö pitääkin <u>valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074088301/Liittoutumattomuus+on+Niiniston+mukaan+sinisilmaista+politiikkaa"><u>Turun Sanomat 15.12.2005</u></a>).</p><p>Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.</p><p>&rdquo;<em>Vanhanen torjuu liit&shy;tou&shy;tu&shy;mat&shy;to&shy;muu&shy;den hautaamisen</em>&rdquo; oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhanen-torjuu-liittoutumattomuuden-hautaamisen/367714/"><u>Kaleva 28.3.2004</u></a>). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: &rdquo;<em>Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.</em>&rdquo;</p><p>Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5156070"><u>Yle 30.3.2004</u></a>).</p><p>Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.</p><p>&rdquo;<em>Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä.</em>&quot; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>).</p><p>Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.</p><p>Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.</p><p>Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</p><p>24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Suomi kehittää puolustuskykyään <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.</em> &rdquo;</p><p>Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Baltian maat katsovat <u>liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa</u>, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu <u>kollektiiviseen</u> puolustukseen.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.</p><p>Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009</u></a>) ja 2012 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622970/J0512_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka+2012.pdf/b534174a-13bc-4684-beb0-a093be30ce2a?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012</u></a>).</p><p>Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns.&nbsp;sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/147449/Kataisen+hallituksen+ohjelma/81f1c20f-e353-47a8-8b8f-52ead83e5f1a/Kataisen+hallituksen+ohjelma.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomi <u>on sotilasliittoon kuulumaton maa</u> ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.</em>&rdquo;</p><p>Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.</p><p>Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: &rdquo;<em><u>Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista</u> tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.</em>&rdquo; Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.</p><p>Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.</p><p>Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen <u>verkottumisen</u> ja kansallisen <u>riippumattomuuden</u> välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu.</em> <em>Valiokunta katsoo, että <u>Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista</u> niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.</em>&rdquo;</p><p>Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.</p><p>Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>):</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä</u>. <u>Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton</u>. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että &rsquo;<u>sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi</u>&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.</p><p>&rdquo;<em>Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan <u>yksimielinen</u> kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että <u>täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta</u>.</em>&rdquo;, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.</p><p>Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.</p><p>Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää &rdquo;<em>Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo; -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.</p><p>Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.</p><p>Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.</p><p>Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.</p><p>149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.</p><p>Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:</p><p>Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.</p><p>Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:</p><p>&rdquo;<em>Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.</em>&rdquo; ja Modig lisäsi: &rdquo;<em>Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.</em>&rdquo; (<a href="https://www.pax.fi/2015-01/suomen-turvallisuuspolitiikan-suunta"><u>Pax 2015/01</u></a>).</p><p>Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että &rdquo;<em>Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/paavoarhinmaki/status/1012596740346793984"><u>Twitter 29.6.2018</u></a>), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.</p><p>Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.</p><p>Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.</p><p>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.</p><p>Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.</p><p>Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf"><u>Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014</u></a>) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf">Trilateral Statement of Intent</a></u>). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.</p><p>Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.&nbsp; Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.</p><p>Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.</p><p>Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.</p><p>Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.</p><p>Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut"><u>US-blogi 12.8.2018</u></a>).</p><p>Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.</p><p>Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa </em><em>Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258571-trump-putin-tapaamispaikkavalinnassa-wienin-ja-helsingin-valilla-venaja-havisi"><u>US-blogi 23.7.2018</u></a>).</p><p>Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.</p><p>Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.</p><p>Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin&nbsp;Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.</p><p>Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.</p><p>Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.</p><p>Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Finland värt att försvara</em>&rdquo;, suomennettua &rdquo;<em>Suomea kannattaa puolustaa</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>Suomi on puolustamisen arvoinen</em>&rdquo; (<a href="https://www.regeringen.se/debattartiklar/2017/12/finland-vart-att-forsvara/"><u>Regeringen 6.12.2017</u></a>). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.</p><p>Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.</p><p>Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa." (Turun Sanomat 28.3.2004).

"Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä." (MTV3 28.3.2004).

Molempien lehtijuttujen otsikot olivat ”Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan”.

Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla ”Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden”. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.

Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.

Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.

Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle” (US-blogi 30.4.2018).

                                                                                              ****

Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: ”Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.

Selonteko nimellä ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004” valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004).

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.

Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.

Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut” -jutussa kirjoitetaan (Yle 29.3.2004):

Suomessa ei hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa olla vielä täysin tajuttu, kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista.”

Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.

                                                                                              ****

Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!

Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: ”Niinistö pitääkin valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana.” (Turun Sanomat 15.12.2005).

Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.

Vanhanen torjuu liit­tou­tu­mat­to­muu­den hautaamisen” oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (Kaleva 28.3.2004). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: ”Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.

Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (Yle 30.3.2004).

Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä." (Yle 29.3.2004).

Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.

Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.

Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:

Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.

Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:

Baltian maat katsovat liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu kollektiiviseen puolustukseen.

                                                                                              ****

Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.

Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009) ja 2012 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012).

Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns. sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.

Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: ”Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.” Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.

Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (Yle Areena, 1.01-1.25).

Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.

                                                                                              ****

Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.

Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:

Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.

Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.

Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (Yle 6.5.2013):

Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä. Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että ’sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi".

Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.

Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan yksimielinen kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta.”, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.

Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.

                                                                                              ****

Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.

Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää ”Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen” -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.

Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.

Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.

Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.

149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.

Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:

Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.

Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.

                                                                                              ****

Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:

Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.” ja Modig lisäsi: ”Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.” (Pax 2015/01).

Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että ”Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali” (Twitter 29.6.2018), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.

Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.

Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.

                                                                                              ****

Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.

Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.

Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.

Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.  Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.

Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.

Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.

Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.

Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut” (US-blogi 12.8.2018).

Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.

Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi” (US-blogi 23.7.2018).

Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.

                                                                                              ****

Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.

Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.

Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.

Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.

Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.

Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla ”Finland värt att försvara”, suomennettua ”Suomea kannattaa puolustaa” tai ”Suomi on puolustamisen arvoinen” (Regeringen 6.12.2017). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.

Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.

Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.

 

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia#comments Kotimaa Nato Sotilaallinen liittoutumattomuus Turpo Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko Venäjän uhka Sat, 18 Aug 2018 13:40:32 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia
Venäjän asevarusteluohjelma ontuu, mutta etenee vääjäämättä http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta <p>&nbsp;</p><p>Venäjä on palannut maailmanpolitiikan näyttämällö voimallisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla jatkuvasta asevarustelun edistymisen esittelystä on tullut kiinteä osa maan propagandaa ja itsetunnon pönkitystä, Pintaa syvemmälle vilkaisemalla ja hiljaisia signaaleja kuuntelemalla, huomaa että suuret puheet ja konkreettiset saavutukset eivät kohtaa.</p><p>Kymmenen vuotta kun maa soti Georgiassa, se näytti niin Venäjälle kuin maailmallekin, kuinka huonoissa kantimissa maan asevoimat olivat. Vaikka sota oli Venäjän kannalta sotilaallinen voitto, se paljasti vakavia puutteita oikeastaan kaikilla olennaisilla alueilla. Tuohon mennessä maa oli yrittänyt useaankin otteeseen asevoimien reformia, mutta erinäisistä syistä johtuen kaikki yritykset olivat joko epäonnistuneet tai jääneet vajaiksi.</p><p>Georgian sotaan mennessä Venäjä oli kuitenkin saanut taloutensa aiempaan nähden paremmalle tolalle ja vähän aiemmin maa oli ohittanut bruttokansantuotteessa Neuvostoliiton tason samalla, kun imperiumin hajoamisen perintönä saadut velatkin oli maksettu etuajassa pois. Toisin kuin oikeastaan vuosikymmeniin. tultaessa 2010-luvulle Venäjän taloudelliset resurssit olivat kasvaneet merkittävästi ja maan talousjärjestelmän toimivuus oli tasolla, josta reaalisosialismin aikakaudella voitiin vain unelmoida.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuluvan vuosikymmenen aikana Venäjä on pyrkinyt - ja osin onnnistunutkin siirtymään 2000-luvulle asevoimiensa varustelun osalta. Kun 1990-luvun alusta Georgian sotaan Kaukasuksella käydyissä taisteluissa Venäjän asevoimat taistelivat kylmän sodan aikaisella kalustolla ja senkin osalta ei aivan tuoreimmalla, niin nyt niin Syyriassa kuin Ukrainassakin sotivien joukkojen varustelutaso on aivan toinen. Täsmäaseista on Syyriassa tullut arkipäivää kuten myös laajamittaisesta lennokkien käytöstä. Kaukasuksen sodissa Venäjän ilmavoimien toiminta oli tehotonta ja usein omillekin joukoille vaarallista, mutta nyt Syyriassa maa vaikuttaa saavuttaneen läntisen tason. Valmiutta ja halua käyttää mattopommituksia kaupunkien nujertamiseen ei pidä sekoittaa kyvyttömyyteen käydä korkean teknologian sotaa - Syyriasta kun löytyy esimerkkejä molemmista ja silloin kun siviilien elämä on toissarvoista, on työkalupakkikin erilainen kuin humanitäärisempää sotaa teeskentelevien länsimaiden. Loppujen lopuksi Daraa ja Aleppo näyttävät sangen samanlaisilta kuin Mosul ja Fallujah.</p><p>Toisin kuin kommunistisen puolueen johdolla, nyky-Venäjän käsitys omista voimavaroistaan vaikuttaa olevan realistisempi ja reaaliteetit tunnustava. Propagandaa ei pidä sekoittaa siihen, mitä maan hallinto uskoo, vaan on tarkkailtava toimintaa.&nbsp;&nbsp;Krimin valloittaminen ja hyökkäys Itä-Ukrainaan ovat aiheuttaneet merkittäviä taloudellisia vaikeuksia Kremlille länsisuhteiden kärsiessä. Samalla niin sota Syyriassa kuin Ukrainankin tilanne ovat nielleet suorinakin kustannuksina miljardeja. Lihavien vuosien aikana kerätyt varat alkaa olla jo kulutettu, tai merkitty kulutettaviksi ja vaikka maan talouden joustavuus ja resilienssi ovat estäneet romahduksen, ovat maan asevoimat tilaneessa, jossa resurssit eivät kasva, vaan rahoitusta leikataan samalla kun korkean teknologian hankkeille on käynyt aivan kuten lännessäkin kovin tyypillisesti: viivästykset yhdistyvät odottamattomiin teknisiin vaikeuksiin, mitkä murskaavat alkuperäisen budjetin. Kuten länsimaissakin, kyse on siitä kuinka paljon rahaa voidaankaan pumpata hankkeisiin, joiden onnistumisesta ei voida olla varmoja.</p><p>Tilanteen muuttumista kuvaavat hyvin muutamat tapahtumat lähiajoilta.&nbsp;</p><p>Venäjän vastaus viidennen sukupolven hävittäjäkilpailussa on Su-57. Keväällä Intia ilmoitti hylkäävänsä yhteistyöhankkeen arvioituaan konetta. Yksitoista vuotta jatkunut yhteistyö päättyi, sillä intialaisten tietojen mukaan koneen moottori ei ole eikä tule olemaan riittävän pian valmis, häiveominaisuuksissa on vakavia puutteita eivätkä muutkaan kriittiset järjestelmät joko ole valmiita, tai täytä vaatimuksia. Venäjän asevoimien osalta tavoitteena oli ollut se, että koneita on&nbsp; vuoteen 2020 mennessä operaatiivisessa käytössä 150.&nbsp; Tällä hetkellä koossa on 10 prototyyppiä. Kuluvan vuoden heinäkuussa Venäjän puolustusministeriö teki viimein tilauksen: kaksitoista konetta, joista kaksi toimitetaan ensi vuonna. Koneet sijoitetaan Lipetskiin koulutuskäyttöön. Joissain medioissa uutinen otettiiin vastaan Su-57-ohjelman de facto perumisena, mutta aivan näin raju ratkaisu ei ole. Kuitenkin sen sijaan että Su-57 menisi sarjatuotantoon ja siitä tulisi pian kärkiyksiköiden torjuntahävittäjä, Venäjä teki tilauksen, joka lähinnä pitää tuotantolinjan käynnissä ja hävittäjäohjelman elävien kirjoissa 2020-luvun alkuun. Mitään uutta suunnitelmaa tai aikataulua hävittäjän laajaan palveluskäyttöön ottamiselle ei ole.&nbsp;</p><p>Maasodankäynnin osalta Venäjä astui muutamia vuosia sitten edelläkävijöiden joukkoon julkistamalla ensimmäisen kylmän sodan jälkeisen panssarivaunun, joka on muutakin kuin kylmän sodan aikaisen raudan uudelleenlämmittelyä. Armata-universaalialustalle perustuvien panssariajoneuvoja piti Venäjän puolustusminsiterön alkuperäisen tavoitteen mukaan olla käytössä 2300 kappaletta vuonna 2020.&nbsp; Nyt puhutaaan sarjatuotannon aloittamisesta vuonna 2020 ja tällä hetkellä käytössä olevien vaunujen määrä yhdistettynä tilauskirjaan on matala kolminumeroinen lukema. Tavoitevuosi siirrettiin aluksi 2025:n, mutta Venäjän viime vuonna julkaistu varusteluohjelma vuosille 2018 - 2027 ei enää mainitse määriä.</p><p>Ongelmat koskevat kärkihankkeiden lisäksi lähes koko sotateollisuutta. Lännen pakotteiden myötä maa on joutunut lisäämään siltä osin kuin se on mahdollista omaa komponenttituotantoaan varsinkin elektroniikan osalta. Hyökkäys Ukrainaan katkaisi tuonnin, jonka tärkeimmät osat liittyivät ohjusteknologiaan sekä ilma-alusten ja laivojen voimanlähteisiin. Laivaston kärkihankkeet ovat järjestään viivästyneet Ongelmat ovat aiheuttaneet viivästyksiä ja tuotantoseisokkeja sekä tarvetta suunnitella korvaavia järjestelmiä.&nbsp; &nbsp;Julkisten lähteiden perusteella työ alkaa kutienkin suurelta osin olla jo tehty. Esimerkiksi vielä jokin aika sitten Venäjä oli riippuvainen ranskalaisesta yönäköteknologiasta panssarikalustonsa osalta, mutta nyt se tuottaa järjestelmiä, jotka kestävät vertailun läntisiin. Pääosa Ukrainan tuonnista on jo korvattu kotimaisella tuotannolla.&nbsp;</p><p>Uuden teknologian käyttöönoton vaikeuksista huolimatta ja varmasti osaltaan juuri sen takia, maa on kuitenkin kyennyt tuottamaan merkittäviä määriä kylmän sodan aikaisen kaluston modernisoituja malleja. Niin ilmavoimat kuin maavoimatkin ovat vastaanottaneet uutta kalustoa 2010-luvulla määrissä, joita ei ole nähty sitten kylmän sodan. Venäjän asevoimien vastaanottaman uuden ja modernisoidun kaluston määrää ei voi edes vertailla eurooppalaisten valtioiden lukuihin, jotka ovat suurelta osin laskevia määrän osalta ja hyvin vaatimattomia parannuksia laadun suhteen.&nbsp;</p><p>Syyrian kokemusten perusteella kyse on myös erittäin kenttäkelpoisesta materiaalista. <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196573-venaja-ei-ole-neuvostoliitto">Venäjä ei ole Neuvostoliitto</a> voimavaroiltaan, mutta toisin kuin kylmän sodan aikaan, maan johto ei ole ainakaan vielä varustelemassa maataan konkurssiin. Voimatasapaino Euroopassa ei ole kylmän sodan jälkeen ollut koskaan näin vahvasti Venäjän puolella, sillä suurin osa Länsi-Euroopan maista on laiminlyönyt puolustuskykynsä kehittämisen ja Atlanttin rannikon maista muutamia voidaan kohteliaastikin kutsua vapaamatkustajiksi. Venäjän nilkuttavakin eteneminen riittää mainiosti, kun suurimmassa osassa Eurooppaa kyse on heikkenevästä sotilaallisesta kyvystä ja halusta. Kuka olisikaan uskonut, että vuonna 2018 Suomella on keskeisimmiltä osin enemmän operatiivista kalustoa ja väkeä sitä käyttämään kuin Saksalla? Venäjän varusteluohjelma horjuu, mutta etenee ja se on paljon enemmän kuin, mitä pääosassa Eurooppaan on tehty viimeiset 25 vuotta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>  

Venäjä on palannut maailmanpolitiikan näyttämällö voimallisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla jatkuvasta asevarustelun edistymisen esittelystä on tullut kiinteä osa maan propagandaa ja itsetunnon pönkitystä, Pintaa syvemmälle vilkaisemalla ja hiljaisia signaaleja kuuntelemalla, huomaa että suuret puheet ja konkreettiset saavutukset eivät kohtaa.

Kymmenen vuotta kun maa soti Georgiassa, se näytti niin Venäjälle kuin maailmallekin, kuinka huonoissa kantimissa maan asevoimat olivat. Vaikka sota oli Venäjän kannalta sotilaallinen voitto, se paljasti vakavia puutteita oikeastaan kaikilla olennaisilla alueilla. Tuohon mennessä maa oli yrittänyt useaankin otteeseen asevoimien reformia, mutta erinäisistä syistä johtuen kaikki yritykset olivat joko epäonnistuneet tai jääneet vajaiksi.

Georgian sotaan mennessä Venäjä oli kuitenkin saanut taloutensa aiempaan nähden paremmalle tolalle ja vähän aiemmin maa oli ohittanut bruttokansantuotteessa Neuvostoliiton tason samalla, kun imperiumin hajoamisen perintönä saadut velatkin oli maksettu etuajassa pois. Toisin kuin oikeastaan vuosikymmeniin. tultaessa 2010-luvulle Venäjän taloudelliset resurssit olivat kasvaneet merkittävästi ja maan talousjärjestelmän toimivuus oli tasolla, josta reaalisosialismin aikakaudella voitiin vain unelmoida.  

Kuluvan vuosikymmenen aikana Venäjä on pyrkinyt - ja osin onnnistunutkin siirtymään 2000-luvulle asevoimiensa varustelun osalta. Kun 1990-luvun alusta Georgian sotaan Kaukasuksella käydyissä taisteluissa Venäjän asevoimat taistelivat kylmän sodan aikaisella kalustolla ja senkin osalta ei aivan tuoreimmalla, niin nyt niin Syyriassa kuin Ukrainassakin sotivien joukkojen varustelutaso on aivan toinen. Täsmäaseista on Syyriassa tullut arkipäivää kuten myös laajamittaisesta lennokkien käytöstä. Kaukasuksen sodissa Venäjän ilmavoimien toiminta oli tehotonta ja usein omillekin joukoille vaarallista, mutta nyt Syyriassa maa vaikuttaa saavuttaneen läntisen tason. Valmiutta ja halua käyttää mattopommituksia kaupunkien nujertamiseen ei pidä sekoittaa kyvyttömyyteen käydä korkean teknologian sotaa - Syyriasta kun löytyy esimerkkejä molemmista ja silloin kun siviilien elämä on toissarvoista, on työkalupakkikin erilainen kuin humanitäärisempää sotaa teeskentelevien länsimaiden. Loppujen lopuksi Daraa ja Aleppo näyttävät sangen samanlaisilta kuin Mosul ja Fallujah.

Toisin kuin kommunistisen puolueen johdolla, nyky-Venäjän käsitys omista voimavaroistaan vaikuttaa olevan realistisempi ja reaaliteetit tunnustava. Propagandaa ei pidä sekoittaa siihen, mitä maan hallinto uskoo, vaan on tarkkailtava toimintaa.  Krimin valloittaminen ja hyökkäys Itä-Ukrainaan ovat aiheuttaneet merkittäviä taloudellisia vaikeuksia Kremlille länsisuhteiden kärsiessä. Samalla niin sota Syyriassa kuin Ukrainankin tilanne ovat nielleet suorinakin kustannuksina miljardeja. Lihavien vuosien aikana kerätyt varat alkaa olla jo kulutettu, tai merkitty kulutettaviksi ja vaikka maan talouden joustavuus ja resilienssi ovat estäneet romahduksen, ovat maan asevoimat tilaneessa, jossa resurssit eivät kasva, vaan rahoitusta leikataan samalla kun korkean teknologian hankkeille on käynyt aivan kuten lännessäkin kovin tyypillisesti: viivästykset yhdistyvät odottamattomiin teknisiin vaikeuksiin, mitkä murskaavat alkuperäisen budjetin. Kuten länsimaissakin, kyse on siitä kuinka paljon rahaa voidaankaan pumpata hankkeisiin, joiden onnistumisesta ei voida olla varmoja.

Tilanteen muuttumista kuvaavat hyvin muutamat tapahtumat lähiajoilta. 

Venäjän vastaus viidennen sukupolven hävittäjäkilpailussa on Su-57. Keväällä Intia ilmoitti hylkäävänsä yhteistyöhankkeen arvioituaan konetta. Yksitoista vuotta jatkunut yhteistyö päättyi, sillä intialaisten tietojen mukaan koneen moottori ei ole eikä tule olemaan riittävän pian valmis, häiveominaisuuksissa on vakavia puutteita eivätkä muutkaan kriittiset järjestelmät joko ole valmiita, tai täytä vaatimuksia. Venäjän asevoimien osalta tavoitteena oli ollut se, että koneita on  vuoteen 2020 mennessä operaatiivisessa käytössä 150.  Tällä hetkellä koossa on 10 prototyyppiä. Kuluvan vuoden heinäkuussa Venäjän puolustusministeriö teki viimein tilauksen: kaksitoista konetta, joista kaksi toimitetaan ensi vuonna. Koneet sijoitetaan Lipetskiin koulutuskäyttöön. Joissain medioissa uutinen otettiiin vastaan Su-57-ohjelman de facto perumisena, mutta aivan näin raju ratkaisu ei ole. Kuitenkin sen sijaan että Su-57 menisi sarjatuotantoon ja siitä tulisi pian kärkiyksiköiden torjuntahävittäjä, Venäjä teki tilauksen, joka lähinnä pitää tuotantolinjan käynnissä ja hävittäjäohjelman elävien kirjoissa 2020-luvun alkuun. Mitään uutta suunnitelmaa tai aikataulua hävittäjän laajaan palveluskäyttöön ottamiselle ei ole. 

Maasodankäynnin osalta Venäjä astui muutamia vuosia sitten edelläkävijöiden joukkoon julkistamalla ensimmäisen kylmän sodan jälkeisen panssarivaunun, joka on muutakin kuin kylmän sodan aikaisen raudan uudelleenlämmittelyä. Armata-universaalialustalle perustuvien panssariajoneuvoja piti Venäjän puolustusminsiterön alkuperäisen tavoitteen mukaan olla käytössä 2300 kappaletta vuonna 2020.  Nyt puhutaaan sarjatuotannon aloittamisesta vuonna 2020 ja tällä hetkellä käytössä olevien vaunujen määrä yhdistettynä tilauskirjaan on matala kolminumeroinen lukema. Tavoitevuosi siirrettiin aluksi 2025:n, mutta Venäjän viime vuonna julkaistu varusteluohjelma vuosille 2018 - 2027 ei enää mainitse määriä.

Ongelmat koskevat kärkihankkeiden lisäksi lähes koko sotateollisuutta. Lännen pakotteiden myötä maa on joutunut lisäämään siltä osin kuin se on mahdollista omaa komponenttituotantoaan varsinkin elektroniikan osalta. Hyökkäys Ukrainaan katkaisi tuonnin, jonka tärkeimmät osat liittyivät ohjusteknologiaan sekä ilma-alusten ja laivojen voimanlähteisiin. Laivaston kärkihankkeet ovat järjestään viivästyneet Ongelmat ovat aiheuttaneet viivästyksiä ja tuotantoseisokkeja sekä tarvetta suunnitella korvaavia järjestelmiä.   Julkisten lähteiden perusteella työ alkaa kutienkin suurelta osin olla jo tehty. Esimerkiksi vielä jokin aika sitten Venäjä oli riippuvainen ranskalaisesta yönäköteknologiasta panssarikalustonsa osalta, mutta nyt se tuottaa järjestelmiä, jotka kestävät vertailun läntisiin. Pääosa Ukrainan tuonnista on jo korvattu kotimaisella tuotannolla. 

Uuden teknologian käyttöönoton vaikeuksista huolimatta ja varmasti osaltaan juuri sen takia, maa on kuitenkin kyennyt tuottamaan merkittäviä määriä kylmän sodan aikaisen kaluston modernisoituja malleja. Niin ilmavoimat kuin maavoimatkin ovat vastaanottaneet uutta kalustoa 2010-luvulla määrissä, joita ei ole nähty sitten kylmän sodan. Venäjän asevoimien vastaanottaman uuden ja modernisoidun kaluston määrää ei voi edes vertailla eurooppalaisten valtioiden lukuihin, jotka ovat suurelta osin laskevia määrän osalta ja hyvin vaatimattomia parannuksia laadun suhteen. 

Syyrian kokemusten perusteella kyse on myös erittäin kenttäkelpoisesta materiaalista. Venäjä ei ole Neuvostoliitto voimavaroiltaan, mutta toisin kuin kylmän sodan aikaan, maan johto ei ole ainakaan vielä varustelemassa maataan konkurssiin. Voimatasapaino Euroopassa ei ole kylmän sodan jälkeen ollut koskaan näin vahvasti Venäjän puolella, sillä suurin osa Länsi-Euroopan maista on laiminlyönyt puolustuskykynsä kehittämisen ja Atlanttin rannikon maista muutamia voidaan kohteliaastikin kutsua vapaamatkustajiksi. Venäjän nilkuttavakin eteneminen riittää mainiosti, kun suurimmassa osassa Eurooppaa kyse on heikkenevästä sotilaallisesta kyvystä ja halusta. Kuka olisikaan uskonut, että vuonna 2018 Suomella on keskeisimmiltä osin enemmän operatiivista kalustoa ja väkeä sitä käyttämään kuin Saksalla? Venäjän varusteluohjelma horjuu, mutta etenee ja se on paljon enemmän kuin, mitä pääosassa Eurooppaan on tehty viimeiset 25 vuotta.

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

]]>
18 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta#comments Ulkomaat Asevarustelu Turpo Turvallisuuspolitiikka Venäjä Vladimir Putin Thu, 16 Aug 2018 05:36:12 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta
Parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon <p>&rdquo;Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa&hellip; Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille&rdquo;<em>.</em></p><p>Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin t<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">urvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)</a></p><p>Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon.&nbsp;</p><p>&rdquo;Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254739-suomen-puolustusministerio-oikoo-venajan-puolustusministerin-vaitteita-useita">ministeriö tiedotti.</a></p><p>Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-niinisto-ei-yllattynyt-venajan-puolustusministerin-lausunnoista-taman-tyyppista-huolestumista-silloin-talloin-venajalta-kuullaan/800423/">Jussi Niinistön (sin.) mukaan</a> &rdquo;Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen&rdquo;.</p><p>Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.</p><p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807162201078498_u0.shtml">Näin raportoi Iltalehti.</a></p><p>Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa</a> otsikolla &rdquo;Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tämän viikon turpo-keskustelulle</strong> on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen <em>Mäntyniemen herra </em>-kirjan (Into) sekä Risto Uimosen <em>Sauli Niinistö - tasavallan presidentti </em>(WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255993-kirjavaite-presidentti-sauli-niinisto-puhuu-suljettujen-ovien-takana-suomen">Suomella olisi &rdquo;tosiasialliset turvatakuut&rdquo;.</a></p><p>Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.</p><p>Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.</p><p>Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml?_ga=2.25403325.1411483466.1534237391-840861080.1529052547">Juha Sipilä (kesk.) </a>ja entinen ulkoministeri <a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/">Erkki Tuomioja (sd.)</a> ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.</p><p>Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ulkopoliittisen instituutin</strong> vanhempi tutkija <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256140-sauli-niiniston-sanat-nousivat-esiin-tutkija-charly-salonius-pasternak-suomi">Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa</a>, että &rdquo;huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut&rdquo;.</p><p>On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.</p><p>Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa &rdquo;militarily aligned&rdquo;. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256020-kokenut-diplomaatti-hannu-himanen-jyrkasti-eri-mielta-sauli-niiniston-vaitetyista">entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.</a></p><p>Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.</p> ”Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa… Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille”.

Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin turvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)

Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. 

”Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta”, ministeriö tiedotti.

Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) mukaan ”Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen”.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. Näin raportoi Iltalehti.

Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut”.

 

Tämän viikon turpo-keskustelulle on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen Mäntyniemen herra -kirjan (Into) sekä Risto Uimosen Sauli Niinistö - tasavallan presidentti (WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että Suomella olisi ”tosiasialliset turvatakuut”.

Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.

Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.

Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.

Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.

 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa, että ”huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut”.

On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.

Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa ”militarily aligned”. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.

Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.

]]>
97 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon#comments Kotimaa Turpo Wed, 15 Aug 2018 12:59:54 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon
Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut <p>Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.</p><p>Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen &rdquo;harhapolun&rdquo; kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.</p><p>Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.</p><p>Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.</p><p>Noilla kahdella asialla on yhteys.</p><p>Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:</p><p>&quot;<em>Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран.</em>&quot; (<a href="http://tass.ru/armiya-i-opk/5399285"><u>Тасс 24.7.2018</u></a>).<br /><br />Vapaasti suomennettuna:</p><p>&quot;<em>Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.</em>&rdquo;</p><p>Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu"><u>US-blogi 25.7.2018</u></a>).</p><p>Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?</p><p>Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.</p><p>Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.</p><p>Presidentti Niinistö meneekin &rdquo;lepyttelemään&rdquo; presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa </em><em>ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf"><u>Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaises</em><em>ti niin, <u>ettei Suomi kuulu sotilasliittoon</u>.</em>&rdquo; (<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79159/IP1601374_UM_Nato-arvioFI_13371.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=159271&amp;GUID=%7BB084DC8B-BF65-4B64-A1A7-7E5E108F0753%7D"><u>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, </em><em>joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=167832&amp;GUID=%7BD1AC3E52-4766-4927-9594-44CE7F872CE9%7D"><u>Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Shoigu </em><em>esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.</em>&rdquo; (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa</em>&rdquo; -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.</p><p>Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?</p><p>Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.</p><p>99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009</u></a>) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: &rdquo;<em>&hellip;Suomi <u>ei voi käyttää</u> sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena <u>ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea</u>.</em>&rdquo;</p><p>Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.</p><p>Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.</p><p>&rdquo;<em>Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme <u>sotilaallisesti liittoutumattomia</u> - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.</em>&rdquo;, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml"><u>IL 17.7.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa <u>sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen</u> oman vahvan puolustuksen eteen.</em>&rdquo;, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/puolustusministeri-vastaa-li-anderssonille-suomi-hankki-parhaat-mahdolliset-aseet/"><u>Verkkouutiset 6.7.2018</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Mielenkiintoista on, että <u>sotilaallisesti liittoutumaton Suomi</u> on tehnyt toisenlaisen linja&shy;ratkaisun kuin läntinen naapurinsa</em>.&rdquo;, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (<a href="https://demokraatti.fi/li-anderson-suomi-paatyi-toiseen-ratkaisuun-kuin-naapurinsa/"><u>Demokraatti 15.9.2017</u></a>). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.</p><p>&rdquo;<em>Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u>.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em><u>Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan</u> [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.</em>&rdquo;, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/"><u>Tuomioja.org 1.5.2017</u></a>).</p><p>Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.</p><p>Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>).</p><p>Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.</p><p><u>Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</u> Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.</p><p>Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=ptk+50/2013"><u>Täysistunnon pöytäkirja&nbsp;50/2013 vp</u></a>), että:</p><p>&rdquo;<em>Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo;.</p><p>Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.</p><p>Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.</p><p>Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.</p><p>&rdquo;<em>If country is EU member, NATO partner, a country with <u>agreements of defence security</u> with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral</em> (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on <u>puolustusyhteistyösopimus</u> Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.</em>&rdquo;</p><p><em>NATO partner</em> sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.</p><p>Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.</p><p>Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.</p><p>Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.</p><p>Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös <u>sotilaallisiin</u> puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.</p><p>Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.</p><p>Niinistön käyttämä <em>agreements of defence security</em> -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.</p><p>Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.</p><p>Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3634/FIN-UK.pdf"><u>Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation</u></a>), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3543/Statement_of_Intent.pdf"><u>Statement of Intent between The United States of America and Finland</u></a>), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (<a href="https://www.government.se/49fcef/globalassets/government/dokument/forsvarsdepartementet/2018/mou-finnish-swedish-defence-cooperation-20180625-signerad.pdf"><u>Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation</u></a>) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain&nbsp; solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf"><u>Trilateral Statement of Intent</u></a>).</p><p>Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.</p><p>Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.</p><p>Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.</p><p>Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Tiedotteeseen on mm. kirjattu:</p><p><em>&rdquo;Suomella ei ole <u>täysimääräistä</u> pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle <u>edellyttää lupaa </u>lupaviranomaiselta eli <u>Puolustusvoimilta</u>. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.</em>&rdquo;</p><p>Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.</p><p>Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.</p><p>Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Toukokuussa solmittiin sopimus, joka <u>avaa</u> niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä</em>&rdquo;.</p><p>Jos Šoigu olisi jättänyt <em>täydellisen</em>- ja <em>täydet</em>-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.</p><p>Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.</p><p>Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös<em> täydellisen</em>-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on &quot;avaa&quot;, mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.</p><p>Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.</p><p>Puolustusministeriön kirjaus &rdquo;<em>Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä...</em>&rdquo; tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein.&nbsp;</p><p>Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Käsitän sinänsä, että tuo kaikki&nbsp;on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.</p><p>Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.</p><p>Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.</p><p>Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.</p><p>Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:</p><p>&ldquo;<em>&rsquo;Finland is not politically, economically or militarily neutral,&rsquo; said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.</em>&rdquo; (<u><a href="http://www.globaltimes.cn/content/1108868.shtml">Global Times 29.6.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>&rsquo;Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton&rsquo; sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.</em>&rdquo;</p><p>Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:</p><p>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.</p><p>Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.</p> Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.

Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen ”harhapolun” kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.

Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.

Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.

Noilla kahdella asialla on yhteys.

Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:

"Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран." (Тасс 24.7.2018).

Vapaasti suomennettuna:

"Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.

Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla ”Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?” (US-blogi 25.7.2018).

Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?

Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla ”Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus” (HS 6.8.2018), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.

Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.

Presidentti Niinistö meneekin ”lepyttelemään” presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.

                                                                             ****

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015).

Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaisesti niin, ettei Suomi kuulu sotilasliittoon.” (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.” (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017).

Shoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.” (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että ”Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa” -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.

Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.

Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?

Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.

99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.

Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.

                                                                             ****

Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: ”…Suomi ei voi käyttää sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea.

Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.

Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.

Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme sotilaallisesti liittoutumattomia - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.”, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (IL 17.7.2018).

Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen oman vahvan puolustuksen eteen.”, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (Verkkouutiset 6.7.2018)

Mielenkiintoista on, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi on tehnyt toisenlaisen linja­ratkaisun kuin läntinen naapurinsa.”, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (Demokraatti 15.9.2017). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.

Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.” ja ”Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.”, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (Tuomioja.org 1.5.2017).

Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.

Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.

                                                                             ****

Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella (Yle 6.5.2013).

Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.

Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.

Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (Täysistunnon pöytäkirja 50/2013 vp), että:

Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen”.

Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.

Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.

Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.

                                                                             ****

Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.

If country is EU member, NATO partner, a country with agreements of defence security with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral (Yle Areena, 1.01-1.25).

Vapaasti suomennettuna:

Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.

NATO partner sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.

Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.

Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.

Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.

Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös sotilaallisiin puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.

Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.

Niinistön käyttämä agreements of defence security -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.

Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.

Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (Statement of Intent between The United States of America and Finland), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain  solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent).

Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.

Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.

Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.

                                                                             ****

On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.

Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Tiedotteeseen on mm. kirjattu:

”Suomella ei ole täysimääräistä pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.

Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.

Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.

Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (HS 6.8.2018):

Toukokuussa solmittiin sopimus, joka avaa niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä”.

Jos Šoigu olisi jättänyt täydellisen- ja täydet-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.

Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.

Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös täydellisen-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on "avaa", mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.

Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.

Puolustusministeriön kirjaus ”Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä...” tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein. 

Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.

                                                                             ****

Käsitän sinänsä, että tuo kaikki on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.

Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.

Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.

Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.

Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:

’Finland is not politically, economically or militarily neutral,’ said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.” (Global Times 29.6.2018).

Vapaasti suomennettuna:

’Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton’ sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:

Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.

]]>
107 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Sun, 12 Aug 2018 18:11:24 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut
Pehmeää turvallisuuspolitiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259158-pehmeaa-turvallisuuspolitiikkaa <p>Pitkällä aikavälillä kaikista tärkeintä on &rdquo;pehmeä ulkopolitiikka&rdquo;, sekä ilmastonmuutokseen varautuminen. Äkkiseltään ajateltuna Suomi kuuluu ilmastonmuutoksen suhteen voittajiin, koska maatalouden viljelyskausi pitenee. Valitettavasti ilmastonmuutoksen suhteen jokainen maa on kytköksissä toiseen. Jos meillä ilma lämpenee ja tuo enemmän maanviljelymahdollisuuksia, niin toisaalla se tarkoittaa kuivuutta ja maan muuttumista elinkelvottomaksi. Varovaisestikin arvioiden tulevaisuudessa ilmastopakolaisten määrä lasketaan sadoissa miljoonissa. Tällä hetkellä sodista ja muista konflikteista aiheutuvia maiden sisäisiä ja ulkoisia pakolaisia on noin 60 miljoonaa. Jos miljoona syyrialaista pakolaista saa Venäläisen trollimedian avustuksella Euroopan maiden sisäpolitiikan sekaisin, niin mitä ilmastopakolaiset saavat tulevaisuudessa aikaan? Maailman maat ovat kuin dominopalikat, kun yksi kaatuu, niin viereiset horjuvat. Jos suuret ihmismassat päättävät ylittää rajoja, niin <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/10062018/art-2000005713914.html">ei sitä voi viime kädessä mitenkään estää</a> harvaan asutussa ja avoimessa länsimaisessa sivistysvaltiossa, koska jo pelkästään rajan ylittämisen havaitseminenkin on vaikeaa. Tärkeintä on estää etukäteen se, mitä voi tapahtua 50 vuoden päästä ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämä vaatii sitä, että siirrymme vähäpäästöiseen kiertotalous yhteiskuntaan, vaikka se hieman maksaisikin. Tämä on vähintä, mitä voimme tehdä lapsillemme, ja isänmaallemme.</p><p>Nykyinen ostovoimamme perustuu siihen, että joku tekee kulutustavaramme sellaisissa olosuhteissa, joissa me itse emme ikinä suostuisi työskentelemään. Miten tämä eroaa kolonialismin aikaisesta riistämisestä? Oleellista onkin se, että samalla tavallisen kuluttajan kulutuskäyttäytyminen muuttuu eettisemmäksi. Tällä hillitsemme myös pakolaisvirtoja tulevaisuudessa, kun ihmisten ei tarvitse lähteä epäinhimillisten työolosuhteiden vuoksi rajoja ylittämään ja etsimään parempaa työelämää.</p><p>Tulevien päättäjien eduskunnassa tuleekin tietää miten tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen on tultu, ja miten pääsemme tästä eteenpäin. Minä kannatan sotilaallisesti puolueetonta Suomea, jolla on uskottavat asevoimat, ja joka kehittää turvallisuuspolitiikkaa yhdessä Euroopan maiden kanssa EU:n kautta, tietäen omat geopoliittiset erityispiirteensä. Kaiken valtion tekemän politiikan tulee olla <a href="https://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015">YK:n agenda 2030</a> mukaista, jotta saamme ilmastonmuutoksen kuriin ja vältämme suuret kansainvaellukset.</p><p>Pehmeään turvallisuuspolitiikkaan kuuluu minun mielestäni myös kansan puolustustahto. Jos kansan tahto puolustaa omaa maataan on pienempi, kuin jonkun toisen maan tahto omistaa se, niin tämä tahto voi käydä toteen ennemmin tai myöhemmin. Suomen täytyy olla puolustamisen arvoinen, mutta valitettavasti siitä pääsevät tällä hetkellä päättämään poliitikot, jotka kumartavat liikaa markkinatalouden alttarin edessä. Mitä puolustettavaa tähän maahan jää, jos kaikki kansallisomaisuus tuntureita ja vesiä tai työpaikkoja ja sairaaloita myöten myydään kansainvälisille yrityksille. Ilman tahtoa puolustaa maata, ei pian ole maata, jota puolustaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pitkällä aikavälillä kaikista tärkeintä on ”pehmeä ulkopolitiikka”, sekä ilmastonmuutokseen varautuminen. Äkkiseltään ajateltuna Suomi kuuluu ilmastonmuutoksen suhteen voittajiin, koska maatalouden viljelyskausi pitenee. Valitettavasti ilmastonmuutoksen suhteen jokainen maa on kytköksissä toiseen. Jos meillä ilma lämpenee ja tuo enemmän maanviljelymahdollisuuksia, niin toisaalla se tarkoittaa kuivuutta ja maan muuttumista elinkelvottomaksi. Varovaisestikin arvioiden tulevaisuudessa ilmastopakolaisten määrä lasketaan sadoissa miljoonissa. Tällä hetkellä sodista ja muista konflikteista aiheutuvia maiden sisäisiä ja ulkoisia pakolaisia on noin 60 miljoonaa. Jos miljoona syyrialaista pakolaista saa Venäläisen trollimedian avustuksella Euroopan maiden sisäpolitiikan sekaisin, niin mitä ilmastopakolaiset saavat tulevaisuudessa aikaan? Maailman maat ovat kuin dominopalikat, kun yksi kaatuu, niin viereiset horjuvat. Jos suuret ihmismassat päättävät ylittää rajoja, niin ei sitä voi viime kädessä mitenkään estää harvaan asutussa ja avoimessa länsimaisessa sivistysvaltiossa, koska jo pelkästään rajan ylittämisen havaitseminenkin on vaikeaa. Tärkeintä on estää etukäteen se, mitä voi tapahtua 50 vuoden päästä ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämä vaatii sitä, että siirrymme vähäpäästöiseen kiertotalous yhteiskuntaan, vaikka se hieman maksaisikin. Tämä on vähintä, mitä voimme tehdä lapsillemme, ja isänmaallemme.

Nykyinen ostovoimamme perustuu siihen, että joku tekee kulutustavaramme sellaisissa olosuhteissa, joissa me itse emme ikinä suostuisi työskentelemään. Miten tämä eroaa kolonialismin aikaisesta riistämisestä? Oleellista onkin se, että samalla tavallisen kuluttajan kulutuskäyttäytyminen muuttuu eettisemmäksi. Tällä hillitsemme myös pakolaisvirtoja tulevaisuudessa, kun ihmisten ei tarvitse lähteä epäinhimillisten työolosuhteiden vuoksi rajoja ylittämään ja etsimään parempaa työelämää.

Tulevien päättäjien eduskunnassa tuleekin tietää miten tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen on tultu, ja miten pääsemme tästä eteenpäin. Minä kannatan sotilaallisesti puolueetonta Suomea, jolla on uskottavat asevoimat, ja joka kehittää turvallisuuspolitiikkaa yhdessä Euroopan maiden kanssa EU:n kautta, tietäen omat geopoliittiset erityispiirteensä. Kaiken valtion tekemän politiikan tulee olla YK:n agenda 2030 mukaista, jotta saamme ilmastonmuutoksen kuriin ja vältämme suuret kansainvaellukset.

Pehmeään turvallisuuspolitiikkaan kuuluu minun mielestäni myös kansan puolustustahto. Jos kansan tahto puolustaa omaa maataan on pienempi, kuin jonkun toisen maan tahto omistaa se, niin tämä tahto voi käydä toteen ennemmin tai myöhemmin. Suomen täytyy olla puolustamisen arvoinen, mutta valitettavasti siitä pääsevät tällä hetkellä päättämään poliitikot, jotka kumartavat liikaa markkinatalouden alttarin edessä. Mitä puolustettavaa tähän maahan jää, jos kaikki kansallisomaisuus tuntureita ja vesiä tai työpaikkoja ja sairaaloita myöten myydään kansainvälisille yrityksille. Ilman tahtoa puolustaa maata, ei pian ole maata, jota puolustaa.

]]>
3 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259158-pehmeaa-turvallisuuspolitiikkaa#comments Ilmastonmuutos Itämeri Pakolaiset Turpo Turvallisuuspolitiikka Thu, 09 Aug 2018 16:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259158-pehmeaa-turvallisuuspolitiikkaa
Kovaa turvallisuuspolitiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa <p>Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.</p><p>NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.</p><p>Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.</p><p>Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.</p><p>Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.<br />NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa <a href="https://www.av-test.org/en/statistics/malware/">800 miljoonaa kappaletta</a>. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.</p><p>Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi &rdquo;kovaksi turvallisuuspolitiikaksi&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.

NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.

Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.

Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.

Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.
NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa 800 miljoonaa kappaletta. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.

Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi ”kovaksi turvallisuuspolitiikaksi”.

]]>
1 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa#comments Nato Turpo Turvallisuuspolitiikka Ulkopolitiikka Venäjä Wed, 08 Aug 2018 16:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa